Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa kilttiä, miten reagoida siihen ystävällisesti, kun ystävä antaa "vinkkejä" , joita en ole pyytänyt?
04.06.2024 |
Moi!
Olen liian kiltti ja miellyttämisen haluinen ja ärsyttää ystäväni, joka varmaan ihan ajattelemattaan antaa hitsin hyviä vinkkejä.
Mm. meikkaukseen liittyen. Tai sitten kommentoi asuani, ilman, että olen kysynyt hänen mielipidettään. Tässä on siis kyse vähän negatiivisesta sävystä. Meikkaan melko kevyesti ja ystäväni taas raskaammin ja minun pitäisi sitten meikata hänen tavallaan, ilmeisesti :). Ystäväni ei ole itse mikään muotikuningatar, joten vinkkien antamiseen ei ole mitään meriittiä!
Kertokaa siis vellihousulle, miten saan tämän loppumaan. Tämä ärsyttää itseäni nyt niin, että en kohta halua nähdä häntä. Ja en saa sanotuksi, kun olen liian kiltti. Ja sitten jään yksin jälkikäteen kiroilemaan, että miksi en sanonut, että: "Tämä on minun tyylini ja haluan näyttää tällaiselle". Nyt ihanat palstadaamit, vinkkejä kehiin.
Kommentit (133)
Vastaa vain, että täytyypä kokeilla joskus. Näin teen, jos saan neuvoja sairauteeni tyylin "syö vitamiineja". Sen jälkeen ei yleensä jatku neuvot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä aloittajan ongelmaa. Miksi tuollaisista neuvoista pitää pahoittaa mieli? Ohita ne kevyesti ja sillä selvä. Ei siinä mitenkään jämäkäksi tarvi edes ruveta.
Minulla on serkku, jonka kanssa ollaan pienestä asti oltu paljon tekemisissä. Hänellä on tapana antaa juuri kuvailemasi tapaisia tyylineuvoja. Ohitan ne aina kevyesti. Serkulla on esim. tapana ehdottaa, että hän meikkaisi minut kun lähdetään ulos. Sanon aina Ei kiitos, tykkään meikata itse. Luimiväriehdotuksiin totean vain, että ehkä kokeilen joku toinen kerta, mutta nyt laitan tätä jne. Itse en pidä serkkuni meikkaustyylistä, enkä koskaan voisi antaa hänen meikata minua. En kuitenkaan halua pahoittaa hänen mieltään, sillä tiedän että hän on vilpittömin mielin liikkeellä. Hän varmasti itse uskoo näyttävänsä tosi hyvältä ja olevansa vain avuksi tarjoamalla ohjeitaan.
Tasapuoliseen ystävyyteen ei kuulu se että se toinen on siinä ikään kuin jatkuvasti tarkkailemassa toista, missä voisi häntä opastaa ja ohjata vaan tasapuolinen ystävyys on sitä että luottaa siihen toiseen että tämä osaa ihan itse valita luomivärinsä. Tuollainen jatkuva puolustelu ja perustelu ja vänkääminen on todella kuluttavaa enkä itse jäisi katsomaan muutamaa kertaa kauempaa.
Minulla on sisar ja eräs entinen työkaveri tuollaisia. Siskolla on aina harvoin nähdessämme tapana puuttua mukamas innostavasti hiusteni tyyliin ja kuohkeuteen, pukeutumiseen, mikä väri sopisi minulle värittömälle (!)parhaiten, meikkisutinikaan ei ollut oikeanlainen, takin napitukseen puuttuu, pidetäänkö kiinni vai auki. Työkaverillani oli pari kertaa tapana sanoa viihteelle mennessä että "sä olet tuollainen naapurintyttö, mä olen vähän tällainen eksoottisempi", juurikin sellainen ylimeikattu, hiuksensa käräyttänyt ja ylitupeerattu tapaus. Joko ymmärsit mikä näissä on vikana ja miksi heidän sanomiset on hyvä jättää omaan arvoonsa. Toki jos oikeita vinkkejä saa, niin mikä ettei.
Tällaiset ikään kuin asettuvat elämääsi mentoriksi, pyytämättä. Yksi tällainen pyrki ohjaamaan ja neuvomaan minua toistuvasti työtehtävissäni ja sitten pokkana pyysi jakamaan töitäni - kopioidakseen ne omikseen.
Ap tässä.
Myönnän, tunika + pyöräilyhousut oli ikävä kommentti. Ehkä koin lievää turhautuneisuutta.
