Mikä tarkoitus on jatkuvilla vastoinkäymisillä?
Vuoden aikana toinen vanhempi kuollut ja toisella todettu syöpä ja Alz, avioero ( mies löysi uuden) , rahavaikeudet, työ joka ei ole mieleinen, lapsi joutui onnettomuuteen, josta selvisi hengissä mutta jää loppuiäksi jonkinlaisia ongelmia, ei ystäviä ( oltiin tekemisissä lähinnä miehen suvun kanssa, itsellä ei juuri sukua, pari kaveria joilla onnellinen elämä). Nyt löysin kyhmyn rinnasta ja lääkäri sanoi että tod.näk syöpä ja jatko tulossa siitä. En vaan jaksa enää. Mitä pahaa olen tehnyt? Olen elänyt kunnollisesti ja ollut ystävällinen ja nyt elämä on pelkkää pelkoa ja kärsimystä. En voi tappaa itseäni lasten takia, vaikka ovatkin jo nuoria aikuisia. Onko kukaan muu kokenut sellaista, että joskus vielä voisi kokea onnea.
Kommentit (47)
Selvittää tie pysyvään hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karma.
Tuo on pelkkää huuhaata.
Yhtä lailla huuhaata on uskoa pyhiin kirjoituksiin, jumaliiin ja tuonpuoleiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkää huonoa tuuria. Ei tapahtumilla ole mitään merkityksiä.
Tapahtumilla on se merkitys, minkä ihminen niille antaa. Tarkoitusta niillä ei ole.
Esimerkiksi optimisti ja pessimisti suhtautuvat asioihin usein hyvin vastakkaisille tavoille. Kun juttelin yhden naapurin kanssa niinkin neutraalista asiasta kuin ruuasta, niin hänen kommenttinsa tuntuivat aina tuovan mieleen jonkun ikävän asian mikä hänelle oli tapahtunut esimerkiksi ravintolassa tai ruokakaupassa. Häneen ei todellakaan pätenyt mainoslause "hyvä ruoka, parempi mieli." Samoin jos joidenkin kanssa yrittäisi puhua vain säästä, niin sekin on aina liian kylmä tai kuuma.
Samaa olen myös ihmetellyt, että miksi vastoinkäymiset kasautuvat jollekin. Omissa sairauksissa kestämistä ja sitten lapsetkin sairastuneet. Sukulaiset eivät ymmärrä, tukemisesta puhumattakaan. Kehuvat vain omilla menestyksillään ja saavutuksillaan. Sitten vielä vihamielinen ympäristö lisäämässä taakkaa. Luottamus ihmisiin mennyt. Silti yritän tarpoa yksin eteenpäin päivä kerrallaan ja koetan etsiä edes jostain pieniä iloja.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen myös ihmetellyt, että miksi vastoinkäymiset kasautuvat jollekin. Omissa sairauksissa kestämistä ja sitten lapsetkin sairastuneet. Sukulaiset eivät ymmärrä, tukemisesta puhumattakaan. Kehuvat vain omilla menestyksillään ja saavutuksillaan. Sitten vielä vihamielinen ympäristö lisäämässä taakkaa. Luottamus ihmisiin mennyt. Silti yritän tarpoa yksin eteenpäin päivä kerrallaan ja koetan etsiä edes jostain pieniä iloja.
No, esimerkiksi stressi huonontaa terveyttä ja sairastuminen taas huonontaa toimeentuloa, sillä tavalla ne voivat yltyä ihan loogisesti kun pari ikävää tapahtumaa osuu samaan aikaan.
Klarna