Ärsyttääkö teitäkin ihmiset jotka ei ole kokeneet mitään oikeita vastoinkäymisiä?

Vierailija kirjoitti:

Nämä vastoinkäymis ihmiset on niitä samoja jotka nyt parkuu kun asumistukia on leikattu ja heitä on taaas kohdeltu väärin ja huonosti vaikka on päivän selvää , että he ovat itse valinneet tukien varassa elämisen.

No näin just, elämä potkii päähän ja paskaa tulee niskaan kun tukia pienennetään. 

Ei ymmärretä sitä, mikä on oman valinnan merkitys tässä kokonaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää lähinnä ihmiset jotka aikuisina vinkuvat ja kerjäävät jotain säälipisteitä kun heitä on " kiusattu" ALA-ASTEELLA !  Uli uli ja tuohon mielikuviteltuun "kiusaamiseen" vedotaan AINA kun halutaan selitellä miksi on luušeri joka ei pärjää omillaan jne. Mistä ovat edes keksineetkään että kymmeniäkin vuosia sitten tapahtunut letistä vetäminen muka vaikuttaisi enää yhtään mihinkään.

Täydellinen esimerkki ketjun aiheesta, eli ne jotka ei oikeasti ole sitä itse kokeneet, vähättelevät toisten kokemaa vastoinkäymistä, esim. koulukiusaamista. Ei varmaankaan letistä vetäminen ole traumatisoivaa, mutta koulussani oli poika jolle isommat pojat teki erään tempun, jonka johdosta hän vaihtoi koulua. En kerro mitä, mutta tietyllä tavalla liittyi seksuaalisuuteen koulun pihalla. Voin vain kuvitella miten vaikeaa se oli hänelle, koko loppunuoruuden pikku kaupun

Get over it! 

T:Sanna 

Ei. AP:n kaltaiset pellet kyllä ärsyttävät senkin edestä. 

Koen sen hyvin raskaana. 

Heille ei voi kertoa mitään, etteivät pelästy.

Lisäksi heillä on tapana takertua pikkuasioihin, mikä on minusta todella raivostuttavaa. Mutta eihän heillä muuta ole.

Meillä on töissä yksi 2000 syntynyt tyttönen, joka koko ajan puhuu kuinka häntä ärsyttää kun joku ihminen ei näytä tarpeeksi iloiselta tai ei naura tai hymyile tarpeeksi. Vaikuttaa siltä että se on hänen elämänsä suurin ongelma, että se loukkaa hänen ihmisoikeuksista kun muilla ihmisillä ei ole helppo ja huoleton elämä. Sellainen kyllä ärsyttää.

Kyllä kaikille tulee vastoinkäymisiä,

Muuten ei ihminen kehittyisi ollenkaan.

Se minkä itse arvioi kuinka rankaksi on eri lukunsa

Olen huomannut että jos ihminen on hyvin toimeentuleva niin ajatukset asioita kohtaan ovat kevyemmät. Väitän että jos osalta otetaan ne rahat pois niin vastoinkäymiset alkavat tuntua näistäkin ihmisistä varsin pahoilta. 

Mistä tiedät että eivät ole kokeneet vastoinkäymisiä? Minä en vastoinkäymisistäni muille puhu, mutta elämän ihanuudesta kylläkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että jos ihminen on hyvin toimeentuleva niin ajatukset asioita kohtaan ovat kevyemmät. Väitän että jos osalta otetaan ne rahat pois niin vastoinkäymiset alkavat tuntua näistäkin ihmisistä varsin pahoilta. 

Ole sinä pers'aukinen hiljaa siinä!

Nämä vastoinkäymiset ovat olleet näille pikkupaskiaisille ihan oikein koska he rakentavat identiteettinsä niiden varaan.

Ilman näitä pikkumurheita he ikäänkuin lakkaisivat olemasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että jos ihminen on hyvin toimeentuleva niin ajatukset asioita kohtaan ovat kevyemmät. Väitän että jos osalta otetaan ne rahat pois niin vastoinkäymiset alkavat tuntua näistäkin ihmisistä varsin pahoilta. 

Voi myös ajatella niin, että jos ihminen suhtautuu yleisesti ottaen elämän haasteisiin kevyemmin ja positiivisemmin niin hänen on helpompi jatkaa eteenpäin, onnistua ja menestyä elämässään vaikeuksista huolimatta.

