Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"

Vierailija kirjoitti:

"Liike-elämän kaupat eivät muodostu täysin suoraviivaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. "

Eivät mutta huomattavasti suoraviivaisemmin kuin parisuhteet. Jos joku markkinoilla myy jotain niin yleensä hän on silloin avoimesti markkinoilla kaikkien muiden vastaavaa tuotetta ja palvelua tarjoavien kanssa ja tuote ja hinta ratkaisevat sitten kysynnän. Toki siinä on joitain asetelmaa monimutkaistavia tekijöitä mutta aivan murto-osa siitä mitä parisuhdemarkkinoilla jossa edes se mitä vaihtoehtoja eri ihmisille on tarjolla ei ole mitenkään yhtäläinen.

Sä olet ajatusmaailmassasi jossain suuren kaupungin Prismassa.

Nämä oman elämänsä markkina-analyytikot vaativat että 'markkinoiden' tarjonta ja hinta-laatusuhde olisi kuin amazonissa tai Mestarin herkussa, mutta oma vaivautuminen ei riitä kuin perä-Purjolan lähikaupalle. Sitten maristaan, kun perä-Purjolan 'markkinoilla' ei ole ollenkaan angus-härkää eikä aluvanteita, ja maitotölkkikin maksaa 2 euroa. 

Vaihtoehtoina ei ole hyväksyä realiteetit eikä siirtyä paremmille markkina-apajille. Vaan päättymätön marina. 

Tuli vielä mieleen tuosta, kun joku kovasti kyselee sitä absoluuttista markkina-arvoa, että mahtaako se liittyä siihen mitä täällä paljon oli, kun ekan kerran tasoteoriasta luin. Eli ihmiset kysyivät tasoteoreetikoilta mikä minun markkina-arvoni mahtaa oikein olla. Itsekin kysyin sitä ja arvoni oli 8, ja se oli hyvin kohteliaasit arvioitu huomioiden ikäni, unohdin vielä kasvonikin kuvata.

Jotenkin ihmiset tätä omaan tai lähestensä elämään peilaavat, jos kerran asiasta keskustelevat. Ei kukaan vaivautuisi kirjoitttamaan aiheesta sivutolkulla, ellei siinä olisi henkilökohtaista kontaktipintaa. Minua kiinnosti miettiä omaa parisuhdehistoriaani tasoteorian kontekstissa ja jälkikasvuni kannalta. Sain paljon tietoa nykyajan markkinoista niistä keskusteluista. Oma jälkikasvuni on kuitenkin pariutunyt yhtä vaivattomasti ja selkäytimellä kuin itsekin aikoinaan tein, vaikka he ovat käyttäneet Tinderiä. 

40-vuotiaita on vähiten vapaana. Yhteyttä ottaa joko 30-vuotiaat, jotka haluavat kanssasi kevyttä kivaa tai 50-vuotiaat, jotka ovat jo vakaasti toisella kierroksella. 

Vapaat 40-vuotiaat taas ovat juuri eronneita ja etsivät yleensä nuorempaa. Tämäkin on tavallaan ymmärrettävää, koska eron jälkeen halutaan pitää hetki hauskaa. Ei haluta heti uutta vakavaa suhdetta. 

"Mihin sinä sitä arvoa tarvitset?"

No jos sanotaan että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla joku arvo niin olisihan se kiva tietää että mikä se on. Mutta ilmeisesti sitten mitään selkeää arvoa ei oikein olekaan vaan vain "tämä on suositumpi tyyppi kuin tämä" tyyppistä vertailua?

"Tavaran tai palvelun arvo ei ole absoluuttinen ja sama pätee parisuhdemarkkinaan eli mukana on aina jännitysmomentti kuten kaupanteossakin. Voi löytya ostaja, joka maksaa enemmän kuin muut, koska etsii juuri sellaista tavaraa, palvelua tai kohdetta. Markkinoinnilla on siis silläkin merkitystä ja kauppiaalla, ei vain kaupanteon faktisilla ominaisuuksilla."

Tavaran arvo on kuitenkin yleensä tarkoitus mitata kauppaamalla se heti kun joku maksaa riittävän hinnan, parisuhteita taas solmitaan yleensä varsin harvoin ja arvonmittaus tapahtuu hyvin sattumanvaraisissa tilanteissa joissa usein ei ole edes tarkoitus tehdä mitään "kauppoja" (koska toinen on jo parisuhteessa).

