HS: Nelikymppinen Joonas meni Tinderiin ja pettyi - psykologin vinkit

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan kannattanut huoltaa sitä ekaa parisuhdetta paremmin, niin ei olisi nykyisessä suossa. No, jälkiviisaus on aina helppoa ja ihminen on laiska luonteeltaan.

Se käy oikeasti raskaaksi kun joutuu hullua akkaa huoltamaan, vähemmällä pääsee kun viskaa mäelle koko eukon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joonaksen profiili olisi multa mennyt sivuun siitä yksinkertaisesta syystä että hän selvästi ilmoittaa ettei tiedä mitä etsii. Ei sellaiseen kannata aikaa hukata jos itse sattuu etsimään oikeaa parisuhdetta. Joonas tuntuu etsivän seuraa ja viihdyttäjää lapsettomille viikoille.

Jostain syystä nämä miehet eivät innostu, jos mulla on sitten molemmille viikoille miehet. Mulla kun ei ole lapsia. En mä odottele puutteessa sen lapsiviikon ajan. Eiks tää olis aika win-win ottaen huomioon tinderin selkeän miesenemmistön. Vähistä naisista pääsisi nauttimaan useampi mies.

Mä kyselin tästä myös aikoinani, kun vielä olin Tinderissä. Jännä juttu, että pelkkä vapaa tapailusuhde ei sitten ollutkaan oikein kenenkään mieleen. Minun olisi pitänyt vain odottaa, koska näillä jumalan luomilla olisi ollut minulle

Tuo lapsivapaa on se avainsana.

Yh ei ole sinkku vaikka sellaisena mielellään esiintyykin. Ehkäpä kannattaisi niihin tinder juttuihin laittaa tieto, että yh äiti etsii perheeseen uutta miestä?  Eikä valheellisesti väittää olevansa sinkku. Onko rehellisyys yh naisille täysin mahdotonta? Elävätkö he harhamaailmassa? Heidän pitäisi olla rehellisiä ja ilmoittaa heti alkuun etsivänsä miestä jolta puuttuu itsekunnioitus täysin.

Sinkkunainen jolla on kaakaon värisiä lapsia esittää vaatimuksia suomalaiselle miehelle siitä millainen tämän tulisi olla. Mihin se lasten niin ihana ja täydellinen isä katosi? Saiko hän kansalaisuuden ja lähti?

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Se on kokemukseen perustuvaa. Olen itse ollut kaksi kertaa ihan kivassa. Olisko sulle ihan ookoo olla sun elämänkumppanille "ihan kiva"? No näille miehille se ei lopulta ollut, ja olihan se epäreilua. Kun sitten kohtasin elämäni rakkauden, tiesin mitä ja ketä olin siihen asti odottanut. Jos olisin tiennyt sen jo aiemmin, olisin odottanut ilman noita ihan kivoja. 

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Jokainenhan sen itse päättää, mitä ohjetta noudattaa vai noudattaako mitään. Jos kaipaa intohimoa, toimivaa suhdetta, rakastumisen kokemusta ja sitä kokemusta, että toinen on itselle jotain erityistä, suosittelen pysymään erossa "ihan kivoista" kompromisseista. Toki sitten, jos riittää suhde kaveripohjalta, niin silloin se ihan kiva varmasti on ihan hyvä vaihtoehto. Kaverisuhteesa voi tietysti käydä lenkillä, pelata korttia ja tehdä ruokaa. Jos ei ole henkistä yhteyttä, ei ehkä tule niin keskusteltua, mutta voi siinä päivän kuulumiset vaihtaa.

Enemmän niitä kissoja siitä tulee, jos on epäsopivan kanssa suhteessa, jossa ei ole romantiikkaa eikä intohimoa eikä siksi tee mieli seksiäkään - sellainen suhde todennäköisimmin päättyy ja sitten ollaan yksin.

t. Se, jolle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Se on kokemukseen perustuvaa. Olen itse ollut kaksi kertaa ihan kivassa. Olisko sulle ihan ookoo olla sun elämänkumppanille "ihan kiva"? No näille miehille se ei lopulta ollut, ja olihan se epäreilua. Kun sitten kohtasin elämäni rakkauden, tiesin mitä ja ketä olin siihen asti odottanut. Jos olisin tiennyt sen jo aiemmin, olisin odottanut ilman noita ihan kivoja. 

