Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?

Niin ja toki moni näistäkin kriteerien puolesta unelmien miehistä on myös paremman tutustumisen perusteella lakannut kiinnostamasta, varmaan suurin osa itseasiassa. Kemiaa ei ole ollut esimerkiksi tarpeeksi tai parempi ystävyyssuhteena. Mutta aina on löytynyt nopeasti seuraava yhtä potentiaalinen ja siksi melko pian sellainenkin jonka kanssa haluaa olla pidempäänkin.

Ongelmatapaukset tai epäviehättävät miehet ei oikeastaan edes ole koskaan lähestyneet mua, paitsi joskus baarissa, mutta siellä on helppo ja nopea antaa pakit.

Mä olen vuosien varrella todennut, että odottaminen on turhaa, testailemalla parempi mahdollisuus löytää sopiva kumppani. Toisen todellisen minän huomaamiseen voi  mennä pitkäänkin ja toisaalta ihmiset saattavat rankkojen elämäntapahtumien kautta muuttua eli mitään takuita ei joka tapauksessa ole. Jos tuntuu, että parisuhteen vuoksi joutuu luopumaan vapaudesta tai on toisen mielestä muuten jotenkin vääränlainen, niin kannattanee pohtia onko tullut valittua epäsopiva kumppani. 

Kelpaa useampi eikä odottele suuria tunteita

Vierailija kirjoitti:

Näissä nopeasti uuden löytävissä on yhteinen piirre: molemmat ovat siinä tilanteessa, että haluavat pariutua. Kun kaksi sellaista kohtaa niin se on miltei sillä selvä. Ei silloin harkita kovin pitkään kun on kova hinku saada parisuhde. Yksinolo on kurjaa tai siihen on jo kyllästynyt.

Näillä joilla on yksinkin ihan mukavaa ja parisuhde ei ole ykkösprioriteetti niin on vaikeampaa kun kumppain pitää olla niin sopiva monilla tavoin, että raaskii luopua vapaudestaan. Ja, kuten on sanottu jo monesti, rahalla tai komeudella yms. ei ole yhteensopivuuden kanssa tekemistä.

Juuri luin jutun pariskunnasta joka taisi viikon jälkeen muuttaa yhteen ja kolmen viikon jälkeen kihloihin, puolen vuoden jälkeen raskaaksi ja sitä rataa. Ovat nyt naimisissa. Vaimo sanoi, että ehkä ei näin nopeasti olisivat edenneet ellei molemmilla ollut kova halu sitoutua ja löytää kumppani. 

Kyllä, juuri näin ja tämä on täysin ok. Hyvä että molemmilla on selkeä tavoite ja päämäärä, jota kohti pyrkiä. Jos on vielä tavoitteena lasten saaminen ja ei ole enää mikään 23 vuotias niin silloin niitä päätöksiä pitää vaan pystyä tekemään nopeastikin. Silloin mieluummin katsoo sen parisuhdekortin kuin jää odottelemaan sitä juuri oikeaa joka kolahtaa täysillä, koska oma vapaus jne.. ei niitä tarvitse tai halua vaan on ihan muut prioriteetit ja pariutumisen vahva motivaatio. 

Vierailija kirjoitti:

Koska monet ihmiset ei pysty olemaan yksin, on pakko olla edes joku koska "niin kuuluu olla". Tyydytään ihan kivaan. Sinä et tyydy, minkä vuoksi "et löydä" suhdetta niin nopeasti.

Kyllä. Monilla on rima matalalla, koska ajattelevat, että on parempi olla huonossakin parisuhteessa kuin olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nopeasti uuden löytävissä on yhteinen piirre: molemmat ovat siinä tilanteessa, että haluavat pariutua. Kun kaksi sellaista kohtaa niin se on miltei sillä selvä. Ei silloin harkita kovin pitkään kun on kova hinku saada parisuhde. Yksinolo on kurjaa tai siihen on jo kyllästynyt.

