Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa kilttiä, miten reagoida siihen ystävällisesti, kun ystävä antaa "vinkkejä" , joita en ole pyytänyt?
04.06.2024 |
Moi!
Olen liian kiltti ja miellyttämisen haluinen ja ärsyttää ystäväni, joka varmaan ihan ajattelemattaan antaa hitsin hyviä vinkkejä.
Mm. meikkaukseen liittyen. Tai sitten kommentoi asuani, ilman, että olen kysynyt hänen mielipidettään. Tässä on siis kyse vähän negatiivisesta sävystä. Meikkaan melko kevyesti ja ystäväni taas raskaammin ja minun pitäisi sitten meikata hänen tavallaan, ilmeisesti :). Ystäväni ei ole itse mikään muotikuningatar, joten vinkkien antamiseen ei ole mitään meriittiä!
Kertokaa siis vellihousulle, miten saan tämän loppumaan. Tämä ärsyttää itseäni nyt niin, että en kohta halua nähdä häntä. Ja en saa sanotuksi, kun olen liian kiltti. Ja sitten jään yksin jälkikäteen kiroilemaan, että miksi en sanonut, että: "Tämä on minun tyylini ja haluan näyttää tällaiselle". Nyt ihanat palstadaamit, vinkkejä kehiin.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
11- jotain tämän tyyppistä ajattelin itsekin. Nämä kommentit vain tulevat niin yllättäin, että osaa yhtään varautua. Ja sitten harmittaa se, että tunnelma menee ihan paskaksi, kun pitää napauttaa. Mutta se lienee ainoa tapa. Itselläni on tosiaan ongelmaa liiallisen kiltteyden kanssa. Ja toisaalta sitten olen aivan liian suora. Ja nyt yritän opetella olemaan ihan vaan ihminen, mutta ei se ole helppoa. Ap
Koskaan ei voi olla liian suora, ja jos kommentoi yllättäen tolla tavalla niin vaikuttaa hieman kontrolloinnilta. Onko tommosessa seurassa kiva viettää aikaansa missä joko pitää olla varuillaan koko ajan etää toinen töksäyttää tai jos on rennosti niin sitten töksäytys tulee arvaamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, mutta en ole pyytänyt vinkkejäsi ja jos/kun haluan vinkkejäsi niin silloin pyydän niitä, muussa tapauksessa en kiitos tarvitse!
Hymyilet kauniisti ja päättäväisesti aina kun sanot tämän. Jos ei mene perille, kysyt "Etkö ymmärrä puhetta (suomeksi)?"
Mulla OLI ihan vastaava kaveri, tuli esim. kylään jo tuttuun kotiini ja katsellen pitkin seiniä alkoi kysellä olenko koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa!
Tämä on siis entinen kaveri, ei vaan jaksanut enää kiinnostaa olla jatkuvasti varpaillaan että mitä se taas tölväsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mun olisi pitänyt avata hieman. Mielestäni ei ole kyse mistään rupattelusta, mutta ehkä olen vain liian herkkä.
Esimerkkinä: olimme lähdössä ulos ja minulla oli mekko päällä (josta olen saanut paljon kehuja). Ystäväni, joka oli itse tunikassa ja pyöräilyhousuissa mietti ääneen, että "Onko sulla mitään muuta mekkoa"? Ja sitten meikeistä: "Mulla olisi ripsiväriä, jos haluat". Itselläni oli ripsiväriä, mutta ei sellaisina kökkeröinä, kuin mitä hänellä.
En vain ymmärrä, miksi pitää kommentoida toisen ulkonäköä niin, että jää tunne, että jokin on pahasti vialla? Itselleni ei tulisi mieleenikään. Kehun, jos on aihetta, mutta en ikinä olisi sanonut ystävän pyöräilyhousuista, että onko nuo nyt sopivat meidän "tilaisuuteen".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kappas, vi ttu mainen tölvijä ilmaantui paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi todellakin tuli heti otsikosta ilmi. Miksi sinun pitäisi reagoida _ystävällisesti_?
Todella tossu olet. Pelkäät hylkäämistä niin paljon että siedät melkein mitä tahansa muilta.
