Millaisilla elämäntavoilla joku on tyyliin 160cm/47kg?

Ihan normaaleilla elämäntavoilla. Itse olen 45 v ja 172 cm pitkä, paino ollut koko aikuisiän 57-60 kg. Syön aamupalan ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Jos on nälkä niin välipalaksi hedelmää tai leipää. Iltapalaa syön myös. Liikun suht paljon. En erityisesti välttele mitään ns epäterveellistä, mutta mitään joka viikkoisia "sipsiähkyjä" en syö, enkä ymmärrä miksi kenenkään pitäisi. Sipsejä ostan pari kertaa vuodessa, uutena vuotena ja vappuna juhlan kunniaksi. 

Mä olin nuorena 156/45. Söin kyllä pizzaa, muuts roskaruokaa ja makeaa. Mutta juoma oli vain vesi, kahvi ja tee. Kun olin töissä päivät ja illat koulussa en arkena ehtinyt napostella. Lisäksi niistä tuli yhteensä kävelyä 11 km päivässä. Roskaruokapäivinä en syönytkään paljon muuta kuin yhden hedelmän. Annoskoot normaalisti mulla pienehköjä. Nyt on 60 kg ja elintavat aika samat mutta roskaruokaa vähemmän ja liikuntaa vähemmän. Ikää 59. 

Minä pysyin tuossa koossa kun en syönyt mielialalääkkeitä ja laskin kalorit. Nyt mielialalääkkeiden aloituksen jälkeen tuli sitten lihottua BMI:n mukaan merkittävän lihavuuden puolelle. Voi miten kaipaan tuota siroa kroppaani

163 cm, 47kg ja 28 v. Koskaan tuskin olen painanut enempää kuin 52 kg.

 

Aina olen ollut aktiivinen, joko urheilua/liikuntaa, hyötyliikuntaa tai fyysinen työ.

Herkkuja syön lähes viikoittain, mutta pieniä määriä. Ei mehuja/limsoja/alkoholia, vain vettä ja sokeritonta energiajuomaa. Aamupala (lautasellinen puuroa ja sämpylä tai pari leipäsiivua juustolla ja kasviksilla) joka päivä, muut ateriat vaihtelevasti, yleensä syön yhteensä kolme kertaa päivässä. Joskus menee viikko tai ylikin pelkillä aamupaloilla ja muiden aterioiden tilalla jogurttia/leipää/hedelmä, koska ruoanlaitto ja syöminen ei kiinnosta. Ehkä kerran kuussa käyn ulkona syömässä.

Vierailija kirjoitti:

163 cm, 47kg ja 28 v. Koskaan tuskin olen painanut enempää kuin 52 kg.

 

Aina olen ollut aktiivinen, joko urheilua/liikuntaa, hyötyliikuntaa tai fyysinen työ.

 

Herkkuja syön lähes viikoittain, mutta pieniä määriä. Ei mehuja/limsoja/alkoholia, vain vettä ja sokeritonta energiajuomaa. Aamupala (lautasellinen puuroa ja sämpylä tai pari leipäsiivua juustolla ja kasviksilla) joka päivä, muut ateriat vaihtelevasti, yleensä syön yhteensä kolme kertaa päivässä. Joskus menee viikko tai ylikin pelkillä aamupaloilla ja muiden aterioiden tilalla jogurttia/leipää/hedelmä, koska ruoanlaitto ja syöminen ei kiinnosta. Ehkä kerran kuussa käyn ulkona syömässä.

Jatkan vielä, hävisi pätkä tekstiä jonnekin. Liikunta/urheilu oli 2-3 krt viikossa 1-2h treenit tai lenkki. Hyötyliikunta oli pyöräilyä vähintään 50 km viikossa töihin ja opiskelupaikkaan. Nyt on fyysinen työ, logistiikan alalla. Rullakot ja kuormalavat siirretään lihasvoimin, yleensä painoa 100-700 kg, joskus enemmänkin. Kappaletavara liikutellaan ja nostellaan myös käsipelillä, ne painaa 1-25 kg.

Minusta ei mitenkään saa noin lyhyttä eli 160 cm pitkää.

160cm naiset painaa sen 70-80kg nykyään.

Tiedän pari, jotka unohtaa syödä ja litkii kahvia tai teetä pitkin päivää. Särppii jotain sit kun huomaa syödä. Ei nyt mikään terveellisin ruokavalio sekään kun se ruoka on yleensä vain jotain mitä sattuu nurkista löytymään, eikä välttämättä mitään terveellistä ja tasapainoista.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 161 cm, 48 kg. Olen viisikymppinen nainen, istumatyö, en harrasta liikuntaa. Kasvissyöjä olen ollut viimeiset 30 vuotta. Makeasta en ole koskaan oikein välittänyt, se alkaa helposti lähinnä ällöttää jos sitä syö. Alkoholi joskus maistuu kyllä, mutta ei niin usein että lihottaisi. Aamu- tai välipaloja en syö, kun ei tee mieli. Vaikka eilinen on aika tavallinen ruokapäivä:

- Aamu: Maustamatonta tölkkijogurttia, pari pilkottua aprikoosia sekaan, ja granolaa

- Lounas: Lämmintä salaattia johon tuli perunaa ja tölkkitonnikalaa, ja sitten erilaisia kasviksia, leipää

- Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeella ja uunimunakoisolla, päälle vähän parmesaanijuustoa

Et ole kasvissyöjä, olet pesco-laktovegetaristi.

