Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperhearki itse lapsettomana
03.06.2024 |
Kaipaan vertaistukea ja vinkkejä miten asettautua lapsiperhearkeen. Miehelläni on kaksi pientä lasta, minulla ei yhtään. En ole koskaan haaveillut lapsista monestakin syystä, ja täytyy myöntää, että viimeisetkin ajatukset sen mahdollisuudesta karisevat. Rakastan miestäni ja ostimme yhteisen asunnon muutama kuukausi sitten. Lapset ovat hänen luonaan vuoroviikoin. Koen lapsiperhearjen äärimmäisen raskaaksi, minun on hankala palautua kinastelusta ja negatiivisesta tunnelmasta päivän aikana. Lapsia joutuu komentamaan ja kieltämään todella paljon. En ole tavannut heidän äitiään, enkä tiedä hänen kasvatustyyliään. Ovat toki iältäänkin sellaisia, että ovat vielä todella villejä. En vain voi olla ajattelematta, että asiat olisi paremmin jos heitä ei olisi. Se on kamala ajatus, enkä halua syytää katkeruutta heille. He pitävät minusta, olen siis onnistunut peittämään ajatukseni. Minulla on onneksi mahdollisuus poistua tilanteesta ja tehdä omia juttujani. Vedämme mieheni kanssa yhtä köyttä, rakastan häntä ja hän on minulle oikea ihminen.
Haluaisin vaan kyetä olemaan äidillinen ja turvallinen henkilö hänen lapsilleen, mutta se tuntuu äärimmäisen vaikealta. Olen saanut vinkkejä terapeutiltani joita olen yrittänyt hyödyntää. Pahinta varmasti se, jos on hankala päivä, enkä pysty henkisesti palautumaan ja olemaan iloinen kun tilanteet on ohi. Sulkeudun ja haluaisin vain poistua paikalta. Viikonloput, kun ollaan aamusta iltaan, ovat pahimpia. Minusta on niin uuvuttavaa olla jollekin kaikkea mahdollista niin henkisesti kuin fyysisesti. Lapset harvoin kunnioittavat fyysistä tilaa vaan haluavat tulla syliin jne, ja en halua sitä aina kieltääkään. Välillä sanon, että haluan nyt olla itsekseni. Aikataulut, ruoat, menemiset menevät lasten ehdoilla (terveessä määrin). Kuinka tottua tähän kaikkeen? Auttakaa!
Kommentit (53)
Kun seurustelimme ennen yhteenmuuttoa, lapset olivat mieheni luona joka toinen viikonloppu, satunnaisesti muina ajankohtina. Kun mieheni työajat muuttuivat, vaihdettiin vuoroviikkosysteemiin. Totuttelua oli siis rajatusti, jolloin vietin viikonloppuja lasten kanssa. Lyhyet jaksot ovat hyvin erilaisia kuitenkin, kuin koko viikko. Tutustumista uuteen elämäntyyliin tehtiin niin paljon, kuin se silloin oli mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta ja hyvä vinkki, kun tekee vain toisen lapsen kanssa jotakin. Sen olen kokenut arjessa ihan vahinkotilanteissa toimivaksi (toinen iltatoimilla ja toinen syö vielä iltapalaa). Kiitos kommentistasi <3
Ja ne, jotka sanovat ettei "käytetty mies ole sen arvoinen", niin tämä mies on. Hän on kaiken työn ja vaivannäön ja uuden opettelun arvoinen.
Mutta kun kerron kokemuksen syvällä rintaäänellä sen raa'an totuuden: hyvinvointisi tulee vain menemään huonompaan suuntaan tossa asetelmassa, jos jo nyt tuntuu tuolta. Et voi opetella siitä pois. Et millään. Ei mikään määrä terapiaa auta. Sinun täytyy nyt ymmärtää laittaa itsesi ja oma hyvinvointisi edelle omassa elämässäsi. Se on oppitunti, joka jokaisen ihmisen tulee aikuistuessaan jossain vaiheessa oppia, jos ei halua muuttua katkeraksi hermoraunioksi. Pärjäät kyllä, vaikka jatkaisitte seurustelua asuen omissa osoitteissanne.
Pakko olla provo. Kuka ostaa yhteisen asunnon testaamatta ensin miten se arki sujuu.
Ap on lähtenyt soitellen sotaan ruusunpunaiset lasit silmillä... Voi voi.. Oletko kovin nuori?
Miehelle vetovastuu omista lapsistaan. Älä sinä tee paljon mitään. Kuulokkeet korviin jos melu haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomana sinkkuna kerroin jo deittiprofiilissa, että etsin lapsetonta miestä. Minusta ei ole tuohon.
Mutta kun nyt olet tuossa tilanteessa, yritä tehdä siitä sellainen, että kestät.
