Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi olet alkanut tapailla näitä miehiä, jos et ole ollut heihin rakastunut?"

En ole tuo, jolta kysyt, mutta ei meistä kaikki ole niin onnekkaita, että onnistuisimme päätymään yhteen sen kanssa, jota rakastamme. On otettava se, jonka saa.

Ei kai tapailuvaiheessa muutenkaan ole vielä kyse rakkaudesta. Itse olen vasta kiinnostunut siinä vaiheessa. Kun ihastun kunnolla tai rakastun, niin sitten haluan alkaa seurustella.

No tuossa puhuttiin "päätymisestä yhteen" joten ajattelin että kyse on jo muustakin kuin pelkästä tapailusta.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko jotenkin yksinkertainen vai miten voi aikuiselle ihmiselle olla niin vierasta markkina-arvon määräytyminen, vaikka hän elää kapitalistisessa yhteiskunnassa? Jankkaat vain viesti toisensa jälkeen samoja asioita eikä mene jakeluun. "

Kapistalismissa markkina-arvo määrittyy aina eksaktisti rahalla. Joku tuote tai palvelu on X-määrän euroja arvoinen kun joku siitä sen maksaa. Mutta tästä ei seuraa että tasoteorian mukainen markkina-arvo antaisi jonkun samalla tavalla yksiselitteisen määrityksen parisuhdemarkkinoiden arvolle. Kukaan ei pysty sanomaan millään suoralla tavalla miksi joku olisi markkina-arvoltaan vitonen eikä esim. seiska koska ei ole olemassa mitään mittaristoa joka tämän määrittäisi.

Ja tätähän tässä on yritetty tivata että mikä on se kukin tarkka markkina-arvo ja miten se määrittyy.

Tasoteoriassa taso kuvastaa kysyntää. Joskus täällä on ollut suuntaa-antavia numeraalisia arvioita ulkoisiin avuihin liittyen, mutta ei tasoteoria sitä tarkoita, että sinä määrittäisit jonkun olevan 5 tai 7. Mutta sellaiseen tätä täällä jatkuvasti vedotaan kun puhutaan tasoteoriasta ja markkina-arvosta.

En jaksa enää käydä sitä keskustelua, kun sitä on jo tässäkin käyty. On vain hyväksyttävä, ettei osa jengistä koskaan hyväksy tai ymmärrä sitä, että myös pariutuminen on markkina. Ennenhän jopa puhuttiin naimakaupoista. Kaupattavat tavarat vain ovat inhimillistä pääomaa. Osa ihmisistä haluaa ajatella, että kaikki on yksilöllistä, minä olen uniikki, eikä mitään säännönmukaisuuksia voi tai pidä olla.

Tasoteoriassa ei ole ikinä väitettykään, että ihmisellä olisi absoluuttinen ja yksiselitteinen arvo - siitä yksinkertaisesta syystä, ettei markkina-arvo ole taloustieteessäkään sellainen. Se on aikaan, paikkaan ja kaupanteon osapuoliin sidoksissa oleva asia. Siksi tuntuu niin oudolta, että tuohon jatkuvasti vedotaan, vaikka kapitalismissa elämme, joten sen luulisi olevan kaikille itsestäänselvää? Mutta ilmaisin itseäni töykeästi, pahoitteluni siitä.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko jotenkin yksinkertainen vai miten voi aikuiselle ihmiselle olla niin vierasta markkina-arvon määräytyminen, vaikka hän elää kapitalistisessa yhteiskunnassa?"

Oletko jotenkin yksinkertainen vai miten voi aikuiselle ihmiselle olla niin vierasta että parisuhteet eivät muodostu samalla tavalla täysin suoraviivaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan kuin liike-elämän kaupat?

Olen ansainnut tuon tölväisyn, pahoittelen aiempaa sanavalintaani.

Liike-elämän kaupat eivät muodostu täysin suoraviivaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Ehkä se asia sitten on monelle epäselvä eli ei markkina-arvo ole mikään absoluuttinen, muuttumaton arvo, se on vain yhdenlainen match.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi olet alkanut tapailla näitä miehiä, jos et ole ollut heihin rakastunut?"

En ole tuo, jolta kysyt, mutta ei meistä kaikki ole niin onnekkaita, että onnistuisimme päätymään yhteen sen kanssa, jota rakastamme. On otettava se, jonka saa.

Mitä sellaisesta suhteesta henkisesti saa kun sehän on vain hyötysuhde, ei parisuhde.

