Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka ei ole kokeneet mitään oikeita vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää näin ajattelevat ihmiset! Ette te voi todellakaan tietää. Olen itse ammatissa, jossa kuulen useasti päässeeni helpolla ja etten ymmärrä vastoinkäymisistä mitään. 

Minulla oli erittäin väkivaltainen, alkoholisoitunut äiti, joka vielä käytti meitä tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Ja tuo on vasta alku, sille kaikelle mitä koin. Olen ollut hetken asunnottomana ja jne. 

Te, ette.oikeasti voi tietää. Ikinä ei saa verrata vastoinkäymisiä. Se ihminen, joka teistä on päässyt helpolla, voi heittämällä olla kokenut aivan kammottavia asioita. Ylimielisyys omista vastoinkäymisistä ei auta teitä itseännekään. 

Saanko kysyä sinulta, kun nyt osui tuo silmiini että äitisi käytti tyttäriään seksuaalisesti hyväkseen, että miten se käytännössä tapahtui? Olen surullinen puolestanne ja toivon teille paranemista siitä traumasta. Mutta kykenetkö avaamaan yhtään, kun en ymmärrä mitä se pitää sisällään? Kuulostaa kaamealta.

No mulla oli lapsuus ja nuoruusystävä jolla elämä oli tarjonnut ehkä taloudellisesti paremmat olot kuin muilla luokkakavereilla. Kyllähän se ilmeni vähän pöljempinä ajatuksina, suusta kuului usein "totuus" kovaan ääneen.Tämä "totuus" usein oli ajattelemattomuutta, tai vailla oikeaa elämänkokemusta yms. Lievä hienovarainen halveksunta muita kohtaan, etenkin vähemmän kouluttuneita kohtaan niin että minua hävetti hänen puolestaan. Lopulta se ideologinen ero välillämme johti siihen että hän myös alkoi halveksia minua, otti etäisyyttä jne... emme ole enää ystäviä

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Enemmänkin harmittaa, kun eivät osaa suhtautua / asettua toisen ihmisen vastoinkäymisiin.

Nimenomaan, ei kykyä osoittaa esim. sympatiaa ystävän vanhemman kuollessa, koska itse eivät ole sellaista (vielä) kokeneet. Ei edes osanottokorttia tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. Enemmänkin harmittaa, kun eivät osaa suhtautua / asettua toisen ihmisen vastoinkäymisiin.

Nimenomaan, ei kykyä osoittaa esim. sympatiaa ystävän vanhemman kuollessa, koska itse eivät ole sellaista (vielä) kokeneet. Ei edes osanottokorttia tms.

Onko osanottokortti vielä yleisesti käytössä? Kuvittelen, että reagoisin tällaisessa tilanteessa jotenkin (mikä sekään ei ole kaikille helppoa), mutta kortti ei olisi ensimmäinen ajatus. 

"Oikeita vastoinkäymisiä"

Teen työtä, jossa kohtaan paljon vaikeuksia kokeneita ihmisiä. Koskaan en ole ajatellut, että onpa pieni vastoinkäyminen verrattuna johonkin muuhun. Ei näitä voi laittaa järjestykseen. Ihmiset ovat yksilöllisiä, tilanteet ovat yksilöllisiä ja kokemukset ovat yksilöllisiä. 

Et voi tietää toisen vastoinkäymisistä, kirjoittavat monet. Ja siksi ei pitäisi ärsyyntyä "turhasta" valittamisesta.

No, otetaanpa kompakti esimerkki, jossa tietoa toisen tilanteesta on puolin ja toisin. Toisella on selkäsärkyä ja hän miettii, uskaltaisiko sitä mennä röntgeniin, jos lääkäri sellaiseen määräisi. "No, onhan lapsetkin jo tehty, niin ehkä uskaltaisi", hän järkeilee. Kysaeessä mitä todennäköisimmin on huono lihaskunto, ja juuri röntgensäteet ovat ne, jotka pelottavat.

