Unohdettu mummi

Anna nuorille vanhemmille rahaa,siitä ne välittää ja tykkää. 

Aloittaja kyllä ne sitten välittää kun olet kuollut etkä ole antamassa rahaa. 

Jos haluaa juhlia, järjestää ne juhlat ja kutsuu vieraat.

Minä teen niin. En viitsi raskauttaa aikuisia lapsia muistamisvelvoitteilla. Heillä on oma, väliin raskaskin arkensa.

Minulla on aikaa, joten kutsun syömään tai kahville, miten nyt jaksan. Aina ovat tulleet, jos ei töitä tai matkoja samaan aikaan.

Ei tuo tarkoita että sinut on unohdettu, vain sinun syntymäpäivä. Itse en ainakaan ole koskaan muistanut milloin on vanhempien tai sisarusten syntymäpäivät. Miehenikin syntymäpäivän olisin tänä vuonna unohtanut jos lapseni ei olisi muistuttanut. Olemme monena vuonna molemmat unohtaneet myös hääpäivämme. Joillekin merkkipäivät ovat tärkeämpiä kuin toisille, arvaat varmaan mihin kategoriaan minä kuulun. Minusta on paljon tärkeämpää mitä tapahtuu vuoden 364 päivänä, ei se mitä tapahtuu silloin yhtenä.

Ne synttärit meni jo yli kaksi kuukautta sitten. Nyt uutta uhriutumista kehiin. Vielä on kesää jäljellä!

Ei mun lapset unohtaisi. Kysyvät jo aina hyvissä ajoin, että onko mulla lahjatoiveita.

Ikävää ap. Myöhästyneet onnuttelut täältäkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota itseeni, jos jonakin vuotena ei ole tullut syntymäpäiväonnitteluja. Tiedän, että lapsilla on silloin jotain muuta meneillään.

Olen avustanut kaikkia lapsiani rahallisesti, ulkomaanopintojakin. Lapset eivät ole niin minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa minulle. Autoin tuolloin, koska pystyin, heitä arjessa ja toteuttamaan unelmiaan ja tulin siitä itsekin onnelliseksi, että pystyin näin auttamaan. Sanotaanhan, että lahjan antaja tuntee suurinta mielihyvää. 

Lasten ei niin millään muotoa tarvitse sen vuoksi minua orjallisesti muistaa. 

Tiedän olevani tärkeä lapsilleni, vaikka eivät kuukausiin ottaisi yhteyttä.

Syntymäpäivä muistetaan, jos muistetaan. Jos se on niin kovin tärkeää itselle, niin sitten pitää etukäteen lapsia muistutella ja suunnitella, kuinka haluaa niitä vietettävän. Ja kertoa lapsille tunteistaan, kuinka tuntee itsensä loukat

Tämä. Kyllä tekstarin nyt ainakin ehtii lähettää.

Tarinoilla on aina se toinenkin puoli... Kyllä läheistä ja rakasta mummia muistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap; kaksi lasta asuu samassa kaupungissa. Heidän opintonsa rahoitin. Yksi on ulkomailla.

Ja puhelua odotin eilen siksi, että täytin 72 v. Syntymäoäivä. 

 

No jospa lapset ei vaan muista, en minäkään aina muista äitini syntymäpäivää kun ei edes juhli, isäni syntymäpäivä selvisi minulle kun luin hänen hautakivestä, ei siis juhlinut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ne ruuhkavuodet tekee. Tuskin muistaa edes omaa syntymäpäiväänsä.

Nyt on selityksen makua. Läheisiä ei unohdeta, vaikka arki olisi kiireistä. Puhelinsoitto vie muutaman minuutin, viesti ei sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota itseeni, jos jonakin vuotena ei ole tullut syntymäpäiväonnitteluja. Tiedän, että lapsilla on silloin jotain muuta meneillään.

Olen avustanut kaikkia lapsiani rahallisesti, ulkomaanopintojakin. Lapset eivät ole niin minkäänlaisessa kiitollisuudenvelassa minulle. Autoin tuolloin, koska pystyin, heitä arjessa ja toteuttamaan unelmiaan ja tulin siitä itsekin onnelliseksi, että pystyin näin auttamaan. Sanotaanhan, että lahjan antaja tuntee suurinta mielihyvää. 

Lasten ei niin millään muotoa tarvitse sen vuoksi minua orjallisesti muistaa. 

Tiedän olevani tärkeä lapsilleni, vaikka eivät kuukausiin ottaisi yhteyttä.

Syntymäpäivä muistetaan, jos muistetaan. Jos se on niin kovin tärkeää itselle, niin sitten pitää etukäteen lapsia muistutella ja suunnitella, kuinka haluaa niitä vietettävän. Ja kertoa lapsille tunteistaan, kuinka tuntee itsensä loukat

Niin, JOS välit on läheiset. Ei se, että lahjoittaa rahaa ja auttaa ja sitä ja tätä tarkoita sitä, etteikö voisi olla hankala, töykeä, rasittava, ilkeä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä loukkaisi minuakin. Ota heihin etäisyyttä. Paljon onnea sinulle!

