Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
04.06.2024 |
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kaverit ei jaksa olla kanssasi kun nostat omat ongelmasi heidän vaikeuksien yläpuolelle.
Ehkäpä kavereilla vain on ollut vähemmän vaikeuksia.
Heillä on ehkä ollut erilaisia vaikeuksia, mutta ei välttämättä vähempää.
No ottaisitko itse mieluummin vaikeudeksi pahoinpitelevät alkoholisti vanhemmat vai sen ettet saanut omaa ponia? Tai omalle lapsellesi sen että sinä ja miehesi kuolette kun hän on 5 v, vai ettei hän saa omaa ponia?
Melkoista vähättelyä ja muiden ihmisten aliarvioinita. Kenenkään "vaikeudet" eivät ole sitä, ettei saa omaa ponia tai muuta vastaavaa typerää.
Miten sinä kehtaatkin nostaa itsesi noin toisten
No joittenkin elämän vaikeudet on tuota poniluokkaa ja toisten vaikeudet muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.
Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja.
Miten?
No ainakin jos on 18 ekaa vuottaan joutunut jatkuvasti tarkkailemaan vanhempiensa mielialoja, käyttäytymistä ja millä tyylillä esim kotiovi avataan, ni
Minäkin kerron mielelläni, että läheiseni on kuin vastarakastunut. En kuitenkaan kerro, mitkä on suurimmat traumani tai edes niitä pienempiä.
Harmittelen sen sijaan pieleen menneitä treffejä, punaisia liikennevaloja ja vatsatautia lomamatkalla. Siinä saa jokainen kiristellä hampaitaan ja miettiä, eikö tuolla ole tuon suurempia murheita.
Vierailija kirjoitti:
Melkein jokainen tavis ajattelee omat traumansa pahimmiksi...
On olemassa oikeita traumoja, menetyksiä ja sairauksia, kun taas jotkut pumpulissa kasvaneet itkee tyyliin vanhempien eroa tai sitä kun ei päässyt etelänlomille lapsena.
Niinpä. Joittenkin on vaan jostain kumman syystä vaikea myöntää kasvaneensa pumpulissa.
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.
Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja.
Miten?
No ainakin jos on 18 ekaa vuottaan joutunut jatkuvasti tarkkailemaan vanhempiensa mielialoja, käyttäy
Minun piireissäni kerrotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat elää menneisyydessä ja määritellä itsesi vaikeuksien kautta?
Miksi vieläkin haluat elää tarkkaillen ilmapiiriä ym.
Miksi otat uhrin roolin?
Et ole ainoa päihde perheessä kasvanut, mutta vaikeuksista selviäminen on sitä, että ne jättää taakseen. Ei anna menneen määritellä sinun tulevaisuuttasi.
Voit olla huoleti, kukaan ei selviä elämästään ilman vaikeuksia, vaikkei niitä huutele ympäriinsä. Ja aina on joku, jolla menee huonommin, joku, jolle sinun vaikeutesi on mitättömiä hänen vaikeuksiinsa verrattuna. Älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kaverit ei jaksa olla kanssasi kun nostat omat ongelmasi heidän vaikeuksien yläpuolelle.
Ehkäpä kavereilla vain on ollut vähemmän vaikeuksia.
Heillä on ehkä ollut erilaisia vaikeuksia, mutta ei välttämättä vähempää.
No ottaisitko itse mieluummin vaikeudeksi pahoinpitelevät alkoholisti vanhemmat vai sen ettet saanut omaa ponia? Tai omalle lapsellesi sen että sinä ja miehesi kuolette kun hän on 5 v, vai ettei hän saa omaa ponia?
Melkoista vähättelyä ja muiden ihmisten aliarvioinita. Kenenkään "vaikeudet" eivät ole sitä, ettei saa omaa ponia tai muuta vastaavaa typerää.
Et vaan voi tietää kenen. Se, joka kertoo opiskelukavereille itkien, ettei saanut ponia, on voinut olla psykiatrisessa hoidossa, koska oli vuosia seksuaalisesti hyväksikäytetty. Sinulle hän kertoo ponista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.
Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja.
Miten?
No ainakin jos on 18 ekaa vuottaan joutunut jatkuvas
Mikä se sellainen piiri on, joss kaikki kerrotaan? Ryhmäterapia? Sori siitä, mutta ei kerrota sielläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on totta, että joistain muista asioista on helpompaa valittaa kuin niistä mitkä tuntuu vaikeilta. Siskoni kuoli nuorena huumeiden yliannostukseen ollessani parikymppinen. Isä ei oikein kestänyt sitä kaikkea ja pelkäsin että isä tekee itselleen jotain. Päivää ennen siskon hautajaisia pelkäsin että isä ei kestä siskon hautajaisia tai että itse en kestä olla siellä, samalla olin surullinen siskon pienen lapsen puolesta. Kavereille valitin kuitenkin lähinnä siitä millaiset vaate- ja hiuskriisit minulla on.
Siten, ettei ole kunnollista turvaverkkoa. Juuri tuo, että jos tulee jotain vakavampia ongelmia tai huolia, niin kavereilla riittää auttajia ja tukijoita. Itse vastaavissa tilanteissa joutuu selviytymään yksin. Se tekee mielestäni elämästä rankempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Et ehkä ymmärtänyt tuota aloituksen pointtia ollenkaan, enkä minä ala sitä sinulle selittämäänkään, koska vaikutat sen verran yksinkertaiselle ja ikävälle tapaukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein jokainen tavis ajattelee omat traumansa pahimmiksi...
