Miten perinteisen akateemisen suvun kasvatti ja työväenluokkaisen suvun kasvatti sopivat yhteen?

Vierailija kirjoitti:

"Sinähän tässä sitä kuilua spekulaatioillasi rakennat. On suorastaan brittiläistä pöytäetikettiä hyvesignaloida omaa suhtautumista tuloeroihin, kun toinen ei edes huomannut eroa :)"

Onko mahdollista keskustella aiheesta eikä siitä millainen minä olen. Olenhan minä vaikka mitä riippuen siitä kuka puhuu, mutta se ei ole ketjun aiheena. Ap

Sopii. Koska rakennat kuilua ja olet avoimen elitistinen, veikkaan, ettei liitto *sinun kohdallasi* menesty. Jonkun toisen kohdalla voi hyvinkin menestyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan väliinputoajana, etten tule toimeen minkään sosiaaliluokan kanssa. Omat suvut ovat työväenluokkaisia, mutta taustalta löytyy myös useampi sukupolvi kotiäitiyttä. Tämä on tehnyt omasta persoonastani pehmeän ja antanut suuren etulyöntiaseman moneen

Akateemisissa häiritsee sokea usko tieteeseen ja omaan ylivertaisuuteensa. Tiede sisältää todella palkon suoranaista kukkua ja esimerkiksi lääketeollisuus oon hirvittävin instituutio sitten natsisaksan. Museoissa, baletissa tai oopperassa luuhaaminen, maailmanlaajuisestikin, vertautuu siihen, kuin kävisi maailmanlaajuisesti mäkkärissä. Sivistyksen tulisi olla laajempaa ja poliittisen suuntauksen vastuullisempaa

Duunareissa häiritsee alatyylisyys ja materialistisuus. Jutut ja tavat ovat mauttomia, eikä yhteistä keskusteltavaa ole

Keskiluokkaiset ovat kusipäitä. Käyttäytymisetikettiä ei ole, ja ylemmyys on noussut hattuun<

Kerroin vain faktuaalisista kokemuksistani. Kaikkea on tullut kokeiltua ja mikään ei miellyttänyt. Kotiäitiäni arvostan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on akateemisesta perheestä, itse olen duunariperheestä. Perheemme eroaa lähinnä niin, että miehen perhe ovat pöyhkeilevää, tärkeilevää ja akateemisuutta korostavaa porukkaa. Kaikki on riidoissa (heitä on 4 sisarusta) keskenään, on kateutta ja kilpailua lasten menestyksestä, rahasta, huviloista, äitinsä lastenhoitoavusta jne. Kauhulla odotan mitä tapahtuu, kun joskus jakavat perintöä. 

 

oma perheeni on hyvin läheinen, en ole koskaan riidellyt siskojeni kanssa. Vietämme kaikki juhlapyhät yhdessä, hoidamme toistemme lapsia ja sisareni lapset ovat äärimmäisen rakkaita minulle. Meille ei ole tulossa perintöä eikä luonnollisesti perintöriitoja. Mieheni viihtyy perheeni kanssa hyvin, huomattavasti paremmin kuin omansa kanssa.

 

näen jokaikinen päivä, mitä rahalla ja korkealla koulutuksella ei saa; sydämen sivistystä

Ehkä s

Ihan jokapäiväisessä käytännössä sivistymättömän juntin kanssa eläminen on tosi ärsyttävää. Ruokailutavat, kiroilu, pukeutuminen ym kaikki erilaista mihin on itse tottunut. En tosiaan suosittele, rakkauden alkuhuumassa menettelee, mutta myöhemmin ei.

!Ajatteletko, että duunarien pitäisi ihailla akateemikkoja? Oletko akateeminen saadaksesi duunarien hyväksynnän?

