Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?

Vierailija kirjoitti:

On ylimielistä väittää, ettei toisilla ole rankkoja elämänkokemuksia. Useimmiten niistä ei puhuta, koska ne on niin kipeitä ja yksityisiä.

Kaveri, joka valittelee pieniä ongelmia voi olla hyväksikäytetty lapsena tai suljettujen ovien takana tälläkin hetkellä tapahtua kauheita, ja joka aamu pitää taiteilla itselleen hymy naamalle ja kulissit kuntoon. 

Tietty voi olla, mutta jos ihmisen tuntee läheisesti, niin kyllä ihmisestä yleensä siinä vaiheessa huomaa onko ihmisellä trauma taustaa vaiko ei vaikkei toinen itse kertoisikaan siitä. Tietty jos ihmistä ei tunne, niin eri juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä. 

Sinun päässäsi. Miksi joidenkin pitää yrittää jatkuvasti päteä jollain huonoilla tai rankoilla kokemuksilla verrata itseään jatkuvasti muihin ja yrityää vähätellä toisten kokemia asioita? Luoda itselleen jokin sairas uhri-identiteetti. 

No ei se nyt niin ole että kaikkien ihmisten lapsuus on ollut täynnä alkoholismia, väkivaltaa, seks hyväksikäyttöä jne. Kyllä useimmilla on ollut ihan normaalit vanhe

Mistä sä tiedät, kenen vanhempi on alkoholisti? Alkoholistivanhempia on Suomi pullollaan. Suurin osa ei kerro sitä eikä puhu, jos vaan mitenkään voi välttää.

Se professorin tai lääkärin lapsi jita kadehdit voi olla elänyt lapsuutensa päihdeperheessä jossa ei ole yhtään turvallista aikuista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ylimielistä väittää, ettei toisilla ole rankkoja elämänkokemuksia. Useimmiten niistä ei puhuta, koska ne on niin kipeitä ja yksityisiä.

Kaveri, joka valittelee pieniä ongelmia voi olla hyväksikäytetty lapsena tai suljettujen ovien takana tälläkin hetkellä tapahtua kauheita, ja joka aamu pitää taiteilla itselleen hymy naamalle ja kulissit kuntoon. 

Tietty voi olla, mutta jos ihmisen tuntee läheisesti, niin kyllä ihmisestä yleensä siinä vaiheessa huomaa onko ihmisellä trauma taustaa vaiko ei vaikkei toinen itse kertoisikaan siitä. Tietty jos ihmistä ei tunne, niin eri juttu. 

Miten yhtäkkiä tunmet sellaiset ihmiset läheisesti, joita pidät pinnallisina ja joiden kanssa et ikinä käy syvällistä keskustelua, kun he pitävät jutut pintatasolla? Mistä se läheisyys silloin syntyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä. 

Sinun päässäsi. Miksi joidenkin pitää yrittää jatkuvasti päteä jollain huonoilla tai rankoilla kokemuksilla verrata itseään jatkuvasti muihin ja yrityää vähätellä toisten kokemia asioita? Luoda itselleen jokin sairas uhri-identiteetti. 

No ei se nyt niin ole että kaikkien ihmisten lapsuus on ollut täynnä alkoholismia, väkivaltaa, seks hyväksikäyttöä

No eihän tässä nyt mistään lääkärien lapsista puhuttukaan. Ei Suomi ole täynnä alkoholisti vanhempia, useimpien vanhemmat ei ole alkoholisteja. Ystävyyssuhteissa myös useimmat tietää toistensa lapsuudesta ja muustakin elämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan kuitenkin ihan itse tehnyt itsellesi ongelman asiasta? Minusta kuulostaa oudolta miten ouhut ystäviesi kokemuksista. Oletko ihmisten kanssa tekemisissä näiden taustojen perusteella vai mitä tarkoitat sillä että ongelma on että ystävillä on erilaisia kokemuksia kuin sinulla?

Tarkoittanee sitä että nuo erilaiset kokemukset ja elämäntilanteet näkyy lähes koko ajan arjessa. Esim nuorena toiset menevät jouluksi vanhemmilleen, nämä auttavat muutoissa, taloudellisesti, ovat henkisenä tukena. Toinen istuu joulut yksin solukämpässään, muuttaa itse itsensä, ei ketään jolle soittaa jos vaikka jalka murtuu. 

Hetkinen, eikö juuri pitänyt olla läheisiä ystäviä, joiden traumataustan puutekin on varmuudella tiedetty, koska olette läheisiä? Nytkö sitä oltiinkin aina yksin eikä ollut ketään, jolta pyytää apua?

