Alan tajuta, etten saa koskaan kumppania eikä se vain "ilmesty kun sitä vähiten odottaa"

Sinulla on sentään jotain toivoa. Itse olen melkein nelikymppinen, suhteellisen normaalin näköinen hoikka ja pitkähiuksinen nainen ja haluaisin löytää naisen, joka olisi samankaltainen.

Ainoat lähestyjät ovat joko päälle 50 v. tai ulkomaalaisia miehiä (näitä riittää) tai vaihtoehtoisesti elämäänsä draamaa hakevia telaketjufeministejä. 

Koitin tinderiä.

Outo kapistus. Jos matchasin potenttiaalisia elämän kumppaneita 35-50 naisia niin ei ne jutut mihinkään edenneet. Pariin viestin vaihtoon.

Kun annoin ikärajaksi 20-50 niin 20 sistä löytyi ihan nättejä tyttöjä harrastamaan seksiä. En nyt kyllä ajatellut noin nuoran kanssa seurustella.



Miten naiset kuvittelvat erottavansa miehet tekstipohjaisen sovelluksen kautta jossa kuva on ensimmäinen kiinnostuksen herättäjä. Jos sieltä etsii kumppania kynnyksen tulisi olla alhainen live tapaamiseen koska se oikeasti kertoo toisesta paljon enemmän



M50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot tainnut odottaa vähän liiankin kauan.

Ratkaisu ongelmaasi on kuitenkin yksinkertainen.

Hae mies ulkomailta.

Ei ole olemassa sitä oikeaa se on aivan huuhaata.

Itseasiassa ei ole. On monia "oikeita" ja loppujen lopuksi ihmisen persoonaan pitää tutustua ennenkuin sitä voi rakastaa. Ja sitä ennen pitää tuntea ja hyväksyä itsensä.

Ihmiset eivät ole niin pinnallisia kuin incelit luulevat. Incelit on pinnallisia ihmisen kuoria. Jauhavat rasoista ja tyytymisestä, kun niiltä puuttuu aito ja terve tunne-elämä sekä iso osa älystä.

Kyllä aika moni tämän ketjun nainen on pinnallinen kommenteista päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on ikävä ja yleinen ongelma, johon ratkaisu on yksinäisen omissa käsissä: lähtee koneen äärestä ulos tapaamaan ihmisiä esim ilmaistapahtumiin, politiikkaan, ympäristönsuojeluun, eläinsuojeluun ja muihin vapaaehtoishommiin. Neulontaporukoissa on naisia, wink wink mies-incelit.

Itse törmäsin nykyiseen mieheeni seurakunnan lounaalla oltuani 7 vuotta yksin avioeron jälkeen ja ollessani 57 vuotta vanha nainen. En etsinyt, en roikkunut toksisissa deittisovelluksissa.

Myös hän oli eronnut 7 vuotta aiemmin.

Kumpikaan meistä ei haissut epätoivolta eikä yrittänyt väkisin. Ei ollut paineita. Ja heh, kumpikin on ateisti.

Kuka vi-tun mies menee neulontaporukoihin? 😂 Naiset pitää tuollaista miestä homona tai muuten vain outona hyypiönä taikka erittäin epätoivoisena 🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.

Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.

Tämähän se olisi. Näin miehiäkin täällä aina neuvotaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni palstauli silti väittää että tavisnaiset "hukkuvat huomioon". Tajuamatta että huomio joltain alkoholisoituneilta Pena 50v tyypeiltä jotka tykittävät tykkäyksillä ja läähätyskommenteilla on kärpäsen paskan arvoista. Sen näköisiltä, oloisilta ja ikäisiltä miehiltä joilta oikeasti haluaisi parisuhdetta tai seksiä huomion määrä on tasan nolla.

Olen mielestäni ihan tuiki tavallisen näköinen kolmekyppinen nainen ja kukaan, siis kukaan mies ei ole tehnyt minulle aloitetta. Ellei lasketa jotain feissaria joka yritti vielä lehtisen tuputtamisen jälkeen kysyä puhelinnumeroani 'muuten vain' (enkä voi tietää yrittikö silti vain myydä jotain).

Sama se on miehille tänä päivänä, enkä tarkoita että miehet haluaisivat tai etsisivät parikymppisiä instabeibejä. Jos miehenä haluaa suhdetta tai seksiseuraa, niin on pakko tiputtaa rimaa, välillä reilusti. Harvemmin saa sen näköistä, oloista ja ikäistä naista kun haluaisi suhteeseen tai irtoseksiin.

