Asia, jonka olisin tehnyt toisin lasten ollessa pieniä
Meillä esikoinen olisi tarvinnut sosiaalisia kontakteja enemmän jo pienenä. Sellaisia luotettuja kontakteja esim. serkkujen tapaamista, lapsitreffejä, sukulaisten tapaamista paljon enemmän. Päiväkoti ei ratkaissut ongelmaa vaan hän jäi sielläkin leikkimään yksin. Hänen on aina ollut tosi vaikea päästä porukkaan mukaan ja tuntuu, että hän on ulkokehällä ja hänet pudotetaan ensimmäisenä porukasta. Tämä aiheuttaa kierteen, että kaverin/ystävään yhteyden pitäminen on vaikeaa ja kuluttaa energiaa enemmän kuin antaa kun miettii liikaa. Hänellä on ollut kavereita, mutta nyt 20 v. hänellä ei niitä enää ole.
Nuorempi lapsi oli kotihoidossa ja hän pääsi pienestä pitäen vauvatreffeille ja tällaista ongelmaa ei ole. Hän saa ystäviä helposti. Eli jos mietitte miksi lapsenne jää ulkopuolelle tämä saatttaa olla syynä. Liian vähän perheen ulkopuolisia kontakteja.
Kommentit (8)
Nyt lasten ollessa jo aikuisia niin pikkusisko jäi vähälle huomiolle, kun isoveljen ongelmat vei paljon huomiota. Ihan hyvä ammattimies, veronmaksaja ja isä hänestä lopulta kuitenkin tuli. Siitä siskosta tuli hoitoalan työntekijä.
Niitä ei ole ehkä ihan helppo aina järjestää. Turha siitä itseään on syyllistää, jos ei onnistunut luotettavia sosiaalisia suhteita järjestämään. Kaikkien sukulaiset eivät asu lähellä eikä kaikilla ole isoa sukua tai kavereita.
Lapsen luonteellakin on varmasti vaikutusta. Jääkö mielummin leikkimään yksin vai hakeutuuko sosiaalisiin suhteisiin.
Miksi lapsella pitäisi olla kavereita jos viihtyy yksin?
Mitä se haittaa, jos on introvertti?
Päiväkodista kyllä luulisi saavan kavereita, jos on sosiaalinen.
Varmaan huono tuuri ihmissuhteissa.
Varmaan olisi voinut olla vauvasta asti enemmän kavereita