En siis vain ymmärrä, miksi pitää asettaa itsensä sellaiseen asemaan, että kokee voivansa opastaa toista oikeastaan yhtään missään. Siis silloin, kun kyse on oikeustoimikelpoisesta yksilöstä ;). Ja kun toinen ei kysy vinkkejä asioihin? Olen vihainen itselleni, kun jään aina sanattomaksi tuollaisissa tilanteissa ja siksi avauduin täällä.
Paras oppi tässä ketjussa oli se, että mieti, mihin asioihin pystyt vaikuttamaan ja minkä voit vain skipata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Myönnän, tunika + pyöräilyhousut oli ikävä kommentti. Ehkä koin lievää turhautuneisuutta.
En siis vain ymmärrä, miksi pitää asettaa itsensä sellaiseen asemaan, että kokee voivansa opastaa toista oikeastaan yhtään missään. Siis silloin, kun kyse on oikeustoimikelpoisesta yksilöstä ;). Ja kun toinen ei kysy vinkkejä asioihin? Olen vihainen itselleni, kun jään aina sanattomaksi tuollaisissa tilanteissa ja siksi avauduin täällä.
Paras oppi tässä ketjussa oli se, että mieti, mihin asioihin pystyt vaikuttamaan ja minkä voit vain skipata.
En osaa oikein neuvoa (heh) mitään, mutta olen kyllä ihmisiä tarkkailemalla huomannut, että valtaosalla meistä on tarve päteä jossain asiassa. Toki on sellaisiakin, jotka yrittävät päteä ihan joka hemmetin asiassa. Mutta suurin osa ihmisistä valitsee itselleen jonkin "roolin" esimerkiksi kaveriporukoissa. Esimerkiksi niin, että "Päivi" on ainakin omasta mielestään porukan tyyliekspertti (ihan riippumatta siitä, onko hän oikeasti tyylitön vai ei) ja "Sanna" porukan finanssiekspertti. Päivi ei tuputa neuvojaan talousasioissa, mutta uskoo tietävänsä tyyliasiat paremmin kuin muut. Sanna sen sijaan vitsailee, ettei hän tajua muodista mitään, mutta kokee olevansa se tyyppi, joka pystyisi neuvomaan sijoittamisessa.
On totta kai ajattelematonta neuvoa muita missään asiassa jos neuvoja ei ole pyydetty, mutta kolikon toinen puoli on, että tuon neuvojan omanarvontunnolle voi olla tärkeää, että "minä tiedän paljon asiasta X" ja kokee olevansa sillä tavalla hyödyllinen apu muille. Varsinkin jos hän ei ole elämässään mitenkään erityisen menestynyt. Jos asiaa katsoo koko asetelman yläpuolelta, niin sehän on aika huvittavaakin, että joku pyöräilyshortsityyppi kuvittelee olevansa muodin asiantuntija. Tiedät varmasti, ettei sinulla ole mitään todellista syytä pahoittaa mieltäsi tuollaisen tyypin tyylikritiikistä.
Mutta sinä tiedät itse kaverisi ja kuinka pahantahtoinen hän mahdollisesti on. Jos sinulle tulee jatkuvasti paha mieli tämän tyypin kommenteista, niin eihän se oikein ole, eikä sen kannata antaa jatkua.
No se on juuri näin :)! Ap
Jos asiaa katsoo koko asetelman yläpuolelta, niin sehän on aika huvittavaakin, että joku pyöräilyshortsityyppi kuvittelee olevansa muodin asiantuntija. Tiedät varmasti, ettei sinulla ole mitään todellista syytä pahoittaa mieltäsi tuollaisen tyypin tyylikritiikistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
11- jotain tämän tyyppistä ajattelin itsekin. Nämä kommentit vain tulevat niin yllättäin, että osaa yhtään varautua. Ja sitten harmittaa se, että tunnelma menee ihan paskaksi, kun pitää napauttaa. Mutta se lienee ainoa tapa. Itselläni on tosiaan ongelmaa liiallisen kiltteyden kanssa. Ja toisaalta sitten olen aivan liian suora. Ja nyt yritän opetella olemaan ihan vaan ihminen, mutta ei se ole helppoa. Ap
Joo, yleisesti ottaen olisi hyvä opetella sanomaan asioita ihan ystävävällisesti mutta jämäkästi. Kun kerää liian pitkään omaa ärsytystä jostain, niin sitten voi tulla ulos liiankin ikävällä tavalla. Eli ensin sanotaan asioista ihan tavallisen ystävällisesti, jos ei auta, niin järeammät keinot vasta sitten käyttoon. Ei tarvi ns.napauttaa tai vaikka räjähtää ensimmäiseksi, ei sekään ole ihan reilua.
