Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhearki itse lapsettomana
03.06.2024 |
Kaipaan vertaistukea ja vinkkejä miten asettautua lapsiperhearkeen. Miehelläni on kaksi pientä lasta, minulla ei yhtään. En ole koskaan haaveillut lapsista monestakin syystä, ja täytyy myöntää, että viimeisetkin ajatukset sen mahdollisuudesta karisevat. Rakastan miestäni ja ostimme yhteisen asunnon muutama kuukausi sitten. Lapset ovat hänen luonaan vuoroviikoin. Koen lapsiperhearjen äärimmäisen raskaaksi, minun on hankala palautua kinastelusta ja negatiivisesta tunnelmasta päivän aikana. Lapsia joutuu komentamaan ja kieltämään todella paljon. En ole tavannut heidän äitiään, enkä tiedä hänen kasvatustyyliään. Ovat toki iältäänkin sellaisia, että ovat vielä todella villejä. En vain voi olla ajattelematta, että asiat olisi paremmin jos heitä ei olisi. Se on kamala ajatus, enkä halua syytää katkeruutta heille. He pitävät minusta, olen siis onnistunut peittämään ajatukseni. Minulla on onneksi mahdollisuus poistua tilanteesta ja tehdä omia juttujani. Vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä, rakastan häntä ja hän on minulle oikea ihminen.
Haluaisin vaan kyetä olemaan äidillinen ja turvallinen henkilö hänen lapsilleen, mutta se tuntuu äärimmäisen vaikealta. Olen saanut vinkkejä terapeutiltani joita olen yrittänyt hyödyntää. Pahinta varmasti se, jos on hankala päivä, enkä pysty henkisesti palautumaan ja olemaan iloinen kun tilanteet on ohi. Sulkeudun ja haluaisin vain poistua paikalta. Viikonloput, kun ollaan aamusta iltaan, ovat pahimpia. Minusta on niin uuvuttavaa olla jollekin kaikkea mahdollista niin henkisesti kuin fyysisesti. Lapset harvoin kunnioittavat fyysistä tilaa vaan haluavat tulla syliin jne, ja en halua sitä aina kieltääkään. Välillä sanon, että haluan nyt olla itsekseni. Aikataulut, ruoat, menemiset menevät lasten ehdoilla (terveessä määrin). Kuinka tottua tähän kaikkeen? Auttakaa!
Kommentit (53)
Kai se tuollainen jotenkin toimii, ettei äitipuoli osallistu mihinkään. Mulla on naapurissa ison talon isäntä, jolla on hänen oma poikansa vuoroviikot isänsä luona. Tällä miehellä on avovaimo ja häntä ei saanut koskaan rasittaa pojan asioilla, jos esim tekivät jonkun kolttosen pienenä meidän pojan kanssa. Ovat he yhdessä olleet jo kauan. Omia lapsia ei tällä äitipuolella ole ja on jo niin iäkäs ettei niitä enää tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa nyt on niin raskasta. Normaali perheessä ne lapset on yötä päivää jotain vailla. Sinulta ne vaativat vain hetkittäin ja joka toinen viikko ei ollenkaan. M38
Vierailija kirjoitti:
Olisko pitänyt miettiä vähän aiemmin?
Millä lailla vastauksesi on AP:lle avuksi? Aivan. pitäisikö miettiä, ennen kuin lähettä typeriä kommentteja.
Lapsiviikoille hommaa enemmän omia menoja! Älä anna liikaa, muuten kaikki alkaa mennä pieleen.
T. Entinen palvelija
Miksi muutit lapsiperheen arkeen, josset sitä halua etkä kestä? Kai sä kokeilit sitä ennen muuttoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko olla provo. Kuka ostaa yhteisen asunnon testaamatta ensin miten se arki sujuu.
Tai tapaamatta kertaakaan lasten äitiä. En siis käsitä sen äidin kannalta, että luottaa lapsensa täysin ventovieraan ihmisen kotiin joka toinen viikko.
Sekään ei ole vaihtoehto, etten osallistu lasten elämään mitenkään. En mikään hirviö ole kuitenkaan, vaikka en ole tottunut lapsiin. Se on varmasti totta, että biologiset vanhemmat suodattavat osan metelistä ja hälinästä, sitä en osaa itse vielä tehdä.
Minulle se tauko on, kun saan tehdä omia juttuja ja käydä harrastuksissa. Kyllä loppuajan arjesta pyrin kotonani olemaan ja nimenomaan kun haluan olla lasten elämässä. Tottumisessa on vain uusi haaste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero ei ole vaihtoehto. Juuri sen takia kysyin neuvoja noihin asioihin. On vanhempia ihan omien lapsien kanssa, jotka kokevat samanlaisia tunteita (tiedän, koska olen keskustellut tästä aiemminkin), eivät hekään voi erota lapsistaan. Heiltä vain ei ole oikein tullut vinkkejä kuinka palautua tilanteista.