Näillä joilla on yksinkin ihan mukavaa ja parisuhde ei ole ykkösprioriteetti niin on vaikeampaa kun kumppain pitää olla niin sopiva monilla tavoin, että raaskii luopua vapaudestaan. Ja, kuten on sanottu jo monesti, rahalla tai komeudella yms. ei ole yhteensopivuuden kanssa tekemistä.

Juuri luin jutun pariskunnasta joka taisi viikon jälkeen muuttaa yhteen ja kolmen viikon jälkeen kihloihin, puolen vuoden jälkeen raskaaksi ja sitä rataa. Ovat nyt naimisissa. Vaimo sanoi, että ehkä ei näin nopeasti olisivat edenneet ellei molemmilla ollut kova halu sitoutua ja löytää kumppani. 

Niin. Ja siihen toiseenhan ehtii sitten tutustua myöhemminkin..

 

 

Osa ihmisistä on pariutuvaa sorttia koko ikänsä. Heitä miellyttää parisuhteen tuottama tasainen arki ja vakiintunut elämä, vaikka lyhytaikaisiakin suhteita olisi tarjolla. Nopeasti vakiintuvat eivät vain sovi mihinkään sinkkuelämään eivätkä myöskään analysoimaan ja puimaan parisuhteitaan tai niiden puutetta. He kelpuuttavat parhaan mahdollisen, jonka löytävät ja uskovat omiin kykyihinsä suhteessa. Heidän mielestään kumppanissa ei ole sen kummempaa puutteellisuutta kuin mitä nyt ihmisissä yleensä on. Kun muiden ihmisten puutteisiin ei kiinnitä hirveästi huomiota, niin ehkä siitä saa myös rohkeutta ja aloitteellisuutta lähteä muiden ihmisten pariin, kun ei tarvitse hirveästi nyrpistellä nenäänsä toisten alkeellisuudelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen tasoon vaikuttaa:

-pituus

-ulkonäkö

-status työelämässä

-koulutustaso

-palkka ja varallisuus

Naisen tasoon vaikuttaa:

-ulkonäkö

-nuorekkuus

-luonne

Mitä paremmin nuo asiat ihmisellä on niin sitä paremmin se löytää seuraa.

Aina ei ole kyse seuran löytämisen puutteesta. Ei välttämättä vain löydy ihmistä joka tuntuu oikealle. Siihen taas välttämättä ei sen toisen ihmisen statuksella, varallisuudella tai koulutuksella ole vaikutusta kolahtaako tunnetasolla vai ei.

Suomen kielen raiskaaminen vaikuttaa karkottavasti, jos ei esimerkiksi osaa sanoa:

"Aina ei ole kyse seuran löytämisen puutteesta. Ei välttämättä vain löydy ihmistä joka tuntuu oikeaLTA."  Se toinen jää ihmetteemään, että kenelle oikeaLLE (väärin!) ihmiselle pitäisi kuulua kun vaan pitäis kuulua oikeaLTA?

Huomaatko eron lauseissa: Liha maistuu hevoselta. (oikein)   Liha ei maistu hevoselle. (väärin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä nopeasti uuden löytävissä on yhteinen piirre: molemmat ovat siinä tilanteessa, että haluavat pariutua. Kun kaksi sellaista kohtaa niin se on miltei sillä selvä. Ei silloin harkita kovin pitkään kun on kova hinku saada parisuhde. Yksinolo on kurjaa tai siihen on jo kyllästynyt.

Näillä joilla on yksinkin ihan mukavaa ja parisuhde ei ole ykkösprioriteetti niin on vaikeampaa kun kumppain pitää olla niin sopiva monilla tavoin, että raaskii luopua vapaudestaan. Ja, kuten on sanottu jo monesti, rahalla tai komeudella yms. ei ole yhteensopivuuden kanssa tekemistä.

