Mikä sinua ärsyttää teidän työpaikan kulttuurissa?

Yksi porukka, jonka kautta liikkuu paljon rahaa, on erityisasemassa ja YT:ssä lähinnä näytösluonteiset poistot sieltä, kun muualla potkitaan vähiä tärkeitä henkilöitä surutta pois ja konsulttiresurssit nollissa.

Tuntuu hyvältä lukea näitä palautteita. Ei sen takia että asia olisi hyvin, ei ole, mutta samaistun siihen tunteeseen joka kirjoittajille tulee kun saa avautua. Tämä palsta on positiivinen juttu siten että sitä ei edes ymmärretä.

Jatkuva kritisointi ja aggressiivisuus.

Säälittävä palkka henkisesti vaativasta työstä.

Jatkuva vaihto osastolla, esimies ei osaa rekrytoida.

Työpaikka missä kasvotusten ollaan mitä parhaita kavereita, mutta kun käännät selän alkaa p*skan puhuminen. Meillä yksi joka kyllä tasapuolisesti puhuu kaikista pahaa selän takana. Tämä ihminen ei itse siedä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä.

Todella raskasta. Vältän nykyään puhumasta mitään mikä ei ole aivan välttämätöntä töiden takia. Onneksi tätä hän tuskin huomaa edes, kun suu vaahdossa selittää kaikki palaverit omia asioitaan.

Mielensä pahoittaminen. Joskus tuntuu, että joku purkaa omaa stressiään ja uupumusta esittämällä syytöksiä toisia kohtaan. Milloin mistäkin on paha mieli.

Tulkitaan myös toisen sanoja tahallaan väärin. Meillä on todella vaikea puhua huumoria, oli se miten viatonta tahansa, koska osa on niin tosikkoja, että pahoittavat siitäkin mielensä. Kun työpaikan ovesta astuu sisään, on syytä miettiä jo valmiiksi, että pitää suunsa kiinni.

Joku oli pahoittanut mielensä siitäkin, ettei toinen sanonut huomenta. Anteeksi mitä? Työpaikan kokouksessa sitten ripitettiin koko porukka, että työkaverin kohdatessaan jokaisen on syytä tervehtiä. Kun huomioidaan, että työyhteisössä liikkuu 70 työntekijää, osa päivittäin ja osa kerran viikossa, niin miten sen voi muistaa, kenelle on jo sanonut huomenta. En siis itse ollut se, joka on jättänyt tervehtimättä, mutta on se nyt junalauta, jos aikuiselle ihmiselle tulee paha mieli, kun joku kerran jättää toivottamatta huomenet! Minä itse en välttämättä muista, jos tapaan jonkun klo 11.30, että ollaanko samana aamuna jo nähty, joten olen ottanut nyt tavaksi toitottaa kovaan ääneen tervehdyksen, jos satun kenen kanssa tahansa samaan tilaan, kuten kahvihuoneeseen, henkilöstöravintolaan tai jos joku tulee käytävällä vastaan. Jos lähden omasta työhuoneesta skannaamaan tai haen tulosteita, saatan käytävillä kohdata 10 henkilökunnan jäsentä, ja jokaiselle oikein kuuluvalla äänellä sanon tervehdyksen, ja kun tulen sieltä skannaamasta, samoja tyyppejä voi edelleen olla käytävällä, jotkut jää siihen juttelemaan, niin minäpä huudan uudestaan tervehdyksen, ettei vaan vahingossakaan kukaan pahoita mieltään, jos häntä ei ole vielä tervehditty. Joskushan voi ainakin aamulla olla tilanne, että Leena, Aki ja Sirpa keskustelevat aulassa, kuljen ohi ja tervehdin, mutta se Sirpa vaikkapa ei huomaa, kun on selin tai sivuttain. Niinpä  jos menen uudestaan ohi hetken päästä (koska ainakin sadesäällä vien ulkovaatteet kuivumaan henkilökunnan suihkutiloihin), kajautan uudestaan huomenet. Että sellaista lapsellista touhua meillä. Mielensä voi pahoittaa ihan mistä tahansa, sen olen oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kritisointi ja aggressiivisuus.

Säälittävä palkka henkisesti vaativasta työstä.

Jatkuva vaihto osastolla, esimies ei osaa rekrytoida.