Tosin ystäväsi kuulostaa ainakin tuon mekkoesimerkkisi perusteella ikävälta ylipäätään, niin ettei sanominen välttämättä mitään auta. Jos on toistuvasti sinua kohtaan alentava, niin ehkä kannattaa vaihtaa suosiolla seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tilanne on tuttu minulle. Olen totaalisesti liian kiltti.
Muutama ystävä, lasten kummit, omat sisarukset, lasten isovanhemmat, jopa oma puoliso välillä:
Tilaan itselleni ravintolassa väärin, juon liikaa/liian vähän vettä, verhot ovat jonkun mielestä liian pitkät, toisen mielestä lyhyet ja näiden kummankin mielestä olen vaikea, kun en noudata ohjeita. Lapsia en osaa kasvattaa. Pitäisi olla enemmän/vähemmän/sopivammin/jotakin herkkuja, mekkoja, kasvomaalausta, harrastuksia, hattarapilviä, pomppulinnoja, uimakoulua, läskipyöriä..., olen liian kiltti/paska/hallitseva/vetäytyvä/milloin mitäkin puolisona/siskona/miniänä/äitinä/tätinä/tyttärenä/ystävänä...
Olen totaaliloppu. Nelikymppisenä olen tajunnut, että vaikka kuinka rimpuilen, en pysty miellyttämään kaikkia ja ihan jokainen purkaa sen minuun. Jos ei olisi lapsia, lähtisin erakoksi johonkin hyvin syrjäiseen paikkaan. Enää kertaakaan en haluaisi
Tuollaisesta voi kyllä tulla sellainenkin kierre, että tulkitsee välillä normaalinkin jutustelun sitten joksikin neuvomiseksi. Itse tunnen tällaisen henkilon. Valittaa, että muut koittaa määrätä ja hän näkee läheiset ihmissuhteetkin paljon jonkinlaisina valtataisteluina. Mutta sitten loukkaantuu myos ihan tavallisesta juttelusta, jos kysyy tavallisesti vaikka haluatko laittaa chilikastiketta ruokaan, niin tiuskitaan kiukkuisena, että miksen saa syodä ruokaani miten haluan. Vaikka ihan normaalisti kysyy. Että on kyllä asian tiimoilta jo liiallisen herkkänahkainen. Ja toisaalta itse koittaa myos vaikuttaa toisten päätoksiin, tosin aika piilotetusti, mutta jopa vähän manipulointia käyttäen ja arvostelee ja ihmettelee aika paljon toisten valintoja. Ehkä se onkin herkkä kohta myos siksi, kun itsekin sitä samaa siis tekee. Hankala tietää lopulta, mikä on hänen käytoksensä syy ja mikä seuraus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se kiltteyttä, että nössöilee eikä aseta rajoja sille, minkälaista käytöstä sietää toisilta ja minkälaista ei? Joskus tuntuu, että omaa henkistä vetelyyttä vaan selitellään kiltteydellä, koska kiltteys mielletään positiiviseksi ominaisuudeksi. Kun vaan sanoo olevansa kiltti, niin sitten saa kaikessa rauhassa olla kehittämättä itseään jämäkämmäksi.
Mikä velvollisuus kellään on "kehittyä jämäkäksi", jotta voi asettaa huonosti käyttäytyville rajoja?
Eikö lähtökohtaisesti jokaisen kuuluisi ymmärtää, miten käyttäydytään ja jos näkee, että loukkaa toista, niin pyytää anteeksi ja oppii teoistaan? Ei kenenkään aikuisen tehtävä ole vapaa-ajallaan kasvattaa toista aikuista. Jokainen kasvattakoon itse itseään ja nimenomaan silloin, kun se turpavärkki ei vaan pysy kiinni, eikä silloin, kun olet satutettavana.
