Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Onhan näitä. Oma äitini yritti kovasti tunkea mua sinne akateemiseen kuplaan, kontrolloida kaveripiiriä ja suorastaan kieltää niiden "toisenlaisten" kaverien kanssa olemisen. Esim. synttäreillä käytiin kovat riidat siitä, ketä saa kutsua. Aivan outoja syitä esitti, miksi pitäisi kutsua se ilkeä lääkärintytär maija eikä saisi kutsua ihanaa, kivaa hitsarintytär liisaa. Ja kyllä, akateemisia useammassa sukupolvessa ollaan, sen vuoksi moinen nousukasmainen käytös olikin noloa.

Tapasin mieheni yliopisto-opintojen tokavikana vuotena ja menimme yhteen. Onneksi duunarimieheni oli jo töissä, joten vanhempien mukinoille ei jäänyt sijaa, vaan pääsimme itsenäistymään ja muuttamaan yhteen. Tosin hän opiskeli alaansa hieman lisää myöhemmin mun ollessa duunissa jo. Kaveripiirimme koostuu edelleen täysin ilman ongelmia mun opiskelukavereista, lapsuudenkavereista, miehen kavereista, työkavereista...Kertaakaan en muista minkään akateemisuuksien aiheuttaneen kitkaa. Nauratti tosin, kun täällä eräs epäil, että duunarimiehen  kanssa voi keskustella vain sähkökaapin perimmäisestä olemuksesta -  ei voi, yliopistokoulutukseni vuoksi varmaan ymmärrän, että asiantuntemus ei minulla semmoisesta riitä keskustelemaan!

En osaa sanoa, onko meillä hankaluuksia enemmän tai vähemmän sukujen kanssa kuin yleensä on, sillä lähes kaikilla kavereilla on samantyyppisiä ongelmia porukoidensa kanssa, eli erilaisia näkemyksiä siitä, miten seuraavan polven pitäisi elämäänsä järjestellä.

Mietin monta kertaa kuitenkin erästä luokkakaveria, joka olisi halunnut opiskellä äikän opeksi, mutta isänsä painosti Hankkeniin, "koska siellä tapaat niitä oikeanlaisia miehiä aviomieheksi". Tällä vuosikymmenellä! 

Vierailija kirjoitti:

Voi olla akateeminen mutta silti tyhmä. Aivan kuin ap. Tuollaisen kanssa olisi kenenkään vaikea olla parisuhteessa. Rakastuneella ihmisellä ei käy mielessäkään miettiä tuollaista

Rakastuneena moni asia jää huomaamatta, mutta törmäyksiä voi tulla ajan kanssa, kun rakastuneisuus muuntuu rakkaudeksi.

Meillä kävi niin että pienituloisena mutta käytännöllisenä saan aina rahat riittämään ja käytännön elämän toimimaan, vaikka lapsuudessani maalla oltiin peltovaatteissa tmv ulkoiset seikat ei niin merkinneet. Itse ylioppilas, hoitoalalla.

Exällä akateeminen tausta kotona ja itsekin maisteri jostain ei kovin vaikeasta kirjallisuusaiheesta. Oli pienestä puettu pukuun ja puvussaan patsasteli ja näytti hienolta. Esitti välillä että osaa muka ruotsia. Mutta. Ei mitään käytännön taitoja. Impulssivammainen jolla aina rahat loppu. Todella huonoa käytöstä, mutta osasi kuitenkin esittää, jotta sai pidettyä koukussa. Loisi ja pummi eikä koskaan maksanut velkoja eikä palauttanut varastamiaan tavaroita. Hyväksikäyttäjä ja varmasti jonkun tyypin narsisti. Kova tarve lannistaa minua ja nostaa itseään. Kadun todella että tuhlasin ainutta elämääni tuon glitteriin kuorrutetun paskaläjän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy muistaa, että ei ole eroa hienon akateemisen ja duunarin välillä elämän perusasioissa. Yhtä pahalta haisee akateemisen paska kuin duunarinkin. Paskalta. Sen kun heittää ilmoille jos ruvetaan vittuilemaan ja nenää nyrpistämään niin loppuu erottelut.