Eli sijoita omaa tekemistä riittävästi lapsiviikoille, anna miehen kantaa vastuu (lähes) kaikesta lasten kanssa, ja yritä luoda omannäköistäsi suhdetta lapsiin. Täällä aiemmin vinkattu "tee jotain yhden lapsen kanssa kerrallaan" vois olla hyvä idea.
Vierailija kirjoitti:
Kun seurustelimme ennen yhteenmuuttoa, lapset olivat mieheni luona joka toinen viikonloppu, satunnaisesti muina ajankohtina. Kun mieheni työajat muuttuivat, vaihdettiin vuoroviikkosysteemiin. Totuttelua oli siis rajatusti, jolloin vietin viikonloppuja lasten kanssa. Lyhyet jaksot ovat hyvin erilaisia kuitenkin, kuin koko viikko. Tutustumista uuteen elämäntyyliin tehtiin niin paljon, kuin se silloin oli mahdollista.
Niin, no ne lapset tulee miehellesi aina ensiksi. Esim jos niin ikävästi kävisi, että lasten äiti sairastuisi tai vaikka kuolisi, niin he muuttaisivat teidän luokse. Taidat olla tosi nuori, joku parikymppinen, kun et ole osannut ottaa huomioon eri vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset menee etusijalle ja jos sinä et mahdu yhtälöön, niin eroa. Naislasta miehesi tuskin tuohon enää tarvitsee
Millä tavalla se on lapsena olemista, että ap huolehtii miehen lapsista uupumukseen asti?
Me kaikki aikuiset olemme samassa veneessä, meillä on ne vanhemmat velvollisuudet. Aikuisuus on vastuuta.
Kun menee yhteen ihmisen kanssa jolla on lapsia pitää olla se aito halu olla läsnä myös lasten elämässä. Kakun päältä ei voi vaan nuolla niitä kermoja vaan väillä on purtava sitä pohjaakin. Ja ap on nyt haukannut liian ison palan.
Kammottavaa. En voi käsittää miksi kukaan suostuisi tuollaiseen.
En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi sinun, ap, pitäis olla lapsille joku äitihahmo. Anna miehen hoitaa oma jälkikasvunsa ja keskity sinä muihin asioihin. Muuten sinulla hajoaa kasetti lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelle vetovastuu omista lapsistaan. Älä sinä tee paljon mitään. Kuulokkeet korviin jos melu haittaa.
Ei toimi uusperheessä noin. Et voi vuoroviikoin olla kuollut ja sen jälkeen elää normaalisti miehesi kanssa seuraavan viikon.
Vierailija kirjoitti:
Kun seurustelimme ennen yhteenmuuttoa, lapset olivat mieheni luona joka toinen viikonloppu, satunnaisesti muina ajankohtina. Kun mieheni työajat muuttuivat, vaihdettiin vuoroviikkosysteemiin. Totuttelua oli siis rajatusti, jolloin vietin viikonloppuja lasten kanssa. Lyhyet jaksot ovat hyvin erilaisia kuitenkin, kuin koko viikko. Tutustumista uuteen elämäntyyliin tehtiin niin paljon, kuin se silloin oli mahdollista.
Onko sulla sitä ns omaa elämää? Töitä, ystäviä, harrastuksia, jne. Kun mieheni lapset ovat hänelle annan hänelle ja lapsillle tilaa. Teen pidempiä työpäiviä, harrastan, tapaan läheisiä ja ystäviä, jne. Nytkin olin viikonlopun kaverin mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa. En voi käsittää miksi kukaan suostuisi tuollaiseen.
En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi sinun, ap, pitäis olla lapsille joku äitihahmo. Anna miehen hoitaa oma jälkikasvunsa ja keskity sinä muihin asioihin. Muuten sinulla hajoaa kasetti lopullisesti.
MIten sä elät saman katon alla puuttumatta ja osallistumatta mihinkään? Et auta, et ole osallinen, istuskelet luurit korvilla ja muut elää omaa elämää? En mä kyllä käsitä miten tuollainen voisi pidemmän päälle toimia ja en pitäisi siitäkään, jos mies eläisi ihan omaa elämäänsä, eikä osallistuisi mihinkään. On todella omituisia neuvoja tuollaiset. Eikö se ole sitten parempi asua omissa kämpissään
Vierailija kirjoitti:
Miehelle vetovastuu omista lapsistaan. Älä sinä tee paljon mitään. Kuulokkeet korviin jos melu haittaa.
Tosi reilua niitä lapsia kohtaan. Käännä selkäsi ja lakaise ongelmat maton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa. En voi käsittää miksi kukaan suostuisi tuollaiseen.
En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi sinun, ap, pitäis olla lapsille joku äitihahmo. Anna miehen hoitaa oma jälkikasvunsa ja keskity sinä muihin asioihin. Muuten sinulla hajoaa kasetti lopullisesti.
