Pelkään aviomiestäni - kannattaako erota vai yrittää korjata tilannetta?

Jos ukko oikeasti haluaa pitää liiton kasassa hän lähtee kanssasi parisuhdeterapiaan. Tai sitten ihan omaansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ukko oikeasti haluaa pitää liiton kasassa hän lähtee kanssasi parisuhdeterapiaan. Tai sitten ihan omaansa.

Minusta tuntuu jotenkin, ettei se terapia enää auta. Kun perusturvallisuus on rikottu, tietynlainen aito kunnioitus ja rakkaus kuollut, mitä yksi terapeutti enää voi tehdä. Ihmeitä tässä pitäisi tapahtua, että omassa mielessä heräisi lämpöä ja välittämistä. Hyviä vuosia mennyt tässä ihan tuuleen. 

Onko kenelläkään kokemusta, voiko terapiassa syttyä rakkaus uudelleen? 

Elämä on liian lyhyt elettäväksi väärän ihmisen kanssa ja lasten takia ei kannata huonossa suhteessa olla. He sopeutuvat kyllä ja myöhemmin ymmärtävät. nimim...kokemusta on

Lähde vaan, eiköhän tuo ole jo nokittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ukko oikeasti haluaa pitää liiton kasassa hän lähtee kanssasi parisuhdeterapiaan. Tai sitten ihan omaansa.

Minusta tuntuu jotenkin, ettei se terapia enää auta. Kun perusturvallisuus on rikottu, tietynlainen aito kunnioitus ja rakkaus kuollut, mitä yksi terapeutti enää voi tehdä. Ihmeitä tässä pitäisi tapahtua, että omassa mielessä heräisi lämpöä ja välittämistä. Hyviä vuosia mennyt tässä ihan tuuleen. 

Onko kenelläkään kokemusta, voiko terapiassa syttyä rakkaus uudelleen? 

Mulla on kokemus että voi, mutta jos sinusta oikeasti tuntuu että ei onnistu teillä enää etkä halua yrittää, niin sittenhän ratkaisu on selvä. (Meillä tosiaan oli eräässä vaikeassa elämänvaiheessa parisuhdeväkivaltaa, ja suostuin jatkamaan vain sillä ehdolla että mies hakeutuu terapiaan. Miessakit ry:n kautta hankki terapiaa vihanhallinta- yms. ongelmiinsa, ja kävimme myös erikseen parisuhdeterapeutilla selvittelemässä keskinäisiä luottamus- yms. asioista. 

Valitettavasti luulen että vaihtoehtosi ovat vähissä. Jos olet pyytänyt toistuvasti miestäsi muuttumaan eikä hän vuosien aikana ole muuttanut käytöstään niin tuskin hän pystyykään muuttamaan. Käytöksen muuttaminen on todella vaikeaa varsinkin kun on vuosien varrella oppinut purkamaan pahan olonsa toisiin. Hänen pitäisi ensin lopettaa tuollainen käytös ja sitten oppia purkamaan tunteensa rakentavalla tavalla. Iso kysymys on onko hän valmis menemään oikeasti itseensä ja tekemään todella paljon töitä käytöksensä muuttamiseksi. Toinen kysymys on se että kuinka kauan se vie, oletko sinä ja lapset valmiita kestämään vielä kuinka pitkään. Lisäksi ei ole mitään takeita että käytöksen muuttaminen onnistuu eikä hän vain jatka sinun roikottamista suhteessa jatkuvilla tyhjillä lupauksilla. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma, avioliiton ei kuulu olla tuollaista ja lapsetkin kärsivät tuollaisessa liitossa.

Näetkö hänet ihmisenä, jonka kanssa haluat vanheta?

Vinkkinä. Jos suhde puolisoon tuntuu huonolta, kannattaa nähdä se vaiva ja erota .  Kun alkaa eläkeikä lähestyä molemmilla, ollaan enemmän yhdessä töiden loputtua, tulee vaivoja toiselle tai molemmille , yhdessäolo voi olla ankeaa ja repivää. Eli erotkaa hyvissä ajoin kun vielä voimia prosessiin. Olen kuullut usean vanhemman ihmisen sanovan, että olisi pitänyt erota aikanaan nyt ei enää jaksa.  Miksi kituuttaa  elämänsä viimeiset vuodet epämielyttävän  ihmisen kanssa.

Jos olet ap normaali nainen, nin voin vannoa,ettei se rakkaus enää ikinä miestä kohtaan syty. Lopun ikää et myöskään halua seksiä hänen kanssaan. Näin se vaan menee. Kärsi lopun ikää tai eroa.