"Elämässä moni asia ei ole tuuria, vaikka sattumallakin on jokin osuus."

Elämässä hyvin moni asia on lopulta tuuria. Todennäköisyyksiään voi ja kannattaakin toki aina parantaa monellakin tavalla mutta lopullisesti kaikki on sattumaa. Voit tehdä joka ikisen asian sinällään ihan oikein mutta silti ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

40-vuotiaita on vähiten vapaana. Yhteyttä ottaa joko 30-vuotiaat, jotka haluavat kanssasi kevyttä kivaa tai 50-vuotiaat, jotka ovat jo vakaasti toisella kierroksella. 

Vapaat 40-vuotiaat taas ovat juuri eronneita ja etsivät yleensä nuorempaa. Tämäkin on tavallaan ymmärrettävää, koska eron jälkeen halutaan pitää hetki hauskaa. Ei haluta heti uutta vakavaa suhdetta. 

Hyvä että tätä näkökulmaa tuodaan esille, koska sehän on ihan olennainen: paljonko samaa etsiviä on kyseisessä ikäluokassa olemassa. Kyseessähän ei todellakaan ole pelkästään markkina-arvosta, vaan markkinoista itsestään. 

Uskon, että ikisinkuissa on paljon helmiä. Jos henkiset esteet saadaan raivattua, syntyisi hyviä suhteita. En usko sekuntiakaan sitä, että täällä muka olisi jotain rumiluksia vain, vaan kyseessä on vain vääristynyt itsetunto. Suurin osa heistä on taviksia, jopa komeita ja kauniita voi olla ikisinkkuina, he eivät vain näe itseään realistisesti. On muita ongelmia ja esteitä, ettei ole voinut pariutua. He eivät oikeasti edes ole koskaan olleet markkinoilla. Sen vaikutelman monesta tämänkin ketjun viestistä saa.

Sillä ei matchien odottelu ole mitään pariutumismarkkinalla olemista eikä sitä ole myöskään ole se, että tehnyt kaksi tai kymmenen aloitetta. Se on vasta esikoulun tutustumispäivä. Monet tuntuvat ajattelevan, että pariutumisen pitäisi tapahtua heti ja helposti silloin kun itselle sopii. Mutta koska vanhemmalla iällä tavataan ihmisiä vähemmän kuin teini-ikäisinä, niin tilaisuuksia olla markkinoilla on vähemmän. Ja Tinder on vain rahantekokone. Ei se ole pariutumismarkkina.

"Hmm, en nyt oikein käsitä miksi parisuhteet eivät muodostuisi suoraviivaisesti? MInusta se on useimmiten aika suoraviivaista verrattuna vaikkapa asuntokauppoihin. Boy meets girl ja kohta jo asutaan yhdessä, muutaman vuoden kuluttua naimisiin, asunto ja lapsi. "

Koska asuntoa etsittäessä jossain on esillä koko tarjonta ja siitä sitten valitaan omaan makuun ja kukkaroon sopiva. Ja juuri sen saat jos kukaan muu ei ole ennen sinua ehtinyt ostaa.

Parisuhteissa taas ei ole olemassa mitään yleistä jokaiselle saatavilla olevaa tarjontaa vaan on vain sarja sattumia siitä missä ja miten eri ihmiset kohtaavat tai ovat kohtaamatta. Eikä riitä että ihmiset kohtaavat vaan heidän tarvitsee useimmiten kohdata jotenkin oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikeassa mielentilassa jotta jotain voisi syntyä.

Siitä on suoraviivaisuus kaukana.

Vierailija kirjoitti:

"Mihin sinä sitä arvoa tarvitset?"

No jos sanotaan että ihmisellä on parisuhdemarkkinoilla joku arvo niin olisihan se kiva tietää että mikä se on. Mutta ilmeisesti sitten mitään selkeää arvoa ei oikein olekaan vaan vain "tämä on suositumpi tyyppi kuin tämä" tyyppistä vertailua?

 

"Tavaran tai palvelun arvo ei ole absoluuttinen ja sama pätee parisuhdemarkkinaan eli mukana on aina jännitysmomentti kuten kaupanteossakin. Voi löytya ostaja, joka maksaa enemmän kuin muut, koska etsii juuri sellaista tavaraa, palvelua tai kohdetta. Markkinoinnilla on siis silläkin merkitystä ja kauppiaalla, ei vain kaupanteon faktisilla ominaisuuksilla."

