Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhearki itse lapsettomana
03.06.2024 |
Kaipaan vertaistukea ja vinkkejä miten asettautua lapsiperhearkeen. Miehelläni on kaksi pientä lasta, minulla ei yhtään. En ole koskaan haaveillut lapsista monestakin syystä, ja täytyy myöntää, että viimeisetkin ajatukset sen mahdollisuudesta karisevat. Rakastan miestäni ja ostimme yhteisen asunnon muutama kuukausi sitten. Lapset ovat hänen luonaan vuoroviikoin. Koen lapsiperhearjen äärimmäisen raskaaksi, minun on hankala palautua kinastelusta ja negatiivisesta tunnelmasta päivän aikana. Lapsia joutuu komentamaan ja kieltämään todella paljon. En ole tavannut heidän äitiään, enkä tiedä hänen kasvatustyyliään. Ovat toki iältäänkin sellaisia, että ovat vielä todella villejä. En vain voi olla ajattelematta, että asiat olisi paremmin jos heitä ei olisi. Se on kamala ajatus, enkä halua syytää katkeruutta heille. He pitävät minusta, olen siis onnistunut peittämään ajatukseni. Minulla on onneksi mahdollisuus poistua tilanteesta ja tehdä omia juttujani. Vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä, rakastan häntä ja hän on minulle oikea ihminen.
Haluaisin vaan kyetä olemaan äidillinen ja turvallinen henkilö hänen lapsilleen, mutta se tuntuu äärimmäisen vaikealta. Olen saanut vinkkejä terapeutiltani joita olen yrittänyt hyödyntää. Pahinta varmasti se, jos on hankala päivä, enkä pysty henkisesti palautumaan ja olemaan iloinen kun tilanteet on ohi. Sulkeudun ja haluaisin vain poistua paikalta. Viikonloput, kun ollaan aamusta iltaan, ovat pahimpia. Minusta on niin uuvuttavaa olla jollekin kaikkea mahdollista niin henkisesti kuin fyysisesti. Lapset harvoin kunnioittavat fyysistä tilaa vaan haluavat tulla syliin jne, ja en halua sitä aina kieltääkään. Välillä sanon, että haluan nyt olla itsekseni. Aikataulut, ruoat, menemiset menevät lasten ehdoilla (terveessä määrin). Kuinka tottua tähän kaikkeen? Auttakaa!
Kommentit (53)
Eroa. Lapset kuuluvat pakettiin. Jos se tuottaa sinulle hankaluuksia niin ero. Ihan lastenkin kannalta paras vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen välttämättä totu mitenkään. Oli tyhmää ottaa käytetty mies ja ostaa asunto. Vie kuule vuosia ennenkuin helpottaa, oikeastaan vasta sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Ja vieraiden lapset on aina vieraita.
Lapset menee etusijalle ja jos sinä et mahdu yhtälöön, niin eroa. Naislasta miehesi tuskin tuohon enää tarvitsee
Olet introvertti ja miellyttäjä. Siksi uuvut niin helposti tuollaisessa asetelmassa. Teidän kannattaa asua miehesi kanssa eri osoitteissa. Ei se tuosta miksikään muutu.
Hurjan hieno asenne sinulla! Olet tosi rohkeasti hypännyt itsellesi vieraaseen maailmaan ja ymmärrän hyvin, että se kysyy myös voimia. Onneksi saat myös palautumisaikaa ja tästä kannattaa jutella miehesi kanssa. Jotta jaksat olla lasten kanssa tarvitset myös aikaa, ja yrittäkää sopia pelisäännöt miten saisit sitä tarpeeksi:)
Minun terapeuttini antoi joskus vinkiksi, (meilläkin uusperhekuvio) että tekisin välillä jotain vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Jotain minustakin mukavaa. Aloin käymään miehen vanhemman lapsen kanssa (oli silloin 5,5v) säännöllisesti elokuvissa. Lasten elokuvat ovat oikeasti aika hyviä, ja näin sain tehdä itseäni kiinnostavaa asiaa, ja silti olin siinä perhe-elämässä mukana. Tästä tuli tärkeä osa minun ja lapsen välistä suhdetta. Hän on nyt menossa yläkouluun, mutta käymme elokuvissa silti:) Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset menee etusijalle ja jos sinä et mahdu yhtälöön, niin eroa. Naislasta miehesi tuskin tuohon enää tarvitsee
Millä tavalla se on lapsena olemista, että ap huolehtii miehen lapsista uupumukseen asti?