Itse olet sairastanut syövän, joka on säteilytetty tehokkaasti ja jota seurataan vuosittaisilla röntgenkuvilla.

Nyppisikö ehkä hieman itsesääli, mörköjen näkeminen ja täysin epärealistinen pelokkuus siellä, missä mitään todellista suurta uhkaa ei ole?

 . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää näin ajattelevat ihmiset! Ette te voi todellakaan tietää. Olen itse ammatissa, jossa kuulen useasti päässeeni helpolla ja etten ymmärrä vastoinkäymisistä mitään. 

Minulla oli erittäin väkivaltainen, alkoholisoitunut äiti, joka vielä käytti meitä tyttöjä seksuaalisesti hyväkseen. Ja tuo on vasta alku, sille kaikelle mitä koin. Olen ollut hetken asunnottomana ja jne. 

Te, ette.oikeasti voi tietää. Ikinä ei saa verrata vastoinkäymisiä. Se ihminen, joka teistä on päässyt helpolla, voi heittämällä olla kokenut aivan kammottavia asioita. Ylimielisyys omista vastoinkäymisistä ei auta teitä itseännekään. 

Saanko kysyä sinulta, kun nyt osui tuo silmiini että äitisi käytti tyttäriään seksuaalisesti hyväkseen, että miten se käytännössä tapahtui? Olen surullinen puolestanne ja toivon teille paranemista siitä tr

Niin, se onkin asia, jota moni ei edes kykene ymmärtämään ja sitä on vaikea sanoa. Sopimatonta koskettelua ja työntymistä käsin sisään. Meidän äitimme tuli myös masturboimaan lasten huoneeseen yöllä, vaikka hänelle oli ihan omakin huone. Hän myös toi vaihtuvat miehensä meidän näkyville harrastamaan seksiä. Toki muutakin oli, mutta tuossa aluksi. 

Pahinta oikeastaan tuossa, että se oli äiti, on juuri se, että moni väheksyy tapahtumia. Samoin kuin väkivaltaisuutta. Ihmiset eivät pysty ymmärtämään, että se oli silkkaa raivoa. Huonekaluja heitettiin päälle tai kaadettiin kaappeja. Äiti oli myös hyvä hakkaamaan turpaan, silloin kun makasi maassa. Usein ihmiset vain olettaa hänen "läpsineen tai "tukistaneen." 

Muuten, olen samaa mieltä kuin moni. Tuollainen vertailu vastoinkäymisistä, on todella mustavalkoista ajattelua. Harmillista se kuitenkin on, että joillakin vastoinkäymiset katkeroittaa ja saa ajattelun muuttumaan mustavalkoiseksi. Elämä kun ei sitä kuitenkaan ole. Harmi myös on se, että monelle vastoinkäymiset tekee sen, etteivät he enää usko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ollenkaan, vaikka se ei ole totta. 

Ps. Elämä on oikeasti ihanaa, vaikka se välillä paiskookin eteen silkkaa pashaa. 

Vierailija kirjoitti:

No et voi tietää. Minä kun valitin yhdestä pikkuasiasta, mulle vastattiin että pienet on sulla ongelmat. No sen verran keitti, että kerroin että mulla on kyllä autistinen lapsi, veli saattohoidossa, purkukuntoinen kotitalo jota ei saada myydyksi tontinkaan hinnalla, nivelrikkoja jalkaterissä, molemmat vanhemmat kuolleet, olen ollut työttömänä, koin vaikean synntyksen, olen kokenut yhden keskenmenon ja vielä vähän muuta, meni tyyppi kyllä ihan punaiseksi. 

Tässä tulee hyvin esille koko asian ydin. Vastoinkäymiset ovat seurausta siitä, että on etuoikeutetussa asemassa. Autistinen lapsi, vaikea synnytys ja keskenmeno ovat seurausta siitä, että olet saanut seksiä ja että sulla on toimivat lisääntymisvärkit.