Kaikkia solvataan jossakin. Luulisi sinun myös akateemikkona osaavan arvioida kehityksen kaarta, kun metsäsuomalaiset integroidaan ensin "työväenluokkaan" ja siitä pikkuhiljaa ammattikorkeakoulun avulla "akatemiaan". Sosiaalisia ja kulttuurisia ilmiöitä käsittelevät aivoalueet aktivoituvat vasta paljon mekaanisia toimintoja suorittavien jälkeen. Tällä hetkellä mölisevä natiivi on löytänyt politiikan, ja meininki on sen mukaista. Otsalohko ei ole vielä aktivoitunut"

Kaikkia "ei solvata jossain". Ehkä sinun maailmassasi kaikkia solvataan, mutta ei se mikään tavanomainen elämäntapa kyllä ole. 

En tiedä ovatko nuo kysymykset osoitettu minulle, koska lainaukset eivät toimi, mutta mietin oletko noiden kysymystesi kanssa tosissasi. Ilmeisesti olet. Ja ihan todella ajattelet että joku ihminen varta vasten harjoittaa ammattiaan ja hankkii koulutuksen sen takia, että saisi hyväksyntää muilta. Senkö takia sinä itse olet hankkinut koulutuksesi ja toimit ammatissasi? Ap

Siis ei hyvää päivää, ns. humanististen tieteiden vs. kovien tieteiden välillä on kautta aikain ollut kädenvääntöä kumpi on tärkeämpää jne. Ikuinen sukujoulujen/-kokousten jankkaus asiasta takana (ja varmaan sukupolvien) Siihen sekaan heitellään muutama taiteilija, pappi ja poliitikko niin saadaan oikein kunnon väittely kaikesta mahdollisesta johon sitten vedetään esi-isiäkin haudoistaan. Muutama kirurgi leveilee kuinka pienestä reiästä on saanut jotain poistettua. Aaaaarrrgggh. Mieheni katselee ihmeissään vähän hymyillen kaaosta koska on tottunut toisenlaiseen mummola-jouluun. Mutta kumpikin viihdytään toistemme seurassa ja kestetään sukujamme. 

Kyllähän se perinteisen akateemisen suvun ihmisen on hankala nähdä sitä työväenluokkaista edes viehättävänä. Ystäväni on tällaisesta suvusta, mies. Juteltiin Kikasta. Työväenluokka ylisti Kikkaa aikanaan suurena seksisymbolina. Ystävästäni, hän oli sellainen suttuinen työväenluokkainen, jollaista ei itse todellakaan ottaisi. Vastaavanlaisesti työväenluokkaiset naiset halveksuvat perinteisiä akateemisia miehiä, jotka mieluummin lukevat runoja kuin maalaavat makuuhuoneen seiniä.

Hmm, täällä on ollut keskustelua siitä, kuka solvaa ja ketä.

Luokkaretken tehneenä ensimmäisen polven akateemisena voin sanoa, että olen saanut solvausta ihan lähisukulaisiltani kiinnostuksenkohteideni vuoksi. Kiinnostukseni lukemista kohtaan leimattiin tyhjänpäiväiseksi ja jos luin jotain, mikä ei liittynyt ns. omaan alaani, kyseltiin, mitä hyötyä siitä on, mitä luen. Minulle myös kuittailtiin, miten en ymmärrä mitään käytännön asioista.  Ja kirsikkana kakun päällä: kuinka ylimielinen olen ja pidän itseäni muita parempana.

Akateemisissa piireissä sitten taas solvaajat eivät kohdistaneet kommenttejaan suoraan minuun, mutta eivät tajunneet, että puhuivat niistä ihmisistä, joihin minäkin olin kuulunut: ihan pokkana puhuttiin alemmista yhteiskuntaryhmistä (joo, tätä ilmausta käytetään myös tutkimuksissa), syrjäseutujen asukkaista (suhteessa mihin ollaan syrjässä?) ja yksinkertaisista maalaisista.

Eli molemmilta suunnilta on solvausta saatu.

"Vihamielinen, halveksiva asenne tieteitä ja taiteita kohtaan ja ihmisiä, jotka tekevät niitä asioita työkseen."

Ei täällä kukaan tieteitä ja taiteita tai niiden tekijöitä halveksi, vaan snobismia. Kyse on siitä, mistä kukakin pitää. Kaikki eivät pidä ananaksesta pizzassa, eivätkä oopperasta, eikä sillä ole mitään tekemistä sosiaaliluokan kanssa. Me kaikki olemme yksilöitä.