Juuri luin jutun pariskunnasta joka taisi viikon jälkeen muuttaa yhteen ja kolmen viikon jälkeen kihloihin, puolen vuoden jälkeen raskaaksi ja sitä rataa. Ovat nyt naimisissa. Vaimo sanoi, että ehkä ei näin nopeasti olisivat edenneet ellei molemmilla ollut kova halu sitoutua ja löytää kumppani. 

Kyllä, juuri näin ja tämä on täysin ok. Hyvä että molemmilla on selkeä tavoite ja päämäärä, jota kohti pyrkiä. Jos on vielä tavoitteena lasten saaminen ja ei ole enää mikään 23 vuotias niin silloin niitä päätöksiä pitää vaan pystyä tekemään nopeastikin. Silloin mieluummin katsoo sen parisuhdekortin kuin jää odottelemaan sitä juuri oikeaa joka kolahtaa täysillä, koska oma vapaus jne.. ei niitä tarvitse tai halua vaan on ihan muut prioriteetit ja pariutumisen vahva motivaatio. 

Olen tehnyt sen päätöksen, että ennemmin jään lapsettomaksi kuin tyydyn esim. kehitysmaasta Suomeen saapuneeseen "vain", jotta saisin lapsia ja perheen.

Varsinkin naisilla on tapana vannoa että "en ole valmis suhteeseen". Sitten menee pari viikkoa ja kas onkin jo uusi "hoito" kainalossa. 

Ja osalla tämä on katsottuna jo valmiiksi tai suhde aloitettu jo ennen eroamista.

Miehillä sitten menee monia kuukausia tai jopa vuosia ennenkö uutta löytyy. Tietty tässä on sekin että miehien on yleensäkkin vaikeampi löytää seuraa, oli se sitten hetkellistä tai pitkäaikaista.

Paksu meisselini on parisuhdevaltikka. 

Mun äidillä oli jo uudet katsottuna kun eroa teki. Muuttikin sitten edellisen luonta suoraan tämän uuden luo.

Isälläni taas meni aikaa tavata uusi. Mitään pitempiaikasta ei sitten koskaan tullutkaan.

Itse tulin petetyksi, erosimme exäni pettämisen takia.

Erosta on kesällä mennyt vuosi. Aika ihanaa todellakin asua yksin. Olimme yhdessä kaksikymppisistä viisikymppisiksi.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Kukaan ei ees pannu lähes 10 vuoteen. Ei haleja, silityksiä, joku kännipusu jossain.

Kivaa olla kamala.

Oletko normaalipainoinen? Jos et, tee asialle jotain, tämä on omissa käsissäsi. Ota pois näkyvät lävistykset, jos niitä on ja värjää ne vihreät hiukset normaalin värisiksi. Peitä myös mahdolliset tatuoinnit vaatteilla. Kaikki tuntemani miehet pitävät normaalin näköisistä naisista, ei mistään tatuoiduista törröhuuli silikonipalloista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasokkaiden ei tarvitse olla yksin 

niitä tasokkaita miehiä ei oo kovin paljon, pariutuneet ja tasokkaita naisia taas on niin ei riitä miehet tai joutuu ottamaan laidasta lukien

Ns. tasokkailla tai hyvännäköisillä voi myös olla tuttavapiirissä heti joku valmiina, joka vain odottaa tilaisuutta. On saattanut odotella vuosikausia. Siksi löytää heti uuden.

Hyvä pointti. Tuo on asia joka jää usein näissä keskusteluissa huomioimatta.

Hyvännäköisillä naisilla (ja ehkä myös miehillä) on usein kulisseissa useita kiinnostuneita odottelemassa, että koska hän mahdollisesti vapautuu takaisin sinkkumarkkinoille. 

Mielestäni ei ole ollenkaan tasokas sellainen, joka löytää aina helposti uuden. Jos taas puhutaan siitä, että on suurimman osan mielestä hyvännäköinen niin sitä voi ollakin. Tasokkuuteen kuuluu kuitenkin sekin, ettei vaihda kumppania yhtä usein kuin sukkia.