Aina ei ole kyse yksiselitteisesti siitä, että joku toimisi väärin, vaan myos siitä, mistä joku toinen tykkää ja on sille ok, niin toiselle se ei sovi ja on esim. ärsyttävää tai loukkaavaa. Tämänkin takia juuri niiden omien ja henkilokohtaisten rajojen ja mieltymysten osoittaminen on oleellista ihmissuhteissa. Ei voi olettaa että toinen tietää automaattisesti (ja lukee sun ajatuksia), että mistä pidät ja mistä et, mikä on sulle ok ja mikä ei. Ei ole kilttiä esim. sietää sanomatta jotain sinänsä harmitonta käytöstä, josta itse ei pidä, ja sitten pitkän ajan kuluttua asiasta suuttuneena avautua. On toista kohtaan myos reilua, ja kilttiä, sanoa ajoissa asioista. Ja senkin voi usein tehdä ihan kiltilläkin tavalla.
Toki rajojen pitäminen ja osoittaminen on erityisen tärkeää myos silloin, kun toinen tekee jotain enemmänkin väärin ja loukkaa. Tosiasia tässä maailmassa on kuitenkin se, ettei kukaan ole täydellinen ja sitten on niitä todella mulkeroita myos. Ihmiset oppivat ja kasvattavat jatkuvasti toinen toisiaan erilaisissa ihmissuhteissa. On myos itselle kilttiä pitää puolensa, ja kyllä on myos jossain tapauksissa kilttiä huomauttaa toiselle, jos hän tekee huonosti, niin hänellä on mahdollisuus jatkossa ottaa opikseen ja toimia toisin.
Ei, lähtokohtaisesti ei voi olettaa, että aina joka tilanteessa kaikki, ihan perustaltaan kivakaan ihminen, osaisi aina käyttäytyä oikein, ja oppisi ihan itsekseen, tai ymmärtäisi välttämättä edes tehneensä ikävasti ja älyäisi pyytää anteeksi, jos kukaan ei sano, eikä raja tule vastaan. Voihan tuollaista odottaa ja olettaa, mutta sitten saa kyllä odottaa maailman tappiin asti.
Minun mielestäni olisi tälläkin palstalla tärkeää ymmärtää, että kaikki tahdittomat möläyttelijät ja neuvojat eivät ole pahantahtoisia.
Muistan esimerkiksi opiskeluajoilta yhden nuoren naisen, joka ei todellakaan ollut mikään manipuloiva narsisti vaan vähän ns. yksinkertainen ihminen, jolla ei ollut minkäänlaista sosiaalista pelisilmää. Hän oli juuri tällainen, että yritti neuvoa ihmisiä joka asiassa ja selkeästi yritti olla nimenomaan avuksi. Osa ihmisistä otti hänen neuvomisensa loukkaavana, osa näpäytteli takaisin vihaisena, osa pyöritteli silmiään ja naureskeli selän takana.
Valta-asetelma ei todellakaan mennyt niin, että kontrollifriikki narsisti siinä pompotteli muita ihmisiä, vaan niin, että kyseinen nainen jatkuvasti sabotoi sosiaalisia suhteitaan koska ei tajunnut olevansa siinä huono. Muistan, että koulun viimeisenä vuonna kyseinen nainen ei enää puhunut juuri kenellekään vaan istui hiljaa nurkassa. Eikä oikein vastaillutkaan enää, kun hänelle yritti puhua. Ja muistan ajatelleeni silloinkin vähän surullisena, miten huonosti ihmiset osaavat suhtautua siihen, että jotkut ilmaisevat itseään huonommin kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tilanne on tuttu minulle. Olen totaalisesti liian kiltti.
Muutama ystävä, lasten kummit, omat sisarukset, lasten isovanhemmat, jopa oma puoliso välillä:
Tilaan itselleni ravintolassa väärin, juon liikaa/liian vähän vettä, verhot ovat jonkun mielestä liian pitkät, toisen mielestä lyhyet ja näiden kummankin mielestä olen vaikea, kun en noudata ohjeita. Lapsia en osaa kasvattaa. Pitäisi olla enemmän/vähemmän/sopivammin/jotakin herkkuja, mekkoja, kasvomaalausta, harrastuksia, hattarapilviä, pomppulinnoja, uimakoulua, läskipyöriä..., olen liian kiltti/paska/hallitseva/vetäytyvä/milloin mitäkin puolisona/siskona/miniänä/äitinä/tätinä/tyttärenä/ystävänä...
Olen totaaliloppu. Nelikymppisenä olen tajunnut, että vaikka kuinka rimpuilen, en pysty miellyttämään kaikkia ja ihan jokainen purkaa sen minuun. Jos ei olisi lapsia, lähtisin erakoksi johonkin hyvin
Miksi sun täytyy ehdottaa jotain chilin syömisiä? Kyllä ihminen osaa itse ottaa jos kokee haluavansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen tilanne on tuttu minulle. Olen totaalisesti liian kiltti.