Minä henkilökohtaisesti en pidä maistereita varsinaisesti tutkijoina. Ainoastaan pieni osa heistä pääsee tutkijakouluun, ja heistäkään ei kaikista tule tutkijoita.

Ylempää korkeakoulututkintoakaan en sinällään arvosta. Se on ainoastaan pääsylippu työelämään, missä vasta erotellaan jyvät akanoista. Vain parhaat onnistuvat luomaan kunnioitettavan (ja rahakkaan) urapolun, ja useimmiten he ovat ekonomisteja, juristeja tai tekniikan asiantuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

"Vihamielinen, halveksiva asenne tieteitä ja taiteita kohtaan ja ihmisiä, jotka tekevät niitä asioita työkseen."

Ei täällä kukaan tieteitä ja taiteita tai niiden tekijöitä halveksi, vaan snobismia. Kyse on siitä, mistä kukakin pitää. Kaikki eivät pidä ananaksesta pizzassa, eivätkä oopperasta, eikä sillä ole mitään tekemistä sosiaaliluokan kanssa. Me kaikki olemme yksilöitä.

Minä henkilökohtaisesti en pidä maistereita varsinaisesti tutkijoina. Ainoastaan pieni osa heistä pääsee tutkijakouluun, ja heistäkään ei kaikista tule tutkijoita.

Ylempää korkeakoulututkintoakaan en sinällään arvosta. Se on ainoastaan pääsylippu työelämään, missä vasta erotellaan jyvät akanoista. Vain parhaat onnistuvat luomaan kunnioitettavan (ja rahakkaan) urapolun, ja useimmiten he ovat ekonomisteja, juristeja tai tekniikan asiantuntijoita.

Ja minä taas en kunnioita rahakasta urapolkua, vaan sitä, miten hyvä yleissivistys ihmisellä on, painottuen kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, historiaan ja ns. kuolleisiin kieliin.

Ihmisiä kaikki vessassa pitää käydä ja syödä. Miten toisia kohtelee ratkasee paljon. Tietoa,taitoa voi tänä päivänä hankkia monin eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, täällä on ollut keskustelua siitä, kuka solvaa ja ketä.

 

Luokkaretken tehneenä ensimmäisen polven akateemisena voin sanoa, että olen saanut solvausta ihan lähisukulaisiltani kiinnostuksenkohteideni vuoksi. Kiinnostukseni lukemista kohtaan leimattiin tyhjänpäiväiseksi ja jos luin jotain, mikä ei liittynyt ns. omaan alaani, kyseltiin, mitä hyötyä siitä on, mitä luen. Minulle myös kuittailtiin, miten en ymmärrä mitään käytännön asioista.  Ja kirsikkana kakun päällä: kuinka ylimielinen olen ja pidän itseäni muita parempana.

 

Akateemisissa piireissä sitten taas solvaajat eivät kohdistaneet kommenttejaan suoraan minuun, mutta eivät tajunneet, että puhuivat niistä ihmisistä, joihin minäkin olin kuulunut: ihan pokkana puhuttiin alemmista yhteiskuntaryhmistä (joo, tätä ilmausta käytetään myös tutkimuksissa), syrjäseutujen asukkaista (suhteessa mihin ollaan syrjässä?) ja yksinkertaisi

Ihan kauhealta kuulostaa, että lukemista paheksutaan. Hirveää kerrassaan. Tuota samaa asennettahan tässäkin ketjussa on eli pelkästään sen perusteella mistä keskustelee ja mistä on kiinnostunut, on ylimielinen ja pitää itseään muita parempana.

Itse asiassa tuo itsensä pitäminen muita parempana taitaa kuulua suomalaisen alemman keskiluokan ja duunarikulttuurin syntikäsitykseen hyvin keskeisesti. Ahkeruuden, "hyödyllisyyden" ja rahan ansaitsemisen ollessa ylimpiä hyveitä.