Ymmärrän mitä tarkoitat, kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä, mutta siitä huolimatta tuo sinun tapasi ilmaista se kertoo helkkarinmoisesta kulttuurierosta :D 

Eli jopa kielenkäyttö ja tapa puhutella muita ovat ihan erilaisia, minkä huomasin palstalla ensimmäisenä ja joka tulee esille ketjussakin. Jos toista sanoo tyhmäksi, joka ei kelpaa kenellekään, on ehkä ihan normi eikä kukaan kiinnitä siihen mitään huomiota tai otetaan esille, että paska haisee, kiroillaan ja käytetään alatyylistä kieltä, niin ihan suoraan sanottuna en jaksaisi tuollaista kuunnella päivästä toiseen. Siitäkään huolima

Tämän allekirjoitan täysin! Puolisoni kielenkäyttö on ollut välillä todella raskasta kuultavaa. Luulen, että just tuollainen arkinen tapa puhua voi olla todella erottava tekijä pidemmän päälle. Meillä kulmat hioutuneet ajanmyötä, mutta alkuvuodet olivat vaikeita. Minulle. Hän ei ole duunaritaustainen, mutta muuten jutut olleet välillä jopa loukkaavia. Se helpotti, kun opin, että vaan jutut. Teot kuitenkin ratkaisee.

Mietin monta kertaa kuitenkin erästä luokkakaveria, joka olisi halunnut opiskellä äikän opeksi, mutta isänsä painosti Hankkeniin, "koska siellä tapaat niitä oikeanlaisia miehiä aviomieheksi". Tällä vuosikymmenellä! 

Siis oikeastiko sanoi noin suoraan?? Vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Kevyt rupattelu silloin tällöin ei ole sama, kuin tunteminen. 

Lapsena minulla oli pari kertaa hetken aikaa duunariperheen lapsi. Ne kaveruudet loppuivat siihen, kun näiden kavereiden vanhemmat kielsivät olemasta minun kaveri. Jostain syystä tiesivät perheeni taustat, vaikka ei ollut ees internettiä keksitty. 

Kaksi kaveria myös jäi pysyväksi aikuisuuteen asti. Toinen on duunari edelleen, toain meni naimisiin varakkaan suomentuotsalaisen kanssa. Toinen väitteli tohtoriksi. Minusta tässä on jotain hyvin suomalaista. Kaikki on kaikille periaatteessa mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on näin, että meillä on kasvanut sukupolvi, joka ei ymmärrä historiaa. Tarkoitan tällä sitä, että pienessä kansassa kaikki on otettava mukaan, ei meillä ole varaa jättää esimerkiksi hyvin älykästä lasta kouluttamatta vain sen takia, että on sattunut syntymään vähävaraiseen perheeseen. Nyt ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu, että ihmiset oikeasti kokevat olevansa jotenkin muita parempia vain siitä syystä, että vamhempansa/itse ovat varakkaampia tai koulutetumpia kuin muut.

Näin tätä työssäni Helsingin varakkaan alueen alakoulun opettajana. Todella paljon vanhempia, joiden mielestä heidän oma lapsensa on lähtökohtaisesti parempi kuin muut, etenkin ns. huonompien alueiden lapset. Lapset vähitellen sisäistivät tätä arvomaailmaa ja ryhmähenki oli sen mukainen, paljon kiusaamista, kilpailua ja ylimielisyyttä. 

Lieko sattumaa, mutta nyt työssäni keskiluokkaisemmalla alueella lasten yhteistyö ja arvomaailma on

Itse olen ollut opettajana itä-Helsingissä. Olen ollut iloinen siitä hyvästä sekoituksesta kaikenlaisista taustoista tulevista lapsista. Omakotitaloalueen lapset yhdessä maahanmuutajataustaisten kanssa ja kaikkea siitä väliltä. Sukulainen oli rehtori ns. hyvällä alueessa ja kertoi, ettei mennyt päivääkään ilman juristin yhteydenottoa. Vanhemmat siis hoitivat kaiken yhteydenpidon kouluun juristien avulla. Ylimielisyydellä ei mitään rajaa, vaikuttaa varmasti myös lasten asenteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei olemassa työpaikkaa missä olisi vain akateemisia ihmisiä eikä koulua, missä olisi vain akateemisista perheistä tulevia oppilaita tai opiskelijoita. Jos joku väittää ettei ole missään ollut tekemisissä muiden kuin akateemisten kanssa, ei sitten varmaan ole ollut tekemisissä juuri kenenkään kanssa tai tehnyt juuri mitään.

