YLE: "Feminismi aiheutti vain ahdistusta" - Yhä useampi nainen haluaa kotiäidiksi
https://svenska.yle.fi/a/7-10057814
Nea ja Tommi elävät perinteistä perhe-elämää missä nainen hoitaa kodin/lapset ja mahdollistaa miehen keskittymisen työntekoon. Yhä useampi nainen on kiinnostunut "tradwife" roolista eli perinteisestä naisen roolista. Nea mainitsee että hänen syynsä tähän oli että feminismi aiheutti vain vihaa, surua ja mustan maailmankuvan. Nyt hän on paljon onnellisempi perinteisessä roolissa.
Kommentit (746)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus: miehet ei halua maksaa edes omaa osuuttaan lasten elatuksesta.
Mistä löytyy miehiä, jotka haluaa kustantaa sekä lasten että vaimon elinkustannukset, kun jo puolet omien lasten menoistakin on liikaa?
Ja tässä mallissa pitäisi miehen maksaa jennkityyliin myös vaimon elatus eron jälkeen. Muutenhan tuossa ei ole järjen häivääkään.
Nyt täytyy naisena ilmaista eriävä mielipide.
Minä jäisin kotiin lasten kanssa vain jos mies sitoutuisi säästämään ajalta minulle eläkkeenkorviketta sen lisäksi että kustantaisi asumisen, ruoan ja ennalta sovitun määrän minun haluamiani ei-välttämättömyyksiä.
Mutta sitten kun sopimus päättyy, ei mies mielestäni olisi yhtään sen velvollisempi elättämään minua kuin on vanha työpaikka maksamaan palkkaa työsopimuksen päät
Kuinka moni työnantaja olisi valmis palkkaamaan naisen, joka on ollut vaikkapa 15 vuotta kotiäitinä oli tämä vaikka kuinka paljon "opiskellen pitänyt ammattitaitoaan yllä"? Niinpä, ei yksikään. Joten kyllä miehen tulee sitten turvata myös ex-vaimonsa toimeentulo.
Niin no, kaikkea hyvää ei yleensä voi saada samaan aikaan... fminismi mahdollisti mm. naisten työhön menon, mikä ei sinäänsä ole huono asia. Mutta toisaalta se johti myös siihen, että missä ennen yritykset kilpailivat työntekijöistä, nykyään työttömät kilpailevat töistä yrityksissä.... sitten kun siihen lisätään vielä työttömiä mhnmuuttji, niin onko mikään yllätys, että tilanne on tämä?
Vierailija kirjoitti:
Tuo Nea siis entinen kaupungissa asunut feministi "bosslady" joka paloi loppuun. Nyt on löytänyt taas onnelisuuden perintiesessä naisen roolissa.
Eihän Suomessa ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria, vaan se on ollut hyvin marginaalinen ilmiö rikkailla eli aniharvoilla. Suomessa lastentarhat tulivat hyvin varhain osaksi kaupunkilaiselämää. Äidit kävivät töissä, hakivat lapset tarhasta ja tekivät työpäivän jälkeen kaikki kotityöt yksin. Mies luki sanomalehteä. Vaimo laittoi päivällistä.
Tähänkö halutaan palata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samanaikaisesti Nepalissa, jossa feminismillä ei ole pahemmin jalansijaa, naiset joutuvat kuukautisteensa aikana asumaan ulkovajassa ja syömään pelkkää riisiä.
For Radha dinner is served at seven. She crouches down behind a shed, a good distance from her house, then waits.
She knows what the menu will be: boiled rice, the same as yesterday and the day before. She knows that it will be her little sister who serves it, throwing the rice onto her plate from a height, the way you would feed a dog.
In Jamu, Radha's village in western Nepal, her status is lower than a dog's, because she is menstruating.
She is only 16, yet, for the length of her period, Radha can't enter her house or eat anything but boiled rice. She can't touch other women not even her grandmother or sister because her touch will pollute them. If she touches a man or a boy,
Miten nepalilainen kulttuurinen tapa mielestäsi liittyy asiaan? Onko vaarana, että suomalaiset muuttuu nepalilaisiksi jos kaikki ei ole feministejä?
Ilman feminismiä suomalaisilla naisilla ei olisi edes äänioikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus: miehet ei halua maksaa edes omaa osuuttaan lasten elatuksesta.
