Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa kilttiä, miten reagoida siihen ystävällisesti, kun ystävä antaa "vinkkejä" , joita en ole pyytänyt?
04.06.2024 |
Moi!
Olen liian kiltti ja miellyttämisen haluinen ja ärsyttää ystäväni, joka varmaan ihan ajattelemattaan antaa hitsin hyviä vinkkejä.
Mm. meikkaukseen liittyen. Tai sitten kommentoi asuani, ilman, että olen kysynyt hänen mielipidettään. Tässä on siis kyse vähän negatiivisesta sävystä. Meikkaan melko kevyesti ja ystäväni taas raskaammin ja minun pitäisi sitten meikata hänen tavallaan, ilmeisesti :). Ystäväni ei ole itse mikään muotikuningatar, joten vinkkien antamiseen ei ole mitään meriittiä!
Kertokaa siis vellihousulle, miten saan tämän loppumaan. Tämä ärsyttää itseäni nyt niin, että en kohta halua nähdä häntä. Ja en saa sanotuksi, kun olen liian kiltti. Ja sitten jään yksin jälkikäteen kiroilemaan, että miksi en sanonut, että: "Tämä on minun tyylini ja haluan näyttää tällaiselle". Nyt ihanat palstadaamit, vinkkejä kehiin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!
Teoriassa hyvä lause, mutta sanopa ääneen, jos toinen on hankala, voi vetää tästä valtavan draaman.
Juurikin tämä.
Itse sanoin juuri tuon lauseen ja sain heti vastauksen "kun selkeästi näkee, ettet joko itse tajua pyytää tai edes huomaa virheitäsi".
Kysymyksessä oli hänestä liian matalat korot sandaaleissani, uusi hiusmallini ja olkalaukkuni värisävy (aavikko oli huono, sahara olisi ollut kauniimpi... ????).
Pudottakaa hyvät rakkaaat palsta kaverit nämä tallaiset idiootit pois elämästänne kokonaan! Mitä niin hyvää tämä ihminen tuo että kannattaa jatkaa noiden hänen tölväilyjensä kohteena?
Lasten kummit tai jommankumman sisarukset tai vanhemmat? Voisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni mukaan ystävällisesti reagoiminen ei tepsi päällepäsmäröiviin neuvojiin. On oltava napakka, toisinaan suorastaan tyly tai sitten katkaistava välit kokonaan. Neuvoja ei välttämättä ole narsistinen vaan omasta mielestään auttavainen ja hyväntahtoinen, joka vain haluaa muiden parasta. Toisin sanoen sokea itselleen ja olettaa muiden olevan yhtä pihalla kuin itsekin on. Siitä neuvominen, koska ei itse älyä sitä, että hänen neuvonsa kumpuavat hänen omista tarpeistaan, eivät toisten. Hyvillä aikeilla voi tietenkin perustella lähes kaikkea mahdollista aina maailman tappiin asti mutta aikeet yksinään eivät riitä. Teot ja niiden vaikutukset ratkaisevat. Kypsä ihminen tämän ymmärtää, vähän vähemmän kypsempi ei. Ap:n ystävä kuuluu selvästi tähän jälkimmäiseen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!
Teoriassa hyvä lause, mutta sanopa ääneen, jos toinen on hankala, voi vetää tästä valtavan draaman.
Juurikin tämä.
Itse sanoin juuri tuon lauseen ja sain heti vastauksen "kun selkeästi näkee, ettet joko itse tajua pyytää tai edes huomaa virheitäsi".
Kysymyksessä oli hänestä liian matalat korot sandaaleissani, uusi hiusmallini ja olkalaukkuni värisävy (aavikko oli huono, sahara olisi ollut kauniimpi... ????).
Pudottakaa hyvät rakkaaat palsta kaverit nämä tallaiset idiootit pois elämästänne kokonaan! Mitä niin hyvää tämä ihminen tuo että kannattaa jatkaa noiden hänen tölväilyjensä kohteena?