Minä olin myös kerran "ihan kivan" kanssa. Aluksi olikin ihan kivaa, mutta innostus hiipui muutaman kuukauden jälkeen. Seksi alkoi maistua puulta, kun mitään aitoa vetoa ei ollut toiseen, ja sitten se meni sellaiseksi, että ikäänkuin avusteisesti vaan hankittiin orgasmit - itse fantasioin mitä fantasioin, mutta mitään kiihkoa en tuntenut sitä toista kohtaan, eikä ajatuksissakaan seksi hänen kanssaan mitenkään sytyttänyt. Se oli lähinnä vain erilainen tapa hoidella itselleni tyydytys - olisin ihan yhtä lailla voinut hoitaa asian omin sormin, se toinen ihminen oli oikeastaan yhdentekevä. Myöskään yhdessä tekeminen ei jossain vaiheessa enää kiinnostanut. Lopulta suhde alkoi rakoilla, kun toinen koki suhteen yksipuoliseksi - mitä se olikin. Hän koki, etten ollut häneen samalla laila rakastunut kuin hän minuun - ja tottahan se olikin. Lopetimme suhteen. Nyt molemmilla uusi suhde, ja olen hänen puolestaan onnellinen, että löysi ilmeisesti oikean rakkauden. Myös omalla kohdalla on nyt sellainen suhde, jossa on oikeasti kipinää.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Miksi kissa olisi tuossa huonompi vaihtoehto? En ainakaan itse koe saavani tuollaisesta suhteesta sitä, mitä suhteelta kaipaan, eli kyllä minulle on oikeastaan ihan sama sitten vaikka olla yksin kissan kanssa. En halua suhdetta pelkän suhteen vuoksi. Ei sinkkuus mikään ihanneolotila ole, mutta kyllä se sitten kuitenkin kiilaa sen ohi, jos olisi jossain tyytymissuhteessa. Tyytymissuhde katkeroittaa ja tekee surulliseksi.

Tämä mies sentään ilmeisesti laittoi rohkeasti tiedon jälkikasvustaan profiiliin. Liian moni mies piilottelee lapsiaan. Todella tympeää tuhlata aikaa näihin huijareihin. Olisi pitänyt aina kysyä heti ensimmäisenä oikea ikä ja lasten lkm. Näistä asioista ja toki pituudesta ja painosta huijattiin eniten. Ne treffit jäi kyllä yhteen kertaan aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Miksi kissa olisi tuossa huonompi vaihtoehto? En ainakaan itse koe saavani tuollaisesta suhteesta sitä, mitä suhteelta kaipaan, eli kyllä minulle on oikeastaan ihan sama sitten vaikka olla yksin kissan kanssa. En halua suhdetta pelkän suhteen vuoksi. Ei sinkkuus mikään ihanneolotila ole, mutta kyllä se sitten kuitenkin kiilaa sen ohi, jos olisi jossain tyytymissuhteessa. Tyytymissuhde katkeroittaa ja tekee surulliseksi.

Toinen kirjoittaja tarkoitti kissojen nostamista pöydälle. Tyytymissuhteessa on vaikeampi sietää toisen keskeneräisyyttä.

Kannattaa etsiä samanikäistä ja samanlaisessa elämäntilanteessa elävää. Itseäni ärsyttää kun kaikenlaiset setämiehet yrittävät lähestyä. Peiliin kannattaisi vilkaista edes joskus. Kyllä se vanhuus tulee meille kaikille. En aio tuhlata parhaita elinvuosiani johonkin mahakkaaseen kääkkään.

Vierailija kirjoitti:

Olisinpa itsekin varakas, koulutettu, johtaja ammatissa, kunnon konservatiivinen herrasmies Espoosta ja vielä urheilullinenkin. Kyllä luulisi sporttista naista tulevan ovista ja ikkunoista...

