Miten jotkut löytää uuden parisuhteen aina niin nopeasti?

Eivät jotkut rakasta. Eivät kiinny rakastamaan koskaan.

Ihastuvat, joka rakastumisvaiheen elävät jopa yhdessä - ehkä taloussyistä.

Kannatta pitää jonoa ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei siinä nopeasti uuden löytävässä ole välttämättä mitään vikaa, mutta ei hän välttämättä ole parempi tai viehättävämpikään. Niinkuin täällä on useampi jo sanonut, ei pariutumattomuudessa ole ollenkaan aina kyse siitä ettei ottajia olisi vaan siitä ettei sitä oikealta tuntuvaa ihmistä löydy niiden ottajien joukosta."

Mutta jujuhan on juurikin siinä, että sillä viehättävämmällä ne ottajat ovat useammin sellaisia joihin kuka tahansa saattaisi rakastua, jolloin todennäköisyys pariutumiselle on suurempi. Taviksella ne ottajat saattaa olla mitä vaan ja helmiä joukossa vain vähän.

Aika moni nainen on tavis, miten edes määritellään, onko joku sievä vai tavis ... Hoikka voi olla olla tosi tavis ja hieman pyöreä nätti. Iän karttuessa soman ulkonäön ei pitäisi olla tärkein asia. 

 

"Iän karttuessa soman ulkonäön ei pitäisi olla tärkein asia."

Ulkonäkö on supertärkeä asia siinä vaiheessa kun etsitään kumppania. Jos toisen ulkonäkö ei herätä mielenkiintoasi, niin miksi ihmeessä edes lähestyisit häntä? 

Tilanne on tietenkin hyvin erilainen, jos ollaan yhdessä koettu vaikka 10-20 vuotta onnea ja vastoinkäymisiä, ehkä perustettu perhe, ja siinä samalla molempien ulkonäkö päässyt jo vähän rapistumaan. Ei ulkonäkö tietenkään enää siinä tilanteessa ole kaikkein tärkein asia.

Olen ollut sinkkuna kolme vuotta, kukaan ei ole tullut ehdottamaan aletaanko oleen. Odotan ovikellon soittoa edelleen.

En ole pannu minäkään 10 vuoteen vaikka olen ollut parisuhteessa. Nyt onneksi irtautumassa siitä. 

Monella on jo seuraava ehdokas valmiiksi katsottuna, kun eroavat. 

Karismasta on 80% kiinni. Sitä joko on tai ei, ja jos sitä on, niin on helppo löytää laadukkaita kumppaneita. Jos taas on sellainen ujompi seinäruusu niin volyymi on niin pieni, ja kiinnostuneita vähemmän, että kestää kauemmin. 

Tuo jonohomma pitää paikkansa! Muistan kun erosin ja sen someen päivitin, niin viitisen miestä otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Nämä siis entisiä opiskelu ja työkavereita. Tietysti myös pari eksää alkoi kysellä kuulumisia.. 

Vierailija kirjoitti:

Karismasta on 80% kiinni. Sitä joko on tai ei, ja jos sitä on, niin on helppo löytää laadukkaita kumppaneita. Jos taas on sellainen ujompi seinäruusu niin volyymi on niin pieni, ja kiinnostuneita vähemmän, että kestää kauemmin. 

Tavallisen näköiset ovat niitä seinäruusuja. Iästä riippumatta.

Ylipäätään tavallisen näköisen on vaikea luoda parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Tuo jonohomma pitää paikkansa! Muistan kun erosin ja sen someen päivitin, niin viitisen miestä otti yhteyttä ja ehdotti tapaamista. Nämä siis entisiä opiskelu ja työkavereita. Tietysti myös pari eksää alkoi kysellä kuulumisia.. 

Kuulostaapa ällöttävältä. Onneksi en ole somessa.

Itseäni ei häiritse lainkaan olla yksin, enkä hae seuraa seuranhaku palveluista. Tuntuu muita häiritsevän enemmän, kun en seurustele, enkä ole ottanut uutta naista.

Koen naiset rasitteena, en usko enää pystyväni seurustelemaan. Rakastan itseäni ja vapautta niin paljon. Ei tarvitse selitellä menojaan, eikä muutenkaan elää toisen pillin mukaan.

Toki haluan naisilta seksiä silloin tällöin, mutta en tykkää käydä ravintoloissa etsimässä seuraa, sen hankaluuden takia.

Olen käynyt seksilomilla Thaimaassa vuosittain ja saanut sieltä tarvitsemani ja on aina mitä odottaa. Olen erittäin kohtelias, huomaavainen ja pidän itsestäni muutenkin huolta. En kohtele ketään huonosti enkä alentavasti.

Annan myös siitä vähästä mitä minulla on, sillä olen nähnyt sen minkä annan, saan moninkerroin myöhemmin takaisin. 

Ei ihminen tarvitse toista jos on sinut itsensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Pitää olla jotain henkisiä ongelmia jos pitää koko ajan olla joku tai juosta jonkun perässä. Se joka pystyy tasapainoon sekä yksin ollessa tai parisuhteessa, löytää rauhan ja voi elää itselleen mikä on tärkeintä.