Meilläkään ei päällikkö osaa rekrytoida. Meillä jäi juuri keväällä yksi työntekijä eläkkeelle, ja piti siinä lopussa lomia. Nyt syksyn alussa oli valitti uusi tilalle. Sen asenne on sellainen, ettei se mitään halua oppia. Minä onneton jouduin perehdyttäjäksi. Olen kaksi kertaa jo sanonut, että kirjoita itsellesi muistiinpano, miten tämä meillä tehdään. Ei muista 2 viikon päästä, mitä opastin. Ei löydä kirjallisia ohjeita kansioista ilman apua. Minulla ei ole aikaa koko ajan olla näyttämässä uudestaan samoja asioita, mistä mikin ohje löytyy. Hulluinta oli, että satun tietämään hakijoina olleen ihmisiä, jotka on olleet meillä jo aiemmin töissä ja ovat motivoituneita ja osaavia. Joka kerta kun on rekryt, päällikkö valitsee ihmisiä, joilla on kiire edetä uralla eikö ne meille jää. Siis tiedättehän: nousukiidossa olevia nuorehkoja maistereita esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Pahan puhuminen kollegoista.

#naiset

Yli 35-vuotiaat naiset kollegoina. Helvetti. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs pariskunta, molemmat, ovat päivästä toiseen jatkuvasti enemmän ja vähemmän nuhaisia aina. Eivät ymmärrä hakea apua ongelmiinsa, normaalia ei voi olla, että aina on nuha. Tuntuu kuin olisi sairaalan infektio-osastolla töissä, vaikka työpaikka on hyvin kaukana terveydenhuoltotoiminnasta.

Miksi se nuha sinua häiritsee? Voi olla esim. allergiaa, mutta allergialääkkeet taas väsyttävät ja eivät siksi sovi. Tai muuta. Ei kaikkiin vaivoihin ole saatavilla toimivia ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Yli 35-vuotiaat naiset kollegoina. Helvetti. 

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Järjetön herkkänahkaisuus. Jatkuvasti pitää miettiä kenelle voi mitäkin sanoa ja miten asiansa muotoilee, että varmasti kommunikoi arvoatavasti ja rakentavasti, ja missä järjestyksessä informoidaan asioista, koska joku aina loukkaantuu kun saa tietää viimeisenä jonkun asian. Sitten työnohjauksessa piirissä istuen mietitään, kuka on mitäkin kenellekin sanonut ja mihin sävyyn ja kuka on sitten taas ottanut itseensä ja kokenut tulleensa ohitetuksi tai kokenut että häntä ei ole kuultu riittävästi tai hänen tunteitaan otettu huomioon jotain päätöstä tehdessä. Ja ennen kaikkea mietitään, miten voitaisiin jatkossa vieläkin arvostavammin, selkeämmin, rakentavammin kommunikoida. Oikeita ongelmia ei ole niin pakko on ilmeisesti tehdä tikusta asiaa. Selvennykseksi, etten työskentele Suomessa. En tiedä onko siellä tällaista ongelmaa olemassakaan tai jos on, niin kiinnostaisi tietää millä alalla. 

Olin itse Ruotsissa sosiaalihuollossa töissä v. 2002-2005. Olen kaksikielisestä perheestä, ja paremman palkan perässä lähdin toteuttamaan omaa ammattia Ruotsiin.

Meillä oli suuri työyhteisö, mutta minä väsyin siihen miettimiseen. Diskuteerataan kaikki asiat yhdessä läpi ja jokaiselta pitää kysyä mielipide, että kaikkien tunteet ja näkemykset tulevat kuulluiksi. Ikinä en ole missään työpaikassa niin paljon istunut kokouksissa kuin siellä. Toiminta oli suorastaan tehotonta, kun kaikkea vellottiin viikkokausia ja demokratian vuoksi päätöksiä mistään asiasta ei saatu tehtyä. Siellä oli myös työnohjausta, saman tyyppistä kuin sosiaalialalla Suomessakin, mutta ero oli siinä, että Suomessa vähemmän puidaan sitä, mitä kukin sanoi aiemmin ja miltä se tuntui ja miten jatkamme tästä eteenpäin. Suomessa työnohjaus yleensä on tiiviimpää ja tavoitteellisempaa. Kaikkien työpaikkakokousten jälkeen työkaverit olivat hyvillä mielin ja heittivät kevyttä huumoria, kiittelivät toisiaan hyvästä keskustelusta, mutta minä suomalaisena olin hyvin ahdistunut. Lopulta organisaatiokulttuuri oli se asia, minkä vuoksi lähdin takaisin Suomeen pienemmille palkoille.

Vielä nykyisenä me-too aikana nuoret naiset pyrkivät uralla ja palkkauksessa eteenpäin tissejä ja persettä heiluttamalla. Ja keski-ikäiset pomomiehet menevät aina vaan samaan ansaan. Luulevat ukot olevansa niin vastustamattomia.