Aivan väärä kommentti. Tossu???. Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin , minulla on esimerkkejä ja ne ei yksistään koske sitä meikkaamista. Ei siinä ole kysymys pelosta että ystävyyden menettäisi , kiltti ihminen nyt on sellainen ettei kykene tuntemuksiaan päin näköä sanomaan koska siinä tulee vastaan se " fiksuus" vastaan. Kommentoijan nyt kannattaisi miettiä asian toistakin puolta. Kaikki eivät ole niin suorasukaisia puheissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi vellihousu. Mun neuvo: älä uhraa voimia siihen mitä et voi muuttaa ja muuta se mitä voit.
Ystäväsi neuvot eivät lopu, teet mitä tahansa, joten älä keskity siihen. Muuta siis mitä voit, eli omaa asennetta neuvoihin. Voit olla empaattisesti nyökyttelevä tukihenkilö ystävällesi, jonka kokemus omasta merkityksestä riippuu siitä että saa antaa neuvoja. Pelastat yhden yksilön päiväm sortumasta merkityksettömyyden kuiluun näyttelemällä kiinnostunutta hänen neuvoistaan, mutta et todellakaan tee niillä neuvoilla yhtikäs mitään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nehän ei oo sun tyyliä ees ne neuvot.
Mä oon saanut neuvoja parisuhteeseen, lastenkasvatukseen, arjen hoitamiseen, siivoamiseen, elämän arvoihin jne jne ja säilyttänyt välit neuvojiin, kun aattelen, että tuuli huulia heiluttaa ja mä elän omaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla. Tsemppiä aplle!
Jos on yhtä krooninen vittuilija kuin pari entistä ystävääni, niin välien katkaisu tai etäännyttäminen hyvän päivän tutuksi on ainoa ratkaisu. Älä ole kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kuitenkin niin ap, että jos jäät yksin `kiroilemaan jälkikäteen niin kiltteyden kylkeen/tilalle voisi lisätä tyhmyyden?
Tyhmyydestä kyllä tässä asiassa pääsee helposti yli kun luet näitten naisten vinkkejä ja sovellat parhaat niitä itseesi. Synonyymi tälle asialle on myös sanonta: Kasva aikuiseksi!
Se nauttii kun sulle tulee huono horjahtanut olo. Se on sosiopaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi vellihousu. Mun neuvo: älä uhraa voimia siihen mitä et voi muuttaa ja muuta se mitä voit.
Ystäväsi neuvot eivät lopu, teet mitä tahansa, joten älä keskity siihen. Muuta siis mitä voit, eli omaa asennetta neuvoihin. Voit olla empaattisesti nyökyttelevä tukihenkilö ystävällesi, jonka kokemus omasta merkityksestä riippuu siitä että saa antaa neuvoja. Pelastat yhden yksilön päiväm sortumasta merkityksettömyyden kuiluun näyttelemällä kiinnostunutta hänen neuvoistaan, mutta et todellakaan tee niillä neuvoilla yhtikäs mitään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nehän ei oo sun tyyliä ees ne neuvot.
Mä oon saanut neuvoja parisuhteeseen, lastenkasvatukseen, arjen hoitamiseen, siivoamiseen, elämän arvoihin jne jne ja säilyttänyt välit neuvojiin, kun aattelen, että tuuli huulia heiluttaa ja mä elän omaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla. Tsemppiä aplle!
Mun ystävä on ängennyt jopa kertomaan poikakaverilleni jotain mun menneisyyden tapailuista ja muista painolasteista. Kun hän katsos tietää kaiken! Niin miten siinä jaksaa olla empaattinen tukihenkilö että juu, tuo on vaan tuollainen ja sille täytyy antaa mahdollisuus jakaa neuvoja. Juu ei.
Neuvominen ilman että toinen kysyy neuvoa on rasittava tapa. Minulla oli tuollainen ystävä. En jaksanut jatkuvaa neuvomista. Olin sinkku, köyhempi ja nuorempi ehkä nämä syynä. Koki että tarvitsen neuvoja. Oli alentavaa ja nöyryyttävää. En halunnut enää tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla OLI ihan vastaava kaveri, tuli esim. kylään jo tuttuun kotiini ja katsellen pitkin seiniä alkoi kysellä olenko koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa!