En ymmärrä. Olen ollut sinkkuna muutaman vuoden, enkä ole löytänyt ketään sopivaa. Kaikissa on ollut joku este sopimattomuudelle : varattu, ajatukset ei vaan kohtaa, sitoutumiskyvytön, leikkijä, ei ole ollut kiinnostunut minusta kuitenkaan, viestipommittaja joka ei oikeasti tiennyt, ettei oikeasti halua minua kuitenkaan, ainoastaan vain siksi, että olisi joku

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotain henkisiä ongelmia jos pitää koko ajan olla joku tai juosta jonkun perässä. Se joka pystyy tasapainoon sekä yksin ollessa tai parisuhteessa, löytää rauhan ja voi elää itselleen mikä on tärkeintä.

Itse en ole ikinä ollut parisuhteessa, ja tuo väite kuulostaa perin oudolta että pitäisi olla sekä suhteessa että yksin balanssissa ollakseen onnellinen. Kerrotko vielä että miksi se suhde on jotenkin olennainen? Olenko ollut onnellinen ihan väärin?

Monenlaista "järkiperustelua" on tässä ketjussa saatu kuulla sille, miksi yksi löytää / haluaa ryhtyä heti uuteen suhteeseen entisen loputtua, mutta kyllä siihen myös liittyy jotain määrittelemätöntä.

Minulla on kaksikin tuttua (molemmat miehiä), joilla on viimeistään kuukausi eron jälkeen aina uusi suhde täydessä vauhdissa. Suhteet eivät ole mitään tusinatavaraa, vaan vuosia kestäineitä, on esim. yhteiset asunnot ja kaikki. Kumpikaan ei ole mitenkään erityisen komea, toinen näistä päinvastoin lyhyenläntä, kaljuuntuva keskinkertaisuus, toinen vähän salskeampi kuitenkin. Rahaa tai mitään yhteiskunnallista asemaa ei sen erityisemmin ole kummallakaan: ovat täysin keskivertoja.

Samaan liittyy mielestäni sekin, miten ihmisille on baarissa vientiä. Joillekin yksinkertaisesti siunaantuu joku käsipuoleen varttitunnissa, joillekin ei, yritti aktiivisesti tai ei. Tästä minulla on vielä enemmän esimerkkejä tuttavapiirissä. Itse en saa baarista seuraa millään konstilla paitsi sillä, että on etukäteen sovittu ko. baariin treffit. Silloin kyllä seurani kelpaa oikeinkin hyvin, muuten ei.

M46

Tää on kyllä mystinen keskustelunaihe. Ja aika kivaa, siistiä pohdintaa aiheesta täällä. Nice.

Olen ihan samaa pähkäillyt, kun itse olen ollut jo vuosia itsekseni lasten kanssa. Lähipiirissä ollaan tyyliin max vuosi sinkkuna eron jälkeen ja sit jo vakiinnutaan. Ja ihan jees kumppaneita näyttävät löytävän.

Hyviä perusteluita täällä, moni asia varmasti tosiaan vaikuttaa siihen, ette pariudu. Itseen osuu se, että on aika tyytyväinen näinkin, niin ei ehkä ole kovin otollista pariutumismateriaalia. Sit vaikka oonkin aika normaali (omasta mielestäni 😅), niin ehkä jotain ylikehittynyttä varovaisuutta tai rohkeuden puutetta kuitenkin heittäytyä suhteeseen, vaikka halua ajoittain olisikin. 

Nainen halutessaan löytää uuden miehen helposti. Ongelma on naisen halu. Mies ei halutessaankaan. Ongelma on naisen halu.



Jos naisena et halua miestä, niin tällöin on haasteellisempaa löytää ketään. Ei siinä mitään, turha itseään pakottaakaan johonkin epäsopivaan, mutta ei sekään toimi, että joku kävelee, hakeea kotoa ja vie ne jalat alta omalla ihanuudellaan, ilman että sinun kainon kaunokaisen tarvitsee tehdä yhtään mitään sen eteen.