Itsellä on 5 suhdetta takana, eikä kukaan niistä ollut "täydellinen" minulle,

Ensimmäinen oli kaunis mutta ei ollut penaalin terävin kynä.

Toinen oli päinvastainen, fiksu mutta ei kaunis.

Kolmas oli kaikinpuolin keskivertoinen, mutta melko tylsä loppupeleissä., ei halunnut koskaan tehdä mitään muuta kun katsoa telkkaria ja olla kotona. Seksiä oli 3-4 kertaa vuodessa.

Neljäs oli erittäin hauska tyyppi, mutta ei sitten muita positiivisia piirteitä. Työtävieroksuva, melko köyhä tunne-elämä

Viides oli kaunis, suhteellisen fiksu, mutta oli 2 lapsen yh.

Pena50v yrittää kaikkea mikä liikkuu, jospa joskus tärppäisi. Biologiakin vaikuttaa tuohon, miehille kelpaa melkein kuka vaan seksiin.

Jos on ulkonäkö/olemus kohdillaan niin miehen ei tarvitse tehdä aloitteita, naiset hakeutuvat kyllä seuraan muutenkin.

Koen olevani melko tavallinen mies, elämä näpeissä jne. Enkä ole varmaan 20 vuoteen yrittänyt iskeä ketään livenä, nuorempana ei ollut tinderiä ym, niin oli pakko. Nykyään ei jaksa enää vaivautua. Libidokin alhaisempi nykyään, niin ei sekään "pakota" iskemään

Ei ne nuoremmat miehet tietenkään laita tykkäyksiä takaisin koska niiden mielestä SINÄ olet RUPSAHTANUT

"Itsellä on 5 suhdetta takana, eikä kukaan niistä ollut "täydellinen" minulle,"

Suomeksi sanottuna et ollut koskaan rakastunut vaan arvioit noita suhteita aika viileästi plussat ja miinukset tasolla.

Kun ihminen oikeasti rakastuu niin se toinen on juuri se mitä haluaa vaikka hän ei olisikaan täydellinen, kukaanhan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

"Mistä tietää, kenen haluaa tutustua? Kaikkiin Prismassa asioiviin miehiinhän ei voi tutustua. Onko siis idea, että arpoo vaan jonkun, jolle menee ehdottamaan tutustumista?"

Ei vaan kun tulee luontevia tilanteita joissa pääsee jutun alkuun niin sitten katsoo että miltä se toinen vaikuttaa. Ei teietenkään normaalisti kukaan kadulla pysäyttele ketään ja ala juttelemaan. Mutta vaikka ihan esimerkkinä näin kesällä jos menee vaikka jäätelökioskille ja siinä joku istuu vieressä yksi syömässä jäätelöä niin voi sitten jutustella siinä jotain eri jäätelömauista ja kivasta kesäsäästä ja katsoa että lähteekö se toinen mukaan juttuun,

Ei tuo toimi! Vastapuoli katsoo yleensä kuin halpaa makkaraa, ynähtää/murahtaa jotain ja siirtyy oitis muutaman askeleen sivummalle, kääntää selkänsä tai ottaa jalat alleen.

Toki voi olla, että tuo toimii jos itse on tosi nätti (tai vaihtoehtoisesti komea) ja omaa sen sellaisen suositun ihmisen "auran" ja voi siksi lähestyä niitä kaltaisiaan, joiden olemus valaisee koko huoneen. Hieman vaatimattomampi ja vähemmän valovoimainen tavis lähestyy tietenkin niitä vastaavanlaisia taviksia jotka tuntuu liki poikkeuksetta miltei kavahtavan sitä, että joku vieras tavis alkaakin jutella vaikka ihan vain just päivän säästä. Lisäksi tosi monen olemus huokuu jo valmiiksi sellaista jurottavaa ja luotaantyöntävää, älä häiritse!- asennetta ettei heille edes uskalla sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

"Itsellä on 5 suhdetta takana, eikä kukaan niistä ollut "täydellinen" minulle,"

 

Suomeksi sanottuna et ollut koskaan rakastunut vaan arvioit noita suhteita aika viileästi plussat ja miinukset tasolla.

Kun ihminen oikeasti rakastuu niin se toinen on juuri se mitä haluaa vaikka hän ei olisikaan täydellinen, kukaanhan ei ole.

Olinhan minä rakastunut, mutta pitkässä juoksussa nuo ei toiminut.

Naisia jotka ovat kauniita, älykkäitä, hauskoja ja suurin piirtein munikäisiä on aika harvinaisia, silloin kun on tullut vastaan, olen joutunut friendzonelle. 