Ei ne "ystävät" ole ikinä olleet mitään oikeita, läheisiä ystäviä, joiden asiat oikeasti tietäisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä. 

Sinun päässäsi. Miksi joidenkin pitää yrittää jatkuvasti päteä jollain huonoilla tai rankoilla kokemuksilla verrata itseään jatkuvasti muihin ja yrityää vähätellä toisten kokemia asioita? Luoda itselleen jokin sairas uhri-identiteetti. 

No ei se nyt niin ole että kaikkien ihmisten lapsuus on ollut täynnä

Ja kyllä sen yleensä tunnelukoista huomaa. Yleensä ne jotka eivät puhu traumoistaan edes läheisille ihmisille, ovat kaikkein tunnelukkoutuneimpia. Ja ne taas jotka kertovat asiasta, niin siitä tietää, että kertoivat

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli paljon sellaisia kavereita teininä/nuorempana, ketkä olivat koko ikänsä eläneet espoolaisessa rivitalossa asuvassa ydinperhe kuplassa :/ se ei niin haitannut teininä, kun en niin tiedostanut sitä ja kun keskustelun aiheet olivat lähinnä lempi bändi ja lempi sarja tasoa. Lähinnä välillä tuli jo silloinkin tuli outoja tilanteita, että he esim suuttuivat, koska annoin heille heidän mielestään liian pieniä joulu tai synttäri lahjoja. Minulla oli yksinhuoltaja äiti päiväkodissa töissä, joten hän antoi minulle kuukaudessa teininä vain 20e, joten varsinkaan jouluna minulla ei ollut varaa mihinkään kovin ihmeellisiin lahjoihin kavereille. Ja kavereiden syttäreinäkin minulla oli max 20e lahjaan, koska se oli kuukausi rahani.

Mutta iän myötä se alkoi ärsyttää enemmän. Esim yksi kaveri piti minua jonain hirveänä ihmisenä, kun kerroin hänelle että olen vaan tooosi harvoin isä

Opettele tiivistämään. 

Opettele lukemaan.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan kuitenkin ihan itse tehnyt itsellesi ongelman asiasta? Minusta kuulostaa oudolta miten ouhut ystäviesi kokemuksista. Oletko ihmisten kanssa tekemisissä näiden taustojen perusteella vai mitä tarkoitat sillä että ongelma on että ystävillä on erilaisia kokemuksia kuin sinulla?

Tarkoittanee sitä että nuo erilaiset kokemukset ja elämäntilanteet näkyy lähes koko ajan arjessa. Esim nuorena toiset menevät jouluksi vanhemmilleen, nämä auttavat muutoissa, taloudellisesti, ovat henkisenä tukena. Toinen istuu joulut yksin solukämpässään, muuttaa itse itsensä, ei ketään jolle soittaa jos vaikka jalka murtuu. 

Hetkinen, eikö juuri pitänyt olla läheisiä ystäviä, joiden traumataustan puutekin on varmuudella tiedetty, koska olette läheisiä? Nytkö sitä oltiinkin aina yksin eikä ollut ketään, jolt

Puhutaan tässä nyt esim opiskeluaikaisista ystävistä. En nyt tiedä mikä trauma sulla on kun sössötät jotain sivuseikkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Kokemusten vertailu on todella typerää, koska ihmisten elämät on niin erilaisia. Muuttujia on ihan liikaa että eri ihmisten elämiä olisi mitään järkeä vertailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan kuitenkin ihan itse tehnyt itsellesi ongelman asiasta? Minusta kuulostaa oudolta miten ouhut ystäviesi kokemuksista. Oletko ihmisten kanssa tekemisissä näiden taustojen perusteella vai mitä tarkoitat sillä että ongelma on että ystävillä on erilaisia kokemuksia kuin sinulla?

Tarkoittanee sitä että nuo erilaiset kokemukset ja elämäntilanteet näkyy lähes koko ajan arjessa. Esim nuorena toiset menevät jouluksi vanhemmilleen, nämä auttavat muutoissa, taloudellisesti, ovat henkisenä tukena. Toinen istuu joulut yksin solukämpässään, muuttaa itse itsensä, ei ketään jolle soittaa jos vaikka jalka murtuu. 

Hetkinen, eikö juuri pitänyt olla läheisiä ystäviä, joiden traumataustan puutekin on varmuudella tiedetty, koska olette läheisiä? Nytkö s

Ne opiskeluaikaiset ystävät ei ole hyviä ja läheisiä ystäviä. Ja jos ne oli oikeita ystäviä, miksi opiskeluaikana ei ollut ketään johon tukeutua?

