Miten työssäkäyvät ihmiset järjestävät koululaisten loma-ajan?
Omat lapset ovat tulossa kouluikään, ja ihmettelen, että miten lomista selvitään. Olen yh ja mulla on normaalit työ- ja loma-ajat. Jo syysloma tulee aiheuttamaan ongelmia, mutta iso kysymysmerkki on tietenkin kesäloma. Siihen jää oman lomani jälkeen kuusi viikkoa ratkaistavaksi. Meillä ei ole tukiverkostoa, ei mitään mummolaa, johon lapsia viedä. Tähän asti ollaan saatu arkielämä rullaamaan oikein hyvin, mutta nyt kyllä vetää vähän hiljaiseksi. Jotain leirejä voi toki ajatella, mutta ne ovat aika kalliita, eikä niitä muutenkaan varmaan ihan kuudeksi viikoksi löytyisi.
Mun mielestä tää Suomen systeemi on aika uskomaton. Jos opet tarvitsevat 10 viikon kesävapaat, niin sitten pitäisi olla kyllä lapsille fritidshemit kuten Ruotsissa.
Kommentit (368)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon ihmisestä kun syytetään tästäkin yhteiskuntaa, töitä jne... Kun itse ollaan tehty se lapsi, mutta ei osata, kyetä / ymmärretä ottaa myöskin itse vastuuta siitä omasta lapsesta.
Olisko vastuunottoa
a) Jättää 7-v lapsi yksin kotiin koko päiväksi?
b) Ottaa loparit töistä ja ryhtyä työttömäksi yhteiskunnan elätiksi, jotta voi olla lapsen loma-ajat kotona?
c) Yrittää pohtia ratkaisuja hankalaan tilanteeseen yhdessä muiden kanssa?
Voisitko selvittää, miten siitä lapsesta otetaan vastuu tässä tilanteessa sellaisella tavalla, joka sulle kelpaa?
No tietysti siten, että se kakara jätetään tekemättä jos turvaverkko puuttuu eikä maksulliseen lastenhoitajaan ole varaa! Vähän voisi miettiä elämäänsä eteenpäin eikä lisääntyä hetken mielijohtee
Lisääntyä hetken mielijohteesta? Luoja paratkoon sitäkin raukkaa, joka on mielijohteesta tai pitkään harkittuaan (mitä epäilen) sinunkin kanssa lisääntynyt. Et kovin rakastavalta ja rakastettavalta ihmiseltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Suomessa on yleensä molemmilla vanhemmilla 4 viikkoa lomaa, eli noista tulee jo 8 viikkoa. Kaksi viikkoa lapset voivat päivisin olla vaikka mummin ja vaarin luona.
Ei välttämättä. Lapset hankitaan nykyään jopa vasta 40-vuotiaina, jolloin isovanhemmat saattavat olla jopa 80-vuotiaita ;). Laita nyt sellanen tutiseva ja dementoitunut juoksemaan villien pikkukoululaisten perässä. Siis mikäli jotenkin suostuisivat sen tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo paljon ihmisestä kun syytetään tästäkin yhteiskuntaa, töitä jne... Kun itse ollaan tehty se lapsi, mutta ei osata, kyetä / ymmärretä ottaa myöskin itse vastuuta siitä omasta lapsesta.
Olisko vastuunottoa
a) Jättää 7-v lapsi yksin kotiin koko päiväksi?
b) Ottaa loparit töistä ja ryhtyä työttömäksi yhteiskunnan elätiksi, jotta voi olla lapsen loma-ajat kotona?
c) Yrittää pohtia ratkaisuja hankalaan tilanteeseen yhdessä muiden kanssa?
Voisitko selvittää, miten siitä lapsesta otetaan vastuu tässä tilanteessa sellaisella tavalla, joka sulle kelpaa?
No tietysti siten, että se kakara jätetään tekemättä jos turvaverkko puuttuu eikä maksulliseen lastenhoitajaan ole varaa! Vähän voisi miettiä elämäänsä eteenpäin eikä lisääntyä hetken mielijohtee
Taidat olla vähän yksinkertainen? Kas kun ne turvaverkot voivat repeytyä ihan yhtäkkiä: Elämä on ihan hyvin järjestyksessä, sitten tulee liikenneonnettomuus, joka vie perheen isän. Vähän sen jälkeen sairastuvat isovanhemmat eivätkä pysty enää hoitamaan lapsia. Siis ne, jotka vielä ovat elossa, toiset isovanhemmat ovat jo kuolleet. Maksulliseen hoitajaan oli varaa niin kauan, kun sai pitää hyväpalkkaisen työpaikan, joka lähti alta firman saneerauksessa.
Ehkä ne rakkaat lapset olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi elämänsä osannut kristallipalloa katsomalla ennustaa.
Mies käy töissä ja nainen hoitaa lapsia kotona. Perinteinen malli siis? Mitä vikaa tässä on niin että pitää alkaa sooloilemaan?