Tavaran arvo on kuitenkin yleensä tarkoitus mitata kauppaamalla se heti kun joku maksaa riittävän hinnan, parisuhteita taas solmitaan yleensä varsin harvoin ja arvonmittaus tapahtuu hyvin sattumanvaraisissa tilanteissa joissa usein ei ole edes tarkoitus tehdä mitään "kauppoja" (kos

Miksi sinusta olisi "kiva tietää" tarkka markkina-arvo? Omasiko? Voit kertoa speksisi, jos haluat, niin voimme yrittää antaa sinulle numeraalisen arvion. Se perustuu ikään, mittoihin, ulkonäköön ja tyyliin, ammattiin, kuvaukseen luonteesta ja taloudellisesta tilanteesta. Numero ei kerro muuta kuin arvion siitä minkä verran sinulla voisi olla kysyntää markkinoilla. Se ei kerro löytyykö sinulle ketään, josta itse pitäisit tai siitä oletko sinä hyvä tyyppi vai etkö ole. Se kertoo vain kysynnän määrästä. Ja mitä korkeampi on numerosi, sitä vähemmän sinulla on omassa liigassasi tarjokkaita eli suurin osa kysynnästä ei kelpaa sinulle, ovat "täysin mahdottomia" (tuotahan on toistettu tässäkin ketjussa jo ainakin viisi kertaa miten mahdotonta tarjonta Tinderissä on).

Miten niin parisuhteita solmittaisiin harvoin, kun kyse on parisuhdemarkkinasta? Mitä oikein tarkoitat? Se on kyllä totta, että parisuhdemarkkinoilla ollaan joskus myös tietämättä eli tapahtuu vaikkapa ihastumisia työpaikalla. Mutta kyllähän useimmiten on kyse tilanteista, jossa molemmat potentiaalisesti etsivät jotain, useimmat myös löytävät. Jopa TInderista, jolloin he eivät siellä montaa kuukautta ole. Ainakin jälkikasvun ja heidän kavereidensa perusteella pariutuminen on jopa nopeampaa kuin ennen. Ei tarvitse odottaa seuraavaa discoa, vaan voi kysyä vaikka ig-tiliä ja alkaa viestitellä heti.

En näe loppua viestiäsi lainauksessa, joten tämä on ehkä viestini osa 1.

"Elämässä hyvin moni asia on lopulta tuuria. Todennäköisyyksiään voi ja kannattaakin toki aina parantaa monellakin tavalla mutta lopullisesti kaikki on sattumaa. Voit tehdä joka ikisen asian sinällään ihan oikein mutta silti ei onnistu."

Osa 2: ei meillä tästä ole erimielisyyttä. Ei elämässä ole mitään takeita onnistumisesta olipa asia mikä tahansa. Ei myöskään kaupanteossa ole takeita siitä, että kaupat syntyisivät, vaikka kauppamiehenä olisi maailman paras kauppias. Sehän siinä juuri onkin jännittävää, ettei ikinä tiedä miten käy, elämässä myös. 

Olen aina sanonut, että on suuri onni, ettei pysty näkemään tulevaisuuteen. Olen siis hyvin huono kohde sille, joka koettaisi kaupata minulle elämäni ennustamista.

Vierailija kirjoitti:

"Hmm, en nyt oikein käsitä miksi parisuhteet eivät muodostuisi suoraviivaisesti? MInusta se on useimmiten aika suoraviivaista verrattuna vaikkapa asuntokauppoihin. Boy meets girl ja kohta jo asutaan yhdessä, muutaman vuoden kuluttua naimisiin, asunto ja lapsi. "

Koska asuntoa etsittäessä jossain on esillä koko tarjonta ja siitä sitten valitaan omaan makuun ja kukkaroon sopiva. Ja juuri sen saat jos kukaan muu ei ole ennen sinua ehtinyt ostaa.

Parisuhteissa taas ei ole olemassa mitään yleistä jokaiselle saatavilla olevaa tarjontaa vaan on vain sarja sattumia siitä missä ja miten eri ihmiset kohtaavat tai ovat kohtaamatta. Eikä riitä että ihmiset kohtaavat vaan heidän tarvitsee useimmiten kohdata jotenkin oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikeassa mielentilassa jotta jotain voisi syntyä.

Siitä on suoraviivaisuus kaukana.