Mutta ei näköjään suomessa. :D ihan täys vitsi koko suomen naistarjonta :D

Kyllä, ja vaimoksi pitää heti ryhtyä 50/50 suhteeseen pienemmällä palkalla, huolehtimaan huushollista, oma kunto ja ulkonäkö omasta pussista pe nis palkalla vielä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Jokainenhan sen itse päättää, mitä ohjetta noudattaa vai noudattaako mitään. Jos kaipaa intohimoa, toimivaa suhdetta, rakastumisen kokemusta ja sitä kokemusta, että toinen on itselle jotain erityistä, suosittelen pysymään erossa "ihan kivoista" kompromisseista. Toki sitten, jos riittää suhde kaveripohjalta, niin silloin se ihan kiva varmasti on ihan hyvä vaihtoehto. Kaverisuhteesa voi tietysti käydä lenkillä, pelata korttia ja tehdä ruokaa. Jos ei ole henkistä yhteyttä, ei ehkä tule niin keskusteltua, mutta voi siinä päivän kuulumiset vaihtaa.

Enemmän niitä kissoja siitä tulee, jos on epäsopivan kanssa suh

Ehdotuksena "ihan kivoille" mitä jos kommunikoisitte sen partnerinne kanssa kunnolla niin, että molempien toiveet täyttyisivät? Enkä puhu nyt vinkkien antamisesta. Joo jollakin pienellä prosentilla toimii päivittäminen, mutta ootteko oikeesti valmiita ottaan ennemmin riskin yksinjäämisestä kuin kommunikoimaan ja oppimaan siitä miten parisuhde toimii?

Vierailija kirjoitti:

Ehdotuksena "ihan kivoille" mitä jos kommunikoisitte sen partnerinne kanssa kunnolla niin, että molempien toiveet täyttyisivät? Enkä puhu nyt vinkkien antamisesta. Joo jollakin pienellä prosentilla toimii päivittäminen, mutta ootteko oikeesti valmiita ottaan ennemmin riskin yksinjäämisestä kuin kommunikoimaan ja oppimaan siitä miten parisuhde toimii?

Kaikkien kanssa ei sitä kemiaa, kipinää ja esim. yhteensopivia seksuaalisia mieltymyksiä ole eikä niitä saa taiottua millään keskustelulla. Sinä saat nyt tuon kuulostamaan siltä, että toimiva parisuhde voi onnistua kenen tahansa kanssa, mutta rakastuminen, intohimo ja yhteensopivuus eivät ole mitään sopimusasioita ja päätetävissä olevia juttuja. Niitä ei voi ohjailla. Jos aitoa henkistä yhteyttä ja kiinnostusta toiseen ei ole, niin sitten ei ole. Mikään kommunikointi ja parisuhdetaidot eivät muuta epäsopivaa kumppania sopivaksi, eivätkä muuta "ihan kivaa" intohimoisen rakkauden ja halun kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Ei, vaan feminismin ansiosta naisella on mahdollisuus elellä onnellista elämää kissojen kanssa sen sijaan, että täytyisi tuhlata elämäänsä kädenlämpöisessä suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus edelliseltä sivulta "Mitään "ihan kivaa" kompromissia ei kannata huolia."

Tässä kulminoituu hienosti feminismin naisille aiheuttama tuho. Just toi on se looppi johon te kannustatte muita naisia kun teillä on itellä paha olla. Kissoja tulossa.

Jokainenhan sen itse päättää, mitä ohjetta noudattaa vai noudattaako mitään. Jos kaipaa intohimoa, toimivaa suhdetta, rakastumisen kokemusta ja sitä kokemusta, että toinen on itselle jotain erityistä, suosittelen pysymään erossa "ihan kivoista" kompromisseista. Toki sitten, jos riittää suhde kaveripohjalta, niin silloin se ihan kiva varmasti on ihan hyvä vaihtoehto. Kaverisuhteesa voi tietysti käydä lenkillä, pelata korttia ja tehdä ruokaa. Jos ei ole henkistä yhteyttä, ei ehkä tule niin keskusteltua, mutta voi siinä päivän kuulumiset vaihtaa.