Ei ärsytä. Enemmän ärsyttää nämä ihmiset, kuten todennäköisesti aloittaja, jotka ovat jääneet jumiin vastoinkäymisiinsä ja luulevat olevansa sen takia jotenkin jalostuneempia ja enemmän elämästä tietäviä ihmisiä.

Ei ärsytä.  Arsyttää ihmiset,  jotka kilpailevat vastoinkäymisillään ikäänkuin ne olisivat jotain suuriakin saavutuksia. 

Itseäni ärsyttää lähinnä ihmiset jotka aikuisina vinkuvat ja kerjäävät jotain säälipisteitä kun heitä on " kiusattu" ALA-ASTEELLA !  Uli uli ja tuohon mielikuviteltuun "kiusaamiseen" vedotaan AINA kun halutaan selitellä miksi on luušeri joka ei pärjää omillaan jne. Mistä ovat edes keksineetkään että kymmeniäkin vuosia sitten tapahtunut letistä vetäminen muka vaikuttaisi enää yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää silloin, kun he luulevat että sattumaa ei ole vaan kaikki hyvä johtuu omasta työstä. Yleensä jokin vastoinkäyminen tekee asenteesta vähän nöyremmän. Toisaalta se voi traumatisoida ja katkeroittaa (kuten eräästä ministeristä hyvin näkee).

Ei sattumaa ole myöskään sekään, että hyvillä päätöksillä ja omalla työllään moni onnistuu välttelemään vastoinkäymisiin joutumista. 

Ärsyttää monesti sekin ajattelu, että kiva ja ongelmaton elämä putoaa toisille vaan taivaan lahjana. Ei putoa, moni on joutunut tekemään sen eteen paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä.  Arsyttää ihmiset,  jotka kilpailevat vastoinkäymisillään ikäänkuin ne olisivat jotain suuriakin saavutuksia. 

Usein näillä ihmisillä ei ole muita saavutuksia. 

Vierailija kirjoitti:

"Oikeita vastoinkäymisiä"

Teen työtä, jossa kohtaan paljon vaikeuksia kokeneita ihmisiä. Koskaan en ole ajatellut, että onpa pieni vastoinkäyminen verrattuna johonkin muuhun. Ei näitä voi laittaa järjestykseen. Ihmiset ovat yksilöllisiä, tilanteet ovat yksilöllisiä ja kokemukset ovat yksilöllisiä. 

No kyllä voi oikeestaan. Muurahainen puraisee peffaan, tyttö itkee (on kyllä oikeesti kivuliasta), ja toisella vaikka syöpähoidot 1 v kestävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No et voi tietää. Minä kun valitin yhdestä pikkuasiasta, mulle vastattiin että pienet on sulla ongelmat. No sen verran keitti, että kerroin että mulla on kyllä autistinen lapsi, veli saattohoidossa, purkukuntoinen kotitalo jota ei saada myydyksi tontinkaan hinnalla, nivelrikkoja jalkaterissä, molemmat vanhemmat kuolleet, olen ollut työttömänä, koin vaikean synntyksen, olen kokenut yhden keskenmenon ja vielä vähän muuta, meni tyyppi kyllä ihan punaiseksi. 

Tässä tulee hyvin esille koko asian ydin. Vastoinkäymiset ovat seurausta siitä, että on etuoikeutetussa asemassa. Autistinen lapsi, vaikea synnytys ja keskenmeno ovat seurausta siitä, että olet saanut seksiä ja että sulla on toimivat lisääntymisvärkit.

Tällä logiikalla kenenkään vastoinkäymiset eivät ole mitään, koska kaikilla on ollut etuoikeus syntyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeita vastoinkäymisiä"

Teen työtä, jossa kohtaan paljon vaikeuksia kokeneita ihmisiä. Koskaan en ole ajatellut, että onpa pieni vastoinkäyminen verrattuna johonkin muuhun. Ei näitä voi laittaa järjestykseen. Ihmiset ovat yksilöllisiä, tilanteet ovat yksilöllisiä ja kokemukset ovat yksilöllisiä. 

