Auttakaa kilttiä, miten reagoida siihen ystävällisesti, kun ystävä antaa "vinkkejä" , joita en ole pyytänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmasi todellakin tuli heti otsikosta ilmi. Miksi sinun pitäisi reagoida _ystävällisesti_?

Todella tossu olet. Pelkäät hylkäämistä niin paljon että siedät melkein mitä tahansa muilta. 

Aivan väärä kommentti. Tossu???. Ymmärrän aloittajaa oikein hyvin , minulla on esimerkkejä ja ne ei yksistään koske sitä meikkaamista. Ei siinä ole kysymys pelosta että ystävyyden menettäisi , kiltti ihminen nyt on sellainen ettei kykene tuntemuksiaan päin näköä sanomaan koska siinä tulee vastaan se " fiksuus" vastaan. Kommentoijan nyt kannattaisi miettiä asian toistakin puolta. Kaikki eivät ole niin suorasukaisia puheissaan.

Siinä nimenomaan on kyse pohjimmiltaan hylkäämisen pelosta. Itsekin olen ollut ylikiltti, rajaton miellyttäjä

-eri

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei olekaan luurankoja kaapissa. Oon ollut ihan avoin mokieni kanssa, niin ei tollasesta monimutkaisesta salailusta oo kokemuksia. 

Se toinen vellihousu

Ei mullakaan ollut, mutta kun poikakaveri alkoi puhua että niin exäsihän oli tällainen ja tuollainen enkä minä sitä ollut hänelle kertonut, niin vähän ihmetytti. Eivät tunteneet tosiaan. Ainoa yhteys oli tämä joka asiaan muutenkin nokkansa työntävä kaverini joka kulki samassa baarissa poikaystäväni kanssa (jossa minä en suinkaan aina ollut mukana)

Sano että mulle kelpaa tämä. En oikein välitä muusta enkä koe omakseni.

Onko se kiltteyttä, että nössöilee eikä aseta rajoja sille, minkälaista käytöstä sietää toisilta ja minkälaista ei? Joskus tuntuu, että omaa henkistä vetelyyttä vaan selitellään kiltteydellä, koska kiltteys mielletään positiiviseksi ominaisuudeksi. Kun vaan sanoo olevansa kiltti, niin sitten saa kaikessa rauhassa olla kehittämättä itseään jämäkämmäksi.

Vierailija kirjoitti:

"Oletko töissä? Saako sinulle siellä sanoa, että "meillä on jokaisella kaapissa oma hylly, voit laittaa kamman ja deodorantin sinne" vai pursahdatko itkuun, koska sinua moititaan?"

 

Nähtävästi olet itse jossakin suojatyöpaikassa, jos ihan ohjeistetaan mitä hyllylle laitetaan.

Kaikki eivät ole ja ihan joka asiaan ei tarvitse ulkopuolisen puuttua. Jokainen normaali osaa kyllä tamponinsa, kampansa ja dödönsä pitää siellä missä haluaa.

Olen suojatyöpaikassa pankissa, perehdytykseen kuuluu sekin, että selostetaan, missä säilytetään ns. omat tavarat, avokonttorissa ei ole omia pöytiä ja laatikostoja, laukkukin jätetään muualle lukkojen taakse. Ja todella kerromme, että vessassa jokaisella on oma lokero, koska kesken työpäivän ei poistuta alakerran ulkovaatekaapille. "Jokainen normaali osaa kyllä tamponinsa, kampansa ja dödönsä pitää siellä missä haluaa" - niin varmasti, mutta tuolla tavalla ajatellen sinun dödösi ja kampasi ja tamponisi eivät välttämättä ole oikeassa paikassa kokonaisuuden kannalta. On inhottavaa siirrellä toisen tavaroita omasta lokerostaan vain siksi, että tuo toinen ei halua noudattaa yhteisiä sääntöjä.

Saatko kenties enemmän ympäristön huomiota kuin ystäväsi ? Onko kyseessä kateus ?