Ihmisten luokittelua taitaa olla kaikkien kesken, sillä ihmisyhteisöt rakentuvat hierarkkisesti eikä sitä voi olla huomaamatta. Hyödyllisyys ja järkevyys ovat molemmat adjektiiveja, joille voidaan antaa monenlaisia sisältöjä riippuen siitä kuka puhuu. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Vihamielinen, halveksiva asenne tieteitä ja taiteita kohtaan ja ihmisiä, jotka tekevät niitä asioita työkseen."

Ei täällä kukaan tieteitä ja taiteita tai niiden tekijöitä halveksi, vaan snobismia. Kyse on siitä, mistä kukakin pitää. Kaikki eivät pidä ananaksesta pizzassa, eivätkä oopperasta, eikä sillä ole mitään tekemistä sosiaaliluokan kanssa. Me kaikki olemme yksilöitä.

Minä henkilökohtaisesti en pidä maistereita varsinaisesti tutkijoina. Ainoastaan pieni osa heistä pääsee tutkijakouluun, ja heistäkään ei kaikista tule tutkijoita.

Ylempää korkeakoulututkintoakaan en sinällään arvosta. Se on ainoastaan pääsylippu työelämään, missä vasta erotellaan jyvät akanoista. Vain parhaat onnistuvat luomaan kunnioitettavan (ja rahakkaan) urapolun, ja useimmiten he ovat ekonomisteja, juristeja tai tekniikan asiantuntijoita.

Eiväthän maisterit mitään tutkijoita olekaan. 

Ikävä kyllä tai onneksi emme kaikki ole vain yksilöitä, minkä huomaa hyvin selkeästi tästäkin keskustelusta. Pelkästään siitä mitä arvostaa voi päätellä itse kunkin sosiaalisen taustan, jos on lukenut sitä mitä suomalaisista yhteiskuntaluokista on kirjoitettu. 

Joku kirjoitti useita sivuja sitten, että duunareiden ja alemman keskiluokan piirissä arvostetaan rahaa ja konkreettista hyötyä siksi, että rahapula on ollut aina nurkan takana. Niin sitä monesti selitetään, mutta mielestäni se ei ole ainakaan koko selitys, sillä kyllähän vaikkapa kulttuurieliitin keskuudessa ollaan myös köyhiä. Ollaan nykyään ja on aina oltu. Sivistyspääoma, joka useimmiten tulee useamman sukupolven takaa on loppujen lopuksi hyvin vahva. Ja jos siihen liittyy vankka taloudellinen perusta, on se sitäkin vahvempi ja kyllä - elitistisempi.

Laura Kolbe on tutkinut suomalaista eliittiä. Minäkin olen sen perusteella tyypillistä eliittiä, vaikka itse kyllä pidän itseäni ylempään keskiluokkaan kuuluvana. Mutta kun katsotaan suvun historiaa ja arvostuksia, ovat kaikki tekemiseni kulkeneet samassa linjassa kuin muillakin. Arvostukset kulkevat hyvin pitkän matkan ihmisen mukana, vaikka hän tekisi luokkaretken alas tai ylemmäs. Myös sen näkee tässä keskustelussa. Ap

"Sopii. Koska rakennat kuilua ja olet avoimen elitistinen, veikkaan, ettei liitto *sinun kohdallasi* menesty. Jonkun toisen kohdalla voi hyvinkin menestyä"

Kyllähän tuollaisia liittoja on paljon, osa menestyy ja osa ei. Taustoilla on paljon merkitystä eikä kyse todellakaan ole vain koulutuksesta. 

Minulle koulutus on oikeastaan aika samantekevä. Ihmisen älykkyydellä on isompi merkitys. Monenlaisista taustoista tulee älykkäitä ihmisiä, jopa neroja, jotka sitten kipuavat ylempiin säätyihin aivan itsekseen.

Älykkyys on yksi luonnonlaki, mutta senkään hyöty ei kaikkien kohdalla ole raha, maine ja kunnia, vaan joidenkin kohdalla ikuisiksi jäävät saavutukset, joita ei omana aikana arvosteta.