Muutama ystävä, lasten kummit, omat sisarukset, lasten isovanhemmat, jopa oma puoliso välillä:
Tilaan itselleni ravintolassa väärin, juon liikaa/liian vähän vettä, verhot ovat jonkun mielestä liian pitkät, toisen mielestä lyhyet ja näiden kummankin mielestä olen vaikea, kun en noudata ohjeita. Lapsia en osaa kasvattaa. Pitäisi olla enemmän/vähemmän/sopivammin/jotakin herkkuja, mekkoja, kasvomaalausta, harrastuksia, hattarapilviä, pomppulinnoja, uimakoulua, läskipyöriä..., olen liian kiltti/paska/hallitseva/vetäytyvä/milloin mitäkin puolisona/siskona/miniänä/äitinä/tätinä/tyttärenä/ystävänä...
Olen totaaliloppu. Nelikymppisenä olen tajunnut, että vaikka kuinka rimpuilen, en pysty miellyttämään kaikkia ja ihan jokainen purkaa sen minuun. Jo
En ole tuo kenelle vastaat, mutta mistä lähtien on ollut loukkaavaa tarjota ruokapöydässä toiselle jotain? Vaikka sitten chilikastiketta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa että tuollaiset ystävät on vain tipahtaneet pois elämästäni. Olen vain ollut harvemmin ja harvemmin yhteydessä, koska en jaksa tuollaista, enkä mitään muutakaan tympeää siviilissä, varsinkaan niiltä ihmisiltä joiden pitäisi olla puolellani. Vastaus siis että reagoin vähentämällä yhteydenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi tälläkin palstalla tärkeää ymmärtää, että kaikki tahdittomat möläyttelijät ja neuvojat eivät ole pahantahtoisia.
Muistan esimerkiksi opiskeluajoilta yhden nuoren naisen, joka ei todellakaan ollut mikään manipuloiva narsisti vaan vähän ns. yksinkertainen ihminen, jolla ei ollut minkäänlaista sosiaalista pelisilmää. Hän oli juuri tällainen, että yritti neuvoa ihmisiä joka asiassa ja selkeästi yritti olla nimenomaan avuksi. Osa ihmisistä otti hänen neuvomisensa loukkaavana, osa näpäytteli takaisin vihaisena, osa pyöritteli silmiään ja naureskeli selän takana.
Valta-asetelma ei todellakaan mennyt niin, että kontrollifriikki narsisti siinä pompotteli muita ihmisiä, vaan niin, että kyseinen nainen jatkuvasti sabotoi sosiaalisia suhteitaan koska ei tajunnut olevansa siinä huono. Muistan, että koulun viimeisenä vuonna kyseinen nainen ei enää puhunut juuri kenellekään vaan istui hiljaa nur
Ja edelleenkään ko tyypinkö ei tarvitse katsoa peiliin vaan muiden sopeutua hänen törttöilyyn? Vaikkei jo tyyppi saanut yhtä ainoata ihmissuhdetta aikaiseksi mitä erilaisten ihmisten kanssa niin syy on näissä kaikissa muissa eikä suinkaan törpössä?
Vierailija kirjoitti:
En ole tuo kenelle vastaat, mutta mistä lähtien on ollut loukkaavaa tarjota ruokapöydässä toiselle jotain? Vaikka sitten chilikastiketta.
Kysehän ei ollut tarjoamisesta lainkaan vaan puuttumisesta muiden valintoihin. Laita ko. ainekset johonkin tarjolle niin kyllä siitä osaa jokainen ottaa itsenäisestikin jos HALUAA. Sinun ei tarvitse vahdata sitä osaako tuo toinen toimia sun mielestä järkevästi vaan voit keskittyä hyvän ja tasa-arvoisen ilmapiirin ylläpitoon omalta osaltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi tälläkin palstalla tärkeää ymmärtää, että kaikki tahdittomat möläyttelijät ja neuvojat eivät ole pahantahtoisia.