No akateemisissa laitoksissa jos työskentelee, lähes kaikki työkaverit ovat akateemisia ja opiskelijatkin hyvin lähellä sitä. 

On eri asia olla hyvänpäivän tuttu, kuin olla ystävä ja tuntea joku hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on näin, että meillä on kasvanut sukupolvi, joka ei ymmärrä historiaa. Tarkoitan tällä sitä, että pienessä kansassa kaikki on otettava mukaan, ei meillä ole varaa jättää esimerkiksi hyvin älykästä lasta kouluttamatta vain sen takia, että on sattunut syntymään vähävaraiseen perheeseen. Nyt ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuu, että ihmiset oikeasti kokevat olevansa jotenkin muita parempia vain siitä syystä, että vamhempansa/itse ovat varakkaampia tai koulutetumpia kuin muut.

Näin tätä työssäni Helsingin varakkaan alueen alakoulun opettajana. Todella paljon vanhempia, joiden mielestä heidän oma lapsensa on lähtökohtaisesti parempi kuin muut, etenkin ns. huonompien alueiden lapset. Lapset vähitellen sisäistivät tätä arvomaailmaa ja ryhmähenki oli sen mukainen, paljon kiusaamista, kilpailua ja ylimielisyyttä. 

Lieko sattumaa, mutta nyt työssäni keskiluokkaise

Keskiluokkaisissa koulussa kaikki on idyllisen ihanaa mutta parempien alueiden kouluissa on kaikki aivan kauheaa.

On taas sen verran mustavalkoista että vaikea uskoa sinun olevan oikeasti opettaja. Ap

Itse sakn aikanaan kuraa kun työtön kloppi olin. Nenänvartta pitkin katsottiin emännän suvun juhlissa kun en ole edes lukiota käynyt.  Puhuin murteella ja en ollut hyvä käytöksinen heidän mielestään. Itse pidin heitä tavallisina ihmisinä jopa työläisinä kun olivat sairaanhoitajia, lääkäreitä, opettajia yms.

. 

Nyt on tilanne toisin. Perustin yrityksen joka lähri rakennusbuumin aikaan nousuun. Nousin palkkaluokassa jopa appiukon yläpuolelle vaikka oli tuomari. Nyt Appiukkokin nuoleskelee kun on jahdit, saarimökit yms. turhaa status roskaa. Itsehän maalaispoikana olen metässä kannon nokassa piippu suussa onnellisimmillani. Kyllä joskus on kiva näille akateemisille työläisille vinoilla että eipä tarvi hiki tulla kun paperia pyörittää jos jaksaa, miehet tekee työt ja heidän palvomansa raha virtaa. 

Sikti vaijka on omaisuutta enemmän olen vähemmän onnellinen. Ennen moni arvosti minua tai oli arvostamatta ihmisenä mutta minuna, nyt omaisuuteni määrittää sen että kaikki nuolevat persettä.

Joskus akateemiset ovat niitä suvaitsemattomia ja suorastaan jyntteja käytökseltään, riippuu rahavaroista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuu jos sujuu. Ei rakkaus taustaa katso, vaan ajattelun/huumorin ym. mielenmaiseman ja geenien ilmentymien yhteensopivuutta. 

Duunarimieheni on älyllisesti stimuloivin ja hauskin ihminen, jonka olen tavannut. Hyvät tunne- ja kommunikointitaidot. Upea rakastaja. 

 

T. Sapioseksuaali akateemisen suvun kasvatti

Pohditteko vesijohtoputkien tai sähkökaappien perimmäisestä olemusta, vai mistä jonkun amiksen kanssa keskustelee?

En ole tuo ketä lainaat, mutta itsekö miehesi kanssa keskustelette aina jostain filosofisesta kysymyksestä tai maailmankaikkeuden olemuksesta? Epäilen suuresti. Samoja keskusteluaiheita teillä on kuin muillakin joten turha koittaa tehdä itsestään jotenkin muka fiksumpaa koska on jonkin akateemisen koulu

Mutta silti matkustivat. Eri alojen taiteiteilijat. Meidänkin suvun taidemaalari hengaili 20-30 -luvuilla mm. Pariisissa, koska siellä piti taiteilijoiden matkustaa. Ei rikkaan suvun penska.