On olemassa oikeita traumoja, menetyksiä ja sairauksia, kun taas jotkut pumpulissa kasvaneet itkee tyyliin vanhempien eroa tai sitä kun ei päässyt etelänlomille lapsena.
Niinpä. Joittenkin on vaan jostain kumman syystä vaikea myöntää kasvaneensa pumpulissa.
Sitten on niin pumpulissa kasvaneita, ettei ne tajua, että asiat joita ihmiset ääneen itkee, ei ole välttämättä niitä jotka heille on rankimpia kokemuksia. Niin pumpulissa kasvaneita, ettei tällaista perusasiaa ihmismielestä ymmärrä. Että se mitä sanotaan ääneen, ei ole se, mikä oikeasti vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä toisin päin, tuntuu että mistään ei saisi valittaa koskaan kun muilla on aina ollut niin paljon rankempaa elämä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta, että joistain muista asioista on helpompaa valittaa kuin niistä mitkä tuntuu vaikeilta. Siskoni kuoli nuorena huumeiden yliannostukseen ollessani parikymppinen. Isä ei oikein kestänyt sitä kaikkea ja pelkäsin että isä tekee itselleen jotain. Päivää ennen siskon hautajaisia pelkäsin että isä ei kestä siskon hautajaisia tai että itse en kestä olla siellä, samalla olin surullinen siskon pienen lapsen puolesta. Kavereille valitin kuitenkin lähinnä siitä millaiset vaate- ja hiuskriisit minulla on.
Tämä. Kuulostaa tutulta. Kavereille puhuin pojista vaatteista, meikeistä ja kikatin. Murehdittiin finnejä.
Kotiin mennessä oli toisenlaiset mietteet.
Vierailija kirjoitti:
Siten, ettei ole kunnollista turvaverkkoa. Juuri tuo, että jos tulee jotain vakavampia ongelmia tai huolia, niin kavereilla riittää auttajia ja tukijoita. Itse vastaavissa tilanteissa joutuu selviytymään yksin. Se tekee mielestäni elämästä rankempaa.
Sossuhan ottaa kopin orvoksi jääneistä. Usien vanhempansa menettäneitä on myös sukulaisia tukena.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä toisin päin, tuntuu että mistään ei saisi valittaa koskaan kun muilla on aina ollut niin paljon rankempaa elämä.
Näin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kokemusta. Se on hankalaa, mutta kannattaa vaan yrittää silti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Itselläni tän asian hyväksyminen on tullut helpommaksi iän myötä, mutta vieläkin hetkittäin kirpaisee, kun vertaa omaa elämää moneen muuhun.
Ihan uskomatonta sontaa täällä jotkut kirjoittaa. Tajuatteko, että on ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista ns. normaalia elämää esimerkiksi vaikean traumataustan takia??? Ihmisiä, jotka on fyysisten tai henkisten syiden takia vankina omassa kodissaan?? Miettikää vähän oman kuplanne ulkopuolelle.
Tämä. Osa tänne kirjoittavista ei tunnu yhtään tajuavan koko aloituksen pointtia. Vastauksena on haukkumista ja keljuilua, ihmislle jotka ovat mahdollisesti kokeneet äärimmäisen kovan lapsuuden. Ilmeisesti osa käsittää homma brassailuna, vaikka kysehän oli siitä miten sijoittuu elämässään, kun omat ja muiden kokemukset on niin erilaisia. Voin sanoa, että se ei ole helppoa ja usein siitä porukasta tippuu se, jolla on ne paskat kokemukset. Syitä on eritelty jo jonkin verran, mutta kuulemma "ei jaksa lukea". Ei ihme että lasten PISA-tulokset on niin paskoja, jos aikuisetkaan ei kykene enää muutamaa kappaletta tekstiä lukea. Herää toki kysymys, että minkälaisia tännekin kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä kaverit ei jaksa olla kanssasi kun nostat omat ongelmasi heidän vaikeuksien yläpuolelle.
Ehkäpä kavereilla vain on ollut vähemmän vaikeuksia.
Heillä on ehkä ollut erilaisia vaikeuksia, mutta ei välttämättä vähempää.
No ottaisitko itse mieluummin vaikeudeksi pahoinpitelevät alkoholisti vanhemmat vai sen ettet saanut omaa ponia? Tai omalle lapsellesi sen että sinä ja miehesi kuolette kun hän on 5 v, vai ettei hän saa omaa ponia?
Melkoista vähättelyä ja muiden ihmisten aliarvioinita. Kenenkään "vaikeudet" eivät ole sitä, ettei saa oma
Usko nyt hyvä ihminen että kaikilla ei ole vaikeaa lapsuutta. Useimpien lapsuus on hyvä.
Melkein jokainen tavis ajattelee omat traumansa pahimmiksi...
On olemassa oikeita traumoja, menetyksiä ja sairauksia, kun taas jotkut pumpulissa kasvaneet itkee tyyliin vanhempien eroa tai sitä kun ei päässyt etelänlomille lapsena.