Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Opin jo 70-luvulla että jos ei ole jätkäkaveri tappanut itteensä tai ite vetänyt hepoo päivät pitkät ja aborttii joka viikko en ole elänyt "täysillä". Tätä oikein toitotettiin. Sitten tehtiin sukupolvielokuvia nuorille. Bye bye Poop.
Kokemuksen tunteet on AINA subjektiivisia, joten niitä ei voi arvottaa. Lapsen minua harmitti ehkä elämäni eniten kun pera hajotti pikkuauton. Nyt olen aika sairas ja yksinäinen, mutta harmitus on tasaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai kaikki on hyvin kunhan vanhempi on elossa? Onpa sinulla naiivi käsitys elämästä. Niin sanottu biologinen isä tappoi pikkusisarukseni kun olin nuori. Kerro yksikin syy, miksi olisin pitänyt häntä isänä? Minulle hän ei ole yksinkertaisesti mitään.
Elossa = mahdollisuus. Miksi suhtaudut isään näin jyrkästi? Hän on kuitenkin ainoa isäsi. Ap
Mikset sinä nauttinut niistä hyvistä vanhemmistasi?
Niinpä, vanhempien mielenterveysongelmat, hyväksikäytöt, perhesurmat jne.