Minä pudotin, muttei se ollut helppoa. Näissä ihmisissä on usein hyviäkin puolia, tietenkin. Kaipaan yhä tätä ihmistä ja hänen hyviä puoliaan. Välillä yritin ottaa uudestaan yhteyttä, mutta sieltä tuli heti tuo ikävä ominaisuus esille. En tiedä tajuaako itse olevansa narsisti, vaikuttaa itsekin kärsivän käytöksestään, mutta selittää sen muiden kateudella.
Onneksi minulla on muitakin ihmisiä elämässäni, ja muihin oikeisiin ystäviin vertaamalla tajusinkin, kuinka kummallinen ystävyyssuhteemme oli.
Niille, jotka eivät uskoneet kun suoraan sanoin, etten kaipaa neuvoja, nykyään hymyilen ja totean "mmm" sellaiseen äänensävyyn, että tässä nyt mieliksesi kuulen, mitä sanot, mutta tarpeetonta se on. Ilokseni eivät enää niin niitä neuvoja jakelekaan, kai itsekin tajuavat, että hukkaan menee energiansa.
Ystävän motiiveja on mahdoton tietää. Ehkä hän on vaan niitä ihmisiä, jotka kommentoivat toisten ulkonäköä ja valintoja ajattelematta asiaa sen enempää, eräänlaisena small talkina. Ehkä hän projisoi jotain omaa ongelmaansa käytöksensä kautta, vaikkapa tarvetta olla hyödyksi ainoalla osaamallaan tavalla, halua vaikuttaa toisiin ihmisiin tai omaa epävarmuuttaan. Ehkä hän on manipuloiva ja inhottava. Ehkä hän epätoivoisesti kaipaa samankaltaisuutta. Ehkä hän tunnistaa kiltteytesi ja epävarmuutesi, ja siksi yrittää räväköittää olemustasi ainoalla keinolla, minkä keksii. Ei voi tietää. Koska asia todella häiritsee sinua, kyllä se kannattaa ratkaista jollain tavalla. Oma tapani konflikteja välttävänä ihmisenä olisi seuraavan kerran pyytää ystävää istumaan alas ja kysyä ystävällisesti, että miksi hän toistuvasti kommentoi vaatteitani ja meikkiäni negatiivisesti ja kertoa, että se tuntuu ikävältä ja siltä, etten kelpaa omantyylisenäni. Tai sitten heittäisin asian huumoriksi ja toteaisin, että odotinkin jo, koska ensimmäinen piikittely tyylistäni tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!
Ihan ok mutta tämä jo vaatii rohkeutta jota ei välttämättä ole. Voi sanoa pehmeämmin ja ehkä viesti menee aikanaan perille.
Oletko tosissasi?? 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!
Ihan ok mutta tämä jo vaatii rohkeutta jota ei välttämättä ole. Voi sanoa pehmeämmin ja ehkä viesti menee aikanaan perille.
Oletko tosissasi?? 😅
Kyllä. Saatan itsekin sievästi sanoa jotain omasta tyylistä tms mutta en osaa koppavasti ilmoittaa että jos tarvitsen neuvoja niin pyydän, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi olla ystäväpiirin "ylimääräinen jäsen" eli se, joka aikanaan pääsi mukaan "kaikki tai ei ketään" -periaatteella, mutta joka ei sitten kasvanutkaan kaveriporukan mukana, vaan jäi ikuiseksi reppanaksi.
Tälle surulliselle hahmolle ei saa puhua oikein mitään, kaikki on neuvomista. "Joko kävit äänestämässä" katsotaan neuvoksi mennä äänestämään, suorastaan pakoksi, vaikka se on vain keskustelunavauskysymys. "Otiko kumisaapaan mukaan?" on sekin väärä lause, koska kuka niitä sateisella geokätköilyreissulla tarvitsee, ei kukaan. Paitsi kaikki muut, jotka ovat mukana ja joilta reissu jää torsoksi, koska yksi ei voi lähteä autosta varvassandaaleissa eikä yksinkään saa jättää, koska se ei ole reilua.
Siksi tämä yksi on yhä useammin porukan ulkopuolella, kukaan ei kestä jatkuvaa koiranpentumaista miellyttämisvimmaa yhdistettynä siihen, että ei saa neuvoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla ystäväpiirin "ylimääräinen jäsen" eli se, joka aikanaan pääsi mukaan "kaikki tai ei ketään" -periaatteella, mutta joka ei sitten kasvanutkaan kaveriporukan mukana, vaan jäi ikuiseksi reppanaksi.