Sen perusteella mitä täältä olen lukenut, olisi vaikea nähdä itseään yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka elämän- ja käytöstavat ovat kaukana omista. Se olisi varmasti molemminpuolista eli tuskin duunarille kelpaisinkaan, jos hän tarkemmin miettii.

Loppujen lopuksi luonnollinen sääty-yhteiskunta ei minusta ole hassumpi juttu, mutta siihen ei sisälly ajatusta siitä, että toinen sääty olisi toista parempi. Yhteiskuntaluokan käsitteeseen se ajatus sisältyy, jopa käsitteiden tasolla (ylempi ja alempi keskiluokka, yläluokka jne.). Sääty-yhteiskunnassa jokaisella oli paikkansa ja toisen tehtäviä ja toimenkuvia arvostettiin. Sellaisen koen luontevaksi tavaksi lähestyä sitä faktaa, että ihmisyhteisöt rakentuvat hierarkkisesti. Säädyt, jotka ovat pysyviä estävät myös alemmuudentunnosta johtuvaa aggressiivista pyrkyryyttä, joka painaa alas jotain toista luokkaa jollaisena näen uusrahvaanomaisuuden, missä lukeneisuutta ja sivistystä pyritään halveksumaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, täällä on ollut keskustelua siitä, kuka solvaa ja ketä.

 

Luokkaretken tehneenä ensimmäisen polven akateemisena voin sanoa, että olen saanut solvausta ihan lähisukulaisiltani kiinnostuksenkohteideni vuoksi. Kiinnostukseni lukemista kohtaan leimattiin tyhjänpäiväiseksi ja jos luin jotain, mikä ei liittynyt ns. omaan alaani, kyseltiin, mitä hyötyä siitä on, mitä luen. Minulle myös kuittailtiin, miten en ymmärrä mitään käytännön asioista.  Ja kirsikkana kakun päällä: kuinka ylimielinen olen ja pidän itseäni muita parempana.

 

Akateemisissa piireissä sitten taas solvaajat eivät kohdistaneet kommenttejaan suoraan minuun, mutta eivät tajunneet, että puhuivat niistä ihmisistä, joihin minäkin olin kuulunut: ihan pokkana puhuttiin alemmista yhteiskuntaryhmistä (joo, tätä ilmausta käytetään myös tutkimuksissa), syrjäseutujen asukkaista (

Hyödyllisyyden eetos on agraarikulttuurista kotoisin. Agraarikulttuuriinhan ei kuulu minkäänlainen hyödyttömyys, kuten lukeminen tai taide. Sen sijaa työläiskulttuuriin kaupungeissa ne kuuluvat. tehtaitten varjossa syntyi työläiskirjallisuus, työväenteatterit ja muut toiminnot. Moni kaupunkilainen työläisluokan edustaja on saattanut kasvaa kulttuurissa, jossa runonlausuntaa arvostettiin ja muutenkin luettiin paljon. Maalta tätä porukkaa sen sijaan ei löydy. 

Kyllä toimii parisuhteessa. Itse monennen-polven-akateeminen-mies. Vaimo sukunsa ensimmäinen ja ainoa maisteri. Tapasimme lukiossa ja jatkoimme yhteiskuntatieteisiin molemmat.

Sen sijaan sukuja on ollut turha yrittää saada tutustumaan toisiinsa, kuin hieman viileästi. Liikaa eroja. Toinen suku pohtii koulutus- ja maailmanpolitiikkaa. Toinen pensan hintaa, kun Vectra viepi kympin satasella.

"Ja minä taas en kunnioita rahakasta urapolkua, vaan sitä, miten hyvä yleissivistys ihmisellä on, painottuen kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, historiaan ja ns. kuolleisiin kieliin."