Tämä on siis entinen kaveri, ei vaan jaksanut enää kiinnostaa olla jatkuvasti varpaillaan että mitä se taas tölväsee.
Siis miksi ei saa kysyä, oletko ajatellut ostaa omaa asuntoa? Minä rupattelen kavereitten kanssa tuollaisestakin, mutta en ole ymmärtänyt, että tuo on loukkaus. On juteltu auton ostamisesta ja pyörävarkaudesta ja mietitty, miten tulee toimia. Kukaan meistä ei ole möksöttänyt koko iltaa, koska on loukkaavaa sanoa, että auton ostaminen on ajankohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mun olisi pitänyt avata hieman. Mielestäni ei ole kyse mistään rupattelusta, mutta ehkä olen vain liian herkkä.
Esimerkkinä: olimme lähdössä ulos ja minulla oli mekko päällä (josta olen saanut paljon kehuja). Ystäväni, joka oli itse tunikassa ja pyöräilyhousuissa mietti ääneen, että "Onko sulla mitään muuta mekkoa"? Ja sitten meikeistä: "Mulla olisi ripsiväriä, jos haluat". Itselläni oli ripsiväriä, mutta ei sellaisina kökkeröinä, kuin mitä hänellä.
"mä tykkään tästä mekosta"
"kiitos, laitoin jo ripsiväriä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen tilanne on tuttu minulle. Olen totaalisesti liian kiltti.
Muutama ystävä, lasten kummit, omat sisarukset, lasten isovanhemmat, jopa oma puoliso välillä:
Tilaan itselleni ravintolassa väärin, juon liikaa/liian vähän vettä, verhot ovat jonkun mielestä liian pitkät, toisen mielestä lyhyet ja näiden kummankin mielestä olen vaikea, kun en noudata ohjeita. Lapsia en osaa kasvattaa. Pitäisi olla enemmän/vähemmän/sopivammin/jotakin herkkuja, mekkoja, kasvomaalausta, harrastuksia, hattarapilviä, pomppulinnoja, uimakoulua, läskipyöriä..., olen liian kiltti/paska/hallitseva/vetäytyvä/milloin mitäkin puolisona/siskona/miniänä/äitinä/tätinä/tyttärenä/ystävänä...
Olen totaaliloppu. Nelikymppisenä olen tajunnut, että vaikka kuinka rimpuilen, en pysty miellyttämään kaikkia ja ihan jokainen purkaa sen minuun. Jos ei olisi lapsia, lähtisin erakoksi johonkin hyvin syrjäiseen paikkaan. Enää kertaakaan en haluaisi kuulla, miten ostamani juomalasit olivat väärän värisiä, liian kapeita, halpoja, turhia tai tajusinpa vihdoin ostaa edes lasit, kun ne entiset olivatkin ihan karmeat, mutta olisit nyt ennemmin...
Vierailija kirjoitti:
Mulla OLI ihan vastaava kaveri, tuli esim. kylään jo tuttuun kotiini ja katsellen pitkin seiniä alkoi kysellä olenko koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa!
Tämä on siis entinen kaveri, ei vaan jaksanut enää kiinnostaa olla jatkuvasti varpaillaan että mitä se taas tölväsee.
Minusta on todella outoa, ettei ystävältä voi kysyä onko hän koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa.
Mitä pahaa tuossa nyt oli?
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa niin rasittavalta ihmiseltä etten yksinkertaisesti kaveeraisi tuon "kaverisi" kanssa
Se on "kuulostaa".
"Oletko töissä? Saako sinulle siellä sanoa, että "meillä on jokaisella kaapissa oma hylly, voit laittaa kamman ja deodorantin sinne" vai pursahdatko itkuun, koska sinua moititaan?"
Nähtävästi olet itse jossakin suojatyöpaikassa, jos ihan ohjeistetaan mitä hyllylle laitetaan.
Kaikki eivät ole ja ihan joka asiaan ei tarvitse ulkopuolisen puuttua. Jokainen normaali osaa kyllä tamponinsa, kampansa ja dödönsä pitää siellä missä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi vellihousu. Mun neuvo: älä uhraa voimia siihen mitä et voi muuttaa ja muuta se mitä voit.