Loppujen lopuksi luonnollinen sääty-yhteiskunta ei minusta ole hassumpi juttu, mutta siihen ei sisälly ajatusta siitä, että toinen sääty olisi toista parempi. Yhteiskuntaluokan käsitteeseen se ajatus sisältyy, jopa käsitteiden tasolla (ylempi ja alempi keskiluokka, yläluokka jne.). Sääty-yhteiskunnassa jokaisella oli paikkansa ja toisen tehtäviä ja toimenkuvia arvostettiin. Sellaisen koen luontevaksi tavaksi lähestyä sitä faktaa, että ihmisyhteisöt rakentuvat hierarkkisesti. Säädyt, jotka ovat pysyviä estävät myös alemmuudentunnosta johtuvaa aggressiivista pyrkyryyttä, joka painaa alas jotain toista luokkaa jollaisena näen uusrahvaanomaisuuden, missä lukeneisuutta ja sivistystä pyritään halveksumaan.

Ei kiitos, ei enää koskaan mitään sääty-yhteiskuntaa. Rajoitettu kanssakäyminen, sinun on oltava tietyllä tavalla ja täytettävä tietyt vaatimukset yms. Jos näin olisi, ystäväpiirin pienenisi ihan minimaaliseksi, koska kuulun siihen ylempään porukkaan. Olisi tarkat rajat mitä minun olisi soveliasta tehdä jne. Sellaisessa yhteiskunnassa ei toista mitenkään välttämättä arvostettu vaan suhtauduttiin välinpitämättömästi tai halveksien ja siihenhän jämähdät vaikka muuta haluaisit. Olen jutellut isomummoni kanssa joka eli tämmöisessä yhteiskunnassa, siellä ylemmässä luokassa ja kapinoi. Ihan turha luoda mitään ruusuisia kuvitelmia asiasta ja väittää sitä luonnolliseksi tai edes jotenkin yleistä sivistystä edistäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse sakn aikanaan kuraa kun työtön kloppi olin. Nenänvartta pitkin katsottiin emännän suvun juhlissa kun en ole edes lukiota käynyt.  Puhuin murteella ja en ollut hyvä käytöksinen heidän mielestään. Itse pidin heitä tavallisina ihmisinä jopa työläisinä kun olivat sairaanhoitajia, lääkäreitä, opettajia yms.

. 

 

Nyt on tilanne toisin. Perustin yrityksen joka lähri rakennusbuumin aikaan nousuun. Nousin palkkaluokassa jopa appiukon yläpuolelle vaikka oli tuomari. Nyt Appiukkokin nuoleskelee kun on jahdit, saarimökit yms. turhaa status roskaa. Itsehän maalaispoikana olen metässä kannon nokassa piippu suussa onnellisimmillani. Kyllä joskus on kiva näille akateemisille työläisille vinoilla että eipä tarvi hiki tulla kun paperia pyörittää jos jaksaa, miehet tekee työt ja heidän palvomansa raha virtaa. 

 

Sikti vaijka on omaisuutta enemmän olen vähemmän onnellinen. Ennen moni

Siinä taas kokemus ikävämmästä tilanteesta. Ette ilmeisesti ole missään vaiheessa oppineet arvostamaan toisianne eikä suhde ole normaali ihmissuhde. Se on varmasti raskasta kaikille. 

Mitä ajattelet siitä, että osa ketjussa kertoo pitävänsä parempana sitä, etteivät eri yhteiskuntaluokista olevat pariudu ollenkaan keskenään? Osin sen takia, että kuvaamasi tilanne ei toistuisi eli että kanssakäyminen ei ole koskaan normaalia. 

Itse en sellaista kannata eikä sellaista ole milloinkaan ollutkaan. Epäsäätyisiä avioliittoja on aina jonkin verran ollut eri syistä, mutta historian kirjoihin päätyneet ovat olleet epäonnistuita erityisesti, kun osapuolina ovat olleet ylempisäätyinen nainen ja alempisäätyinen mies, jotka ovat rakastuneet ja karanneet. En muista yhtään tuollaista tarinaa, joka olisi päättynyt onnellisesti, mutta voihan niitä olla. Eivät vain ole säästyneen jälkipolville. Siinähän nimittäin kävi niin, että mies oli casanova ja nainen jäi puille paljaille, kun hylkäsi säätynsä. Nainen saattoi jopa joutua myymään itseään henkensä pitimiksi.