Minusta tämä on osittain kaasuvalottamista.

Se, että joku ihminen ihastuu nopeasti ja löytää itselleen seurustelukumppanin nopeasti, ei ole mikään henkinen ongelma tai vika. Ei uuden seurustelukumppanin tai jopa puolison löytyminen nopealla aikataululla missään nimessä tarkoita sitä, että olisi automaattisesti ongelmainen ihminen. "Ei osaa olla yksin" tai muuta vuodatusta. Voisitte ymmärtää, että toiset ihan oikeasti ihastuvat nopeasti, ehkä tykkäävät seurustelusta, ja pystyvät nopeasti löytämään kelpo kumppaneita lyhyessäkin ajassa. Lähipiirissäni on useampikin henkilö, joka muiden mielestä "ei osaa olla yksin".

Minun mielestäni nämä ihmiset ennemminkin ovat sillä tavalla sosiaalisesti lahjakkaita, että löytävät nopeasti seurustelu/tapailukumppanin, joka on itselle mieluinen. Ei ainakaan näillä "nopeasti" uudessa parisuhteessa olevilla ole ollut sen enempää parisuhdeongelmia kuin muillakaan, tai huonompia kumppaneita.

Ennemminkin niin, että nämä ihmiset tuntevat itsensä riittävän hyvin, tietävät, millaista ihmistä etsivät, ja kiinnostuvat / ihastuvat nopeasti, kun sopiva sattuu kohdalle. Kummallakaan ei ole ollut parisuhteisiin liittyviä ongelmia, päinvastoin.

Ongelmaisempia ovat olleet ystäväpiirini yliajattelijat, jotka pohtivat pitkään, milloin ja mistä sitä kumppania pitäisi etsiä, onko itse oikeassa tilanteessa ja mielentilassa, mitä kumppanilta haluavat jne. Sitten pitkän edestakaisin soutelun ja huopaamisen jälkeen päätyvät yhteen jonkun uuden kumppanin kanssa, mutta hyvin nopeasti löytyy tästä(kin) kumppanista vikoja, ja sitten taas koko ruljanssi alkaa alusta. Tällaisilla ihmisillä tuntuu kaikki olevan todella vaikeaa, ainakin parisuhteidensa osalta. En tarkoita tällä sitä, etteikö ihmisten pitäisi olla tarkkoja kumppaninvalinnassa ja tiedostaa, millaista kumppania etsii - päinvastoin. Peräänkuulutan kuitenkin enemmän intuitiota ja avoimuutta, sekä kykyä olla yliajattelematta joka asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vuosien varrella todennut, että odottaminen on turhaa, testailemalla parempi mahdollisuus löytää sopiva kumppani. Toisen todellisen minän huomaamiseen voi  mennä pitkäänkin ja toisaalta ihmiset saattavat rankkojen elämäntapahtumien kautta muuttua eli mitään takuita ei joka tapauksessa ole. Jos tuntuu, että parisuhteen vuoksi joutuu luopumaan vapaudesta tai on toisen mielestä muuten jotenkin vääränlainen, niin kannattanee pohtia onko tullut valittua epäsopiva kumppani. 

Juuri näin. Kannattaa testailla ja luottaa myös intuitioon, jos sellaista on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasokkaiden ei tarvitse olla yksin 

niitä tasokkaita miehiä ei oo kovin paljon, pariutuneet ja tasokkaita naisia taas on niin ei riitä miehet tai joutuu ottamaan laidasta lukien

Jokaisen taso on tarkalleen sillä korkeudella, millaisen kumppanin itselleen saa. Turha puhua "tasokkaista" miehistä tai naisista, jotka eivät "useista hyvistä ominaisuuksista" huolimatta saa tai löydä itselleen kumppania, vaikka yrittävät. 

Taitaa olla haku päällä aina.

Naiset yleensä vaihtaa ns. lennosta, eli ei ole sekuntiakaan väliä, vaan päinvastoin kaksi suhdetta päällekkäin.

Miehillä kun on muutakin mielessä kuin vain se penis, niin välit on yleensä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Karismasta on 80% kiinni. Sitä joko on tai ei, ja jos sitä on, niin on helppo löytää laadukkaita kumppaneita. Jos taas on sellainen ujompi seinäruusu niin volyymi on niin pieni, ja kiinnostuneita vähemmän, että kestää kauemmin. 

Sepä se, jos ihminen ei tiedä olevansa edes olemassa, on sillä sitä karismaa roppakaupalla. Kaikki käy ja sopii silloin.

Vierailija kirjoitti:

En tajua. Kukaan ei ees pannu lähes 10 vuoteen. Ei haleja, silityksiä, joku kännipusu jossain.

Kivaa olla kamala.

Outoa. Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut sinkkuna kolme vuotta, kukaan ei ole tullut ehdottamaan aletaanko oleen. Odotan ovikellon soittoa edelleen.

Mieti miten voisit aktivoitua ja mitä pitäisi muuttaa/parantaa?