Vegaani = elämänfilosofia, ei mitään eläinperäistä, ei vaatteissa, ruuassa, kosmetiikassa ym. Lajisorron vastustaja.

Vegetarismi = kasviruokavalio, ei mitään eläinperäistä ruokaa

Laktovegetaristi = syö kasvisruokaa ja maitotuotteita

Ovovegetaristi = syö kasvisruokaa ja kanamunia

Pescovegetaristi = syö kasvisruokaa ja kalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 161 cm, 48 kg. Olen viisikymppinen nainen, istumatyö, en harrasta liikuntaa. Kasvissyöjä olen ollut viimeiset 30 vuotta. Makeasta en ole koskaan oikein välittänyt, se alkaa helposti lähinnä ällöttää jos sitä syö. Alkoholi joskus maistuu kyllä, mutta ei niin usein että lihottaisi. Aamu- tai välipaloja en syö, kun ei tee mieli. Vaikka eilinen on aika tavallinen ruokapäivä:

- Aamu: Maustamatonta tölkkijogurttia, pari pilkottua aprikoosia sekaan, ja granolaa

- Lounas: Lämmintä salaattia johon tuli perunaa ja tölkkitonnikalaa, ja sitten erilaisia kasviksia, leipää

- Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeella ja uunimunakoisolla, päälle vähän parmesaanijuustoa

Et ole kasvissyöjä, olet pesco-laktovegetaristi.

Vegaani = elämänfilosofia, ei mitään eläinperäistä, ei vaatteissa, ruuassa, kosmetiikassa ym. Lajisorron vastustaja.

Unohdin 

Pollovegetaristi = syö kasviruokaa ja kanaa, broileria ym.

Olen nelikymppine, 162 cm pitkä ja suurimman osan aikuisiästäni olen painanut 48 kg. Enimmilläni olen painanut 52 kg, kun asuin ulkomailla ja söin joka päivä 1-2 ateriaa ulkona ja join usein olutta.

Syön kaikkea mahdollista, mutta minulla ei ole tarvetta syödä suuria annoksia tai yletöntä määrää herkkuja. Esimerkiksi suklaata voin syödä muutaman palan tai jäätelöä muutaman lusikallisen, kun taas puolisoni saattaa kerralla syödä kokonaisen suklaalevyn tai jäätelöpurkin. Sipsipussi tai suklaalevy voi olla avattuna viikkoja, ennen kuin saan sen kokonaan syötyä.

Harvemmin syön aamiaista ja etenkin toimistopäivinä lounaani on paljon tuhdimpi kuin päivällinen. Ruokajuomana on yleensä vesi enkä juurikaan syö leipää. Säännöllistä liikuntaa en harrasta vaan pelkästään hyötyliikuntaa, kuten käytän pyörää kulkuneuvona.

Kaverini on aika nirso. Ja menee esim. mieluummin nälkäisenä nukkumaan kuin syö illalla jotain, jos ei satu olemaan mitään mit varsinaisesti tekisi mieli.

Noissa mitoissa voi olla moni, mutta kuka on terveenä vielä 60-vuotiaana? Noissa mitoissa kaikki syötävä pitää olla ravintorikasta, jotta pysyy mm. kolesteroli, verenpaineet ja sokeriarvot viitteissä. Sikäli, mikäli henkilö ei harrasta aktiivisesti liikuntaa, mikä lisää kalorinkulutusta.

Pari prosenttia väestöstä on niitä onnekkaita tervaskantoja, jotka säilyvät terveinä, heikoilla elintavoilla, muiden pitää pitää elintavoistaan huolta. Ei ole oikotietä onneen eikä terveyttä voi ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Noissa mitoissa voi olla moni, mutta kuka on terveenä vielä 60-vuotiaana? Noissa mitoissa kaikki syötävä pitää olla ravintorikasta, jotta pysyy mm. kolesteroli, verenpaineet ja sokeriarvot viitteissä. Sikäli, mikäli henkilö ei harrasta aktiivisesti liikuntaa, mikä lisää kalorinkulutusta.

Pari prosenttia väestöstä on niitä onnekkaita tervaskantoja, jotka säilyvät terveinä, heikoilla elintavoilla, muiden pitää pitää elintavoistaan huolta. Ei ole oikotietä onneen eikä terveyttä voi ostaa.

Siis mitä ihmettä? Eli lihavana olet terveempi 60-vuotiaana?

Eksä oli 165/50kg. Söi ihan runsaasti kokoonsa nähden mutta terveellisesti ja joka päivä teki pitkiä lenkkejä koirien kanssa niin ei se paljoa vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noissa mitoissa voi olla moni, mutta kuka on terveenä vielä 60-vuotiaana? Noissa mitoissa kaikki syötävä pitää olla ravintorikasta, jotta pysyy mm. kolesteroli, verenpaineet ja sokeriarvot viitteissä. Sikäli, mikäli henkilö ei harrasta aktiivisesti liikuntaa, mikä lisää kalorinkulutusta.