Esimerkkinä; olen yrittänyt laskea odotuksiani esimerkiksi päivän kulusta, jotta se ei tunnu niin pahalta jos joutuu asioista vääntämään.
En aio ottaa kommenttejanne itseeni ja loukkaantua niistä. Tiedän millainen olen ja mihin kykenen. Mielestäni on hyvä, että pyydän asiaan neuvoja, enkä vain ole puhumatta asiasta.
On aivan täysin eri asia että vanhempi sanoo että ei aina jaksaisi lasten kanssa. Ne ovat silti omia rakkaita lapsia joiden eteen tekisi mitä vain. En minäkään jaksaisi teiniäni enkä aina muitakaan. Silti kuolisin silmää räpäyttämättä tuon sotkuisen ja murjottavan olennon takia. Se on aivan eri asia. Ne ovat omaa verta ja korvaamattomia ja niitä jaksaa koska ne on kyselemättä maailmaan tehnyt. Niistä myös kasvaa kunnon kansalaisia joku päivä ja minä olen vastuussa siitä.
Sinun asemasi on aivan eri, ulkokehällä odotat että lapset häipyvät. Se on pitkä aika.
En ymmärrä, miten voi olla koko päivä kitinää. Aamusta mies lähtee ulkoilee lasten kanssa. Keksii tekemistä, kirjastoa, hankkikaa trampoliini, jne.
Yhteistä sinun kanssasi voisi olla pyöräretki ja eväät (mies mukaan vahtimaan), lukemista, piirtämistä, jne. Jotain rauhallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Älä sitten tee lasten kanssa juuri mitään. Tee omia juttujasi. Ei ne sun lapsiasi ole.
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa. En voi käsittää miksi kukaan suostuisi tuollaiseen.
En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi sinun, ap, pitäis olla lapsille joku äitihahmo. Anna miehen hoitaa oma jälkikasvunsa ja keskity sinä muihin asioihin. Muuten sinulla hajoaa kasetti lopullisesti.
Ap on ai-kuin-nen. Aikuisilla on velvollisuuksia, kun jakaa sen arjen lasten kanssa. Ap koti on myös lasten koti.
Kenelläkään ei ole velvollisuuksia toisten ihmisten lapsia kohtaan, muistetaan se. Ei se tee kodista vähemmän kotia kellekään ettei isän tyttis leiki äitiä lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee paljon töitä ja harrasta niinä viikkoina kun lapset ovat teillä. Pyri sopimaan työpaikan kanssa, että joka toinen viikko teet ekstraa ja otat sitten ylityötunnit pois seuraavalla viikolla. Sovi kavereiden kanssa että tapaatte joka toinen viikko säännöllisesti harrastuksen parissa tai käytte kahvilla tai lenkillä.
Heti kun lapset ovat sen ikäisiä että heillä on jotain omia mielenkiinnonkohteita, että käyvät sinun mielenkiinnon kohteiden kanssa yhteen, ota yksi lapsi kerrallaan mukaan tekemään tätä kivaa asiaa. Se voi olla onkimista, leffaa (kuten joku ehdotti), kirjastossa käynti, hiihtäminen, jääkiekon tai rallin katsominen (tai mikä muu urheilun seuraaminen), geokätköily, padel, kuoro, suunnistus, väritysirjojen värittäminen jne. Tällä lailla helpotat lasten isänkin taakkaa kun hänelle jää vastuulle vain yksi lapsi ja samalla toimit lapselle yhtenä turvallisena esimerkkiä näyttävänä aikuisena. Monilapsisen perheen lapset lähtevät mielellään yksin jonnekin, heille tuollainen keskeytymätön aika aikuisen kanssa on erityistä.
Varaa kotiin jokin oma tila, joka on aina siisti ja sellainen kuin sinulle on tärkeää. Vaikka teidän makuuhuoneen vaatekomerosta ompelutila tai lukunurkka tai autotallista tai kellarista harrastetila. Helpottaa kun on joku paikka missä on aina rauhallista (edes kuulokkeilla) ja siistiä. Koko päivää et voi siellä viettää mutta tuntikin jo helpottaa.
Näillä asioilla saat elosta helpompaa tuleviksi vuosiksi, mutta tärkeintä on hyväksyä se, että lapset tulevat miehelle aina ensimmäisenä ja koko loppuelämäsi on mahdollisuus, että lapset muuttavat kotiinne kokoaikaiseksi. Tämä on mahdollista myös silloin kun he ovat yli 18 vuotiaita esim. onnettomuuden, eron tai ulkomailta paluun vuoksi.
Älä sitten tee lasten kanssa juuri mitään. Tee omia juttujasi. Ei ne sun lapsiasi ole.