 

Perinteisesti parisuhteet tai avioliitot on nähty nimenomaan hyödyn kautta. Jokapäiväinen seura, seksi, elämän jakaminen toisen kanssa.

Kysyinkin että mitä siitä sellaisesta suhteesta saa henkisesti kun tietää että itse ei rakasta sitä toista ja toinekaan ei ehkä niin kovasti itseä.

 

Luulin vastanneeni siihen kysymykseen. Aika pitkälle se tuo elämälle sisällön.

Meinasin minäkin heittää kirveen kaivoon. Noissa treffiäpeistä ei löytynyt mitään kunnollista. Kunnes laitoin oman kirjeilmoituksen kirjeenvaihtokaverit-sivulle. En tiedä onko kyseistä sivua enää kun tuosta on kulunut 10 v. Löysin sielunkumppanin. Naimisiin mentiin koronavuonna 2020

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oletko jotenkin yksinkertainen vai miten voi aikuiselle ihmiselle olla niin vierasta markkina-arvon määräytyminen, vaikka hän elää kapitalistisessa yhteiskunnassa? Jankkaat vain viesti toisensa jälkeen samoja asioita eikä mene jakeluun. "

Kapistalismissa markkina-arvo määrittyy aina eksaktisti rahalla. Joku tuote tai palvelu on X-määrän euroja arvoinen kun joku siitä sen maksaa. Mutta tästä ei seuraa että tasoteorian mukainen markkina-arvo antaisi jonkun samalla tavalla yksiselitteisen määrityksen parisuhdemarkkinoiden arvolle. Kukaan ei pysty sanomaan millään suoralla tavalla miksi joku olisi markkina-arvoltaan vitonen eikä esim. seiska koska ei ole olemassa mitään mittaristoa joka tämän määrittäisi.

Ja tätähän tässä on yritetty tivata että mikä on se kukin tarkka markkina-arvo ja miten se määrittyy.

Tasoteoriassa taso kuvastaa kysyntää. Joskus t

Vai että ihmisillä on markkina-arvo, antakaa mun kaikki kestää...

No, orjamarkkinathan ratkaisisivatkinin näppärästi parin löytämisongelman. Myytäisiin vaimoja ja aviomiehiä torilla.

Näin se on. Kun muistelee kuinka vaikeaa se kumppanin löytyminen oli kolmekymppisenä, niin nyt eronneena 45 vuotiaana taitaa olla aika mahdotonta. Olen tämän ymmärtänyt viime aikoina. Äppeihin ei viitti lähteä, kun en ole mikään hoikka kaunotar, ei jaksa sitä pettymysten määrää, kun pitää mennä treffeille. Loppuelämä pitää elää siten, että päivä kerrallaan ja olla kiitollinen, että on edes hengissä. Etsiä elämästä itselleen jotain pieniä iloja aina silloin tällöin, että jaksaa. Kun ei sitä rakkautta kerta ole...

Vierailija kirjoitti:

Ihan hölmöä odotella jotain miesten lähestymisiä arkielämässä.

Ladatkaa kännykkään tinder/bumble/hinge/fb dating/okcupid/badoo niin pääsette treffeille tutustumaan.

Joo pääsee varmasti treffeille, mutta laatu on aivan paskaa. Hyvät miehet ovat varattuja nuoresta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi olet alkanut tapailla näitä miehiä, jos et ole ollut heihin rakastunut?"

En ole tuo, jolta kysyt, mutta ei meistä kaikki ole niin onnekkaita, että onnistuisimme päätymään yhteen sen kanssa, jota rakastamme. On otettava se, jonka saa.

Mitä sellaisesta suhteesta henkisesti saa kun sehän on vain hyötysuhde, ei parisuhde.

 

Perinteisesti parisuhteet tai avioliitot on nähty nimenomaan hyödyn kautta. Jokapäiväinen seura, seksi, elämän jakaminen toisen kanssa.

Miten hyvin nuo hyödyt sitten siinä suhteessa toteutuvat kun usein ainakin se toinen haluaisi suhteeseen sisältyvän myös rakkautta? Toki jos molemmat yhdessä tuumin solmivat puhtaan hyötysuhteen niin asia on selvä. Mutta se taitaa olla aika harvinais

Olen eri, mutta eihän se että suhde on vaihtokauppaa sitä tarkoita, etteikö mukana olisi myös rakkautta! Useimmiten varmasti on, nykyäänhän naimakauppojen vaihtopuoli on täysin unohduksissa, osa jopa ajattelee, ettei pariutumisesta edes saisi puhua muuten kuin rakkauden näkökulmasta.