Muistan esimerkiksi opiskeluajoilta yhden nuoren naisen, joka ei todellakaan ollut mikään manipuloiva narsisti vaan vähän ns. yksinkertainen ihminen, jolla ei ollut minkäänlaista sosiaalista pelisilmää. Hän oli juuri tällainen, että yritti neuvoa ihmisiä joka asiassa ja selkeästi yritti olla nimenomaan avuksi. Osa ihmisistä otti hänen neuvomisensa loukkaavana, osa näpäytteli takaisin vihaisena, osa pyöritteli silmiään ja naureskeli selän takana.
Valta-asetelma ei todellakaan mennyt niin, että kontrollifriikki narsisti siinä pompotteli muita ihmisiä, vaan niin, että kyseinen nainen jatkuvasti sabotoi sosiaalisia suhteitaan koska ei tajunnut olevansa siinä huono. Muistan, että koulun viimeisenä vuonna kyseinen nainen ei enä
"Ja edelleenkään ko tyypinkö ei tarvitse katsoa peiliin vaan muiden sopeutua hänen törttöilyyn? Vaikkei jo tyyppi saanut yhtä ainoata ihmissuhdetta aikaiseksi mitä erilaisten ihmisten kanssa niin syy on näissä kaikissa muissa eikä suinkaan törpössä?"
Kuka näin on sanonut? Ei kenenkään ole pakko olla "törpön" kaveri. Pointtini oli vain, että kaikki törpöt eivät ole pahoja narsisteja. Jotkut eivät vaan osaa. Eikä se peiliin katsominen auta, jos sitä sosiaalista silmää ei vaan ole.
Toki kouluympäristössä yms. pitäisi voida suhtautua erilaisiin ihmisiin ilman naureskelua ja tiuskimista. Se ei tarkoita, että kenenkään kanssa olisi pakko ystävystyä.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olisi tälläkin palstalla tärkeää ymmärtää, että kaikki tahdittomat möläyttelijät ja neuvojat eivät ole pahantahtoisia.
Muistan esimerkiksi opiskeluajoilta yhden nuoren naisen, joka ei todellakaan ollut mikään manipuloiva narsisti vaan vähän ns. yksinkertainen ihminen, jolla ei ollut minkäänlaista sosiaalista pelisilmää. Hän oli juuri tällainen, että yritti neuvoa ihmisiä joka asiassa ja selkeästi yritti olla nimenomaan avuksi. Osa ihmisistä otti hänen neuvomisensa loukkaavana, osa näpäytteli takaisin vihaisena, osa pyöritteli silmiään ja naureskeli selän takana.
Valta-asetelma ei todellakaan mennyt niin, että kontrollifriikki narsisti siinä pompotteli muita ihmisiä, vaan niin, että kyseinen nainen jatkuvasti sabotoi sosiaalisia suhteitaan koska ei tajunnut olevansa siinä huono. Muistan, että koulun viimeisenä vuonna kyseinen nainen ei enää puhunut juuri kenellekään vaan istui hiljaa nur
Tuo on eri asia. Nämä vinkkailijat ovat yleensä hyvinkin taitavia sosiaalisesti, ottavat vain muutamat uhrikseen joita sitten neuvoskelevat. Muut saavat olla neuvomiselta rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tuo kenelle vastaat, mutta mistä lähtien on ollut loukkaavaa tarjota ruokapöydässä toiselle jotain? Vaikka sitten chilikastiketta.
Kysehän ei ollut tarjoamisesta lainkaan vaan puuttumisesta muiden valintoihin. Laita ko. ainekset johonkin tarjolle niin kyllä siitä osaa jokainen ottaa itsenäisestikin jos HALUAA. Sinun ei tarvitse vahdata sitä osaako tuo toinen toimia sun mielestä järkevästi vaan voit keskittyä hyvän ja tasa-arvoisen ilmapiirin ylläpitoon omalta osaltasi.
No eikä ollut? Tuon kirjoittajan esimerkissä kysyttiin, haluatko chilikastiketta. Se ei ole puuttumista kenenkään valintoihin.
Mutta ihan sama, ihan turha tässä on nyt jostain sivuraiteille menneestä esimerkistä kinastella.
"Yrität viedä keskustelua sivuraitelle. "Minullekin tuli sellainen kuva" on triangulaatiota.
Sillä hetkellä kun Ap toteaisi, että ystävällä on kaiken lisäksi huono maku, koko keskustelu viedään päälaelleen. Lopputulos: syypää on Ap."
Vai niin. No haluan nyt kuitenkin selventää, että mielestäni ap ei ole syypää mihinkään, enkä ole tietääkseni missään vaiheessa sellaista väittänytkään.