Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?

Perustuuko sun ihmissuhteisiin sun ns. rankoille kokemuksille?

Tulet tuntemaan itsesi ulkopuoliseksi lopun ikääsi. Yritä kuitenkin olla katkeroitumatta tai ennen kaikkea eristäytymättä. 

Minä aloin itse eristäytyä kavereistani kun tajusin lopullisesti että en vaan ole samalla tavalla etuoikeutettu tai normaali. Se näkyi kaikessa, jopa taloudessa. Joten annoin olla ja jäin omiin oloihini. Älä sinä kuitenkaan tee niin, johtaa vain masennukseen.

Terveisin vähän vanhempi tyyppi.

Mitä ovat rankat elämänkokemukset? Määritelkää jotenkin! Mulla varmaan on sellaisia mitä vain harva kokenut.

Olen itse traumaattisen ja turvattoman lapsuuden kokenut. En ala tässä sitä nyt muistelemaan, totean vain että perheessä oli alkoholismia, väkivaltaa, täysin vastuuttomat vanhemmat sekä alemman sosiaaliluokan masentava köyhyys, niin aineellinen kuin henkinenkin.

Olin kuitenkin "selviytyjä-tyyppiä", kuten minulle joskus sanottiin, joten ponnistelin sieltä suosta omilleni ja onnistuin jossakin määrin koulussakin. Tätä kautta pääsin ihan uuteen maailmaan, jossa oli miellyttäviä ja älykkäitä kavereita. Ei sellaisia samanlaisia susia tai käveleviä traumakimppuja, joita olin nähnyt lapsuuden naapureissani ja entisissä kavereissani. Mutta samalla uusi maailma oli stressaava, koska erot taustassa tulivat vastaan joka tavalla. Aluksi vähemmän, myöhemmin enemmän kun aloin oppia uuden maailman lainalaisuudet Minua ei mitenkään vähätelty, päinvastoin oikeastaan, mutta erot tuli esiin jonkinlaisissa henkisissä perusasetuksissa. Jotkut asiat oli toisille itsestäänselviä ja luonnollisia, minulle täysin omituisia ja vieraita. Kuten nyt esimerkiksi normaalit vanhemmat, jotka oli kiinnostuneita lapsistaan. Sehän on siis täysin normaalia, mutta minulla joku ihan wau-kokemus. Että onko tuollaisia, miten voi olla.. miksi minulla ei. Ja sitten sitä miettimään siihen pieneen koppiin, joka edusti minulle kotia.

Mitä enemmän ikää tuli, sitä enemmän alkoi vastaan tulla muitakin juttuja, jotka korosti tätä näkymätöntä eroa muihin. Minä en saanut ensiasuntoa, koska ei ollut lainan takaajia. Minä jouduin olemaan lomat töissä, koska muuten en olisi päässyt ikinä muiden kanssa minnekään. Minulla ei ollut minkäänlaista perusturvan kokemusta. Minulla ei ollut kriisin keskellä tukiverkostoa. Muilla oli. Lopulta erot vähitellen johtivat siihen, että aloin itseäni suojatakseni hieman jättää juttuja väliin, ettei asiat löisi silmille. Mutta samalla aloitin prosessin, joka johti vähitellen erkaantumiseen porukasta ja lopulta erakoksi.

Uskottelin itselleni nuorena, että kovat kokemukset ja rikkinäinen lapsuus on asia, jonka voi kääntää voimaksi. Eihän se ihan niin mene. Mutta siitä olen sentään onnellinen, että edes yritin ja hetken uskottelin olevani mukana menossa. Että en sortunut niiden muiden luuserien joukkoon, jotka tuhoutuivat jo alle parikymppisinä johonkin kaupungin vuokraluukkuun tai alkoivat vaan toteuttaa heille määrättyä kohtaloa ymmärtämättä miksi toimivat kuin toimivat. Jäin siis kahden maailman väliin ja voi kun täällä on yksinäistä. Mutta lopulta siihenkin tottuu ja alkaa lopulta pitää normaalina, oikeastaan helpottavanakin. Oma pikku maailma. Se on ok niin kauan kun ei pää sekoa.

Älä kuitenkaan luovuta, vaikka kirjoittelin näin. Tämä on vain minun kokemukseni.

Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla. 

Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi  muiden yläpuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla. 

Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi  muiden yläpuolelle. 

Sanoo joku pimpulissa kasvanut vähättelijä. Älä AP anna tällaisten tyyppien masentaa sua lisää, ne ei tule ikinä ymmärtämään. Sille ne ei voi mitään etteivät ymmärrä, mutta tuolle asenteelleen voisivat yrittää tehdä jotain.

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Kaikkea ei voi tietää ja en itsekään kerro. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ovat rankat elämänkokemukset? Määritelkää jotenkin! Mulla varmaan on sellaisia mitä vain harva kokenut.

