Mikä sinua ärsyttää teidän työpaikan kulttuurissa?

Koskaan ei kuunnella työntekijöitä. Sitten itketään kun ihmiset lähtee paremman perässä.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen elossa oleva ja hyvinvoiva hierarkia hoitoalalla. 

Nauroin partaani, kun yhdessä työpaikassa oli tapana asetella aamuisin lääkärille vaatteet tiettyyn asentoon huoneeseensa odottamaan ja viedä aamukahvi huoneeseen kekseineen. Kyllä sillä palkalla haetaan itse aamukahvit taukotilasta ja haetaan omat työvaatteet pukukaapilta niin kuin muutkin kuolevaiset, eikä tuhlata tähän sairaanhoitajan aikaa. 

Tämä nyt oli vain yksi esimerkki muiden kymmenien joukossa, mutta pidin tuollaista hyysäämis ja nuoleskelutoimintaa omituisena... 

Ehkäpä tämä lekuri ei vaihda työpaikkaa rahan perässä. 

Järjetön herkkänahkaisuus. Jatkuvasti pitää miettiä kenelle voi mitäkin sanoa ja miten asiansa muotoilee, että varmasti kommunikoi arvoatavasti ja rakentavasti, ja missä järjestyksessä informoidaan asioista, koska joku aina loukkaantuu kun saa tietää viimeisenä jonkun asian. Sitten työnohjauksessa piirissä istuen mietitään, kuka on mitäkin kenellekin sanonut ja mihin sävyyn ja kuka on sitten taas ottanut itseensä ja kokenut tulleensa ohitetuksi tai kokenut että häntä ei ole kuultu riittävästi tai hänen tunteitaan otettu huomioon jotain päätöstä tehdessä. Ja ennen kaikkea mietitään, miten voitaisiin jatkossa vieläkin arvostavammin, selkeämmin, rakentavammin kommunikoida. Oikeita ongelmia ei ole niin pakko on ilmeisesti tehdä tikusta asiaa. Selvennykseksi, etten työskentele Suomessa. En tiedä onko siellä tällaista ongelmaa olemassakaan tai jos on, niin kiinnostaisi tietää millä alalla. 

Ihme hyssyttely. Vähänkin sanot jollekin jotain kovemmalla äänenpainolla, niin se on kiusaamista, kun se toinen väittää niin. 

Rasistisia henkilöitä ja ei puututa. 

Rasismi, seksismi, sovinismi, homofobia, läskifobia ym. ennakkoluulot.

Vierailija kirjoitti:

Järjetön herkkänahkaisuus. Jatkuvasti pitää miettiä kenelle voi mitäkin sanoa ja miten asiansa muotoilee, että varmasti kommunikoi arvoatavasti ja rakentavasti, ja missä järjestyksessä informoidaan asioista, koska joku aina loukkaantuu kun saa tietää viimeisenä jonkun asian. Sitten työnohjauksessa piirissä istuen mietitään, kuka on mitäkin kenellekin sanonut ja mihin sävyyn ja kuka on sitten taas ottanut itseensä ja kokenut tulleensa ohitetuksi tai kokenut että häntä ei ole kuultu riittävästi tai hänen tunteitaan otettu huomioon jotain päätöstä tehdessä. Ja ennen kaikkea mietitään, miten voitaisiin jatkossa vieläkin arvostavammin, selkeämmin, rakentavammin kommunikoida. Oikeita ongelmia ei ole niin pakko on ilmeisesti tehdä tikusta asiaa. Selvennykseksi, etten työskentele Suomessa. En tiedä onko siellä tällaista ongelmaa olemassakaan tai jos on, niin kiinnostaisi tietää millä alalla. 

Heh, jotenkin lohduttavaa ajatella että naiset on naisia joka maassa. Eli ottavat itseensä ja henkilökohtaisesti todella helposti. Vaikeita. Tiedän tämän naisena aivan hyvin.

Että jotkut eivät ilmoita kun poikkeavat totutuista työtavoista ja odottelet turhaan heidän tekevän normaalin tehtävänsä, jonka he tänään ovatkin päättäneet kenellekään ilmoittamatta jättää väliin.

Inhottavia tyyppejä,  täytyy nuoleskella koska muuten olet rasisti. Kusipäät on kusipäitä olkoon ihan mistä vaa kotosin!

Ei oikein mikään. Mulla on aika mahtava työpaikka.

Itseasiassa juuri päinvastainen kuin AP:lla. Meidän työpaikalla on sellainen kulttuuri, että kaikki on aina jees ja hyvin. Niin kuin pääasiassa onkin, mutta se on mennyt siihen, että minkään negatiivisen asian esiin tuominen ei ole oikein sallittua. Niitäkin on, mutta ne on kuin virtahepoja olohuoneessa. Jos menet sanomaan sellaisesta, pomo luikkii pakoon ja työkaverit ahdistuu. Enkä puhu mistään henkilökemioista, vaan työn sisällöstä. Sitä ei voi kehittää koska ongelmia ei haluta nähdä.