Minusta on kapeakatseista arvostaa vain sitä, minkä itse kokee tärkeäksi tai läheiseksi. Itse en esim. ole tekniikasta kiinnostunut, vaan rakastan kieliä, taidehistoriaa, puutarhataidetta jne. En silti koskaan menisi vähättelemään ihmistä, joka ei ole opiskellut latinaa, kuten itse olen, vaan rakastaa matematiikkaa tai tietotekniikkaa. Yhteiskunnankin kannalta on nykyisin tärkeämpää osata tietotekniikkaa kuin latinaa. Historia on tärkeää meille kaikille. Se kertoo menneisyydestämme ja varoittaa meitä toistamasta aiemmin tehtyjä virheitä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi kiinnostus mm. kuolleisiin kieliin olisi osoitus suuremmasta sivistyksestä kuin kiinnostus esimerkiksi tähtitieteeseen tai taloustieteeseen?

"Hyödyllisyyden eetos on agraarikulttuurista kotoisin. Agraarikulttuuriinhan ei kuulu minkäänlainen hyödyttömyys, kuten lukeminen tai taide. Sen sijaa työläiskulttuuriin kaupungeissa ne kuuluvat. tehtaitten varjossa syntyi työläiskirjallisuus, työväenteatterit ja muut toiminnot. Moni kaupunkilainen työläisluokan edustaja on saattanut kasvaa kulttuurissa, jossa runonlausuntaa arvostettiin ja muutenkin luettiin paljon. Maalta tätä porukkaa sen sijaan ei löydy. "

Talonpoikaista ja työväenkulttuuria ei ole tainnut olla enää vuosikymmeniin, mutta silti jotkut arvot kulkevat mukana surkastuneina anomalioina. Ahkeruus ja hyödyllisyys on surkastunut rahan ansaitsemisen ja välittömän hyödyn rahvaanomaisuudeksi kuten vaikkapa tehoviljelyssä tai siinä, ettei koulutusta nähdä tavoittelemisen arvoisena, vaan uusi mersu. Eiköhän se ollut tuollaista jo 70-luvun nuorisossa, taistolaisporukoiden pseudotyöväenluokkaisuus on eri asia.

Työväenliikettä ei ole ollut vuosikymmeniin, ei oikeastaan sataan vuoteen enää. Sehän perustui sivistyksen ja koulutuksen arvostukseen kuten maaseudun sivistysliike ja nuorisoseuratkin ja lukemattomat muut vastaavat kansansivistykseen liittyvät organisaatiot. Ei sellaista vain enää ole, pidän sitä pelkkänä nostalgiana. Tästä palstatakin näkee, että sivistyksellä ei enää ole minkäänlaista itseisarvoa niille kansanosille, jotka eivät siitä itse välittömästi hyödy tai jotka eivät sitä pääosin arvosta.

Käsitykseni koko suomalaisesta yhteiskunnasta on mullistunut tällä palstalla vain muutamassa vuodessa. Näen aika synkkänä suunnan mihin ollaan menossa. Luku- ja laskutaitokin on romahtanut, alaluokka on kasvanut räjähdysmäisesti ja oireilee tavalla, johon on vaikea vastata, sillä mitään mitä ilmaiseksi saadaan ei ole opittu arvostamaan. Ap

"Ja minä taas en kunnioita rahakasta urapolkua, vaan sitä, miten hyvä yleissivistys ihmisellä on, painottuen kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, historiaan ja ns. kuolleisiin kieliin."

Miten sattuikaan, vaikka kunnioitan urapolkuja, satun myös pitämään taiteesta. Kokoelmani viimeisin hankinta on Lars Boethiuksen useissa näyttelyissä aikanaan kiertänyt maalaus vuodelta 1946. Se ei ollut mitenkään hintava, mutta pidän osasta kyseisen taitelijan töistä, ja tämä sattui olemaan yksi niistä.

Lapseni ohjasin aikanaan latina-painotteiselle luokalle, ja myöhemmin hänestä tuli tutkija. Olen aikanaan oikolukenut ja kommentoinut hankesuunnitelmia, artikkeleita, abstrakteja, konferenssiesitelmiä ja postereita niin, että niitä tulee vielä vuosien jälkeenkin korvista ulos.

Historiasta en ole kiinnostunut lukuunottamatta taloushistoriaa, tekniikan kehitystä ja oman sukuni vaiheita. Se on puolisoni kiinnostuksen kohde. Keskustelen kuitenkin hänen kanssaan historiasta, ja hän tulee mukaani taidenäyttelyyn, vaikka taide ei häntä kiinnostakaan.

