Lue keskustelun säännöt.
72-vuotias tytär joutuu hoitamaan liki satavuotiasta äitiään, koska säästöt
05.06.2024 |
"Jos haluaisit viedä äidin ulos, sinun olisi ensin haettava pyörätuoli terveysasemalta, sitten vietävä äiti ulos ja lopulta palautettava pyörätuoli takaisin", kertoo Leena, 72. Sydänleikattu 95-vuotias äiti on arvioitu niin hyväkuntoiseksi, että hänen on pärjättävä kotona."
Entäs sitten, kun me seitsemänkymppiset itse olemme avun tarpeessa? Kauhistuttaa jo valmiiksi.
https://www.rapport.fi/jani-kaaro/kuka-namakin-saastot-maksaa-leena-72-…;
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Ei vanhustenhoito ole lasten velvollisuus, tollo.
Kuka ne sitten hoitaa? Yhteiskunta?
Kyllä. Eivät kaikki aikuiset lapset ole sairaanhoidon ammattilaisia eivätkä vanhempiensa käytettävissä 24/7. Heillä on oma työnsä, oma perheensä, omat lapset ja lastenlapset. Et voi vaatia että he jättävät kaiken hoitaakseen ysikymppistä äitiään 500 km päässä. Oletko itse tehnyt niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti pikkuasioista, joihin ei edes ole maksullista palvelua olemassa.
Asia on juurikin näin. Teen juurikin noita pikkuasioita kahdelle vanhalle naapurilleni, joiden naapurissa olen asunut yli 10 vuotta. Viimeksi eilen toiselta oli päässyt loppumaan akku puhelimesta eikä voimat riittäneet niin, että jaksaisi itse pitää painiketta niin kauan pohjassa, että saisi puhelimen taas auki. Muuten kyllä saa tehtyä vaikka mitä puhelimellaan, koska toimii tuota huomioimatta kevyemmälläkin kosketuksella. Näitä ei edes ajattele juurikaan ennen kuin ne ovat itsellä tai jollain muulla käsillä.
Kun äiti sitten menehtyi ja tyhjensimme asuntoa, niin menimme pyöräkellariin hakemaan äidin jo vuosia käyttämättömänä ollutta polkupyörää. Siitä oli irrotettu pyörät. No jätettiin sitten sinne että irrottakaa loputkin. Kertoo vaan jotain sen talon asukkaista.
Tuohan on ihan tyypillistä Savossa. Kun joku kuolee naapurit käyvät hakemassa mitä irti saavat kun eihän kuollut niillä mitään tee...
Eikö Leenan ja äidin kannattaisi käyttää ne säästöt vaikka yhteiseen lomamatkaan tai hoivapalvelujen ostamiseen? Mitä niitä siellä säästötilillä makuuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Entäs aikuisten vaipat koska säästöt?
Koska säästöt kieltää, käskee? Mitä säästöt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, onneksi oma äiti asuu 500 km päässä, ei ole minun huoleni tai murheeni siellä sitten
Luulisi,että tuollainen asia huolestuttaisi ja surettaisi sinua kovastikin,jos välität äidistäsi.Kuulostaa kovin tunteettomalta,ettei asia ole sinun huolesi.
Ei vanhustenhoito ole lasten velvollisuus, tollo.
Kuka ne sitten hoitaa? Yhteiskunta?
Kyllä. Eivät kaikki aikuiset lapset ole sairaanhoidon ammattilaisia eivätkä vanhempiensa käytettävissä 24/7. Heillä on oma työnsä, oma perheensä, omat lapset ja lastenlapset. Et voi vaatia että he jättävät kaiken hoitaakseen ysikymppistä äitiään 500 km päässä. Oletko itse tehnyt niin?
Minä, minä minä! Sellaista se on kun ahneus menee kaiken edelle!
Miksei aikuisten vaipoista saa enään edes keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi voi. Itse olen 40 ja toinen vanhempi kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoivapaikat eivät ole automaattisesti inhimillinen vaihtoehto, se voi olla laitosmaista toistoa ja laitos. Ellei ole inhimillistä vaihtoehtoa. Ja onko asukkaat lääkitty liikaa tai kieltoja ettei saa lääkettä tai ensiapua. Entä kodin tuntu. Saako asukas lepoa tarpeeksi tai uupuneena levätä, vai repivätkö kaikki aamulla ylös. Mutta yhden ihmisen on vaikea ottaa vastuulle iäkkään kaikkea hoitoa, mikäli henkilön vaikea liikkua ja osa ei pysty vanhaa äitiään hoitamaan lainkaan. Riippuu myös tukeeko suku ja onko rahaa, tiloja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti hoetaan että tehkää lapset nuorena , mutta pienellä ikäerolla kumpikin on vanhus samaan aikaan . Mieheni äiti oli neljäkymmentä synnyttäessään ja mieheni jaksoi hyvin hoitaa hänet sitten kun aika oli , koska oli itse vielä täysissä voimissaan keski-ikäisenä .