Et ole lasten huoltaja. Suunnittele lapsiviikolle enemmän omaa tekemistä kodin ulkopuolella. Älä ainakaan anna lasten hoitovastuun kaatua mieheltä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen välttämättä totu mitenkään. Oli tyhmää ottaa käytetty mies ja ostaa asunto. Vie kuule vuosia ennenkuin helpottaa, oikeastaan vasta sitten kun lapset muuttavat pois kotoa. Ja vieraiden lapset on aina vieraita.
Tämä! Ap myönnä virheesi ja pelasta itsesi ja mielenterveytesi. Ei se käytetty mies oie sen arvoinen, että uhraat oman hyvinvointisi.
Ero ei ole vaihtoehto. Juuri sen takia kysyin neuvoja noihin asioihin. On vanhempia ihan omien lapsien kanssa, jotka kokevat samanlaisia tunteita (tiedän, koska olen keskustellut tästä aiemminkin), eivät hekään voi erota lapsistaan. Heiltä vain ei ole oikein tullut vinkkejä kuinka palautua tilanteista.
Esimerkkinä; olen yrittänyt laskea odotuksiani esimerkiksi päivän kulusta, jotta se ei tunnu niin pahalta jos joutuu asioista vääntämään.
En aio ottaa kommenttejanne itseeni ja loukkaantua niistä. Tiedän millainen olen ja mihin kykenen. Mielestäni on hyvä, että pyydän asiaan neuvoja, enkä vain ole puhumatta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko pitänyt miettiä vähän aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisiä on liikaa ja enemmän kuin ikinä ennen maailman jokaisessa maassa ja syntymä on kuolemantuomio :(
Really?! Ostitte asunnon ennen kuin olit yhtään tutustunut mitä se arki on?!
Elävää oppimateriaalia, jota ei kannatta ohittaa...älä luovu omasta asunnostasi, kun tapailet ihmistä jolla on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta ja hyvä vinkki, kun tekee vain toisen lapsen kanssa jotakin. Sen olen kokenut arjessa ihan vahinkotilanteissa toimivaksi (toinen iltatoimilla ja toinen syö vielä iltapalaa). Kiitos kommentistasi <3
Ja ne, jotka sanovat ettei "käytetty mies ole sen arvoinen", niin tämä mies on. Hän on kaiken työn ja vaivannäön ja uuden opettelun arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ero ei ole vaihtoehto. Juuri sen takia kysyin neuvoja noihin asioihin. On vanhempia ihan omien lapsien kanssa, jotka kokevat samanlaisia tunteita (tiedän, koska olen keskustellut tästä aiemminkin), eivät hekään voi erota lapsistaan. Heiltä vain ei ole oikein tullut vinkkejä kuinka palautua tilanteista.
Esimerkkinä; olen yrittänyt laskea odotuksiani esimerkiksi päivän kulusta, jotta se ei tunnu niin pahalta jos joutuu asioista vääntämään.
En aio ottaa kommenttejanne itseeni ja loukkaantua niistä. Tiedän millainen olen ja mihin kykenen. Mielestäni on hyvä, että pyydän asiaan neuvoja, enkä vain ole puhumatta asiasta.
Mutta omia lapsiaan rakastaa, se on ihan eri tilanne kuin sinun tilanteesi. Silloin kestää kaikenlaista.
Se oma pääkoppa kuntoon ENNEN parisuhdetta.
Eihän se helppoa olekaan, ei elämän ole missään luvattu olevan aina helppoa?
Itse olin lapsen lähi-äitipuoli ja toki saimme sitten yhteisiäkin lapsia. 19v saman katon alla ja voin sanoa käsi sydämellä, että hän on kuin oma poika. Mutta ei se aina helppoa ollut, siinä saa itsekin katsella monesti peiliin ja kasvaa
Miten ihmeessä tämä ei tullut esille jo ennen asunnon ostamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset menee etusijalle ja jos sinä et mahdu yhtälöön, niin eroa. Naislasta miehesi tuskin tuohon enää tarvitsee
Millä tavalla se on lapsena olemista, että ap huolehtii miehen lapsista uupumukseen asti?
Me kaikki aikuiset olemme samassa veneessä, meillä on ne vanhemmat velvollisuudet. Aikuisuus on vastuuta.
Tuotaa... olisiko nuo asiat kannattanut oikeasti miettiä ENNENKUIN hankit yhteisen asunnon miehen kanssa? Nyt ei oikein muu auta, kun hoida oma osuutesi ja kestä. Ne lapset ovat miehesi elämässä vielä pitkään ja tulevat viettämään monta viikonloppua kotonasi.