Viiltäjä-Jackin uhreista yksi oli tällainen. Hänestä kerrotaan kirjassa Hallie Rubenholt, Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit. Tuo kirja on muutenkin mielenkiintoinen, sillä siinä näkyy, miten vähän ihminen oikeasti on muuttunut. Ihan samanlaisia elämäntarinoita on päihdeongelmaisilla naisilla tänäkin päivänä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ihminen jankuttaa tätä asiaa jatkuvasti? Huono itsetunto vai mikä on vikana? Apn tekstistä ainakin huokuu sivistyksen puute, suoranainen tyhmyys. 

Sinulla se taitaa ahdistus olla eikä muilla. Ap kertoo rehellisesti ettei tunne ketään työväenluokkaista. Aika moni akateeminen on samassa tilanteessa. Työväenluokan maailma on täysin vieras.

 

Millaisessa kuplassa eletään, jos ei ikinä tutustu muihin kuin akateemisiin? Ei harrasta mitään, ei tapaa sukulaisia, ei ikinä tutustu naapureihin...?

Kevyt rupattelu silloin tällöin ei ole sama, kuin tunteminen. 

Lapsena minulla oli pari kertaa hetken aikaa duunariperheen lapsi. Ne kaveruudet loppuivat siihen, kun näiden kavereiden vanhemmat kielsivät

Sinullahan on ollut duunariperheiden lapsia kavereina, yksi on kaveri edelleen. Eli et elä kuplassa, missä ainoa mielikuva työväenluokasta on vappumarssi ja kaikki mahdolliset sukulaiset ja pysyvämmät tuttavuudet ovat akateemisia.

Ap on ilmiselvä trolli. Ei kukaan älykäs ole noin vajaa.

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi luonnollinen sääty-yhteiskunta ei minusta ole hassumpi juttu, mutta siihen ei sisälly ajatusta siitä, että toinen sääty olisi toista parempi. Yhteiskuntaluokan käsitteeseen se ajatus sisältyy, jopa käsitteiden tasolla (ylempi ja alempi keskiluokka, yläluokka jne.). Sääty-yhteiskunnassa jokaisella oli paikkansa ja toisen tehtäviä ja toimenkuvia arvostettiin. Sellaisen koen luontevaksi tavaksi lähestyä sitä faktaa, että ihmisyhteisöt rakentuvat hierarkkisesti. Säädyt, jotka ovat pysyviä estävät myös alemmuudentunnosta johtuvaa aggressiivista pyrkyryyttä, joka painaa alas jotain toista luokkaa jollaisena näen uusrahvaanomaisuuden, missä lukeneisuutta ja sivistystä pyritään halveksumaan.

Ei kiitos, ei enää koskaan mitään sääty-yhteiskuntaa. Rajoitettu kanssakäyminen, sinun on oltava tietyllä tavalla ja täytettävä tietyt vaatimukset yms. Jos näin olisi, ystäväpiirin pienenisi ihan minimaaliseksi, koska kuul

Pieni korjaus eli en sanonut sääty-yhteiskunnan olevan luonnollinen järjestys (vaikka sitä pidettiin Jumalan säätämänä tuolloin), vaan sanoin, että ihmisyhteisöt rakentuvat automaattisesti hierarkioille kaikkialla. Sellaista yhteisöä ei ainakaan minulla ole tiedossa, jossa näin ei olisi, sillä valtarakenteilla (käytännössä se on työnjako) on myös erilaisia hyötyjä. 

Sääty-yhteiskuntaan ei kuulunut se, että toista säätyä halveksittaisiin. Se oli kunniatonta ja on suuri väärinkäsitys, että esimerkiksi palvelijoille olisi saanut tehdä mitä tahansa. Ei suinkaan, siitä saattoi joutua jopa käräjille, tosin selvisi sakoilla. Yhteisön kontrolli oli vahva, Jumalan säätämää ei saanut ihminen rikkoa mitä tulee käytökseen muita säätyjäkin kohtaan. Yläluokalla oli velvollisuus toimia esimerkillisesti kaikessa, vaikka eihän sitä aina noudatettu.