Pari prosenttia väestöstä on niitä onnekkaita tervaskantoja, jotka säilyvät terveinä, heikoilla elintavoilla, muiden pitää pitää elintavoistaan huolta. Ei ole oikotietä onneen eikä terveyttä voi ostaa.

Siis mitä ihmettä? Eli lihavana olet terveempi 60-vuotiaana?

Ehkei vielä kuusikymppisenä, mutta vanhukselle on parempi olla hiukan ylipainoinen kuin alipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 161 cm, 48 kg. Olen viisikymppinen nainen, istumatyö, en harrasta liikuntaa. Kasvissyöjä olen ollut viimeiset 30 vuotta. Makeasta en ole koskaan oikein välittänyt, se alkaa helposti lähinnä ällöttää jos sitä syö. Alkoholi joskus maistuu kyllä, mutta ei niin usein että lihottaisi. Aamu- tai välipaloja en syö, kun ei tee mieli. Vaikka eilinen on aika tavallinen ruokapäivä:

- Aamu: Maustamatonta tölkkijogurttia, pari pilkottua aprikoosia sekaan, ja granolaa

- Lounas: Lämmintä salaattia johon tuli perunaa ja tölkkitonnikalaa, ja sitten erilaisia kasviksia, leipää

- Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeella ja uunimunakoisolla, päälle vähän parmesaanijuustoa

Et ole kasvissyöjä, olet pesco-laktovegetaristi.

Vegaani = elämänfilosofia, ei mitään eläinperäistä, ei vaatteissa, ruuassa, kosmetiikassa ym. Lajisorron vastustaja.

Nuorena on tietty helpompi olla hoikka. Mutta rupesin ihan miettimään, mitä oikeasti söin, kun olin 18 vuotta ja 160/45. Tuolloin joka tapauksessa koin, että voin syödä niin paljon kuin vain halusin. 

Olen aina ollut huono syömään aamuisin ja olin aamu-uninen. Näin ollen aamupala oli parhaimmillaankin niukka, yleensä voileivän palanen. Söin aina kouluruuan. Se ei kuitenkaan ollut kovin hyvää, joten määrällisesti ei tullut paljoa syötyä. Kotona söin välipalaksi pari voikkaria. Äiti teki illallisen, mutta ei ollut erikoinen kokki. Ei ollut kastikkeita tai herkkuja vaan yksinkertaisia perusruokia kuten keittoja. Jos oli nälkä, söin vielä voikkarin iltasella. Kerran viikossa ostin karkkipussin.

En juuri harrastanut liikuntaa, mutta joka paikkaan piti kävellä tai pyöräillä.

Hoikkana pysymisessä auttoi nuoruuden lisäksi se, että oli 80-luku. Elämä oli liikkuvampaa, rahaa oli vähemmän. Ei minun nuoruudessa kenelläkään ollut varaa hampurilaisiin tmv. kuin harvoin. Ei juotu limuja. Ruoka oli simppeliä ja sitä syötiin, kun oli nälkä, ei huviksi tai harrastukseksi.

Nykyelämä on toisenlaista. Kohta lähden sushibuffaan. Ei sellaista ollut kasarilla kuin ruotsinlaivalla. Ruoka on minulle harrastus, haluan kokeilla eri juttuja. Teen herkullista ruokaa, jota tekee aina mieli ottaa lisää. Minulla on rahaa syödä ulkona ja ostaa herkkuja. Nyt sitten ollaan 160/68.

N53

Vierailija kirjoitti:

Noissa mitoissa voi olla moni, mutta kuka on terveenä vielä 60-vuotiaana? Noissa mitoissa kaikki syötävä pitää olla ravintorikasta, jotta pysyy mm. kolesteroli, verenpaineet ja sokeriarvot viitteissä. Sikäli, mikäli henkilö ei harrasta aktiivisesti liikuntaa, mikä lisää kalorinkulutusta.

Pari prosenttia väestöstä on niitä onnekkaita tervaskantoja, jotka säilyvät terveinä, heikoilla elintavoilla, muiden pitää pitää elintavoistaan huolta. Ei ole oikotietä onneen eikä terveyttä voi ostaa.

Ja noilla mitoilla ei ole paljonkaan lihasmassaa, mikä sitten vaikuttaa kuntoon ikääntyessä.

Olen n. 160 cm pitkä. Yritin nuorena katsoa kuinka alas saisin painoni enkä päässyt kuin 52 kiloon. Olin urheilullinen, lihaksikaskin, ruumiinrakenteeni ei ole siro. Vaikka siitä vitsinäkin puhutaan että jollain on raskaat luut, niin on siinä jotain perääkin. Puolisoni on siroluinen futaaja. Hän on usein sanonut että 'jos minulla olisi ollut sinun nilkkasi niin olisin voinut päästä vaikka maajoukkueeseen'. Hänen aktiivinen urheilu-uransa siis päättyi jalkavammoihin.