Tällainen ihan liian syvällinen kysymys: onko seuraavien sukupolvien pakko elää niin pitkään, ettei mitkään rahat ja resurssit riitä hoitamiseen? Onko ihminen muuten tarkoitettu makaamaan vaipoissa viimeiset elinvuotensa?
Joskus tuntuu, että nekin resurssit kuuluis oikeasti nuorille, jotka menevät näiden ihan ikivanhojen kroonikkojen pyörittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hain terveyskeskuksen apuvälinelainaamosta isälle 3 vuotta sitten pyörätuolin. Isä oli silloin 91. Pitää palauttaa vasta, kun isä kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Miksei aikuisten vaipoista saa enään edes keskustella?
Kuka kieltää? Moderaattori?
Espoossa sai kaupungilta yhden vaippan/vrk. Loput piti itse tilata ja maksaa.
Tämä muutama vuosi sitten, kun ikänsä veroja maksanut appeni makasi vuodepotilaana.
Miksi 93-vuotiaalle tehtiin hengen pelastava sydänleikkaus veronmaksajien rahoilla. Kaikki tällainen toiminta pitää lopettaa välittömästi.
Minä meinaan ainakin hypätä parvekkeelta sitten jos saan vanhana tiedon etenevästä sairaudesta, joka pistäisi minut lapseni hoidettavaksi.
En halua aiheuttaa huolta tai olla taakkana lapselleni tai yhteiskunnalle.
N54
Vierailija kirjoitti:
Tämä vanhus varmaan haluaa asua kotona loppuun asti ja kuollakin kotona. Ei sen Leenan tarvitse äitiään hoitaa, hoivapalveluja on saatavissa yksityispuolella. Mutta kun on se NUUKUUS, ja perinnönhalu.
Entä kun vanhemmilla ei ole säästöjä tai omaisuutta? On vain pieni eläke.
Vierailija kirjoitti:
Tällainen ihan liian syvällinen kysymys: onko seuraavien sukupolvien pakko elää niin pitkään, ettei mitkään rahat ja resurssit riitä hoitamiseen? Onko ihminen muuten tarkoitettu makaamaan vaipoissa viimeiset elinvuotensa?
Joskus tuntuu, että nekin resurssit kuuluis oikeasti nuorille, jotka menevät näiden ihan ikivanhojen kroonikkojen pyörittelyyn.
Eli mikä on ratkaisusi? Jättää vanhukset kuolemaan, kun eivät pärjää itsekseen? Missä menee ikäraja, ketä hoidetaan?
Itse jouduin tilanteeseen, jossa vakavasti muistisairas äitini katsottiin kykeneväksi asumaan omassa kodissaan, koska "kotipalvelu käy". Asuin 150 km päässä äidistä ja hän saattoi soittaa minulle pahimmillaan 30 kertaa päivässä ja päivitellä, että "eipä ole pitkään aikaan puhuttu ja kukaan ei ole koko viikolla käynyt". Kotipalvelu kävi 3-4 kertaa päivässä ja toivat lämpimän ruoan ja muistuttivat äitiä syömään ja ottamaan lääkkeet. Ruoat jäi syömättä ja lääkkeitä saattoi mennä yhtenä päivänä kolmen päivän annos ja muutamaan päivään ei mitään. Yksin rivitalossa asuessaan saattoi ns. lähteä käymään kaupassa ja koko ajan sain olla sydän syrjällään osaako palata kotiin vai eksyykö ja paleltuuko ulos. Monien palaverien jälkeen ja äkillisen sairaskohtauksen (kotihoito löysi sängystä tuskaisena) ja sairaalahoitojakson jälkeen sain puoliksi pakottamalla kunnan suostumaan palvelusetelin myöntämiseen palveluasumiseen vieraalla paikkakunnalla, koska omassa kunnassa ei ollut palvelutalopaikkoja saatavilla. Itse siis piti etsiä paikka ja käydä katsomassa asunto ja sopia järjestelyt, jotka kunta sitten palvelusetelillä osittain maksoivat (hänen eläkkeestä meni vuokrat ja ruokailut & lääkkeet sekä osa hoidosta). Nyttemmin äiti on kuollut alzheimerin taudin edettyä viimeiseen vaiheeseen. Hoito palvelutalossa oli erinomaista.
Voin siis kokemuksta kertoa, että pelkkä välimatka omaiseen EI vähennä huolta eikä murhetta, sillä jatkuvan pelon kanssa on todella raskas elää. Huonoa omatuntoa joutui kokemaan myös siitä, että ei pääse pyörähtämään omaisen luona pitkästä välimatkasta johtuen. Vasta nyt, vuosi äidin kuolemasta, alkaa tilanteen kanssa olla sujut ja voi pelkästään toivoa, että itse ei sairastu muistisairauteen... se on jotain hirvittävää.