Rebeleitä on aina kaikissa yhteiskunnissa. Naisten aseman rajallisuutta en kyllä minäkään kaipaa, vaikka sekin on harhaa, että nykyaika olisi välttämättä sen vapaampaa. Yläluokka on kuitenkin aina ollut vapaampaa tekemään mitä haluaa. Sosiaalinen kontrolli ei ulotu kaikkialle maailmaan, missä varallisuuden ja kielitaidon turvin voi liikkua. Rikoksistakin selvisi vähemmällä paitsi kuninkaaseen kohdistuvista. Toisaalta yläluokan miesten osa ei ollut kaksinen, sillä edellytettiin sotimista ja/tai sotamiesten varustamista, joihin usein kuului oma poika.

Eipä tuollaista yhteiskuntaa olisi mahdollista toistaa, koska kukaan ei enää uskoisi, että se on Jumalan säätämä :)  Se ajatus sääty-yhteiskuntaa piti pystyssä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mietin monta kertaa kuitenkin erästä luokkakaveria, joka olisi halunnut opiskellä äikän opeksi, mutta isänsä painosti Hankkeniin, "koska siellä tapaat niitä oikeanlaisia miehiä aviomieheksi". Tällä vuosikymmenellä! 

Siis oikeastiko sanoi noin suoraan?? Vaikea uskoa.

Niin oli minunkin, mutta suoraan sanoi, että tulevaisuutta pitää ajatella ja ennen kaikkea sitä, minkälaisia miehiä opinnoissa tapaa. En oikeasti tiedä, kumpi siinä järkytti enemmän, se, että isänsä kehtasi suoraan painostaa "paremmille" miesmarkkinoille vaiko se, että kaveri suostui. Ovat kyllä ruotsinkielisiä, että en tiedä, vaikuttiko se. Minä olen itse ruotsinkielinen vain puoliksi, joten niissä porukoissa en kyllä ole viihtynyt. No, varmaan monestakin syystä.

Ja tosiaan opinnoissakin vielä painosti, että pitää jaksaa, vaikka selvästi ei tytär viihtynyt. Sanoinkin hälle illanvietossa, että iske nyt sieltä joku, saat varmaan sitten lopettaa opinnot, kun varsinainen tavoite elikä miehen metsästys on suoritettu. Sitähän se yliopisto monelle akateemisen suvun naiselle pitkään olikin, sieltäkö lie pappa tuuminkinsa saanut. Eli haetaan opinnoista mies, joka alkaa tekemään uraa ja itse tehdään 3-5 lasta ja jäädään kotiäidiksi yliopistotutkinnolla.

Hei ap,

Mielenkiinnolla luin koko ketjun lävitse. Mutta luokkien määritys ? Tässä keskustelussa tuntuu välillä leviävän markkerit pitkin ja poikin.

Mitä mieltä olet Pierre Bourdieun teorioista koskien "luokkia", makua yms. yhteiskunnassa?

https://en.wikipedia.org/wiki/Distinction_(book)

Ranskalaisessa yhteiskunnassa on varmaan vielä paljon selkeämmät nuo erottelut.

Hänen nelikenttä: simppeli, mutta toimii.

Aika snobeja vastaajia näkyy olevan. Ystävyyssuhde riippuu siitä, onko toinen matkustanut maailma ympäri!?! Siis oikeasti? Sivistynnyt ihminen on moniuloitteisempi, eikä mikään suhde ole kiinni laskettelusta tai matkustelusta. Ei taida olla kovin syvä akateemisuus näissä perheissä. 

Vierailija kirjoitti:

Hei ap,

Mielenkiinnolla luin koko ketjun lävitse. Mutta luokkien määritys ? Tässä keskustelussa tuntuu välillä leviävän markkerit pitkin ja poikin.

Mitä mieltä olet Pierre Bourdieun teorioista koskien "luokkia", makua yms. yhteiskunnassa?

https://en.wikipedia.org/wiki/Distinction_(book)

Ranskalaisessa yhteiskunnassa on varmaan vielä paljon selkeämmät nuo erottelut.

Hänen nelikenttä: simppeli, mutta toimii.

 

Veikkaisin leviämisen syyksi sitä, että Suomessa ei ole mitään selkeitä yhteiskuntaluokkarajoja. Vaikka jonkun ominaisuuden perusteella kuuluisi yhteen luokkaan, toinen ominaisuus voikin heittää johonkin muuhun luokkaan. Jos koulutus, koulutustaso tai työtehtävä eivät ole itseisarvoja, perhetausta luultavasti painottuu enemmän. Jos taas identifioituu vahvasti koulutukseen tai työhön, määrittelee luokkansa ennemmin niiden perusteella.