Onko heikkoutta jos tarvitsee kumppanin ja parisuhteen voidakseen hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on hyvää myös sinkkuna, on silloin mahdollisuus lähteä parisuhteessa kaltoinkohtelussa ja toinen tiedostaa tämän paremmin. Elämäänsä tyytymätön myös vetää puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä.

Allekirjoitan tämän. Ensin pitää osata olla onnellinen yksin, sitten vasta voi olla onnellinen yhdessä.

Identiteetti kuitenkin muotoutuu seurassa. Ei kukaan ole saari.

Yksin. Muiden seurassa identiteetistä tulee se muiden identiteetti.

Voi olla läheisriippuvuutta tai voi se olla myös kyvyttömyyttä elää itsenäistä elämää tai halua hallita tai hoivata muita ihmisiä.

Ei, jos kyseessä on tasaveroinen kumppani jonka kanssa viihtyy ja asiat sujuvat. Mutta ei todellakaan kenen kanssa tahansa. Tämä 43 vuoden kokemuksella parisuhteista.

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan luonnollista. Kaikki tarvitsevat rakkautta ja hellyyttä.

Tuota en itse allekirjoita. Useimmat varmasti haluavat kyllä rakkautta ja hellyyttä, mutta jokainen selviää ilmankin. Joku vähän paremmin kuin joku toinen. Esimerkkinä zen-mestari vs läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan luonnollista. Kaikki tarvitsevat rakkautta ja hellyyttä.

Tuota en itse allekirjoita. Useimmat varmasti haluavat kyllä rakkautta ja hellyyttä, mutta jokainen selviää ilmankin. Joku vähän paremmin kuin joku toinen. Esimerkkinä zen-mestari vs läheisriippuvainen.

 

Ihminen selviää riisikupilla ja tilkalla vettä. Ei se silti tarkoita että tuo olisi paras mahdollinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla puuttuu siis tää luonnollinen tarve haluta parisuhdetta. En halua että kukaan tulee sotkemaan mun vapaudentunnetta :D

N32

Sopiva mies ei sitä sotke, mutta tietty lapset sotkevat jos sellaisia tulee.

Kukin elää tyylillään. Mutta jos on tottunut olemaan yksin, onhan siinä etuja. Yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään. Harvoin se kumppani kuolee samaan aikaan ja yksinäisyyteen pitää ehkä tottua sitten vanhuksena. Tai aikaisemminkin, jos ero tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja varmaan kuvittelee myös pääsevänsä itseään karkuun muuttamalla?

Haluatteko jatkaa keskustelua lastensaalistajan vapaaksi päästämisestä tai tämän kaverista joka matkustaa vapailla Viroon puhkomaan eläinten silmiä? Kuten sanottu. Gopro toimii uudessakin osoitteessa. Teidän porukka edesauttaa syntyvyyden laskua sekä 4b liikkeen etenemistä. En mä teitä pelkää. 

Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan eläneet yksin. Lapsuudenkodista on muutettu opiskelijasoluun, sieltä poikaystävän luo ja lopuksi on menty naimisiin. Ihan ideaalitilanne, jos tarvitsee ihmisiä ympärilleen ja usein ihminen laumaeläimenä tarvitsee. Mutta väkisin mietin välillä, miten tottuvat yksinäisyyteen, kun sekin aika varmasti joskus tulee.

Vierailija kirjoitti:

Eräästä tutustani , en yleistä , tiedän että voi myös olla voimakas läheis riippuvuus.

Sulla varmaan Mikk Saare onkin. Enkä ole sun tuttusi. Muistutuksen vuoksi läheisriippuvainen hakee seuraa. Mä en hae. Bingo!

Se, että sen TARVITSEE ollakseen onnellinen, on väärin. Onnellinen pitäisi olla valmiiksi itsessään ja yksinkin ja viihtyä yksinkin. Ei kumppani oli sitä varten, että sen harteille laitetaan sinun onnesi ja suurin piirtein koko elämäsi. Minä olen onnellinen yksin ja viihdyn omassa seurassani. En TARVITSE kumppania mihinkään. Silti voin haluta kumppanin. Se voi tuoda vielä onneeni lisäyksen, koska tykkään rakastaa ja olla rakastettu. Mutta ilmankin minulla on ihan hyvä olla ja aikaa keskittyä omiin juttuihin ja ottaa rennosti.

Onhan se yksi ihmisen psykologisista perustarpeista.