Kuitenkin parisuhteeseen sisältyy valtava määrä käytännön asioita. Jos päädytään naimisiin, on se sitova juridinen sopimus, mutta myös avoliitto sisältää käytännöllisiä vaihtoon liittyviä resursseja eikä ole yhtään hassumpaa punnita niitä varsinkin, jos aikoo hankkia lapsia. Hyvin harvoin pariskunnat päätyvät yhteen miettimättä yhtään hyötyjä ja haittoja, jos nyt ainakin vähänkin järkeä päässä on.

Kumppanilla olisi hyvä olla niitä asioita, joita arvostaa, henkisiä ja materiaalisia, en oikein ymmärrä miksi tämä olisi jonkinlainen tabu, että parisuhde on myös vaihdantaa ja sikäli kaupantekoa. Naimakaupat kuten ennen sanottiin sen ollessa täysin kunniallista ja ennen kaikkea järkevää.

Jos vaikka ajattelen itseäni nuorena morsiamena, panostin mieheni yritykseen, mutta en vain rakkaudesta. Ajattelin sen olevan sijoitus, joka tulee tuottamaan niin kuin tapahtuikin.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on. Kun muistelee kuinka vaikeaa se kumppanin löytyminen oli kolmekymppisenä, niin nyt eronneena 45 vuotiaana taitaa olla aika mahdotonta. Olen tämän ymmärtänyt viime aikoina. Äppeihin ei viitti lähteä, kun en ole mikään hoikka kaunotar, ei jaksa sitä pettymysten määrää, kun pitää mennä treffeille. Loppuelämä pitää elää siten, että päivä kerrallaan ja olla kiitollinen, että on edes hengissä. Etsiä elämästä itselleen jotain pieniä iloja aina silloin tällöin, että jaksaa. Kun ei sitä rakkautta kerta ole...

Miksei rakkautta muka olisi? Hyvä olla kiitollinen omasta elämästä ja hyvistä asioista siinä, mutta en ollenkaan usko, että pariutuminen vanhempana on mahdotonta. Sinullakin on henkisiä esteitä, jotka ovat niitä suurimpia. 

Jos haluaa oikeasti olla yksin, se on eri asia, että viihtyy. Mutta jos ei uskalla hakea ja pyytää sitä mitä tarvitsee, niin minusta se on ongelma. Pettymykset voi myös käsitellä ja jatkaa eteenpäin, ehkä kuitenkin jotenkin muuten kuin Tinderissä. Ainakin minun ystäväpiirissäni on pariuduttu ilman sitä vanhemmalla iällä yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ja kaikki ovat saaneet hyvän kumppanin, paremmin sopivan kuin edellinen.

Suurin osa miehistä ja naisista on mukavia ja normaaleja niin kuin ennenkin. Vanhemmiten monille tulee enemmän järkeäkin päähän vielä plussana. Ei siis syytä vaipua toivottomuuteen.

"Tasoteoriassa taso kuvastaa kysyntää. Joskus täällä on ollut suuntaa-antavia numeraalisia arvioita ulkoisiin avuihin liittyen, mutta ei tasoteoria sitä tarkoita, että sinä määrittäisit jonkun olevan 5 tai 7. Mutta sellaiseen tätä täällä jatkuvasti vedotaan kun puhutaan tasoteoriasta ja markkina-arvosta."

Jos taso kuvaa jotain niin konkreettista kuin kysyntää niin kai silloin sen luulisi olevan myös muutettavaissa joksikin arvoksi? Mutta eihän taso tasoteoriassa kuvaa edes kysyntää kuin hyvin teoreettisessa mielessä koska mitään kaikille yhteismitallista kysyntää ei oikein edes parisuhdemarkkinoillakaan voi määrittää koska jokainen ihminen on siellä markkinolla hieman eri kysyntä- ja tarjontatilanteessa.