Vaan mitäpä se auttaa että jokaisen pienenkin kompastumisen jälkeen jää paikoilleen makoilemaan? Elämä on siitä merkillinen asia, että sitä voi elää vain eteenpäin.

Vastoinkäymisten jälkeen on niitä ihmisiä, jotka katkeroituu ja uhriutuu, ja sitten niitä, jotka ottavat siitä vaarin ja kasvavat ihmisenä. Ensimmäiset on juurikin niitä jotka APn tapaan huutelee "on sullakin pienet murheet".

Kaikki eivät kuuluta vaikeuksiaan muille. Esim. viime kevät ja kesä olivat minulle äärimmäisen raskaita. Oli jopa välillä synkkiä ajatuksia itseäni kohtaan mielessä. Kävin kuitenkin töissä ja esitin normaalia, vaikka olin jaksamiseni rajoilla. Kenellekään en puhunut asioista, joita oli meneillään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kaikille tulee vastoinkäymisiä,

Muuten ei ihminen kehittyisi ollenkaan.

Se minkä itse arvioi kuinka rankaksi on eri lukunsa

No, jollekin se "vastoinkäyminen" on lohjennut kynsi - toiselle vaikkapa aivoinfarkti.

Mitä luulet? Kumpi noista parkuu ja valittaa kovempaa?

Kyllä sen huomaa. Sairastin itse syövän. Nyt esihenkilönä sitten kuulen ihmisten valitusta erittäin pienistä asioista, kuinka on niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kokee ongelma eri tavalla, se mikä on sinulle tai minulle "kevyt" ongelma, voi olla toiselle niin iso, että se kaataa kokonaan hänen maailmansa. 

Ei me voida lähtee vertailemaan näitä asioita. Sen takia tässäkin asiassa on tärkeä mennä itsensä sisälle, eikä miettiä muiden ongelmia. 

Mun lähipiirissä on ihminen, kenet mä olen tuntenut ihan tenavasta saakka ja mä tiedän, että hänen elämä ei ole ollut oikeasti hankalaa, hän on aina saanut kaiken ja hänellä on molemmat vanhemmat ja hän on aina ollut suosittu. Silti hän uhriutuu nyt aikuisiällä ja ihan siis suoraan puhuu kaikkien kuullen näitä asioita, kuinka "hänellä on ollut vaikeaa ja kukaan muu ei tiedä mistään mitään, kukaan muu ei tiedä mitä masennus on" 

Mä tiedän, että mun elämä on ollut paljon rankempi, mutta en mä lähde taistelemaan tämän ihmisen kanssa, koska hänellä on oma perspektiivinsä. Hän ei itse sitä tajua, mutta

Justhan sinä teit päinvastoin mitä saarnasit. Et ole viisas, vaikka itse niin väität. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen huomaa. Sairastin itse syövän. Nyt esihenkilönä sitten kuulen ihmisten valitusta erittäin pienistä asioista, kuinka on niin vaikeaa.

Etkö tiedä, että jos elämässä on rankkaa, monesti ne pikku jutut katkaisee kamelin selän ja niistä tulee suuria?

Ei rakastanut mua äiti, ei isä

Eikä edes mummoni

On elämä minua vain kolhinut

Kaikki päähän potkineet

Kun olin pieni, kaikki mua haukkui

Nyt mulle aina nauretaan

Olen täysin epäonnistunut yksilö

Jo kehdossa tuomittu.

Elämäni on ihan koko ajan ikävää

Ja kaikin tavoin masentavaa

Vaikka hyvin ei kyllä mene muillakaan

Silti minä olen epäonnistunein.

Mutta..

Niin se vaan menee..

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää lähinnä ihmiset jotka aikuisina vinkuvat ja kerjäävät jotain säälipisteitä kun heitä on " kiusattu" ALA-ASTEELLA !  Uli uli ja tuohon mielikuviteltuun "kiusaamiseen" vedotaan AINA kun halutaan selitellä miksi on luušeri joka ei pärjää omillaan jne. Mistä ovat edes keksineetkään että kymmeniäkin vuosia sitten tapahtunut letistä vetäminen muka vaikuttaisi enää yhtään mihinkään.

Voisitko sitten esimerkiksi avata meille, kuinka itse olet edelleen - vuosikymmeniä myöhemmin - tuollainen luuseri ja valittaja, joka ei pärjää omillaan?