Usein riittää kun sanoo muutaman kerran vastaan niin loppuu kommentoiminen. Tuo "tämä on minun tyylini" on hyvä, sitten voit sanoa että minulle riittää tämän verran ripsaria ja että pidän tästä mekosta tai meillä on eri tyylit, tykkään näistä. Joillakin on tarve ilkeillä kilteille jotka eivät sano vastaan.

Jos Ap:n ystävä on narsisti tai sosiopaatti, takaisin sanominen ei aina riitä. Narsisti katsoo vain olevansa huolehtiva kanaemo, joka yrittää parhaansa auttaa ystävää, joka ei oikein ymmärrä elämää ja omaa parastaan. Narsisti osaa vääntää ja kääntää kaiken niin kummalliseksi, että ystävällinen rajanveto kääntyy Ap:ta itseään vastaan.

Tai vaihtoehtoisesti tekee kuten vastaava ihminen elämässäni, alkoi oikein korostaa sitä, kuinka "herkkähipiäinen" muka olin. Puhui jatkuvasti päälleni, josta sanoin monta kertaa ihan nätisti. Muiden ollessa sitten paikalla, hän totesi kovasti ääneen, että mitä sinä olitkaan mieltä X, puhu vain reippaasti, me kuuntelemme nyt kaikki.

Ei siis voinut vain jättää puhumatta päälle kutrn normaalisti toimitaan, vaan käänsi tuon ärsyttävän tapansa minun ongelmakseni ja käänsi oudon valon minua kohti, niin että muut alkoivat kummastella mikä ihmeen mimosa olen.

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen samaa mieltä, olen AIVAN LIIAN nössykkä. Mutta kun en ymmärrä, miksi toisen ulkonäköä ylipäätään pitää kommentoida? Sen ymmärrän, jos olen lähdössä liian paljastavassa asussa ilman, että ymmärtäisin sitä itse :). Ap

Taidat tykätä tuosta uhrin roolista? Pysyttele siis siinä sitten, minkäs sinä itsellesi mahdat kun vaan olet tuollainen nössykkä joka ei mahda mitään tällekään asialle. :( Jatka sen kyselemistä miksi jotkut ovat niin ilkeitä ja kauheita äläkä vaan jätä sellaisia ihmisiä taaksesi, ethän sinä nyt uskalla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla OLI ihan vastaava kaveri, tuli esim. kylään jo tuttuun kotiini ja katsellen pitkin seiniä alkoi kysellä olenko koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa!

Tämä on siis entinen kaveri, ei vaan jaksanut enää kiinnostaa olla jatkuvasti varpaillaan että mitä se taas tölväsee.

Minusta on todella outoa, ettei ystävältä voi kysyä onko hän koskaan ajatellut ostaa omaa asuntoa. 

Mitä pahaa tuossa nyt oli? 

Luultavasti tapa, jolla sen esitti. Jos arvostellen katsellaan ja siihen kysymykseen sisältyy nenän nyrpistelyä, silmien pyörittelyä tai muuta typerää käytöstä, niin harva tykkää.

On täysin eri asia keskustella asiallisesti ja toimia, kuten aikuisen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Kyselet täällä v-mmaisten mt-potilaiden työttömienkerhossa vinkkejä elämääsi ja kaverissasi on jotakin vikaa?

Mahtava kommentti mutta mitä tällä oikein haettiin?

Vierailija kirjoitti:

Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!

Teoriassa hyvä lause, mutta sanopa ääneen, jos toinen on hankala, voi vetää tästä valtavan draaman.

Vierailija kirjoitti:

Onko se kiltteyttä, että nössöilee eikä aseta rajoja sille, minkälaista käytöstä sietää toisilta ja minkälaista ei? Joskus tuntuu, että omaa henkistä vetelyyttä vaan selitellään kiltteydellä, koska kiltteys mielletään positiiviseksi ominaisuudeksi. Kun vaan sanoo olevansa kiltti, niin sitten saa kaikessa rauhassa olla kehittämättä itseään jämäkämmäksi.

Mikä velvollisuus kellään on "kehittyä jämäkäksi", jotta voi asettaa huonosti käyttäytyville rajoja?

