Lue keskustelun säännöt.
Onko kokemusta siitä kun muilla ystävillä ei ole yhtä rankkoja elämänkokemuksia kuin itsellä?
04.06.2024 |
Miten tämä on vaikuttanut ihmissuhteisiin? Itse tunnen oloni ulkopuoliseksi kun kaverit ja ystävät vatvoo ongelmiaan vanhempiensa ja sisarustensa sekä puolisoidensa kanssa. Omat vanhempani on kuolleet lapsuudessani eikä ole sisaruksiakaan. Olemme vielä aika nuoria, mutta olo tuntuu erilaiselta kun olen ainoa jolla on enemmän kokemusta elämästä.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on totta, että joistain muista asioista on helpompaa valittaa kuin niistä mitkä tuntuu vaikeilta. Siskoni kuoli nuorena huumeiden yliannostukseen ollessani parikymppinen. Isä ei oikein kestänyt sitä kaikkea ja pelkäsin että isä tekee itselleen jotain. Päivää ennen siskon hautajaisia pelkäsin että isä ei kestä siskon hautajaisia tai että itse en kestä olla siellä, samalla olin surullinen siskon pienen lapsen puolesta. Kavereille valitin kuitenkin lähinnä siitä millaiset vaate- ja hiuskriisit minulla on.
No kyllä ne kaverit silti tiesi että siskosi kuoli, moni myös varmaan mihin, ja ajattelivat että onpa kamalaa.
Eivät tienneet kun en kertonut. Vain läheisimpien ystävien kanssa puhuin asiasta, enkä varmaan heidänkään kanssa ainakaan heti
Niin eli ystäväsi tiesivät. Ei tässä nyt siitä puhuta että joku random vastaantulija tietää tai ei tiedä. Opetelkaa lukemaan.
Ystävistä vain kaikista läheisimmät eli pari tiesi aluksi. Ja hekin vain siskon kuolemasta. Ei siihen liittyvistä asioista, ei koko tilanteesta meidän perheestä eikä kaikesta siitä stressistä mitä silloin koin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisten taustoista ei välttämättä voi tietää. Itse en ole kertonut lapsuudessani tapahtuneista vaikeista asioista kuin hyvin harvoille ihmisille. En halua että ihmiset suhtautuu minuun eri tavalla kokemusteni perusteella.
Et halua uhri-statusta. Ja olet siinä ihan oikeassa. Minäkään en kerro mitään, vaikka olen lapsena joutunut lastenkotiin koska vanhempani olivat alkoholisteja. En ole kertonut sitä kellekään, muulle kuin vaimolleni. Kyllä, myös miehillä voi olla samoja tuntemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ap, terapiat ja terapeutit on näitä sun tilanteita varten. Ystävien kanssa voi jakaa toki suruja ja murheitakin mutta ei kenenkään hartiat loputtomiin jaksa, ystävät eivät ole likaviemäreitä eikä heitä niin kuulu myöskään kohdella. Ootko miettinyt että ystävilleäsi voi olla ihan yhtä rankkoja asioita käsiteltävinään mutta eivät välttämättä puhu niistä sinulle?
Ja minä en ainakaan edes puhuisi ap:n kaltaiselle ihmisellevaikeuksistani, jos hänen mielestään vain hänen vaikeutensa ovat jotain ja kaikkien muiden ongelmat sen rinnalla vain turhaa kitinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kokemusta. Se on hankalaa, mutta kannattaa vaan yrittää silti olla tekemisissä ihmisten kanssa ja ylläpitää ystävyyssuhteita. Itselläni tän asian hyväksyminen on tullut helpommaksi iän myötä, mutta vieläkin hetkittäin kirpaisee, kun vertaa omaa elämää moneen muuhun.