Aika tavalla asuntokaupan tapaan (kuten kuvasit) se pariutuminenkin menee. Useimmat hahmottavat sen mihin on mahdollisuuksia aika hyvin, siis kokemustensa pohjalta. 

Tasoteoria taas nimenomaan kuvaa sitä, että "ei ole olemassa mitään yleistä jokaiselle saatavilla olevaa tarjontaa" kuten kirjoitat. Ei niin, ei todellakaan, sillä kaikki asunnot eivät ole kaupan kuten eivät ole ihmisetkään etsimässä ketään, kaikkiin asuntoihin ei ole varaa ja suurin osa ihmisistä ymmärtää, ettei heillä ole varaa ihastua kaikkein tavoiteltuimpiin ihmisiin, vaan itselle paremmin sopivaan eli partneria tavoitellaan samasta segmentistä, jossa itsekin ollaan. Se taas ei sitten ollenkaan tarkoita sitä, että oltaisiin huonompia, vaan ainostaan sitä, että on enemmän yhteistä. Kaikki asiathan pariutumisessa tähtäävät yhteensopivuuteen niin ulkonäön, varallisuuden, yhteiskuntaluokan kuin älykkyydenkin suhteen aivan niin kuin kaupanteossa muutenkin. Yleensä tuote ostetaan, jos se sopii omaan makuun ja kukkarolle eli resursseihin.

Myös tilastoista näkee, että pariutuminen on kaukana sattumasta. Kumppani on samaa ikäluokkaa, koulutustasoa, taustat ovat myös yleensä samat ja tutkitusti valitsemme puolison, jonka äo on suurin piirtein samaa luokkaa. On myös harvinaista nähdä ulkoisesti hyvin eriparinen pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen luulin, että kohtaloni on tuo. En tiedä mitä olen tehnyt oikein, mutta ihan mukavia miehiä olen tavannut. Toki tarjokkaita on vähemmän kuin nuorempana, Olen silti yllättynyt, koska odotin lähinnä pelkkiä törkyviestejä. 

Ehkä kannattaa tarkistaa oma deittiprofiilinsa. Miehet voivat säikähtää vaikka liikoja vaatimuslistoja. Tai moni ei uskalla ottaa yhteyttä, jos heti toitottaa, että on vakavaa suhdetta hakemassa. Deittailu on kuitenkin vielä pelkkää pintapuolista tunnustelua. Kyllä 40-vuotiaallekin pitäisi ottajia löytyä, jos ei ihan karmea tapaus ole. . 

Mukava mies joka haluaa muuttaa Jumalan selän taakse ja kalastaa siellä ei ole minua varten. Tai mies joka roikkuu somessa sometyttöjä seuraillen. Oikeasti hyviä miehiä ei juuri ole saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen luulin, että kohtaloni on tuo. En tiedä mitä olen tehnyt oikein, mutta ihan mukavia miehiä olen tavannut. Toki tarjokkaita on vähemmän kuin nuorempana, Olen silti yllättynyt, koska odotin lähinnä pelkkiä törkyviestejä. 

Ehkä kannattaa tarkistaa oma deittiprofiilinsa. Miehet voivat säikähtää vaikka liikoja vaatimuslistoja. Tai moni ei uskalla ottaa yhteyttä, jos heti toitottaa, että on vakavaa suhdetta hakemassa. Deittailu on kuitenkin vielä pelkkää pintapuolista tunnustelua. Kyllä 40-vuotiaallekin pitäisi ottajia löytyä, jos ei ihan karmea tapaus ole. . 

Mukava mies joka haluaa muuttaa Jumalan selän taakse ja kalastaa siellä ei ole minua varten. Tai mies joka roikkuu somessa sometyttöjä seuraillen. Oikeasti hyviä miehiä ei juuri ole saatavilla.

Niin no riippuu oletko itse sen arvoinen. Hyvä nainen löytää hyvän miehen ja toistepäin.

Haluatko olla suosittu?

https://yle.fi/a/74-20083021

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen luulin, että kohtaloni on tuo. En tiedä mitä olen tehnyt oikein, mutta ihan mukavia miehiä olen tavannut. Toki tarjokkaita on vähemmän kuin nuorempana, Olen silti yllättynyt, koska odotin lähinnä pelkkiä törkyviestejä. 