Tälle surulliselle hahmolle ei saa puhua oikein mitään, kaikki on neuvomista. "Joko kävit äänestämässä" katsotaan neuvoksi mennä äänestämään, suorastaan pakoksi, vaikka se on vain keskustelunavauskysymys. "Otiko kumisaapaan mukaan?" on sekin väärä lause, koska kuka niitä sateisella geokätköilyreissulla tarvitsee, ei kukaan. Paitsi kaikki muut, jotka ovat mukana ja joilta reissu jää torsoksi, koska yksi ei voi lähteä autosta varvassandaaleissa eikä yksinkään saa jättää, koska se ei ole reilua.
Siksi tämä yksi on yhä useammin porukan ulkopuolella, kukaan ei kestä jatkuvaa koiranpentumaista miellyttämisvimmaa yhdistettynä siihen, että ei saa neuvoa.
Mitä vittua mä just luin?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tilanne on tuttu minulle. Olen totaalisesti liian kiltti.
Muutama ystävä, lasten kummit, omat sisarukset, lasten isovanhemmat, jopa oma puoliso välillä:
Tilaan itselleni ravintolassa väärin, juon liikaa/liian vähän vettä, verhot ovat jonkun mielestä liian pitkät, toisen mielestä lyhyet ja näiden kummankin mielestä olen vaikea, kun en noudata ohjeita. Lapsia en osaa kasvattaa. Pitäisi olla enemmän/vähemmän/sopivammin/jotakin herkkuja, mekkoja, kasvomaalausta, harrastuksia, hattarapilviä, pomppulinnoja, uimakoulua, läskipyöriä..., olen liian kiltti/paska/hallitseva/vetäytyvä/milloin mitäkin puolisona/siskona/miniänä/äitinä/tätinä/tyttärenä/ystävänä...
Olen totaaliloppu. Nelikymppisenä olen tajunnut, että vaikka kuinka rimpuilen, en pysty miellyttämään kaikkia ja ihan jokainen purkaa sen minuun. Jos ei olisi lapsia, lähtisin erakoksi johonkin hyvin syrjäiseen paikkaan. Enää kertaakaan en haluaisi
"Olen totaaliloppu. Nelikymppisenä olen tajunnut, että vaikka kuinka rimpuilen, en pysty miellyttämään kaikkia"
Todella surullista että olet vasta nyt havahtunut tuohon että olet mulqvistien ympäröimä ja olet käyttänyt koko elämäsi yrittäen miellyttää heitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla ystäväpiirin "ylimääräinen jäsen" eli se, joka aikanaan pääsi mukaan "kaikki tai ei ketään" -periaatteella, mutta joka ei sitten kasvanutkaan kaveriporukan mukana, vaan jäi ikuiseksi reppanaksi.
Tälle surulliselle hahmolle ei saa puhua oikein mitään, kaikki on neuvomista. "Joko kävit äänestämässä" katsotaan neuvoksi mennä äänestämään, suorastaan pakoksi, vaikka se on vain keskustelunavauskysymys. "Otiko kumisaapaan mukaan?" on sekin väärä lause, koska kuka niitä sateisella geokätköilyreissulla tarvitsee, ei kukaan. Paitsi kaikki muut, jotka ovat mukana ja joilta reissu jää torsoksi, koska yksi ei voi lähteä autosta varvassandaaleissa eikä yksinkään saa jättää, koska se ei ole reilua.
Siksi tämä yksi on yhä useammin porukan ulkopuolella, kukaan ei kestä jatkuvaa koiranpentumaista miellyttämisvimmaa yhdistettynä siihen, että ei saa neuvoa.
Mihin sua sattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se kiltteyttä, että nössöilee eikä aseta rajoja sille, minkälaista käytöstä sietää toisilta ja minkälaista ei? Joskus tuntuu, että omaa henkistä vetelyyttä vaan selitellään kiltteydellä, koska kiltteys mielletään positiiviseksi ominaisuudeksi. Kun vaan sanoo olevansa kiltti, niin sitten saa kaikessa rauhassa olla kehittämättä itseään jämäkämmäksi.