Hierarkinen, juoruileva ja ilkeä työyhteisö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahan puhuminen kollegoista.

#naiset

Ei vaan miehet. Olen miesvaltaisessa yhteisössä naisena, ja meillä on sellainen selän takana p*skan jauhamisen meininki, ettei ole tosikaan. Kun joku on samassa huoneessa, sille ollaan ystävällisiä ja välittömästi kun se poistuu, alkaa 30 sekunnin kuluessa haukkuminen. Olen työnjohdolle tästä kertonut monta kertaa, mutta mitään ei tapahdu. Ei niitä kiinnosta, jos hommat tulee tehtyä. Toinen on palkkakateus. Meillä on näitä p*skaa puhuvia, toisten palkkojen kyttääjiä. Valehtelevat ja kuvittelevat, mitä joku tienaa. Verotiedot katsovat ja sanovat, että tuo x on tainnut saada melkoisen henkilökohtaisen lisän nuoleskelemalla, kun sen tulot oli verotuksessa niin ja niin paljon. Meillä ei ole huumoria ollenkaan. Jonkun mielestä on, mutta se on aina verhottua kettuilua toiselle.

Se, että nykyään työpaikalle palkataan välivuotta pitävä nuori, jota vähempää ei voisi kiinnostaa, koska tietää, ettei alalle jää. Sitten näitä ohjataan ja opastetaan kädestä pitäen ja kun hommat on lopulta hanskassa, lähtee, uusi tilalle ja sama rumba alusta. 

Esihenkilö vielä jaksaa ihmetellä, miksi työyhteisön henki ei ole kummoisempi, mutta kuka jaksaa sitä alkaa rakennella, kun henkilökunta/työkaverit vaihtuvat tämän tästä. Muodollisesti toki ollaan ystävällisiä puolin ja toisin. 

Mulla on tosi kiva työpaikka ja työkaverit. Pomokin on kiva ja asiallinen.

Se, mikä ärsyttää, että parannusehdotuksiin ei suostuta lainkaan. Mikään ei saisi muuttua. Ehdotukset mitä ollaan tehty on kuitenkin käytännöllisiä ja helpottaa työntekoa kaikkien osalta.

Vierailija kirjoitti:

Yli 35-vuotiaat naiset kollegoina. Helvetti. 

Tajuat ainakin itse jäädä pois työelämästä, kun täytät sen maagisen ikä-rajan kokemustesi perusteella. 

On tavallaan helpottavaa lukea siitä, miten yleistä kaverijuorupiirien terrori on työpaikoilla; en ole yksin. Itse kärsin asiasta toistakymmentä vuotta eräässä espoolaisessa opettajainhuoneessa. Nyt eläkkeellä ollessa tosiaan nautin siitä, että mainitut piirit ovat satojen kilometrien päässä ja (sielun)elämäni on voinut normalisoitua. Tosin vieläkin saan takaumia holtittoman narsistirehtorin ja katujengiläisen käytöksen omanneen mielipideveturin "lähentymisyrityksistä".

Sivistystä ja sivistynyttä TYÖPAIKKAkäyttäytymistä toivoisi takaisin. Lienee utopiaa.

Vastuuttomuus ja välinpitämättömyys sekä huonot työajat ja huono palkka.

Johtamis kulttuuri on suoraan armeijasta ja täysin järjen vastaista kaikissa toiminnoissa.

Heidän johtamisessa korostuu tulos ei laatu tai toimivuus kokonaisuutena.

Se syö kaikilta motivaation työhön ja johtamista kohtaan ei.voi esittää edes kritiikkiä tai saa kenkää. Näennäistä osaamista arvostetaan ja työn jatkuvuutta huonolla työllä. Sama työ tehdään monta kertaa ja asiakass ja työntekijät kärsii siitä eniten. Maan tapaan jänne kivikauden hallinnosta.

Sanelua ja käskytystä ja kyttäämistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuppikunnat ja pskanjauhaminen muista. Oikeasti ihan käsittämätöntä millaisia läyhääjiä aikuiset ihmiset voikaan olla.

Olen välillä kuunnellut ihmeissäni, kun koulutetut, korkeissa asemissa olevat ihmiset puhuvat muista työntekijöistä pahasti, siis tyyli on täysin sama, mikä tällä sivustolla.

Tuossa tulee ehkä sellainen tyhmyys tiivistyy kun on se oma kuppikunta porukka keskenään, mutta outoa tämä, että porukan paras ja kovin jätkä on se joku pystyy eniten haukkumaan jotain "huono" tai "outoa" työntekijää???