Mitä tulee kiistaan humanistien ja "kovan" puolen välillä, yhä edelleen varma tapa saada jälkikasvu kiihtymään nollasta sataan, on kutsua häntä humanistiksi tietäen, että kaikki hänen tutkintonsa ovat "kovalta" puolelta.

Kuten kerroin, kaikki ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet, eivätkä ne riipu sosiaaliluokasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä toimii parisuhteessa. Itse monennen-polven-akateeminen-mies. Vaimo sukunsa ensimmäinen ja ainoa maisteri. Tapasimme lukiossa ja jatkoimme yhteiskuntatieteisiin molemmat.

Sen sijaan sukuja on ollut turha yrittää saada tutustumaan toisiinsa, kuin hieman viileästi. Liikaa eroja. Toinen suku pohtii koulutus- ja maailmanpolitiikkaa. Toinen pensan hintaa, kun Vectra viepi kympin satasella.

Kiitos kun kirjoitit kommentin suoraan aiheeseen liittyen, kun täällä keskustelu on lainehtinut ammeen reunojen yli. 

Olette siis joutuneet ikään kuin maksamaan liittonne sillä, että sukuyhteys on laimentunut. Koskeeko se myös lapsianne, jos niitä on?

Avioliitoissa on jännää se, että pitää olla paljon samaa, mutta myös riittävästi erilaista, että kiinnostus pysyy yllä. En voi olla näkemättä sukuyhteyden liudentumisessa myös hyviäkin puolia, sillä se tuo vapautta ja irrallisuutta myös. Vapautta paitsi omista perinteistä ja päähänpinttymistä, myös henkilösuhteista, joissa voi olla kitkaa. Niitä voi olla tietenkin samoista ympyröistä olevien perheiden suvuista yhtä lailla, mutta välimatka mielestäni tuo aina tilaa hengittää. Onneksi erityisesti isäni on tuonut tätä ajattelua omaankin mieleeni. Sillä suvuilla on aina taipumus rakentaa jälkeen jäävää ihmismateriaalia omaan suuntaansa, mikä voi olla ahdistavaa. Siitä joku aiempi alle kolmekymppinen kirjoittaja jo kommentoikin omalta kannaltaan, miten molemmat eri taustoista tulevat isoäidit yrittävät vetää omaan suuntaansa. Tuolta vältytään, kun pidetään riittävä etäisyys.

Toisaalta jos rahaa on vähän, tullaan herkästi riippuvaiseksi vanhempien polvien avusta. Joko taloudellisesta, materiaalisesta (lastenhoito) tai molemmista. Rahalla saa noita asioita ilman haitallisia sidoksia, joten paremmin toimeentulevat ovat paremmin suojassa sukuristiriidoilta, jos vain itse älyävät käyttää mahdollisuuden. Monethan roikkuvat sukuskismoissaan koko elämänsä silti, sillä sukulaisia pidetään ikään kuin pakollisina. Siitä ajatuksesta luopuminen on sitä vaikeampaa mitä tiiviimpiä ja jännitteisempiä sukusiteet ovat. Normaalissa sidoksessa on tilaa päästää myös irti ja antaa hengittää kauempana, jos ei kerran toimeen tulla. Ap

"Kuten kerroin, kaikki ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet, eivätkä ne riipu sosiaaliluokasta."

Puikkaan tähän väliin kertomaan, että sinun ehkä kannattaisi lukea suomalaisista sosiaaliluokiesta tehtyä tutkimusta. Sitähän on paljon popularisoitukin ja kirjoitettu auki lehtijutuissa. 

Vapaa-ajanvietto, arvostukset ja kulutus ovat voimakkaasti sidoksissa yhteiskuntaluokkaan. Mutta koska valtaosa suomalaisista kuuluu keskiluokkaan (taustassa on monenlaista), erot eivät tule näkyviin. Eletään siis omassa kuplassa, vaikka se onkin paljon suurempi saippuakupla kuin tiukemmin rajatuissa luokkayhteiskunnissa. Ap