Eikö lähtökohtaisesti jokaisen kuuluisi ymmärtää, miten käyttäydytään ja jos näkee, että loukkaa toista, niin pyytää anteeksi ja oppii teoistaan? Ei kenenkään aikuisen tehtävä ole vapaa-ajallaan kasvattaa toista aikuista. Jokainen kasvattakoon itse itseään ja nimenomaan silloin, kun se turpavärkki ei vaan pysy kiinni, eikä silloin, kun olet satutettavana.

Ap on ystävänä sitä rasittavinta laatua: hirmuinen ripustautuja, joka roikkuu mukana, vaikka kukaan ei kaipaa seuraansa. Seuraavaksi hän kertoo olevansa ainoa, joka järjestää juhlia ja sitten kaikki innostuvat, että ihanaa, mutta kukaan ei lopulta halua olla mukana. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!

Ihan ok mutta tämä jo vaatii rohkeutta jota ei välttämättä ole. Voi sanoa pehmeämmin ja ehkä viesti menee aikanaan perille.

"Kiitos vinkistä, mutta viihdyn kevyemmässä meikissä."

"Kiitos vinkistä, mutta tämä asu on juuri minun mieleeni."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!

Teoriassa hyvä lause, mutta sanopa ääneen, jos toinen on hankala, voi vetää tästä valtavan draaman.

Juurikin tämä.

Itse sanoin juuri tuon lauseen ja sain heti vastauksen "kun selkeästi näkee, ettet joko itse tajua pyytää tai edes huomaa virheitäsi".

Kysymyksessä oli hänestä liian matalat korot sandaaleissani, uusi hiusmallini ja olkalaukkuni värisävy (aavikko oli huono, sahara olisi ollut kauniimpi... ????).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä tarviin sun neuvoja, niin mä pyydän niitå, kiitos!

Teoriassa hyvä lause, mutta sanopa ääneen, jos toinen on hankala, voi vetää tästä valtavan draaman.

Juurikin tämä.

Itse sanoin juuri tuon lauseen ja sain heti vastauksen "kun selkeästi näkee, ettet joko itse tajua pyytää tai edes huomaa virheitäsi".

Kysymyksessä oli hänestä liian matalat korot sandaaleissani, uusi hiusmallini ja olkalaukkuni värisävy (aavikko oli huono, sahara olisi ollut kauniimpi... ????).

Pudottakaa hyvät rakkaaat palsta kaverit nämä tallaiset idiootit pois elämästänne kokonaan! Mitä niin hyvää tämä ihminen tuo että kannattaa jatkaa noiden hänen tölväilyjensä kohteena?

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos vinkistä, mutta viihdyn kevyemmässä meikissä."

"Kiitos vinkistä, mutta tämä asu on juuri minun mieleeni."

Toimivat normaalin, ajattelemattoman ihmisen kanssa. Narsistin kanssa tämä vie vain yhä syvemmälle rajojen testailuun. Tässä kohtaa narsku uhriutuu, "yritin vain auttaa sua, kun et aina tajua omaa parastasi" tai saattaa jopa sanoa, että "näytät väsyneeltä", "näytät vähän pullealta tuossa mekossa, ajattelin vaan auttaa", "ehkä voisit kokeilla jotakin uutta".

Ap voisi kokeilla sanoa näin, jos siitä muodostaa riita tai kriisi, kyseessä on narsistinen ihminen. Jos ei, voi olla vain vähän hölmö ystävä, joka ottaa jatkossa opiksi.

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos vinkistä, mutta viihdyn kevyemmässä meikissä."

"Kiitos vinkistä, mutta tämä asu on juuri minun mieleeni."

Ja tätä pitää jaksaa aina vaan, kun toinen ei vaan voi muuttua ja olla hiljaa asioista, jotka eivät hänelle kuulu? Onko se jokin kiltin velvollisuus, kun osalla tuntuu olevan niitä röyhkeän oikeuksia?

Nyt taas muistan, miksi viihdyn lähes aina itsekseni.