"Ei tuo toimi! Vastapuoli katsoo yleensä kuin halpaa makkaraa, ynähtää/murahtaa jotain ja siirtyy oitis muutaman askeleen sivummalle, kääntää selkänsä tai ottaa jalat alleen."

No ei kai kukaan kuvittelekaan että se kumppani sieltä ensimmäiseltä jäätelokioskilta löytyisi, ei edes viidenneltä. Mutta jos sitkeästi vaan jatkaa niin kyllä siihen joskus sattuu myös sellainen joka ei käännä selkää.

Ja nythän ei ole siis tarkoitus jutustella vain yhdessä paikassa vaan aina silloin kun sellaiseen mahdolisuus tulee.

Ihminen on hyvä perustelemaan itseleen miksi joku asia ei toimi ja miten ei kannata edes yrittää. Sillä asenteella vain harvoin saa koskaan mitään elämässä.

"Olinhan minä rakastunut, mutta pitkässä juoksussa nuo ei toiminut."

Tarkoitin sitä että tarinastasi tuli sellainen kuva että jos joku nainen olisi ollut ominaisuuksiltaan jotenkin sinulle täydellisempi niin sitten se olisi automaattisesti toiminut paremmin. Mutta kyse on loppujen lopulsi aina tunteesta, ei sen toisen ominaisuuksista. Täydellisinkin ihminen voi olla se joka ei kuitenkaan herätä niitä riittäviä tunteita ja joku paljon epätäydellisempi on se johon rakastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskekaa vaatimustasoa.

Sori mutta vaaditte yhä jotakin liikaa. Missä kohtaa voitte joustaa? Laskekaa rimaa siinä kohtaa. Muuten kumppania ei löydy ikinä sillä täydellisiä ihmisiä ei ole.

 

Ei vaan pysty. Esimerkkinä jos toinen ei fyysisesti viehätä niin ei vaikkapa sänkyhommista pidemmän päälle tule mitään. Koettu on. Olen sitten mieluummin yksin.

Mulla täsmälleen sama. Minulle on käynyt täysin selväksi että ne miehet joita minä minä pidän hyvännäköisenä, eivät halua minua. Olen yrittänyt lukuisia kertoja, ja saan pakit aina, usein jo heti ensimmäisen minuutin aikana. Ja koska en pysty harrastamaan seksiä sellaisen miehen kanssa jota en pidä hyvännäköisenä, niin käytännössä olen umpikujassa. Yksin olen, ja yksin

Kuten toivon mukaan olet joskus huomannut, niin jos ihastut toiseen ihmiseen, siitä tulee automaattisesti hyvännäköinen.

Eli avoimin mielin eteenpäin, käy tapahtumissa ja juttele ihmisten kanssa, ilman takaa-ajatuksia. Vastaan saattaa tulla tyyppi, jonka kanssa juttu luistaa, teillä on hauskaa jne. Siitä tyypistä tulee hyvännäköinen, vaikka se ei olisikaan sun makuun ensisilmäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

"Onko noista miehistä tullut tuollaisia sen takia että naiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Vai onko niin että naiset eivät halua olla missään tekemisissä heidän kanssaan, koska he ovat tuollaisia? Kumpi oli ensin, muna vai kana?"

Olen vakaasti sitä mieltä, että tämän naisvihamielisen kulttuurin on synnyttänyt pieni ydinjoukko katkeroituneita incel-tyyppisiä miehiä, jotka ovat saaneet tuulta siipiinsä MeToo -ilmiön kritiikin myötä. Ja kuten nettiaikakaudella yleensä käy, tämä pieni ydinryhmä on sitkeästi ja aktiivisesti toimimalla saanut vaikutettua aina vain isompiin (mies)joukkoihin netin keskustelupalstojen ja sosiaalisen median kautta. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että koko homma on levinnyt jo laajalle, ja on syntynyt suorastaan kokonainen naisvihamielinen alakulttuuri, jossa on jopa omat keskushahmonsa tai tähtensä (Tate ym). Lisäksi tämä ilmiö on jo vuotanut politiikkaan ja yleisesti ottaen yhteiskunna

Yhtälailla se miesvihamielisyys rehottaa minkä huomaa esim. tätä palstaa lukiessa.

"Kuten toivon mukaan olet joskus huomannut, niin jos ihastut toiseen ihmiseen, siitä tulee automaattisesti hyvännäköinen"

Ei päde ainakaan minuun. Mä ihastun ihmiseen, koska hän on jo hyvännäköinen. Se ulkonäkö on nimenomaan se syy, miksi minä ihastun. Näin ollen en ikinä voisi ihastua ihmiseen, joka ei ole heti ensinäkemältä hyvännäköinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisia kokemuksia kuin sinulla. Ei tosiaankaan yht äkkiä ilmesty jostakin ellei näe vaivaa löytääkseen. Tai silloin tarjonta on kuvaamasi kaltaista.