Enemmän niitä

Ehdotuksena "ihan kivoille" mitä jos kommunikoisitte sen partnerinne kanssa kunnolla niin, että molempien toiveet täyttyisivät? Enkä puhu nyt vinkkien antamisesta. Joo jollakin pienellä prosentilla toimii päivittäminen, mutta ootteko oikeesti valmiita ottaan ennemmin riskin yksinjäämisestä kuin kommunikoimaan ja oppimaan siitä miten parisuhde toimii?

 Mitä se kommunikointi auttaa, jos toinen on ihan kiva, mutta ei sen enempää? Eihän se tarkoita, että ihmisessä olisi mitään vikaa, vaan sitä, ettei kummankaan persoonalla ja haluilla saada molemmille tyydyttävää suhdetta. Olisi melko kohtuutonta sanoa toiselle, että noilla spekseillä et riitä, mutta tässä lista jolla voisit alkaa minulle paremmaksi.

Se itselle ihan kiva voi olla toiselle se kaikista paras, joten parempi päästää ihan kivat vapauteen ja elää itse sitten vaikka niiden kissojen kanssa.

"Mikään kommunikointi ja parisuhdetaidot eivät muuta epäsopivaa kumppania sopivaksi, eivätkä muuta "ihan kivaa" intohimoisen rakkauden ja halun kohteeksi."

Unohdan välillä että teillä ei oo mitään hajua miten asiat toimii. Mitenköhän te luulette, että se teidän intohimoisen rakkauden ja halun kohde on tullu semmoseksi? Tuurilla?

Vierailija kirjoitti:

"Mikään kommunikointi ja parisuhdetaidot eivät muuta epäsopivaa kumppania sopivaksi, eivätkä muuta "ihan kivaa" intohimoisen rakkauden ja halun kohteeksi."

Unohdan välillä että teillä ei oo mitään hajua miten asiat toimii. Mitenköhän te luulette, että se teidän intohimoisen rakkauden ja halun kohde on tullu semmoseksi? Tuurilla?

Periaatteessa joo. He ovat olleet samanhenkisiä ja seksuaalisesti yhteensopivia kanssani. Ainakin minulla siihen intohimoon liittyy olennaisesti se, miten hyvin meillä synkkaa ja että esim. seksin dynamiikka toimii ja kenen kanssa seksuaaliset mieltymykset osuvat yksiin, eli saa sellaista seksiä, jota haluaa. Kaikkien ihmisten kanssa on erilaista - joidenkin kanssa tulee tunne, että ollan "sielunkumppaneita", jotkut taas tuntuvat vain kavereilta. Parisuhteessa on paljon osa-alueita, ja silloin kun ne kaikki toimivat, on juttu ihan eri tasolla kuin jos on vain ihan kivan kanssa. Ja joihinkin tuntee vetoa, toisiin ei.

Vierailija kirjoitti:

"Mikään kommunikointi ja parisuhdetaidot eivät muuta epäsopivaa kumppania sopivaksi, eivätkä muuta "ihan kivaa" intohimoisen rakkauden ja halun kohteeksi."

Unohdan välillä että teillä ei oo mitään hajua miten asiat toimii. Mitenköhän te luulette, että se teidän intohimoisen rakkauden ja halun kohde on tullu semmoseksi? Tuurilla?

Tuuri, sattuma, ihan miksi sitä haluaa nimittää, mutta siitähän se pitkälti on kiinni, että törmääkö siihen itselle sopivaan henkilöön. Vai miten mielestäsi "asiat toimii"?

"Periaatteessa joo."

Ok. No mitä on sitten tapahtunut semmosessa tilanteessa kun pari palaakin yhteen ja se toinen onkin täysin muuttunut just intohimoisen rakkauden ja halun kohteeksi? Mennäänkö vielä tuurilla?

Tai toisaalta pidä toi sun juttu, toiset ei opi vaikka rautalangasta vääntää vaan ne virheet pitää tehä ite