Taloudessa kysyntä taas voidaan yleensä mitata aika tarkasti ja se on melko verrannollinen eri toimijoiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei kannata kuunnella boomerien pariutumisneuvoja koska näiden nuoruudessa ei edes ollut nettiä saatika tindereitä ym. eikä erilaiset koronat, älylaitteet ja hektinen työelämä ollut mökkihöperöittänyt kokonaisia sukupolvia.

jos nuo laitettaisiin tavallisen näköisen parikymppisen kehoon nykypäivänä niin iso osa heistäkin olisi vastentahtoisesti sinkkuja. ja moni miehistä neitsyitä

entisaikoina todellakin vaan perusjustiinatkin menivät töllöttelemään lavatansseihin ja odottamaan että joku mies vaan hakee tanssiin ja sitten kosii parin kuukauden päästä. ei heillä ole mitään ymmärrystä siitä miten erilainen maailma on nykyään.

Täysin sama kun vanhemat tai isovanhemmat sanoo että marssit sinne työpaikalle cv kädessä kysymään työtä... Joo ei onnistu ihan noin enää 

No ei aina. Mä sanoin pojalle, että tee nettihakemuksia. Ei uskonut, vaan käveli työpaikalle ilman cv:tä kysymään ja sai työpaikan. :D

Hyvä kun ei uskonut. :)

"Liike-elämän kaupat eivät muodostu täysin suoraviivaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. "

Eivät mutta huomattavasti suoraviivaisemmin kuin parisuhteet. Jos joku markkinoilla myy jotain niin yleensä hän on silloin avoimesti markkinoilla kaikkien muiden vastaavaa tuotetta ja palvelua tarjoavien kanssa ja tuote ja hinta ratkaisevat sitten kysynnän. Toki siinä on joitain asetelmaa monimutkaistavia tekijöitä mutta aivan murto-osa siitä mitä parisuhdemarkkinoilla jossa edes se mitä vaihtoehtoja eri ihmisille on tarjolla ei ole mitenkään yhtäläinen.

"Luulin vastanneeni siihen kysymykseen. Aika pitkälle se tuo elämälle sisällön."

Mikä siinä sitten enää on sitä tyytymistä?

moni mies haluaisi parisuhteen, mutta nykyään metoo-aikakaudella on parempi pysyä yksin omissa oloissaan, kuin mennä tekemään aloitetta vieraalle naiselle. siinä on metoon vaara ja menee maine ja työpaikka.

Vierailija kirjoitti:

moni mies haluaisi parisuhteen, mutta nykyään metoo-aikakaudella on parempi pysyä yksin omissa oloissaan, kuin mennä tekemään aloitetta vieraalle naiselle. siinä on metoon vaara ja menee maine ja työpaikka.

Jos pitää keksiä tällaisia tekosyitä niin ei vain halua riittävästi sitä parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

"Tasoteoriassa taso kuvastaa kysyntää. Joskus täällä on ollut suuntaa-antavia numeraalisia arvioita ulkoisiin avuihin liittyen, mutta ei tasoteoria sitä tarkoita, että sinä määrittäisit jonkun olevan 5 tai 7. Mutta sellaiseen tätä täällä jatkuvasti vedotaan kun puhutaan tasoteoriasta ja markkina-arvosta."

Jos taso kuvaa jotain niin konkreettista kuin kysyntää niin kai silloin sen luulisi olevan myös muutettavaissa joksikin arvoksi? Mutta eihän taso tasoteoriassa kuvaa edes kysyntää kuin hyvin teoreettisessa mielessä koska mitään kaikille yhteismitallista kysyntää ei oikein edes parisuhdemarkkinoillakaan voi määrittää koska jokainen ihminen on siellä markkinolla hieman eri kysyntä- ja tarjontatilanteessa.

Taloudessa kysyntä taas voidaan yleensä mitata aika tarkasti ja se on melko verrannollinen eri toimijoiden välillä.

Mihin sinä sitä arvoa tarvitset? Tavaran tai palvelun arvo ei ole absoluuttinen ja sama pätee parisuhdemarkkinaan eli mukana on aina jännitysmomentti kuten kaupanteossakin. Voi löytya ostaja, joka maksaa enemmän kuin muut, koska etsii juuri sellaista tavaraa, palvelua tai kohdetta. Markkinoinnilla on siis silläkin merkitystä ja kauppiaalla, ei vain kaupanteon faktisilla ominaisuuksilla.

Tuossakin on metaforinen yhteys parisuhdemarkkinaan eli ne jotka ovat kokeneita kauppamiehiä ja -naisia (päteviä ja kokeneita pelaamaan tässä markkinassa), saavat parempi tuloksia kuin ne, jotka vain odottavat ilmaantuuko ostajaa, vaikken itse tee asian eteen mitään. He ovat "aika tavaran kaupitsee" asenteella, jolloin riski jäädä tosiasiassa markkinoiden ulkopuolelle on suuri. 