TÄMÄ. Aikuisuuteen kuuluu se että on itse vastuussa rajoistaan. Sitten kun ei kyetä siihen valitetaan jälkikäteen vauvapalstalla kun joku oli ilkeä ja pohditaan kauheasti että miksihän se oli minulle niin ilkeä, voi voi kun tuntuu pahalta. Omaa toimintaa ei kuitenkaan kyetä tarkastelemaan milläänlailla kriittisesti koska muutos vaatisi pelon kohtaamista ja epämukavuuden sietämistä.
Aivan sairasta paskaa tämä nyt kyllä. Ei mulla muuta. Ap
Ap voisi olla ystäväpiirin "ylimääräinen jäsen" eli se, joka aikanaan pääsi mukaan "kaikki tai ei ketään" -periaatteella, mutta joka ei sitten kasvanutkaan kaveriporukan mukana, vaan jäi ikuiseksi reppanaksi.
Tälle surulliselle hahmolle ei saa puhua oikein mitään, kaikki on neuvomista. "Joko kävit äänestämässä" katsotaan neuvoksi mennä äänestämään, suorastaan pakoksi, vaikka se on vain keskustelunavauskysymys. "Otiko kumisaapaan mukaan?" on sekin väärä lause, koska kuka niitä sateisella geokätköilyreissulla tarvitsee, ei kukaan. Paitsi kaikki muut, jotka ovat mukana ja joilta reissu jää torsoksi, koska yksi ei voi lähteä autosta varvassandaaleissa eikä yksinkään saa jättää, koska se ei ole reilua.
Siksi tämä yksi on yhä useammin porukan ulkopuolella, kukaan ei kestä jatkuvaa koiranpentumaista miellyttämisvimmaa yhdistettynä siihen, että ei saa neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi olla ystäväpiirin "ylimääräinen jäsen" eli se, joka aikanaan pääsi mukaan "kaikki tai ei ketään" -periaatteella, mutta joka ei sitten kasvanutkaan kaveriporukan mukana, vaan jäi ikuiseksi reppanaksi.
Tälle surulliselle hahmolle ei saa puhua oikein mitään, kaikki on neuvomista. "Joko kävit äänestämässä" katsotaan neuvoksi mennä äänestämään, suorastaan pakoksi, vaikka se on vain keskustelunavauskysymys. "Otiko kumisaapaan mukaan?" on sekin väärä lause, koska kuka niitä sateisella geokätköilyreissulla tarvitsee, ei kukaan. Paitsi kaikki muut, jotka ovat mukana ja joilta reissu jää torsoksi, koska yksi ei voi lähteä autosta varvassandaaleissa eikä yksinkään saa jättää, koska se ei ole reilua.
Siksi tämä yksi on yhä useammin porukan ulkopuolella, kukaan ei kestä jatkuvaa koiranpentumaista miellyttämisvimmaa yhdistettynä siihen, että ei saa neuvoa.
Miten minä pärjään elämässäni ja ystävieni kanssa neuvomatta heitä? Ei tulisi mieleenikään neuvoa. Ystäväni ja minä olemme kaikki aikuisia, omilla jaloillamme seisovia ihmisiä. Olemme sitten varmaan neroja.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin ihan ystävällisesti vastaavalle jatkuvasti neuvovalle ihmiselle, että minulla on oma tyyli: veti herneen nenään ja syytti minua huonoitsetuntoiseksi. Näinkin voi käydä.
No kuka oikeasti kaipaa tuollaisen ihmisen seuraa?
Narsisti kääntää asian juuri kuten yllä, vika on siinä neuvottavassa. Ei kannata edes huomioida tuota kirjoittajaa, oma napa -fantasiaa, valtapeliä, alistamista, kaasuvalotusta.
Niiiiin been there ja done that. Nykyään nämä vain naurattavat minua. Ennen suutuin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoin ihan ystävällisesti vastaavalle jatkuvasti neuvovalle ihmiselle, että minulla on oma tyyli: veti herneen nenään ja syytti minua huonoitsetuntoiseksi. Näinkin voi käydä.
No kuka oikeasti kaipaa tuollaisen ihmisen seuraa?