Mistä löytyy miehiä, jotka haluaa kustantaa sekä lasten että vaimon elinkustannukset, kun jo puolet omien lasten menoistakin on liikaa?
Ja tässä mallissa pitäisi miehen maksaa jennkityyliin myös vaimon elatus eron jälkeen. Muutenhan tuossa ei ole järjen häivääkään.
Nyt täytyy naisena ilmaista eriävä mielipide.
Minä jäisin kotiin lasten kanssa vain jos mies sitoutuisi säästämään ajalta minulle eläkkeenkorviketta sen lisäksi että kustantaisi asumisen, ruoan ja ennalta sovitun määrän minun haluamiani ei-välttämättömyyksiä.
Mutta sitten kun sopimus päättyy, ei mies mielestäni olisi yhtään sen velvollisempi elättämään minua kuin on vanh
"Sinä olisit toki oikeutettu olemaan saamatta vastinetta sille, minkä olet uramahdollisuuksissa menettänyt noina vuosina ja jos et esimerkiksi pystyisi työllistymään eron jälkeen."
sehän olisi henkilökohtainen uravalintani ihan siinä missä vaikka opintovapaa, sapattivapaa tai työttömäksi jääminen jos ei mieleistä paikkaa ole tarjolla.
Ei puolisoa voi vastuuttaa oman uran rakentamisesta takautuvasti. Se on pariskunnan keskinäinen sopimus jos vain toisen uraa lähdetään edistämään ja päätöksessä painaa lasten kasvatuksen lisäksi se, että kun toisen uraan panostetaan enemmän, saatetaan tulevaisuudessa nauttia hänen isommista ansioista. Voisi hyvin näydä niinkin, että miehelle olisikin lopussa tarjolla vain potkut ja avioero -saako mies siinä kohtaa vaatia elatusta työhön palanneelta ex-vaimoltaan?
Elämä ja siihen liittyvät päätökset pitävät aina sisällään riskejä. Ehkä kaikenlaisten kauhutarinoiden jatkuva näkyvyys internetin ja somen myötä on aiheuttaneet sen, ettei yksilö enää uskalla ottaa henkilökohtaisia riskejä, tai varsinkaan mitään laskea toisen ihmisen varaan, joten sitten ei tehdä mitään. Ei hankita asuntoa, ei vaihdeta työpaikkaa, ei avioliittoa, ei lapsia, jotkut ei lähde edes kotoaan kun sosiaaliset pelot ja paniikkikohtaus.
Vierailija kirjoitti:
Ja samanaikaisesti Nepalissa, jossa feminismillä ei ole pahemmin jalansijaa, naiset joutuvat kuukautisteensa aikana asumaan ulkovajassa ja syömään pelkkää riisiä.
For Radha dinner is served at seven. She crouches down behind a shed, a good distance from her house, then waits.
She knows what the menu will be: boiled rice, the same as yesterday and the day before. She knows that it will be her little sister who serves it, throwing the rice onto her plate from a height, the way you would feed a dog.
In Jamu, Radha's village in western Nepal, her status is lower than a dog's, because she is menstruating.
She is only 16, yet, for the length of her period, Radha can't enter her house or eat anything but boiled rice. She can't touch other women not even her grandmother or sister because her touch will pollute them. If she touches a man or a boy, he will start shivering and sicken.
<
Länsimaissa ensimmäisen ja toisen aallon feministit järjestivät asiat niin, että on päästy tilanteeseen, jossa sukupuolet ovat lähtökohtaisesti tasa-arvoiset. Nepalissa ei vielä ole ollut ensimmäistä ja toista aaltoa, jossa hoidettaisiin asiat kuntoon.
Tosin näin ollen siellä ei ole myöskään n:n aallon feministejä näkemässä ongelmia sielläkin, missä niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Nea siis entinen kaupungissa asunut feministi "bosslady" joka paloi loppuun. Nyt on löytänyt taas onnelisuuden perintiesessä naisen roolissa.
Eihän Suomessa ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria, vaan se on ollut hyvin marginaalinen ilmiö rikkailla eli aniharvoilla. Suomessa lastentarhat tulivat hyvin varhain osaksi kaupunkilaiselämää. Äidit kävivät töissä, hakivat lapset tarhasta ja tekivät työpäivän jälkeen kaikki kotityöt yksin. Mies luki sanomalehteä. Vaimo laittoi päivällistä.