Ehkä kannattaa tarkistaa oma deittiprofiilinsa. Miehet voivat säikähtää vaikka liikoja vaatimuslistoja. Tai moni ei uskalla ottaa yhteyttä, jos heti toitottaa, että on vakavaa suhdetta hakemassa. Deittailu on kuitenkin vielä pelkkää pintapuolista tunnustelua. Kyllä 40-vuotiaallekin pitäisi ottajia löytyä, jos ei ihan karmea tapaus ole. . 

Mukava mies joka haluaa muuttaa Jumalan selän taakse ja kalastaa siellä ei ole minua varten. Tai mies joka roikkuu somessa sometyttöjä seuraillen. Oikeasti hyviä miehiä ei juuri ole saatavilla.

Kyllä niitä on, leskeksi jäänyt tuttavani meni juuri kihloihin, ikää 61v. Ja mies on oikein mukava, sivistynyt, toimelias ja jäähdyttelee jo yrittäjän ammatistaan. Leski hänkin.

En kyllä ymmärrä kuka kertoo seurailevansa sometyttöjä potentiaaliselle tyttöystävälleen? Ja onko sellaisia miehiä, jota haluavat muuttaa erämaahan loppujen lopuksi kovin paljon? Taidat nyt liioitella, mutta miksi? Haluatko vakuuttaa muut vai itsesi, ettei kannata edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Hmm, en nyt oikein käsitä miksi parisuhteet eivät muodostuisi suoraviivaisesti? MInusta se on useimmiten aika suoraviivaista verrattuna vaikkapa asuntokauppoihin. Boy meets girl ja kohta jo asutaan yhdessä, muutaman vuoden kuluttua naimisiin, asunto ja lapsi. "

Koska asuntoa etsittäessä jossain on esillä koko tarjonta ja siitä sitten valitaan omaan makuun ja kukkaroon sopiva. Ja juuri sen saat jos kukaan muu ei ole ennen sinua ehtinyt ostaa.

Parisuhteissa taas ei ole olemassa mitään yleistä jokaiselle saatavilla olevaa tarjontaa vaan on vain sarja sattumia siitä missä ja miten eri ihmiset kohtaavat tai ovat kohtaamatta. Eikä riitä että ihmiset kohtaavat vaan heidän tarvitsee useimmiten kohdata jotenkin oikeaan aikaan, oikealla tavalla ja oikeassa mielentilassa jotta jotain voisi syntyä.

Siitä on suoraviivaisuus kaukana.

Aika tavalla asuntokaupan tapaan (kute

Jos kerran pointti on yhteensopivuus, niin miksi naisille aina ehdotetaan ratkaisuksu vanhoja miehiä tai muuten sellaisia, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä?

Olin vuosikymmeniä naimisissa. Avioeron jälkeen olin useita vuosia yksin. Oli aikaa miettiä, millaisen miehen haluaisin. "Nostin tasovaatimustani." Tärkeimmät toiveeni liittyivät elämäntapoihin, luonteeseen ja arvoihin. Ulkonäkö oli toissijaista. Vuosi sitten kuusikymppisenä tapasin samanikäisen ihanan miehen, joka on toiveideni täyttymys ja vielä enemmän. Hän löytyi yli viisikymppisten deittisovelluksesta, jossa molemmat olimme ilman valokuvaa. Mielestäni ei ole mitään tiettyjä piirteitä ulkonäössä, jotka pitää olla ollakseen viehättävä. Ulkoinen olemus kuitenkin kertoo myös persoonasta. "Oikeastaan kaikki on kaunista, mitä katsoo rakkaudella" on jossain osuvasti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko olla suosittu?

https://yle.fi/a/74-20083021

Oikein hyvä linkki.

Hierarkioiden liudentaminen on tärkeä osa hyvinvointia ja ihmisyyttä, sillä ihmisillä on paljon myös henkisiä ja älyllisiä resursseja, jotka tekevät hänestä ihmisen. Hierarkioiden rakentuminen on evoluutiobiologiaa, mutta pyrkimys hierarkioiden madaltamiseen on sivistystä. Ja meillä kaikilla on siitä vastuuta, täällä palstalla myös.

Pariutumiseen liittyen huonostivoimista kehittynee siitä, kun torjutuksi tulemisesta on tullut hierarkioiden rakentamisen väline, vaikka torjutuksi tulee jokainen vuorollaan, ne suositutkin. Se on osa oppimista kuten aina elämän ja taitojen rakentamisessa. Kun ei tee virheitä, kun ei tule torjutuksi, oppimista ei tapahdu - siitä näkökulmasta asioiden näkeminen olisi paljon hyödyllisempää kuin keskittyä epäonnistumisen ajatukseen. 