Ihan uskomatonta sontaa täällä jotkut kirjoittaa. Tajuatteko, että on ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista ns. normaalia elämää esimerkiksi vaikean traumataustan takia??? Ihmisiä, jotka on fyysisten tai henkisten syiden takia vankina omassa kodissaan?? Miettikää vähän oman kuplanne ulkopuolelle.Tämä. Osa tänne kirjoittavista ei tunnu yhtään tajuavan koko aloituksen pointtia. Vastauksena on haukkumista ja keljuilua, ihmislle jotka ovat mahdollisesti kokeneet äärimmäisen kovan lapsuuden. Ilmeisesti osa käsittää homma brassailuna, vaikka kysehän oli siitä miten sijoittuu elämä
Eivät tajua vai trollaavat? Molempi parempi? Ei tajuta ja trollataan sekavia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten, ettei ole kunnollista turvaverkkoa. Juuri tuo, että jos tulee jotain vakavampia ongelmia tai huolia, niin kavereilla riittää auttajia ja tukijoita. Itse vastaavissa tilanteissa joutuu selviytymään yksin. Se tekee mielestäni elämästä rankempaa.
Sossuhan ottaa kopin orvoksi jääneistä. Usien vanhempansa menettäneitä on myös sukulaisia tukena.
No ei ne vaihtuvat sijaisperheet, tai lastenkoti, joissa usein on myös kaltoinkohtelun, ole ihan sama asia kuin rakastavat vanhemmat.
Erittäin harvoin orvoksi jääneitä sijoitetaan sijaisperheisiin tai lastenkotiin. Lsstenkoti- ja sijaisperhepaikoista on ollut jo kauan huutava pula, joten orvoksi jääneitä ei todellakaan laiteta niihin
Jotka on myös eri asia kuin omat vanhemmat.
Joillekin heistä tulee omat vanhemmat. Kaiken kaikkiaan viimeistään sossu valvoo orvoksi jääneen asioita tosi hyvin.
On myös ihan biologisia vanhempia joita ei voi kutsua vanhemmiksi. Nämä lapset asuisivat mieluummin vaikka niiden muiden sukulaisten luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, terapiat ja terapeutit on näitä sun tilanteita varten. Ystävien kanssa voi jakaa toki suruja ja murheitakin mutta ei kenenkään hartiat loputtomiin jaksa, ystävät eivät ole likaviemäreitä eikä heitä niin kuulu myöskään kohdella. Ootko miettinyt että ystävilleäsi voi olla ihan yhtä rankkoja asioita käsiteltävinään mutta eivät välttämättä puhu niistä sinulle?
Ja minä en ainakaan edes puhuisi ap:n kaltaiselle ihmisellevaikeuksistani, jos hänen mielestään vain hänen vaikeutensa ovat jotain ja kaikkien muiden ongelmat sen rinnalla vain turhaa kitinää.
Taas näitä jotka ei osaa lukea eikä ymmärrä lukemaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siten, ettei ole kunnollista turvaverkkoa. Juuri tuo, että jos tulee jotain vakavampia ongelmia tai huolia, niin kavereilla riittää auttajia ja tukijoita. Itse vastaavissa tilanteissa joutuu selviytymään yksin. Se tekee mielestäni elämästä rankempaa.
Sossuhan ottaa kopin orvoksi jääneistä. Usien vanhempansa menettäneitä on myös sukulaisia tukena.
No ei ne vaihtuvat sijaisperheet, tai lastenkoti, joissa usein on myös kaltoinkohtelun, ole ihan sama asia kuin rakastavat vanhemmat.
Erittäin harvoin orvoksi jääneitä sijoitetaan sijaisperheisiin tai lastenkotiin. Lsstenkoti- ja sijaisperhepaikoista on ollut jo kauan huutava pula, jote
No ei kyllä valvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta noin päin. Mä olen se, jolla on perheessä ollut alkoholismia, päihderiippuvuutta, rikoksia, vankilareissuja, sairauksia, itsemurhia...
Mä voin kertoa asioistani se ei ole ongelma. Olen sujut itseni ja taustani kanssa. En vaan halua hämmästelyä osakseni, sääliä tai enkä etenkään kenenkään projektiksi joutumista. Eräs neito luulotteli mun olevan traumaattinen ja kuvitteli pelastavansa mut. Meinas mennä rumaksi, kun ei kuunnellut mua sitten oikeasti.