Tähänkö halutaan palata?
Ennen suurin osa suomalaisista asui myös maalla. Ei ollut kotiäitejä vaan naiset teki aamusta iltaan töitä tiloilla kuten miehet.
Lastenhoitoon äidin työpanos oli liian arvokas ja lapsia hoitivat vanhukset, vanhemmat lapset ja muut vähemmän kyvykkäät kun äiti teki niitä tärkeämpiä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Nea siis entinen kaupungissa asunut feministi "bosslady" joka paloi loppuun. Nyt on löytänyt taas onnelisuuden perintiesessä naisen roolissa.
Eihän Suomessa ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria, vaan se on ollut hyvin marginaalinen ilmiö rikkailla eli aniharvoilla. Suomessa lastentarhat tulivat hyvin varhain osaksi kaupunkilaiselämää. Äidit kävivät töissä, hakivat lapset tarhasta ja tekivät työpäivän jälkeen kaikki kotityöt yksin. Mies luki sanomalehteä. Vaimo laittoi päivällistä.
Tähänkö halutaan palata?
Näin se oli omassakin lapsuudenperheessäni. Isäni sanoi joskus, että hän piti tärkeänä sitä, että toi elannon pöytään. Huomautin, että myös äitini kävi kolmivuorotöissä, mutta hän hoiti sen lisäksi lapset ja kodin sillä aikaa, kun isä katseli televisiota ja ratkoi ristisanatehtäviä. Miksi elannon tuominen pöytään ei riittänyt äidilleni? Eipä siihen vastausta tullut. Ajatus ei ollut tainnut käydäkään miehen mielessä.
"Kuinka moni työnantaja olisi valmis palkkaamaan naisen, joka on ollut vaikkapa 15 vuotta kotiäitinä oli tämä vaikka kuinka paljon "opiskellen pitänyt ammattitaitoaan yllä"? Niinpä, ei yksikään. Joten kyllä miehen tulee sitten turvata myös ex-vaimonsa toimeentulo."
Ainakin siihen asti, että työllistyy. Ja kannattaa muistaa myös palkkakehitys. Palkkataso on aivan eri, jos 50-vuotias ja työuraa on takana 15v vs. vasta työuraa aloittava 50-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja samanaikaisesti Nepalissa, jossa feminismillä ei ole pahemmin jalansijaa, naiset joutuvat kuukautisteensa aikana asumaan ulkovajassa ja syömään pelkkää riisiä.
For Radha dinner is served at seven. She crouches down behind a shed, a good distance from her house, then waits.
She knows what the menu will be: boiled rice, the same as yesterday and the day before. She knows that it will be her little sister who serves it, throwing the rice onto her plate from a height, the way you would feed a dog.
In Jamu, Radha's village in western Nepal, her status is lower than a dog's, because she is menstruating.
She is only 16, yet, for the length of her period, Radha can't enter her house or eat anything but boiled rice. She can't touch other women not even her grandmother or sister because her tou
Edelleenkään et osaa selittää, miten nepalilainen tapa jota Suomessa ei ole koskaan ollut, liittyy Suomeen mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellisuus: miehet ei halua maksaa edes omaa osuuttaan lasten elatuksesta.
Mistä löytyy miehiä, jotka haluaa kustantaa sekä lasten että vaimon elinkustannukset, kun jo puolet omien lasten menoistakin on liikaa?
Ja tässä mallissa pitäisi miehen maksaa jennkityyliin myös vaimon elatus eron jälkeen. Muutenhan tuossa ei ole järjen häivääkään.
Nyt täytyy naisena ilmaista eriävä mielipide.
Minä jäisin kotiin lasten kanssa vain jos mies sitoutuisi säästämään ajalta minulle eläkkeenkorviketta sen lisäksi että kustantaisi asumisen, ruoan ja ennalta sovitun määrän minun haluamiani ei-välttämättömyyksiä.
Mutta sitten kun sopimus päättyy, ei mies mielestäni olisi yhtään
Kuten sanoinkin, olisit toki oikeutettu luopumaan mistään elatuksesta, vaikka laki sen mahdollistaisikin. Lastesi elatuksesta toki et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Nea siis entinen kaupungissa asunut feministi "bosslady" joka paloi loppuun. Nyt on löytänyt taas onnelisuuden perintiesessä naisen roolissa.