Laskekaa tasoa, ette te ole yhtään niin ainutlaatuisia kuin luulette. Siksi ette löydä ketään. Se on ihan puhtaasti teidän oma ongelma.

 

Minulla on tiettyjä pituus, kasvo, keho jne. preferenssejä joista en lipsu, ja jos ne eivät täytä olen sitten ihan mielellään ja mielummin yksin.

Järjetön ajatus että ainoa elämä pitäisi käyttää kärvistelyyn ja 'tason laskemiseen'.

Minä laskin tasoa Badoossa niin, että mies voi olla myös 178cm. Ennen hain pidempiä, koska olen 180cm itse. Sieltä löytyi aviomieheni, nyt 6 vuotta naimisissa. Hän on mainitsemasi outo afrikkalainen, puhuu englantia ja suomea. Kannattaa treffailla rohkeasti, eihän se mitään sitoutumista heti tarkoita.

Vierailija kirjoitti:

"Kuten toivon mukaan olet joskus huomannut, niin jos ihastut toiseen ihmiseen, siitä tulee automaattisesti hyvännäköinen"

Ei päde ainakaan minuun. Mä ihastun ihmiseen, koska hän on jo hyvännäköinen. Se ulkonäkö on nimenomaan se syy, miksi minä ihastun. Näin ollen en ikinä voisi ihastua ihmiseen, joka ei ole heti ensinäkemältä hyvännäköinen.

Ainakin näin naisen näkökulmasta on pakko olla samaa mieltä. Jos mies ei miellytä ensinäkemältä, en ihastu häneen sen jälkeenkään, olkoon kuinka mukava tahansa. Mielestäni se pitää paikkansa mitä täällä usein sanotaan, että jokaisella on oikeasti se ulkonäkörima, jonka tulee ylittyä, jotta suhteesta tulee jotain. Mutta pelkkä ulkonäkö ei silti alkuunkaan riitä. Eli se taas ei pidä paikkansa, että "naiset" etsivät vain komeaa, olkoon millainen kusipää tahansa. Ei, kyllä sen miehen pitää olla sekä hyvännäköinen että mukava.

Itse olen pitkässä ja onnellisessa liitossa, mutta täytyy sanoa, että se ainoa tuttavapiirini sinkku, joka on sinkku tahtomattaan ikäluokassa 50+. on ollut aina sellainen, etteivät miehet hänestä ole innostuneet. Pitkästä suhteesta erottuaan hän ei saa ketään sitoutumaan, vaikka oli kaikin puolin tosi mukava, elämä kunnossa jne. Ja hänen ulkonäkörimansa on mielestäni aika alhainen. Tosin täytyy sanoa, että ne miehet joista hän on kiinnostunut, ovat tykänneet aivan eri tyylisistä naisista kuin hän itse on eli hyvin feminiinisistä. Hän taas on hyvin koruton, ei meikkiä, lyhyet hiukset, mutta on hän mielestäni silti naisellinen omalla tavallaan. Jos olisi jotenkin jätkämäinen, voisi sen ymmärtää, mutta hän ei ole.

Joten sen perusteella sanoisin, että naistenkin kohdalla taitaa olla sama kuin miesten, ne jotka ovat kauniita ja hyvin säilyneitä, pariutuvat tyyliin parissa kuukaudessa olipa se sitten Tinderissä tai muualla. Muiden kohdalla tilanne on sitten vaikeampi kuten miestenkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo ketju kun niin moni kuvittelee vastentahtoisesti sinkkuna elävän nököttävän kotonaan 24/7 yksinään. Oikeastaan ihan sama kuvitelma tuntuu olevan myös yksinäisiä ihmisiä kohtaan. Heidät lokeroidaan surutta samanlaisiksi kaikki ja yksin syyllisiksi tilanteeseensa.

Aina neuvotaan, että pitää lähteä, mennä ja olla aktiivinen mutta entäpä jos on jo (ollut) kaikkea tuota mutta silti sitä seuraa ei löydy? Kukaan ei lähesty kuin röökiä/tulta pummimalla ja jatkaa samantien matkaansa kun näitä ei löytynyt. Tai kysyy reittiohjeita huonolla suomella. Sitten taas kun itse aloittaa "niitänäitä"- keskustelun vaikka baaritiskillä omaa vuoroaan odottaessa niin mies yleensä ihan ekana skannaa päästä varpaisiin ja tuhahtaa (mikä tuokin tapa on?!) tai sitten kertoo olevansa varattu. Yhtä kaikki, juttuseuraakaan ei saa edes parin lauseen verran.