Ystäväsi neuvot eivät lopu, teet mitä tahansa, joten älä keskity siihen. Muuta siis mitä voit, eli omaa asennetta neuvoihin. Voit olla empaattisesti nyökyttelevä tukihenkilö ystävällesi, jonka kokemus omasta merkityksestä riippuu siitä että saa antaa neuvoja. Pelastat yhden yksilön päiväm sortumasta merkityksettömyyden kuiluun näyttelemällä kiinnostunutta hänen neuvoistaan, mutta et todellakaan tee niillä neuvoilla yhtikäs mitään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nehän ei oo sun tyyliä ees ne neuvot.
Mä oon saanut neuvoja parisuhteeseen, lastenkasvatukseen, arjen hoitamiseen, siivoamiseen, elämän arvoihin jne jne ja säilyttänyt välit neuvojiin, kun aattelen, että tuuli huulia heiluttaa ja mä elän omaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla. Tsemp
Mun ystävä on ängennyt jopa kertomaan poikakaverilleni jotain mun menneisyyden tapailuista ja muista painolasteista. Kun hän katsos tietää kaiken! Niin miten siinä jaksaa olla empaattinen tukihenkilö että juu, tuo on vaan tuollainen ja sille täytyy antaa mahdollisuus jakaa neuvoja. Juu ei.
Mulla ei olekaan luurankoja kaapissa. Oon ollut ihan avoin mokieni kanssa, niin ei tollasesta monimutkaisesta salailusta oo kokemuksia.
Se toinen vellihousu
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi vellihousu. Mun neuvo: älä uhraa voimia siihen mitä et voi muuttaa ja muuta se mitä voit.
Ystäväsi neuvot eivät lopu, teet mitä tahansa, joten älä keskity siihen. Muuta siis mitä voit, eli omaa asennetta neuvoihin. Voit olla empaattisesti nyökyttelevä tukihenkilö ystävällesi, jonka kokemus omasta merkityksestä riippuu siitä että saa antaa neuvoja. Pelastat yhden yksilön päiväm sortumasta merkityksettömyyden kuiluun näyttelemällä kiinnostunutta hänen neuvoistaan, mutta et todellakaan tee niillä neuvoilla yhtikäs mitään. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nehän ei oo sun tyyliä ees ne neuvot.
Mä oon saanut neuvoja parisuhteeseen, lastenkasvatukseen, arjen hoitamiseen, siivoamiseen, elämän arvoihin jne jne ja säilyttänyt välit neuvojiin, kun aattelen, että tuuli huulia heiluttaa ja mä elän omaa elämääni parhaaksi katsomallani tavalla. Tsemppiä aplle!
Valitettavasti tämä ei johda mihinkään muuhun kuin että neuvot jatkuu, ja tällä menetelmällä rikkoo oman persoonansa jos pitää vielä alkaa näyttelemäänkin, tuhlata omaa energiaa ja hyvinvointia olemalla tukihenkilö idiootille?.
Tällä asenteella saa luotua itselleen masennuksen tai burn outin, ja liian kilttien ihmisten yli kävellään hyvin herkästi sekä liian kilttiä käytetään hyväksi jne. Kyllä se vaan pitää valitettavasti kohdata konflikti tilanne ja pitää puolensa!
Alue: Aihe vapaa
Missä kohtaa se ystäväsi siis sanoo sinulle pahasti? "Onko sinulla muuta mekkoa" ei tarkoita, että mekkosi on ruma, se on sellainen, että kaikki mahdolliset hyttyset pääsevät aterialle selkääsi tms. ja "Mulla olisi ripsiväriä, jos haluat" kertoo vain siitä, että ystäväsi on valmis tarjoamaan ripsiväriä. Kumpikaan noista kommenteista ei ole ilkeä tai paha, vain sinä olet valmis pahoittamaan mielesi täysin turhasta!
Nähtävästi sinua saa vain kehua, ei sanoa yhtään mitään muuta, koska koet sen todella syvästi ilkeytenä.
Oletko töissä? Saako sinulle siellä sanoa, että "meillä on jokaisella kaapissa oma hylly, voit laittaa kamman ja deodorantin sinne" vai pursahdatko itkuun, koska sinua moititaan?