Eihän Suomessa ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria, vaan se on ollut hyvin marginaalinen ilmiö rikkailla eli aniharvoilla. Suomessa lastentarhat tulivat hyvin varhain osaksi kaupunkilaiselämää. Äidit kävivät töissä, hakivat lapset tarhasta ja tekivät työpäivän jälkeen kaikki kotityöt yksin. Mies luki sanomalehteä. Vaimo laittoi päivällistä.
Tähänkö halutaan palata?
Tällaistahan se on. Paitsi koska nykyisät pääsääntöisesti osaavat ja haluavat hoitaa kotia ja lapsia, niin tuo sanomalehden luku on jäänyt.
Jokainen voi olla valitsematta sellaista miestä, joka kokee päivänsä päättyneeksi kun tulee töistä kotiin. Jos on laiskan miehen kanssa yksiin mennyt ja suhteessa pysyy, se kertoo enemmän omasta miesmausta kuin sukupuolten tasa-arvosta.
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka moni työnantaja olisi valmis palkkaamaan naisen, joka on ollut vaikkapa 15 vuotta kotiäitinä oli tämä vaikka kuinka paljon "opiskellen pitänyt ammattitaitoaan yllä"? Niinpä, ei yksikään. Joten kyllä miehen tulee sitten turvata myös ex-vaimonsa toimeentulo."
Ainakin siihen asti, että työllistyy. Ja kannattaa muistaa myös palkkakehitys. Palkkataso on aivan eri, jos 50-vuotias ja työuraa on takana 15v vs. vasta työuraa aloittava 50-vuotias.
Koskisiko tämä myös ex-aviomiestä? Aviomies olisi rakentanut uraa ja kuluttanut kaikki tulonsa perheen yhteisiin menoihin. Sitten tulisikin joku Nokian matkapuhelinten tapainen rakennemuutos ja 50-vuotiaana potkut. Avioerossa puolet omaisuudesta menisi vaimolle joka olisi palannut työhönsä sairaanhoitajana. Ex-puolisot olisivat samalla viivalla taloudellisesti sillä erotuksella että naisella edessään työvuosia vielä hyvä tovi ja miehellä vain työhakemusten täyttöä peruspäivärahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Nea siis entinen kaupungissa asunut feministi "bosslady" joka paloi loppuun. Nyt on löytänyt taas onnelisuuden perintiesessä naisen roolissa.
Eihän Suomessa ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria, vaan se on ollut hyvin marginaalinen ilmiö rikkailla eli aniharvoilla. Suomessa lastentarhat tulivat hyvin varhain osaksi kaupunkilaiselämää. Äidit kävivät töissä, hakivat lapset tarhasta ja tekivät työpäivän jälkeen kaikki kotityöt yksin. Mies luki sanomalehteä. Vaimo laittoi päivällistä.
Tähänkö halutaan palata?
Tällaistahan se on. Paitsi koska nykyisät pääsääntöisesti osaavat ja haluavat hoitaa kotia ja lapsia, niin tuo sanomalehden luku on jäänyt.
Jokainen voi olla valitsematta sellaista miestä, joka kokee päivänsä päättyneeksi kun tulee töist
Naisen vastuuttaminen omista valinnoistaan on naisvihaa.
Nyt Nea on konservatiivinen kristitty kotirouva ja vaimo miehelle, joka on perheen pää. Nea sanoo, että mies päättää perheessä, koska hän tekee sen parhaiten. Miksi Nealla on niin huono itsetunto, että ei luota omaan päätöksentekokykyynsä? Onko hän niin traumatisoitunut burnoutista?
Otsikko on vähän outo. Feminismi ei ole mikään elämäntapa, kuten kotiäitiys. Ei niitä voi laittaa tuolla lailla vastakkain. Voi olla kotiäiti ja feministi. Vai toivooko monikin kotiäiti omille lapsilleen epätasa-arvoista kohtelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka moni työnantaja olisi valmis palkkaamaan naisen, joka on ollut vaikkapa 15 vuotta kotiäitinä oli tämä vaikka kuinka paljon "opiskellen pitänyt ammattitaitoaan yllä"? Niinpä, ei yksikään. Joten kyllä miehen tulee sitten turvata myös ex-vaimonsa toimeentulo."