Trollaa sinä vaan mutta samalla teet pilkkaa meistä joilla on ympärivuorokautista hirveää tuskaa aiheuttava diagnosoitu invalidisoiva ylisukupolvinen traumaperäinen psykoosihäiriö lisätekijöineen ja halvaannuttavia katatonisia pelkotiloja aiheuttavine triggereineen.

 

Et pysty pilkaltasi edes pisaran verran ymmärtämään minkälainen tuska on kun mieleen palavat useita kertoja minuutissa kouluaikaiset kiusaajat jotka heittivät penaalini roskikseen v 1978. Olen laskenut että näen heidät elävänä silmissäni JOKA päivä 17403 kertaa. Ajattele sitä kun seuraavan kerran kirjoitat hirveää naistuskaani trollaavia viestejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla. 

Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi  muiden yläpuolelle. 

Sanoo joku pimpulissa kasvanut vähättelijä. Älä AP anna tällaisten tyyppien masentaa sua lisää, ne ei tule ikinä ymmärtämään. Sille ne ei voi mitään etteivät ymmärrä, mutta tuolle asenteelleen voisivat yrittää tehdä jotain.

Mitä on pimpulissa kasvaminen?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse traumaattisen ja turvattoman lapsuuden kokenut. En ala tässä sitä nyt muistelemaan, totean vain että perheessä oli alkoholismia, väkivaltaa, täysin vastuuttomat vanhemmat sekä alemman sosiaaliluokan masentava köyhyys, niin aineellinen kuin henkinenkin.

Olin kuitenkin "selviytyjä-tyyppiä", kuten minulle joskus sanottiin, joten ponnistelin sieltä suosta omilleni ja onnistuin jossakin määrin koulussakin. Tätä kautta pääsin ihan uuteen maailmaan, jossa oli miellyttäviä ja älykkäitä kavereita. Ei sellaisia samanlaisia susia tai käveleviä traumakimppuja, joita olin nähnyt lapsuuden naapureissani ja entisissä kavereissani. Mutta samalla uusi maailma oli stressaava, koska erot taustassa tulivat vastaan joka tavalla. Aluksi vähemmän, myöhemmin enemmän kun aloin oppia uuden maailman lainalaisuudet Minua ei mitenkään vähätelty, päinvastoin oikeastaan, mutta erot tuli esiin jonkinlaisissa henkisissä perusasetuksissa. Jotkut asiat oli tois

Ei jumankavita, täti sulkee sen pöytäkoneen edes joskus 🤦🏻

No ite lopulta sairastuin työkyvyttömäksi ja nyt ei ole yhtään kaveria. Yritä hankkiutua terapiaan jne millä vältät tämän kohtalon. 

Ystäviltä saa vertaistukea, terapeuteilta ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä. 

Mistä sinä sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, sinulla ei ole ENEMMÄN elämänkokemusta kuin muilla. Sinulla vain on ERILAISTA elämänkokemusta kuin monilla muilla. Kaksi aivan eri asiaa kyseessä 🤦🏻. Toisilla sitten taas on erilaista kuin sinulla. 

Kuulostat ylimieliseltä. Ei ihmekään, että koet itsesi ulkopuoliseksi, kun asetat omassa päässäsi itsesi  muiden yläpuolelle. 

Sanoo joku pimpulissa kasvanut vähättelijä. Älä AP anna tällaisten tyyppien masentaa sua lisää, ne ei tule ikinä ymmärtämään. Sille ne ei voi mitään etteivät ymmärrä, mutta tuolle asenteelleen voisivat yrittää tehdä jotain.

Mitä on pimpulissa kasvaminen?

No tietysti kasvaminen poikalapsena mieheksi. 

Vierailija kirjoitti:

No ite lopulta sairastuin työkyvyttömäksi ja nyt ei ole yhtään kaveria. Yritä hankkiutua terapiaan jne millä vältät tämän kohtalon. 

Maksat sitten itse ne huuhaaterapiasi, ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa että et voi tietää muiden kokemuksia. Vaikka kaikki näyttäytyisi sinulle ihanalta perhe-elämältä voi totuus olla jotain ihan muuta. Kaikki ei kerro taustoistaan yhtä avoimesti kuin ehkä sinä.

Useimmilla kuitenkin on oikeasti ihana perhe-elämä. 

Sinun päässäsi. Miksi joidenkin pitää yrittää jatkuvasti päteä jollain huonoilla tai rankoilla kokemuksilla verrata itseään jatkuvasti muihin ja yrityää vähätellä toisten kokemia asioita? Luoda itselleen jokin sairas uhri-identiteetti. 

Taas on kirjaston lainatuimmat self help -paskakirjat luettu 😆

Minusta tuntuu helpolta nyt, kun vanhemmat kuolivat jo aikoja sitten. Kavereilla on vaikeampaa, kun heidän vanhemmillaan alkaa nyt olla kaikenlaisia vaivoja ja apua tarvitsevat.