Sorry, mikähän aivopieru mulla kävi. Sama tilannehan tässä on suurinpiirtein. Jotenkin ajattelin, että sä ap olet porukan ainoa jolla ei ole kummosia traumoja. Pahoittelut.
sama
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
No kun aloitus ei käsittele tuota aihetta niin onhan se turhauttavaa kun yhdet jankuttaa koko ajan omaa aihettaan. Perusta sille mieluummin oma ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, terapiat ja terapeutit on näitä sun tilanteita varten. Ystävien kanssa voi jakaa toki suruja ja murheitakin mutta ei kenenkään hartiat loputtomiin jaksa, ystävät eivät ole likaviemäreitä eikä heitä niin kuulu myöskään kohdella. Ootko miettinyt että ystävilleäsi voi olla ihan yhtä rankkoja asioita käsiteltävinään mutta eivät välttämättä puhu niistä sinulle?
Luitko edes aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Et ehkä ymmärtänyt tuota aloituksen pointtia ollenkaan, enkä minä ala sitä sinulle selittämäänkään, koska vaikutat sen verran yksinkertaiselle ja ikävälle tapaukselle.
Aloittaja tässä ikävä ja yksinkertainen on. Aloittaja haluaa olla se, joka on kärsinyt kaikkein eniten ja jota kukaan ei ymmärrä. Hän itse ei suostu edes ajattelemaan mahdollisuutta, että muillakin on "vaikeuksia". Ne muut ei vaan identifioi itseään vaikeuksien kautta.
Aloittaja kuulostaa kyllä myös todella nuorelta ja lapselliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa on muutamia erinomaisia kommentteja. Nuo pisimmät. Tsempit heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviltä saa vertaistukea, terapeuteilta ammattiapua.
Ongelmahan siis on se, ettei ystäviltä saa sitä vertaistukea, koska kokemuspohja on liian erilainen. Se ei tarkoita etteikö ystävät haluaisi sitä antaa, mutta he eivät välttämättä osaa koska se toinen on tullut ihan erilaisesta maailmasta.
Voit verrata sitä tähän: on tyyppi, joka on elänyt sodassa viimeiset viisi vuotta ja on tyyppi, joka on elänyt kotona joutumatta sotaan ja elänyt täysin normaalisti.
Paljonko arvelet näillä olevan yhteistä? Paljonko arvelet, että se sodassa ollut saa vertaistukea siltä toiselta. No ei yhtään. Siksi vaikeneminen, eristäytyminen kaikista. Vertaistukea voi saada lähinnä saman kokemuksen saaneista, mutta minun kokemuksieni mukaan esim pahan lapsuuden kokeneet on henkisesti aika sekaisin, joten sellainen vertaistuki ei ole hyvästä, jos itse haluaa ponnistella toiseen suu
Ongelma on kyllä siinä, että kenenkään ystävän ei tarvitse terapioida sitä sekaisin olevaa. Toki ystävien kanssa voi puhua kipeistäkin asioista, mutta jauhamista ei kukaan jaksa. Eikä tuollaista asennetta, kuin AP.lla. se on se ongelma, ei kokemusten erilaisuudet.
Miksi edes pitäisi saada vertaistukea? Miksi ei voi elää elämää eteenpäin, tässä ja nyt, ja käydä ne vaikeat asiat läpi terapiassa, jos niitä on pakko vatvoa.
Ylipäätään ihmiset eivät jaksa kuunnella jatkuvaa valittamista ja itsesäälissä rypemistä, etenkään kun niille AP.n kaltaisille ei mikään neuvo tai apu kelpaa. Näkeehän sen tässäkin keskustelussa. Hän vain mitätöi muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, terapiat ja terapeutit on näitä sun tilanteita varten. Ystävien kanssa voi jakaa toki suruja ja murheitakin mutta ei kenenkään hartiat loputtomiin jaksa, ystävät eivät ole likaviemäreitä eikä heitä niin kuulu myöskään kohdella. Ootko miettinyt että ystävilleäsi voi olla ihan yhtä rankkoja asioita käsiteltävinään mutta eivät välttämättä puhu niistä sinulle?