Ainakin siihen asti, että työllistyy. Ja kannattaa muistaa myös palkkakehitys. Palkkataso on aivan eri, jos 50-vuotias ja työuraa on takana 15v vs. vasta työuraa aloittava 50-vuotias.
Koskisiko tämä myös ex-aviomiestä? Aviomies olisi rakentanut uraa ja kuluttanut kaikki tulonsa perheen yhteisiin menoihin. Sitten tulisikin joku Nokian matkapuhelinten tapainen rakennemuutos ja 50-vuotiaana potkut. Avioerossa puolet omaisuudesta menisi vaimolle joka olisi palannut työhönsä sairaanhoitajana. Ex-puolisot olisivat samalla viivalla taloudellisesti sillä erotuksella että naisella edessään työvuosia vielä hyvä tovi
Laki kirjattaisiin sukupuolineutraalisti. Siellähän on jo nyt mahdollistettu elatuksen maksaminen ex-puolisolle, mutta hyvin rajatuissa tapauksissa eikä sitä Suomessa juuri koskaan tapahdu.
Elatusapuvaatimuksen esittäjän tulee ensinäkin olla elatuksen tarpeessa. Oikeuskirjallisuuden mukaan avioeron jälkeinen elatusapu ei tulisi kyseeseen, jos kumpikin puolisoista on ansiotöissä.
Lisäksi vaaditaan, että elatuksen tarpeen on synnyttävä avioliiton johdosta. Käytännössä tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi tilanteessa, jossa pitkän avioliiton jälkeen kotona työskennellyt puoliso ei kykene työllistymään puutteellisen koulutuksensa vuoksi.
Edellä mainittujen lisäksi vaaditaan, että sillä, jolta elatusapua vaaditaan, tulee olla kyky suorittaa elatusapua.
Tässä kohtaa tulee esiin myös vaatimus siitä, että avioeron jälkeisen elatuksen tulee olla kohtuullista. Harkinta kohtuullisuudesta tehdään ottaen huomioon tapauskohtaiset olosuhteet. Tällaisia ovat esimerkiksi avioliiton kesto, puolisoiden ikä, lasten lukumäärä, puolisoiden sosiaalinen asema, ammatti sekä terveydentila.
Vierailija kirjoitti:
Tuo Nea siis entinen kaupungissa asunut feministi "bosslady" joka paloi loppuun. Nyt on löytänyt taas onnelisuuden perintiesessä naisen roolissa.
Nainen saa aina loppuviimein päättää mitä haluaa. Mieheltä ei kysy kukaan koskaan mitään, vaan miehen rooli on mukautua ja sopeutua naisen (muuttuvien) halujen mukaan jatkuvasti
Sitten kun tuo kotiäiti keksii taas voimaantua ja uhriutua kaikesta, mitä on "uhrannut" (kuten esim. usein lätkävaimot ym. "miehen-uran-mahdollistajat" tekee) niin miehen tehtävä on pahoitella ja hyvitellä ja tukea ja antaa tilaa tehdä taas mitä haluaa...
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kaikkea hyvää ei yleensä voi saada samaan aikaan... fminismi mahdollisti mm. naisten työhön menon, mikä ei sinäänsä ole huono asia. Mutta toisaalta se johti myös siihen, että missä ennen yritykset kilpailivat työntekijöistä, nykyään työttömät kilpailevat töistä yrityksissä.... sitten kun siihen lisätään vielä työttömiä mhnmuuttji, niin onko mikään yllätys, että tilanne on tämä?
Työttömyyttä on ollut aina, ei se ole tullut siinä vaiheessa kun naiset on alkaneet työskennellä kodin ulkopuolella. Suomessa milloin? 1700-luvun lopulla? Lisäksi nykyisessä globaalissa maailmassa, jossa kilpaillaan yritysten investoinneista, yritykset tulee sinne missä on hyvin työvoimaa saatavilla. Myös bruttokansantuote on korkeampi niissä maissa, joissa naisetkin työskentelee kodin ulkopuolella.
Olen melko varma että feminismi sinänsä ei ahdistanut ketään, mutta siihen poteroituminen saattoi sen tehdä. Liika on liikaa, oli se liika mitä vaan. Kohtuu ihmissuhteissa ja työssä.