Selvennys yllä olevaan: kuka siis kaipaa tätä herneen nenuun vetäjää?
Lisään vielä että jos tarkoitus on ollutkin loukata ja horjuttaa kaverin itsetuntoa, niin reaktio asian esille nostamiseen on todennäköisesti juuri tuo suuttuminen ja kaverin syyttäminen. Jos taas on kyseessä vain ajattelemattomuuttaan moukkamainen tyyppi, hän todennäköisesti pyytää anteeksi ja kauhistuu kun on tullut loukanneeksi, kun se ei ole ollut hänen tarkoituksensa.
En ymmärrä aloittajan ongelmaa. Miksi tuollaisista neuvoista pitää pahoittaa mieli? Ohita ne kevyesti ja sillä selvä. Ei siinä mitenkään jämäkäksi tarvi edes ruveta.
Minulla on serkku, jonka kanssa ollaan pienestä asti oltu paljon tekemisissä. Hänellä on tapana antaa juuri kuvailemasi tapaisia tyylineuvoja. Ohitan ne aina kevyesti. Serkulla on esim. tapana ehdottaa, että hän meikkaisi minut kun lähdetään ulos. Sanon aina Ei kiitos, tykkään meikata itse. Luimiväriehdotuksiin totean vain, että ehkä kokeilen joku toinen kerta, mutta nyt laitan tätä jne. Itse en pidä serkkuni meikkaustyylistä, enkä koskaan voisi antaa hänen meikata minua. En kuitenkaan halua pahoittaa hänen mieltään, sillä tiedän että hän on vilpittömin mielin liikkeellä. Hän varmasti itse uskoo näyttävänsä tosi hyvältä ja olevansa vain avuksi tarjoamalla ohjeitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se kiltteyttä, että nössöilee eikä aseta rajoja sille, minkälaista käytöstä sietää toisilta ja minkälaista ei? Joskus tuntuu, että omaa henkistä vetelyyttä vaan selitellään kiltteydellä, koska kiltteys mielletään positiiviseksi ominaisuudeksi. Kun vaan sanoo olevansa kiltti, niin sitten saa kaikessa rauhassa olla kehittämättä itseään jämäkämmäksi.
TÄMÄ. Aikuisuuteen kuuluu se että on itse vastuussa rajoistaan. Sitten kun ei kyetä siihen valitetaan jälkikäteen vauvapalstalla kun joku oli ilkeä ja pohditaan kauheasti että miksihän se oli minulle niin ilkeä, voi voi kun tuntuu pahalta. Omaa toimintaa ei kuitenkaan kyetä tarkastelemaan milläänlailla kriittisesti koska muutos vaatisi pelon kohtaamista ja epämukavuuden sietämistä.
Aloituksessa ei ollut mitään valittamiseen viittaavaa varsinaisesti vaan neuvoa/tukea pyydettiin, ja osa kommenteista on ollutkin hyviä. Eikä rajojen veto ole mikään itsestään selvä asia kaikille, kun me lähdemme jo niin erilaisista lähtökohdista ja saamme erilaiset kasvatukset. Jotkut joutuu opettelemaan pitämään puolensa ja asettamaan rajansa aikuis iässä kun lapsuuden kodista näitä eväitä ei matkaansa saanu.
"Mikä velvollisuus kellään on "kehittyä jämäkäksi", jotta voi asettaa huonosti käyttäytyville rajoja?
Eikö lähtökohtaisesti jokaisen kuuluisi ymmärtää, miten käyttäydytään ja jos näkee, että loukkaa toista, niin pyytää anteeksi ja oppii teoistaan? Ei kenenkään aikuisen tehtävä ole vapaa-ajallaan kasvattaa toista aikuista. Jokainen kasvattakoon itse itseään ja nimenomaan silloin, kun se turpavärkki ei vaan pysy kiinni, eikä silloin, kun olet satutettavana."
Kannattaa olla realisti. Kaikki ihmiset eivät käyttäydy niin kuin heidän toivoisi käyttäytyvän, joten jos haluaa asiaan muutosta eikä vain valittaa asiasta tai kiehua raivosta jälkikäteen, on opeteltava itse toimimaan toisella tavalla.