Ja minä en ainakaan edes puhuisi ap:n kaltaiselle ihmisellevaikeuksistani, jos hänen mielestään vain hänen vaikeutensa ovat jotain ja kaikkien muiden ongelmat sen rinnalla vain turhaa kitinää.
Miksi sun kaltaisia ihmisiä on olemassa? Onko sulla yhtään hienotunteisuutta? Menisit varmaan syöpään kuolevalle kaverillesi valittamaan että hitto kun on rankkaa kun mulla on niskat jumissa.
Mutta eihän niitä ongelmia voi ikinä arvottaa, eihän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäviltä saa vertaistukea, terapeuteilta ammattiapua.
Ongelmahan siis on se, ettei ystäviltä saa sitä vertaistukea, koska kokemuspohja on liian erilainen. Se ei tarkoita etteikö ystävät haluaisi sitä antaa, mutta he eivät välttämättä osaa koska se toinen on tullut ihan erilaisesta maailmasta.
Voit verrata sitä tähän: on tyyppi, joka on elänyt sodassa viimeiset viisi vuotta ja on tyyppi, joka on elänyt kotona joutumatta sotaan ja elänyt täysin normaalisti.
Paljonko arvelet näillä olevan yhteistä? Paljonko arvelet, että se sodassa ollut saa vertaistukea siltä toiselta. No ei yhtään. Siksi vaikeneminen, eristäytyminen kaikista. Vertaistukea voi saada lähinnä saman kokemuksen saaneista, mutta minun kokemuksieni mukaan esim pahan lapsuuden kokeneet on henkisesti aika sekaisin, joten sellainen vertaistuki ei ol
Vastauksista huomaa kyllä keltä on se poni jäänyt saamatta ja kellä on vähän muita kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut näkyy triggeröityvän hirveesti kun heidän traumojaan ja vaikeuksiaan, joista he ei kellekään ikinä kerro ja esittävät että kaikki on hyvin, ei tunnusteta. Ehkä kannattaisi mennä vaikka terapeutille puhumaan niin ei tarvitse niin ylireagoida.
Jotkut näyttää triggeröityvän ihan hirveästi siitä että muillakin ihmisillä on vaikeita kokemuksia, vaikka heidän elämänsä saattaisi vaikuttaa helpolta ulospäin.
No kun aloitus ei käsittele tuota aihetta niin onhan se turhauttavaa kun yhdet jankuttaa koko ajan omaa aihettaan. Perusta sille mieluummin oma ketju.
Sitähän aloitus just käsittelee. Aloittaja on nähnyt tuttaviensa elämistä vain ne ulospäin näkyvät kuoret eikä niitä vaikeuksia ja sen perusteella olettaa muiden elämän olevan helpompaa kuin hänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi uskonut että te naiset kilpailette ja pädette tässäkin asiassa 😆
Et ehkä ymmärtänyt tuota aloituksen pointtia ollenkaan, enkä minä ala sitä sinulle selittämäänkään, koska vaikutat sen verran yksinkertaiselle ja ikävälle tapaukselle.
Aloittaja tässä ikävä ja yksinkertainen on. Aloittaja haluaa olla se, joka on kärsinyt kaikkein eniten ja jota kukaan ei ymmärrä. Hän itse ei suostu edes ajattelemaan mahdollisuutta, että muillakin on "vaikeuksia". Ne muut ei vaan identifioi itseään vaikeuksien kautta.
Aloittaja kuulostaa kyllä myös todella nuorelta ja lapselliselta.
Niin sun "vaikeudet" on sitä kun sait kerran tentistä kolmosen vaikka oisit halunnu nelosen. Siksi mitään ymmärrystäkään mistään ei ole.
Jotka on myös eri asia kuin omat vanhemmat.