Elämässä moni asia ei ole tuuria, vaikka sattumallakin on jokin osuus. Mitä paremmin olet perillä maailmanmenon lainalaisuuksista, sitä paremmin maailmassa yleensä pärjää. Siksi minä ihmettelen tapaa, jolla moni suhtautuu pariutumiseen eli se on niin valtavan romanttista ja epä-älyllistä. Ei leikkimieltä, ei harjoittelua, ei vaihtoehtoisia skenaarioita tai sen arviointia miten oikeasti on mennyt.

Mutta hylkäämisiä ja haavoja on ihmisillä tietysti paljon näissä asioissa. Ne tuottavat jumeja ja henkisiä esteitä, jotka usein myös estävät ottamatta vastaan vaihtoehtoisia ajatuksia omasta tilanteesta tai pariutumisesta yleensä. Se että ollaan vihaisia soimaten miehiä tai naisia on sitä samaa settiä, puolustusmekanismi ja merkki siitä miten pahasti on sattunut. Ja ennen kun ne pettymykset on käsitelty, on vaikea edetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samahan se on pojille kerrottu, että tytöt tykkää kilteistä pojista ja sellaset on suosittuja. Paskan marjat. Kyllä ne tytöt kiinnostu niistä koviksista.

Tai sitten sinä innostut niistä tytöistä, jotka haikailevat niiden kovisten perään? Sekin on oma lajinsa naisia. Osa päätyy lopulta vankilaan sen sulhonsa kanssa. Osa vain somevaikuttaa ja yrittää näyttää rikkaalta, mutta tosiasia on ihan muuta. 

Väittäisin, että suurin osa kunnon äidiksi kelvollisista naisista kuitenkin on kiltin ja mukavan miehen kanssa parisuhteessa. Niitä nuoruuden seikkailuja ja haaveilijoita Don Johnssoneista voi sitten akkojen kanssa saunaillassa naureskella. 

Toiset tytöt olivat kovisten kanssa ja loput haikailivat niiden perään. Kyllä minä muutamaa yksinäistäkin tyttöä kyselin, mut sain vaan naurut. Tietty vikahan on vain ja ainoastaan minussa, sitähän sinä haluat kertoa.

Vierailija kirjoitti:

"Liike-elämän kaupat eivät muodostu täysin suoraviivaisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. "

Eivät mutta huomattavasti suoraviivaisemmin kuin parisuhteet. Jos joku markkinoilla myy jotain niin yleensä hän on silloin avoimesti markkinoilla kaikkien muiden vastaavaa tuotetta ja palvelua tarjoavien kanssa ja tuote ja hinta ratkaisevat sitten kysynnän. Toki siinä on joitain asetelmaa monimutkaistavia tekijöitä mutta aivan murto-osa siitä mitä parisuhdemarkkinoilla jossa edes se mitä vaihtoehtoja eri ihmisille on tarjolla ei ole mitenkään yhtäläinen.

Hmm, en nyt oikein käsitä miksi parisuhteet eivät muodostuisi suoraviivaisesti? MInusta se on useimmiten aika suoraviivaista verrattuna vaikkapa asuntokauppoihin. Boy meets girl ja kohta jo asutaan yhdessä, muutaman vuoden kuluttua naimisiin, asunto ja lapsi. Yhä edelleen valtaosa parisuhteista muodostuu noin. (Minulla on pariutumisiässä olevaa jälkikasvua.)

Mistä tulee tämä ajatus siitä, että parisuteiden muodostuminen olisi jotenkin valtavan monimutkaista ja hämärän vaikeaselkoista toimintaa?

Eron jälkeen luulin, että kohtaloni on tuo. En tiedä mitä olen tehnyt oikein, mutta ihan mukavia miehiä olen tavannut. Toki tarjokkaita on vähemmän kuin nuorempana, Olen silti yllättynyt, koska odotin lähinnä pelkkiä törkyviestejä. 

Ehkä kannattaa tarkistaa oma deittiprofiilinsa. Miehet voivat säikähtää vaikka liikoja vaatimuslistoja. Tai moni ei uskalla ottaa yhteyttä, jos heti toitottaa, että on vakavaa suhdetta hakemassa. Deittailu on kuitenkin vielä pelkkää pintapuolista tunnustelua. Kyllä 40-vuotiaallekin pitäisi ottajia löytyä, jos ei ihan karmea tapaus ole. .