Sitten jos joku mies ottaa baarissa/terassi

Mitä ihmettä? Enhän mä ole vielä kiinnostunut yhtään kenestäkään jos alan juttelemaan siinä vieressä vuoroaan odottavalle miehelle. En minä ole miestä iskemässä vaan ihan vain juttelemassa niitä näitä. Siitä sitten voi jatkaa juttua, jos sitä riittää eikä sekään tarkoita (tai takaa) sitä, että kiinnostuisin miehestä romanttisesti (saati seksuaalisesti) tai edes kaverina, mutta silti voi olla oikein mukava yhteinen juttuhetki tai miksei vaikka iltakin jos juttu oikein luistaa.

Miehet sen sijaan tuntuu oitis skannaavan sen juttelemaan alkavan naisen, että panisin/en pane ja ei-pantavan kanssa ei sitten vaivauduta edes juttelemaan muutamaa sanaa/lausetta. Sama juttu näissä itse jutulle tulevissa, vahvasti päihtyneissä miehissä. Silmät harittaen kompuroidaan siihen pöytään, hein tilalla tulee röyhtäys ja sitten alkaa röökin pumminta ja tilitys kuinka pska ilta on ollut ja kaikki kaveritkin *hik* hävisi johonkin eikä mikään ole kivaa mutta hei sähän olet yksin ja ihan soiva peli..

Ihan kuin nainen ei olisi mitään muuta kuin pantava reikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on ikävä ja yleinen ongelma, johon ratkaisu on yksinäisen omissa käsissä: lähtee koneen äärestä ulos tapaamaan ihmisiä esim ilmaistapahtumiin, politiikkaan, ympäristönsuojeluun, eläinsuojeluun ja muihin vapaaehtoishommiin. Neulontaporukoissa on naisia, wink wink mies-incelit.

Itse törmäsin nykyiseen mieheeni seurakunnan lounaalla oltuani 7 vuotta yksin avioeron jälkeen ja ollessani 57 vuotta vanha nainen. En etsinyt, en roikkunut toksisissa deittisovelluksissa.

Myös hän oli eronnut 7 vuotta aiemmin.

Kumpikaan meistä ei haissut epätoivolta eikä yrittänyt väkisin. Ei ollut paineita. Ja heh, kumpikin on ateisti.

Kuka vi-tun mies menee neulontaporukoihin? 😂 Naiset pitää tuollaista miestä homona tai muuten vain outona hyypiönä taikka erittäin epätoivoisena 🤭

Ja nuo ilmaistapahtumat.. Eihän siellä ole yksinään ikinä ketään muita kuin itse jos sellaiseen lähtee. Muut on pariskunnittain/perheittäin/kaveri(e)n kanssa ja ehkä joo on joku eläkeikäinen nainen yksinään. Kenelle sielläkään voi mennä juttelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mistä tietää, kenen haluaa tutustua? Kaikkiin Prismassa asioiviin miehiinhän ei voi tutustua. Onko siis idea, että arpoo vaan jonkun, jolle menee ehdottamaan tutustumista?"

Ei vaan kun tulee luontevia tilanteita joissa pääsee jutun alkuun niin sitten katsoo että miltä se toinen vaikuttaa. Ei teietenkään normaalisti kukaan kadulla pysäyttele ketään ja ala juttelemaan. Mutta vaikka ihan esimerkkinä näin kesällä jos menee vaikka jäätelökioskille ja siinä joku istuu vieressä yksi syömässä jäätelöä niin voi sitten jutustella siinä jotain eri jäätelömauista ja kivasta kesäsäästä ja katsoa että lähteekö se toinen mukaan juttuun,

 

 

 

Ei tuo toimi! Vastapuoli katsoo yleensä kuin halpaa makkaraa, ynähtää/murahtaa jotain ja siirtyy oitis muutaman askeleen sivummalle, kääntää selkänsä tai ottaa jalat alleen.

Samaa mieltä, etten usko toimivan. Ja voi olla kulttuurisia eroja, ainakin paljon Suomessa eri paikkakunnilla liikkunut huomaa erot. Kuopiossa voi jutella ja siihen vastataan, mutta johtaako sekään sitten mihinkään, enpä usko. Stadissa taas pahimmillaan pidetään kajahtaneena, jos alkaa jutella tuntemattomille. 

Kyllä sen pitää olla toisenlainen tilanne, bileet tai jotain muuta, missä voi toiseen tutustua. Toki poikkeus vahvistaa säännön ja voihan tuotakin kokeilla.