Ei ainakaan itselleni olisi tullut mieleenkään kertoa joillekin opiskeluaikaisille ystäville henkilökohtaisimmista asioista ja ongelmista. Ne sosiaalisissa tilanteissa esitetyt "äiti on ärsyttävä" - jutut on pintaliitoa, mitä ihmiset lämpimikseen puhuu. Pinnan alla olevia ei kerrota.

Silloin 20-30 -vuotiaana erot olivat selkeämpiä. Oli raskasta olla se erilainen mutta nykyään erot alkavat tasoittua. Tunnen itseni silti todella vanhaksi samanikäisiin kavereiheni verrattuna. Aiemmin kaverini saattoivat piikitellä kyseisistä asioista hyväntahtoisesti ja se oli ihan ok minulle. Nykyään kun heille itselleen tapahtuu samoja asioita mitä koin jo yli 20 vuotta sitten en oikein osaa suhtautua niihin mitenkään. Olen aina ajoittain miettinyt kun olin vakavasti masentunut ja polttanut itseni loppuun kaverini sanoi minulle että lopettaisin turhasta valittamisen kun ihmiset voivat olla ihan oikeastikin sairaita. Kun hän itse masentui joitain vuosia sitten ei tullut mieleenkään sanoa mitään vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse traumaattisen ja turvattoman lapsuuden kokenut. En ala tässä sitä nyt muistelemaan, totean vain että perheessä oli alkoholismia, väkivaltaa, täysin vastuuttomat vanhemmat sekä alemman sosiaaliluokan masentava köyhyys, niin aineellinen kuin henkinenkin.

Olin kuitenkin "selviytyjä-tyyppiä", kuten minulle joskus sanottiin, joten ponnistelin sieltä suosta omilleni ja onnistuin jossakin määrin koulussakin. Tätä kautta pääsin ihan uuteen maailmaan, jossa oli miellyttäviä ja älykkäitä kavereita. Ei sellaisia samanlaisia susia tai käveleviä traumakimppuja, joita olin nähnyt lapsuuden naapureissani ja entisissä kavereissani. Mutta samalla uusi maailma oli stressaava, koska erot taustassa tulivat vastaan joka tavalla. Aluksi vähemmän, myöhemmin enemmän kun aloin oppia uuden maailman lainalaisuudet Minua ei mitenkään vähätelty, päinvastoin oikeastaan, mutta erot tuli esiin jonkinlaisissa henkisissä perusasetuksissa. Jotkut asiat oli tois

Tämä voisi olla minun kirjoitus, kiitos. Näin se valitettavasti menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Onko tullut mieleen, että kireä suorittaja voi olla elänyt onnellisen lapsuuden tai hänellä on voinut olla karmeita kokemuksia?

Enpä usko, että pystyisit sanomaan vaikkapa kympin tyttö -sukulaisestani, millaisessa perheessä hän on kasvanut ja mitä kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Onko tullut mieleen, että kireä suorittaja voi olla elänyt onnellisen lapsuuden tai hänellä on voinut olla karmeita kokemuksia?

Enpä usko, että pystyisit sanomaan vaikkapa kympin tyttö -sukulaisestani, millaisessa perheessä hän on kasvanut ja mitä kokenut.

Kyllä ihmisiä on aika helppo lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Onko tullut mieleen, että kireä suorittaja voi olla elänyt onnellisen lapsuuden tai hänellä on voinut olla karmeita kokemuksia?

Enpä usko, että pystyisit sanomaan vaikkapa kympin tyttö -sukulaisestani, millaisessa perheessä hän on kasvanut ja mitä kokenut.

Kyllä ihmisiä on aika helppo lukea. 

Miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Miten?

No ainakin jos on 18 ekaa vuottaan joutunut jatkuvasti tarkkailemaan vanhempiensa mielialoja, käyttäytymistä ja millä tyylillä esim kotiovi avataan, niin oppii lukemaan ihmisiä melko hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.

Kyllä sen myös aika hyvin ihmisestä näkee että onko ns well adjusted vai esim semmoinen kaikkeen epäluulolla ja varauksella suhtautuva kireä suorittaja. 

Miten?

No ainakin jos on 18 ekaa vuottaan joutunut jatkuvasti tarkkailemaan vanhempiensa mielialoja, käyttäytymistä ja millä tyylillä esim kotiovi avataan, niin oppii lukemaan ihmisiä melko hyvin. 

Omien vanhempien tarkkailu on täysin eri asia kuin muiden ihmisten.