Vaadi miestäsi tekemään yhdessä tarvittavia muutoksia tilanteeseen, kuten lähtemään yhdessä pariterapiaan. 

Ehkä hänellä on myös liian haastava ja/tai raskas työ?

Hoitamattomia mielenterveysongelmia? 

Kannatteleeko miehesi talouttanne rahallisesti, ehkä teillä on suuret lainat jotka aiheuttavat kovaa stressiä, ehkä jopa sinä lisäät painetta entisestään vaatimalla ulkona syömistä tai ulkomaanmatkoja?

Tehtiinkö lapset varmasti yhteisestä päätöksestä? Vanhemmuus ei ole kaikkien unelmaa, eivätkä kaikki osaa asettautua luontevasti vanhemman rooliin. Jos siihen joutuu vastentahtoisesti voi sekin aiheuttaa turhautumista ja stressiä etenkin jos kokee itsensä huonoksi vanhemmaksi. 

Entä mikä sai sinut rakastumaan mieheesi, mikä sai haluamaan jopa yhteisiä lapsia hänen kanssaan? Jotain erinomaiseen hyvää hänessä täytyy pohjimmiltaan olla, mihin se kaikki on kadonnut? Voisiko sen elvyttää vielä uudelleen eloon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ukko oikeasti haluaa pitää liiton kasassa hän lähtee kanssasi parisuhdeterapiaan. Tai sitten ihan omaansa.

Minusta tuntuu jotenkin, ettei se terapia enää auta. Kun perusturvallisuus on rikottu, tietynlainen aito kunnioitus ja rakkaus kuollut, mitä yksi terapeutti enää voi tehdä. Ihmeitä tässä pitäisi tapahtua, että omassa mielessä heräisi lämpöä ja välittämistä. Hyviä vuosia mennyt tässä ihan tuuleen. 

Onko kenelläkään kokemusta, voiko terapiassa syttyä rakkaus uudelleen? 

Ei välttämättä, mutta siellä autetaan myös eron käsittelyssä.

T: Se jolle vastasit

Eroa, yhtälailla lapsetkin pelkää kuin sinä, tuollaista tilannetta ei voi korjata rakkaudella, miehen pitää itse haluta muuttua.

Jos puolisoa pelkää, on peli ehdottomasti menetetty.

Älä hukkaa enää päivääkään. Alat miettiä käytännön asioita joihin et tarvi hänen lupaansa. Kun pääset eroon mietit vaan mikset lähtenyt aiemmin.

Jos miehessä on yhtään potentiaalia hän hyväksyy tilanteen ja saatte tilanteen jotenkin sujumaan. Jos reagoi väkivallalla, siitä huomaa kuinka huono on. Pikku naarmuistakin terkkarin todistus. 

Minulla ei todellakaan olisi kärsivällisyys riittänyt noinkin pitkälle kuin ap:lla. Joko kohdellaan arvostaen tai sitten ei ollenkaan. Toki hetkittäiset vaikeat tilanteet, kriisit ym. ymmärtäen, jos toinen kykenee pahoittelemaan ja kehittämään toimintaansa. Kun huonoa käytöstä toiselta on sietänyt liikaa ja oma perusturvallisuus on kokenyt kolauksen, sitä ei olekaan ihan helppo enää paikata. Oletko itse tosiaan kiinnostunut näkemään sen vaivan ja antamaan miehelle sen mahdollisuuden?

Pidä lapset tosi lähellä, heidän ei tarvisi tuntea yhtään ahdistusta.

Jos saa raivokohtauksia on miehesi syytä selvittää miksi.

Perusturvaan parisuhde terapia auttaa. Mutta kiukkukohtausten syy on aina hyvä selvittää. Mikä sen paineen luo. 

Miestä ei tippaakaan kiinnostanut sinun tai lasten hyvinvointi, kun kotona raivosi. Nyt kiinnostaa edelleen vain oma napa, sillä suree, kun sylkykupit muuttaa pois.

Kauhuissaan, suruissaan ja paniikissa juuri kuten sinäkin olet ollut kaikki nuo vuodet. Voi miten harmi. 

Pelko on niin kaukana rakkaudesta, että ei kannata enää yrittää. Uskomatonta, että joku katsoo oikeudekseen kohdella puolisoa niin, että tämä joutuu pelkäämään omassa kodissaan. Sinun kuuluisi saada tukea, ymmärrystä ja tsemppausta kodissasi. 

Eli tottakai lähdet. Etenkin, koska se on ainoa hyvä esimerkki mitä voit antaa lapsillesi: että sinua tai HEITÄ ei saa kohdella pelotellen tai epäkunnioittavasti. Että on oikeus turvalliseen kotiin.