Ei ongelmia lomien kanssa, lähdetään yhdessä lomamatkalle kun miehen lomat alkavat heinäkuussa.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja. Suomessa on yleensä molemmilla vanhemmilla 4 viikkoa lomaa, eli noista tulee jo 8 viikkoa. Kaksi viikkoa lapset voivat päivisin olla vaikka mummin ja vaarin luona.
Suomessa on myös paljon työpaikkoja, joissa on kiertävät lomat ja voit joutua pitämään lomasi vaikka elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Ja kaikilla ei ole isovanhempia, he asuvat kaukana, ovat sairaita tai ovat vielä itsekin työelämässä.
Lapsen saaminen kouluikäiseksi kestää noin 7 vuotta ja ei kukaan voisi koskaan tehdä yhtään lasta, jos pitäisi kyetä ennustamaan tulevaisuuteen. Et voi tietää kuoleeko puolisosi tai oma vanhempasi, voit joutua vaihtamaan työpaikkaa etkä saa kesällä yhtään lomaa. Tai lapsesi voi sairastua vaikkapa diabetekseen tai epilepsiaan eikä häntä voikaan mihin tahansa naapurin tädille laittaa hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
En tajua mikä pyhä lehmä nuo opettajien lomat ovat. Niihin ei saisi mitään muuta näkökulmaa ottaa kuin että OVAT LOMANSA ANSAINNEET. Tässä itse kukin osallistuu ties mihin talkoisiin yhteiskunnallisesti, ja joutuu luopumaan vaikka mistä saavutetusta edusta, mutta tähän asiaan ei saa koskea. Eihän tässä nyt kukaan edes sanonut, että opettajilla ei saa olla lomaa, mutta tosiasia on se, että hyvin monessa perheessä on aikamoisia vaikeuksia järjestää lastenhoitoa pitkien lomien ajaksi. Ehkäpä sitten kaikilla alle 10 v koululaisten vanhemmilla pitäisi myös olla lakisääteisesti se 10 viikon loma.
Ei opet ole mitään lasten kesähoitajia. Hommaa itse kersoillesi hoitaja.
Ei jumankekka, eikö vanhemmat osaa nykyään edes hommata pennuilleen hoitajaa???
Se on vanhempien tehtävä, ei opettajien eikä yhteiskunnan!!!
Rahalla saa hoitajan, jos ei perse kestä olla omien pentujen kanssa lomia.
Näin se on ollut ennenkin.
Lähes kaikki koulunkäynninohjaajat ovat kesän palkatta ns. kesäkeskeytyksellä.
Siitä vaan heitä palkkaamaan!
Itse palkkasin aikanaan naapurustosta nuoren "katsomaan perään". Helpotti kun mukulat sai jäädä kotiin nukkumaan ja pääsi lähtemään töihin ihan itsekseen. 4H-kerhoilta kannattaa kysellä.
Meillä diabeetikko (1-tyyppi, rautalankaa ). Jos koulussakaan lapsi ei pärjää pelkän opettajan kanssa (opettajien ammattiliitto estää), niin miten se sama lapsi pärjää yksin kotonakaan, koska ikinä ei tiedä milloin on liian matalat sokerit. Tai korkeat.
Ja voin kertoa, että puolet isovanhemmista ei osannut, eikä toisaalta edes halunnut ottaa edes verta sormenpäästä SAATI pistää insuliinia lapsen lapselleen. Eikä toisaalta ollut pakkokaan. Mutta vähentää tukiverkkoja.
Ja se syömisen säännöstely senaikaisella hoitotavalla oli hankalaa.
Eli oli pakko pitää puolison kanssa eri aikaan lomat.
Kultaisella ysärillä oltiin aina ykkösluokalta asti kesäisin yksin kotona. Vanhemmat jäivät yleensä heinäkuussa lomalle.
Avain kaulassa pyörittiin pitkin pihoja. Ruokaa lämmitettiin mikrossa. Lankapuhelimella sai vanhempiin yhteyden jos tarvitsi.
Olihan se välillä turvattoman oloista, mutta eipä sitä tunnetta oikein osannut aikuisille sanoittaa. Silloin vielä korostettiin että lapsien tulee oppia pärjäämään ja olemaan reippaita. Eipä siinä siis kehdannut sanoa että tuntuu kurjalta olla 9h päiviä yksin kotona.
Nuori 14-15 vuotias mielellään tulee pientä korvausta vastaan seuraksi ja katsomaan perään 7-10 vuotiasta lasta. Rohkeasti vaan kyselemään sukulaisilta, ystäviltä, työkavereiden nuorilta.
Ymmärrän ap:ta hyvin. Nykyään paheksutaan herkästi jos lapset ovat keskenään kotona alle 9-vuotiaina.
Ennen vanhaan vuorotyössä käyvät vanhemmat saattoivat huolettomasti jättää sen ikäiset jo yöksikin yksin kotiin.