 

No kyllä voi oikeestaan. Muurahainen puraisee peffaan, tyttö itkee (on kyllä oikeesti kivuliasta), ja toisella vaikka syöpähoidot 1 v kestävät.

Mä en kyllä muurahaisen puremaa laskisi vastoinkäymiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää lähinnä ihmiset jotka aikuisina vinkuvat ja kerjäävät jotain säälipisteitä kun heitä on " kiusattu" ALA-ASTEELLA !  Uli uli ja tuohon mielikuviteltuun "kiusaamiseen" vedotaan AINA kun halutaan selitellä miksi on luušeri joka ei pärjää omillaan jne. Mistä ovat edes keksineetkään että kymmeniäkin vuosia sitten tapahtunut letistä vetäminen muka vaikuttaisi enää yhtään mihinkään.

Eihän nuo vaikutakkaan, mutta tuollaisiin asioihin vetoamalla pyritään saamaan helpompi elämä kuten esimerkiksi välttämään vastuuta kaikesta. Tuollaiset ihmiset haluavat vain helppoa elämää ja välttämään mm työnteon ym mikä ei itselle ole mieluista eikä hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää lähinnä ihmiset jotka aikuisina vinkuvat ja kerjäävät jotain säälipisteitä kun heitä on " kiusattu" ALA-ASTEELLA !  Uli uli ja tuohon mielikuviteltuun "kiusaamiseen" vedotaan AINA kun halutaan selitellä miksi on luušeri joka ei pärjää omillaan jne. Mistä ovat edes keksineetkään että kymmeniäkin vuosia sitten tapahtunut letistä vetäminen muka vaikuttaisi enää yhtään mihinkään.

Täydellinen esimerkki ketjun aiheesta, eli ne jotka ei oikeasti ole sitä itse kokeneet, vähättelevät toisten kokemaa vastoinkäymistä, esim. koulukiusaamista. Ei varmaankaan letistä vetäminen ole traumatisoivaa, mutta koulussani oli poika jolle isommat pojat teki erään tempun, jonka johdosta hän vaihtoi koulua. En kerro mitä, mutta tietyllä tavalla liittyi seksuaalisuuteen koulun pihalla. Voin vain kuvitella miten vaikeaa se oli hänelle, koko loppunuoruuden pikku kaupungissamme. Ehkä mietti aina ketkä kaikki näki sen, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oikeita vastoinkäymisiä"

Teen työtä, jossa kohtaan paljon vaikeuksia kokeneita ihmisiä. Koskaan en ole ajatellut, että onpa pieni vastoinkäyminen verrattuna johonkin muuhun. Ei näitä voi laittaa järjestykseen. Ihmiset ovat yksilöllisiä, tilanteet ovat yksilöllisiä ja kokemukset ovat yksilöllisiä. 

 

No kyllä voi oikeestaan. Muurahainen puraisee peffaan, tyttö itkee (on kyllä oikeesti kivuliasta), ja toisella vaikka syöpähoidot 1 v kestävät.

Jos joku laskee muurahaisen puremat ja hyttyset pistot vastoinkäymisiksi, niin alan ymmärtää miten joillakin ihmisillä on niin paljon vastoinkäymisiä. Minä olen ajatellut vastoinkäymiset vähän isomman kaliiperin asioiksi, kuten vakava sairaus, läheisten vakava sairastuminen tai kuolema, talouden romahtaminen, väkivalta ja tällaiset asiat.  

Hyvä kun tuli selvennys tähän. 

Nämä vastoinkäymis ihmiset on niitä samoja jotka nyt parkuu kun asumistukia on leikattu ja heitä on taaas kohdeltu väärin ja huonosti vaikka on päivän selvää , että he ovat itse valinneet tukien varassa elämisen.