Vierailija kirjoitti:

Se, että sen TARVITSEE ollakseen onnellinen, on väärin. Onnellinen pitäisi olla valmiiksi itsessään ja yksinkin ja viihtyä yksinkin. Ei kumppani oli sitä varten, että sen harteille laitetaan sinun onnesi ja suurin piirtein koko elämäsi. Minä olen onnellinen yksin ja viihdyn omassa seurassani. En TARVITSE kumppania mihinkään. Silti voin haluta kumppanin. Se voi tuoda vielä onneeni lisäyksen, koska tykkään rakastaa ja olla rakastettu. Mutta ilmankin minulla on ihan hyvä olla ja aikaa keskittyä omiin juttuihin ja ottaa rennosti.

Tämä voi toimia naisilla, mutta mies tarvitsee kumppanin ollakseen aidosti onnellinen. Ellei sitten testosteronitasot ole todella matalat. Naisettomuus johtaa masennukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämä on hyvää myös sinkkuna, on silloin mahdollisuus lähteä parisuhteessa kaltoinkohtelussa ja toinen tiedostaa tämän paremmin. Elämäänsä tyytymätön myös vetää puoleensa tietyntyyppisiä ihmisiä.

Allekirjoitan tämän. Ensin pitää osata olla onnellinen yksin, sitten vasta voi olla onnellinen yhdessä.

Identiteetti kuitenkin muotoutuu seurassa. Ei kukaan ole saari.

Olemme kaikki saaria. Toisista ei saa olla riippuvainen. Täytyy uskaltaa kohdata oma sisimpänsä, tulle ystäväksi itsensä kanssa, pysähtyä ajattelemaan ja tutustumaan itseensä. Monet pelkää sitä. Kulkevat laput silmillä perustaen itsensä ja minuutensa seuran varaan. 

Ihmisellä on luontainen tarve parisuhteeseen. Yhteenkuuluvuus, kumppanuus, toisen auttaminen, arjen jakaminen.

Tarpeen voi täyttää myös muilla ihmissuhteilla, jos niissä on vastaavia elementtejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että sen TARVITSEE ollakseen onnellinen, on väärin. Onnellinen pitäisi olla valmiiksi itsessään ja yksinkin ja viihtyä yksinkin. Ei kumppani oli sitä varten, että sen harteille laitetaan sinun onnesi ja suurin piirtein koko elämäsi. Minä olen onnellinen yksin ja viihdyn omassa seurassani. En TARVITSE kumppania mihinkään. Silti voin haluta kumppanin. Se voi tuoda vielä onneeni lisäyksen, koska tykkään rakastaa ja olla rakastettu. Mutta ilmankin minulla on ihan hyvä olla ja aikaa keskittyä omiin juttuihin ja ottaa rennosti.

Tämä voi toimia naisilla, mutta mies tarvitsee kumppanin ollakseen aidosti onnellinen. Ellei sitten testosteronitasot ole todella matalat. Naisettomuus johtaa masennukseen

Koska miehet usein ulkoistaa koko sosiaalisen elämänsä naiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan luonnollista. Kaikki tarvitsevat rakkautta ja hellyyttä. 

 

olen itsenäinen ja omillani pärjäävä sinkku ollut jo monia vuosia. Mutta tottakai kaipaan kosketusta ja arjen jakamista. Pärjään koska on pakko pärjätä. Mutta en ottaisi kumppaniksi henkilöä joka ripustautuisi minuun. Suhteen täytyy antaa molemmille yhtä paljon. Eli ripustautuminen ei ole ok. 

En minä tarvitse rakkautta ja hellyyttä. En ole koskaan tuntenut esim. minkäänlaista "halipulaa" tai muutakaan kosketuksen kaipuuta..

Minä taas kaipaan molempia erittäin paljon. Kaipuu on läsnä joka päivä, ja se ilmenee usein jopa fyysisenä kipuna. Haluaisin kovasti tyttöystävän, mutta en millään pääse edes treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla puuttuu siis tää luonnollinen tarve haluta parisuhdetta. En halua että kukaan tulee sotkemaan mun vapaudentunnetta :D

N32

Naiseni ajattelee osapuilleen toisen lauseesi mukaan. Kunnioitan omaa kuin hänenkin vapauttaan. Jos menen rannalle ja pyydän häntä mukaan, hän tulee tai ei. En ajattele siitä sen kummemmin.

-Mies1976

Naisesi?

Ei, vaan sinun.

Sitä kutsutaan läheisriippuvaisuudeksi. Jos ei osaa olla onnellinen yksin, kaikki ei ole hyvin 

Ihminen, joka on sinut itsensä kanssa ei tarvitse kumppania hyvinvointinsa edellytykseksi. Parisuhde ei ole terveellä pohjalla, jos se perustuu riippuvuuteen ja kyvyttömyyden voida hyvin ilman sitä kumppaniakin. Pitää erottaa halu olla parisuhteessa (tervettä) ja kyvyttömyys olla ilman parisuhdetta (ei tervettä).