- oman loman ajoittaminen oman päiväkodin sulkuajalle
- mummolat tai varapäiväkoti tai jopa palkaton loma sille ajalle, kun ei omaa lomaa ole käytettävissä
- lastenhoitaja, esim. naapurin teini tai reilusti isompi sisarus
- alakouluikäisenä maksulliset leirit tai koulun järjestämä kesäpäivystys iltapäiväkerholaisille
- kesällä etätyön tekeminen ja siinä sivussa lapset
- työnantajan järjestämä kesähoito lapsille
Kaikkia näitä on tullut kokeiltua.
Tupuliini kirjoitti:
Kyllä ovat nykyvanhemmat avuttomia. Ei lapsia tarvitse koko ajan olla paapomassa. Ei meillä kukaan ollut vahtimassa, Kesää vietettiin kavereiden kanssa tai kotona välillä. Sama homma omilla lapsillani, yhtenä kesänä oli nuori tyttö muutaman viikon lapsieni kanssa.
Ei ole kyse vanhemman avuttomuudesta vaan lapsen. Eka- tokaluokkalaiselle 10 tuntia yksinoloa päivässä on jo epäinhimillinen haaste. 8 tunnin kokoaikatyö vanhemmalla ja siihen noin tunnin työmatkat suuntaansa. Ei nykyään ole välttämättä isoja sisarusparvia, joissa isommat katsovat pienempien perään. Saattaa yh-perheessä olla vain yksi tai kaksi lasta. Ovatko jotkut palstan kommentoijat täysin empatiakyvyttömiä, kun eivät kysene näkemään tilannetta lapsen näkökulmasta? Turvattomuuden tunne, pelko, yksinäisyys? Siitä huolimatta, että jääkaapissa on ruokaa ja äiti soittaa pausseilla. Aikuisen järkeily ei välttämättä tavoita lapsen psyykkistä hätää. Ennen oli ennen. Oli isoja sisarusparvia, laumassa vielä naapuruston lapsikatraat ja jotkut aikuiset vilkaisemassa välillä koko lauman perään. Saattoi olla pihapiirissä tuttu talonmies, siivooja, oli kiinteitä, vakiintuneita yhteisöjä, joissa oli turvallista kasvaa. Sukulaiset ehkä hyvinkin tavoitettavissa siinä lähellä. Nyt perheet ovat eriytyneet oviensa taakse, naapureita ei tunneta, lapset eivät leiki enää pihoilla. Ihmiset muuttavat töiden perässä, naapurit, yhteisöt vaihtuvat. Pelkästään nykyisen hallituksen leikkauspolitiikka, mm. asumistuen leikkaukset pakottavat pienituloisemmat hakeutumaan halvempien vuokrien perään. Ehkä parin vuoden välein. Siinä kohtaa ei ole varaa mietttiä, että tutut naapurit ja lapsen ikaveri jää taakse.
Koittakaa nyt nähdä isompia kokonaisuuksia. Kaikki tässä elämässä ei vain ole itsestä kiinni, ei yksilön "viitsimisestä" kiinni. Toisaalta, jonkun onnekkuus ja menestyminen ei sekään ole välttämättä pelkästään yksilön omaa ansiota. Kyllä siinä ympärillä on yleensä ollut paljonkin kannattelevia tahoja ja tekijöitä, ihan kehdosta aikuisuuteen asti. Seikin on jännää, että täällä hyvin moni parjaa ja morkkaa ap:tä syyllistäen vanhemmuudesta. Tarkoitushakuisesti halutaan sulkea silmät siltä positiiviselta faktalta, että tämä yh on yritteliäs nainen, joka haluaa olla työelämässä ja tienata oman elantonsa. Kun ei voida syytellä sohvalla makaamisesta ja lusmuilusta, niin piikitelläänkin sitten vanhemmuudesta.
Terv. myös yh ja samassa tilanteessa ollut
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä kun tähän herää vasta sitten kun lapsi menee kouluun. Tukiverkkoja voi myös luoda itse esim. tutustumalla naapureihin, vauvakerhotuttuihin, pitämällä yhteyttä sukulaisiin jne. Myös se lasten isä voinee hoitaa, jos on elossa. Pitkän tähtäimen suunnittelu on lapsiperheessä aika hyvä osata.
Haloo. Ihan kuin joku naapuri tai vauvakerhotuttu ottaisi ekaluokkalaisen kahdeksaksi viikoksi joka päivä.
Aika monilla kouluilla on kesäkerho tuota varten. Sitten on erilaisia leirejä.
Mannerheimin ls liitolta saa apuja kanssa.
Yksinhuoltajille koko kesä palkatonta oman lomansa lisäksi. :)
Näin lapsella on kaksi kuukautta vapaata kesäksi. Tämän lisäksi näin järjestettynä vapaat loma-ajoiksi päiväkodista, koulusta muinakin aikoina, pidennettyjä viikonloppuja ym.
Ihan duunaritasolla.
Huom: Tämä siis järjestyy, vaikka eroperhekin.
J O S ajatellaan lasta.