"Jos kerran pointti on yhteensopivuus, niin miksi naisille aina ehdotetaan ratkaisuksu vanhoja miehiä tai muuten sellaisia, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä?"

Ikäero ei sulje pois sitä, etteikö voisi olla yhteensopiva, mutta tilastollisesti ikäeroparisuhteet ovat poikkeus. Erilaisten vaihtoehtojen ehdottelu on varmaan hyvin raskasta sinkuille, he joutuvat usein sellaisen kohteeksi. Ei se toimi, ei alkuunkaan. Parinvalinnassa kun on paljon myös intuitioon perustuvan yhteensopivuuden hakemista (tuoksu, kiintymyssuhde).

Useimmiten ihmiset kuitenkin tarkoittavat hyvää sillä, että ehdottavat jotain vaihtoehtoa. Tosin tällä palstalla nuo ehdotukset voidaan tehdä myös ärsyttämistarkoituksessa.

Itselleni ei ole ikä mitenkään tärkeä siinä mielessä, ettenkö voisi ajatella vanhempaa miestä, jos olisin sinkku. Persoona on tärkeämpi. Kovin paljon nuorempaa en kyllä voisi ajatella, jotenkin se vain menee niin omalla kohdalla. Vaikka se on kamala palstaklisee, mutta minusta mies todella komistuu vanhetessaan, useimmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen luulin, että kohtaloni on tuo. En tiedä mitä olen tehnyt oikein, mutta ihan mukavia miehiä olen tavannut. Toki tarjokkaita on vähemmän kuin nuorempana, Olen silti yllättynyt, koska odotin lähinnä pelkkiä törkyviestejä. 

Ehkä kannattaa tarkistaa oma deittiprofiilinsa. Miehet voivat säikähtää vaikka liikoja vaatimuslistoja. Tai moni ei uskalla ottaa yhteyttä, jos heti toitottaa, että on vakavaa suhdetta hakemassa. Deittailu on kuitenkin vielä pelkkää pintapuolista tunnustelua. Kyllä 40-vuotiaallekin pitäisi ottajia löytyä, jos ei ihan karmea tapaus ole. . 

Mukava mies joka haluaa muuttaa Jumalan selän taakse ja kalastaa siellä ei ole minua varten. Tai mies joka roikkuu somessa sometyttöjä seuraillen. Oikeasti hyviä miehiä ei juuri ole saatavilla.

Määritä se hyvä mies. Jotenkin tuntuu, että sinulla on aika paljon vaatimuksia. Itse olen aika avoimin mielin. Ainoa vaatimukseni on samat arvot ja että pitää jotain vetovoimaa olla. Muuten minua ei oikeastaan kiinnosta miehen työ, rahat tai harrastukset. Somebeibejen seurailu ei ehkä ole suotavaa, mutta kai sitä moni mies saattaa välillä salaa hieman harrastaa. 

Mä olen ihan nätti ja hoikka neljäkymppinen, eikä mua kukaan normaali mies ikinä lähesty. Johtuu varmaan siitä, että oon perusilmeeltäni kuulemma aina vittuuntuneen näköinen ja lisäksi oon ujo. Muutama kaveri on sellainen, joka saa aina ihan hirveäsi huomiota miehiltä. Nämä ovat niin flirttejä, että koko olemus muuttuu heti, jos joku mies tulee näköpiiriin. Joku siinä olemuksessa on vaan niin kutsuvaa, vaikka eivät mitenkään suoraan iske silmää. Väitäin, että ihan tavisnainenkin saa kyllä miehiä ympärilleen, jos osaa ton flirttailun taidon. Itsehän en todella osaa, osaan kyllä karkoittamisen.

Ja ei, se kumppani ei todellakaan ilmesty, kun sitä vähiten odottaa. Saa odottaa hamaan tappiin.

Tuntuu ettei moni 40-vuotias tajua olevansa 40-vuotias. Kyllä 40-vuotiaskin voi vetää hottiksia vielä puoleensa, mutta silloin naisen täytyy olla aika laatukamaa eikä ihan perusnätti enää riitä. Näin se vaan on. Pinnallista ja julmaa. Mutta vanheneminen on julmaa ja se täytyy vaan hyväksyä. Kaikki me kuitenkin vanhenemme.