MIten sä elät saman katon alla puuttumatta ja osallistumatta mihinkään? Et auta, et ole osallinen, istuskelet luurit korvilla ja muut elää omaa elämää? En mä kyllä käsitä miten tuollainen voisi pidemmän päälle toimia ja en pitäisi siitäkään, jos mies eläisi ihan omaa elämäänsä, eikä osallistuisi mihinkään. On todella omituisia neuvoja tuollaiset. Eikö se ole sitten parempi asua omissa kämpissään
Ehdottomasti on parempi asua omissa kämpissään. Yritän nyt antaa neuvoja tilanteeseen jossa asutaan yhteisessä kodissa (jostain käsittämättömästä syystä). Itselleni tuo toimisi juurikin noin; en osallistu mihinkään lapsiin liittyvään kun he eivät minun lapsiani ole. Muita vaihtoehtoja ei olisi. Toki en ikinä koskisi lisääntyneeseen mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Kammottavaa. En voi käsittää miksi kukaan suostuisi tuollaiseen.
En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi sinun, ap, pitäis olla lapsille joku äitihahmo. Anna miehen hoitaa oma jälkikasvunsa ja keskity sinä muihin asioihin. Muuten sinulla hajoaa kasetti lopullisesti.
Ap on ai-kuin-nen. Aikuisilla on velvollisuuksia, kun jakaa sen arjen lasten kanssa. Ap koti on myös lasten koti.
Vierailija kirjoitti:
Ero ei ole vaihtoehto. Juuri sen takia kysyin neuvoja noihin asioihin. On vanhempia ihan omien lapsien kanssa, jotka kokevat samanlaisia tunteita (tiedän, koska olen keskustellut tästä aiemminkin), eivät hekään voi erota lapsistaan. Heiltä vain ei ole oikein tullut vinkkejä kuinka palautua tilanteista.
Esimerkkinä; olen yrittänyt laskea odotuksiani esimerkiksi päivän kulusta, jotta se ei tunnu niin pahalta jos joutuu asioista vääntämään.
En aio ottaa kommenttejanne itseeni ja loukkaantua niistä. Tiedän millainen olen ja mihin kykenen. Mielestäni on hyvä, että pyydän asiaan neuvoja, enkä vain ole puhumatta asiasta.
Sinulle ei ole kehittynyt sellaista suodatinta, mikä vanhemmille kehittyy. Osa lasten aiheuttamasta hälinästä ja tohinasta suodattuu vanhempien korvista vain pois ja sitä keskittyy tärkeisiin asioihin. Siksi kuormitus ei biologisilla vanhemmilla kasva välttämättä niin korkeaksi kuin sinulla. Minusta oli hyvä vinkki, jonka joku antoi, että keksisit vähän sellaisia pieniä menoja vain toisen lapsen kanssa. Lapset ovat tunnetusti helpompia yksi kerrallaan. Samoin voisit keksiä enemmän menoja itsellesi lapsiviikoilla. Lapset ovat kuitenkin miehellesi elämän tärkeimmät ihmiset, joten on hyvä, että mietit, miten loisit heihin parhaan mahdollisen suhteen. Lapsethan ovat jo avanneet sydämensä sinulle, kun kerran pitävät sinusta. Se on todella iso asia ja sen päälle on hyvä rakentaa.
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Lapset kuuluvat pakettiin. Jos se tuottaa sinulle hankaluuksia niin ero. Ihan lastenkin kannalta paras vaihtoehto.
Siinä tulee pyörimään lastenlapsetkin puolisoineen, kummeineen ja sukuinen... Tulevaisuutta katsoen eroa hitossa.
" Olen yrittänyt laskea odotuksiani esimerkiksi päivän kulusta, jotta se ei tunnu niin pahalta jos joutuu asioista vääntämään?! "
Huhuu, ap...
Vierailija kirjoitti:
Kun seurustelimme ennen yhteenmuuttoa, lapset olivat mieheni luona joka toinen viikonloppu, satunnaisesti muina ajankohtina. Kun mieheni työajat muuttuivat, vaihdettiin vuoroviikkosysteemiin. Totuttelua oli siis rajatusti, jolloin vietin viikonloppuja lasten kanssa. Lyhyet jaksot ovat hyvin erilaisia kuitenkin, kuin koko viikko. Tutustumista uuteen elämäntyyliin tehtiin niin paljon, kuin se silloin oli mahdollista.
Kai sinä ymmärrät, että tilanne voi muuttua myös siihen, että lapset asuu koko aikaisesti teillä?
Olen yrittänyt laskea odotuksiani esimerkiksi päivän kulusta, jotta se ei tunnu niin pahalta jos joutuu asioista vääntämään?!