Olen ollut muutamassa aivan kauheassa paikassa, yhdessä oli pomon suosikkijärjestelmä, toisessa kyykytystä ja minuuttien ja Teams-aktiivisuuden vahtimista. Hirveän stressaavaa etenkin tuo vahtiminen. Nyt on pieni paikka jossa pääosin ihana porukka, jotain pientä ärsytystä aina toki mutta negatiivisista asioista tai mitä vaan voi kysyä ja saa sanoa ja ne käsitellään heti yhdessä niin ei jää semmoiset pienet harmit vaivaamaan. Pomo on inhimillinen ja kiinnostunut jokaisesta työntekijästä yksilönä, työntekijöistä huolehditaan hyvin ja on kyllä arvostettu olo. 

Vierailija kirjoitti:

Rasismi, seksismi, sovinismi, homofobia, läskifobia ym. ennakkoluulot.

No just tämä. Enimmäkseen meillä on hyvää työporukkaa, onneksi, mutta jos eksyy kahvihuoneeseen samaan aikaan näiden muutamien kovaäänisten "minä nyt vain ilmaisen mielipiteeni, on minulla tähän oikeus vapaassa maassa, kyllä moni muukin ajattelee näin"-tyyppien kanssa joilla on joku geneettinen kyvyttömyys minkäänlaiseen itsesensuuriin, niin aika nopeasti tulee kiire palata omalle työpisteelle. Mieluummin teen töitä kuin olen tauolla noiden kanssa. Rakastan etätyöpäiviä kun kahvinsa saa juoda rauhassa.

Työpaikkakiusaajat toimivat laumana johtajan ja hallinnon valtuutuksella. On muuttunut henkisestä väkivallasta fyysiseksi. Periksi en viitsi kuitenkaan antaa.

Eriarvoisuus. Osa porukasta saikuttaa säännöllisesti, eräskin on joka ikinen kuukausi vähintään viikon pois. Tämä sallitaan näillä saikuttajille. Itse jos olet kolme päivää vuodessa pois, niin joudut HR:n silmätikuksi. 

Se, että jokaista työkaverin merkkipäivää, kissanristiäistä, raskausuutista ym. varten kerätään rahaa. Vuositasolla menee työkavereiden lahjoihin toistasataa euroa. 

Kahviuhriutuja taukotilassa. Jos tulee paikalle ja ei ole kahvia: Taaskaan ei ole kahvia keitetty! 

Jos hän keittää sitten itse kahvit, mainostaa sitä suureen ääneen moneen kertaan, että hän on nyt keittänyt tuoretta kahvia että kaikille varmasti riittää. Keittää yleensä niin paljon että vähintään puoli pannua jää yli, kun meillä ei ole töissä paljon kahvinjuojia enää.

Jos keittimessä on kahvia, alkaa arvuuttelu onko se vielä juotavaa ja kuka sen on keittänyt että osaisi kertoa milloin se on keitetty. Jos saa selville kuka on keittänyt, huutaa suureen ääneen kiitoksia niin kuin olisi isokin asia joku kahvin keitto.

Ehkä tässä on joku sukupolvierokin, mutta itse keitän vaikka 5-6 kuppia kerralla niin että se tulee juotua eikä koko pannullista joka toinen tunti, kun jää aina juomatta. Lisäksi tuo jatkuva parkuminen ja kiitosten kerjääminen ottaa päähän. Jos keittää pienemmän määrän, ei kahvia tarvitse edes odottaa pitkään. Miksi siitä pitää tehdä numero?

Individualismi. Kaikki touhuaa tahoillaan omiaan, koska se on sitä arvostettua "aloitteellisuutta". Paljon turhaa toohotusta, kun mitään ei tehdä yhdessä tai varsinkaan johdeta. Sitten kun ihmiset stressaantuvat, sekin on oma ongelma ja kehotetaan esim. harrastamaan liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että jokaista työkaverin merkkipäivää, kissanristiäistä, raskausuutista ym. varten kerätään rahaa. Vuositasolla menee työkavereiden lahjoihin toistasataa euroa. 

Onko näihin pakko osallistua teillä? Itse jätän väliin jos ei ole läheinen työkaveri. Lisäksi härskiä minusta että kun joku vaihtaa työpaikkaa, meillä läksiäislahjankin maksaa työkaverit. 

Se, että naperot luulee olevansa tietotekniikan huippuosaajia leluohjemiensa kanssa. Vaikka vanhus on aloittanut 1983 kirjoitusohjelmilla ja Pagemakerilla ja mitä niitä olikaan. Ja tehnyt töitä joka päivä kaikilla mitä uusia on tullut jo neljäkymmentä vuotta! Leikkivät joillain leluilla, joilla ei oikeasti voi hallita sivustoja, värimaailmaa, typografiaa ja taulukkolaskentaa. Tryffelitortun voivat tilata. Ovat niin viisaita mamman lellilapsia.