Vai olisiko helpompi ottaa asia esille ja yrittää kertoa miltä tuntuu? Näin aikuiset toimivat.

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa. Mää oisin kerran unohtanut äitini nimpparit, onneksi veli soitti ja muistutti. Mutta jos he on laittanut onnittelukortteja niin ne ei enää nykyaikana tuu välttämättä perille. Munkin lähettämä synttärikortti Tampereelta Lahteen matkasi 3 viikkoa!?

Sitte joku persesuristin tulee alta viikossa. Jännä

Mummin pitää muistaa kaikkien syntymäpäivät, ostaa lahjoja, antaa rahaa, mutta muistaako kukaan mummin juhlapäiviä? Jos mummi unohtaa muiden juhlapäivät, niin siitä ei hyvä seuraa. 

Mä voin kahden lapsen äitinä ja ihanan mummon lapsenlapsena vannoa, että olipa se lasten mummo sitten oma äiti tai anoppi, niin häntä muistetaan ja vaalitaan kyllä, jos on sen arvoinen.

Olen lämpimissä väleissä yhä ex-anoppini kanssa, käyn siellä kahvillakin joskus. Nykyisen anoppini kanssa en halua olla missään tekemisissä, vaikka onkin absolutisti (entinen alkoholisti tosin, mutta tämänkin kiistää). Alussa yritin osallistaa häntä lapsiperhe-elämään, mutta eihän ihminen joka ei aidosti pidä lapsista eikä ole jaksanut hoitaa omiaankaan, mummonakaan osaa kuin uhriutua ja vaatia huomiota itselleen. Ja kun ei sitä saanut vauvavuotena eikä hänen mummouttaan arvotettu korkeammalle kuin minun äitiyttäni (täysin rajaton vierailuaikojen suhteen ja suuttui kun sanottiin jne.).

Edellinen anoppi muisti myös minun synttärit, lempiruuat ja vietimme esikoisen kanssa hänen luonaan viikkoja! Vastavuoroisuutta oli ja myös minä muistin häntä. 

Halusi aidosti auttaa ja hankkia lapselle mieluisia juttuja kysyen vaatekokoa ja tarpeita. Muisti myös yllätyksiä jne.

Nyt kun esikoinen on jo aikuinen niin vierailee yhä mummolassaan usein ja ihan varmasti auttaa häntä kun mummo vanhenee. 

Nykyisen luona en ole käynyt kahteen vuoteen enkä tule ikinä enää menemäänkään, niin katkera ja ikävä ihminen on, vaikka taatusti kuvailisi itseään täällä juuri niin kuin ap. 

Lapsiperhe-elämä on niin kuormittavaa muutenkin, että jos ei kykene auttamaan ja ymmärtämään, ne välit jäävät varmasti etäisiksi. Epäilen tuotakin, että ap olisi hoitanut näitä lapsia oikeasti, tai sitten olet hoitanut huonosti ja laiminlyönyt heitä.

Omalle äidilleni en muutaman kerran jälkeen aikoinaan uskaltanut lasta jättää, sen verran otti omia oikeuksia ja asetti lapsen vaaraan.

Toki aina tarjoutui hoitamaan, mutta koska äitini oli jossain määrin kuin ex-anoppi, ei hänelle voinut antaa mitään kritiikkiä ilman järjetöntä mykkäkoulua.

Sain kerran raivohuudot, koska olin antanut lapsille kevytmaitoa rasvattoman maidon sijasta. Mummi joutuu monelle mutkalle taipumaan, kun lähtee muiden miellyttämiseen, ja alistuu kynnysmatoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja kummankin opinnot rahoitit. Kolmas oli joku tuhkimo vai? Ei tarvinnut kolutustakaan.

Ei sille tytölle mitään koulutusta kannata hankkia

Vierailija kirjoitti:

Mummin pitää muistaa kaikkien syntymäpäivät, ostaa lahjoja, antaa rahaa, mutta muistaako kukaan mummin juhlapäiviä? Jos mummi unohtaa muiden juhlapäivät, niin siitä ei hyvä seuraa. 

Ei ne mummitkaan muista. Minun äitini ei muista minunkaan syntymäpäivää läheskään joka vuosi. En todellakaan loukkaannu koska se ei tarkoita yhtään mitään muuta kuin että hän ei seuraa niin tarkkaan kalenterista mikä päivä on menossa. 

Uliuu. Minä olen pahoinpidelty ja r aiskattu 30-vuotias. Ketään ei kiinnosta kuin oma selviytymisensä, ja sallittakoon se heille. Jos sukulaisesi eivät pidättele sinua paikkakunnallasi, etsi joku asia tai paikka joka kiinnostaa sinua ja mene sitä kohti. Tuollaisella marttyyriasenteella karkoitat vaan kaikki entistä kauemmaksi

Minulla neljä lasta ja vain yksi muistaa syntymäpäiväni, koska on seuraavana päivänä, kuin hänen.

Joskus nuorempana kaihersi, mutta sitten pääsin siitä yli. Omaa elämäänsähän he elävät. Muuten kyllä pitävät yhteyttä.

Hyvää syntymäpäivää kuitenkin sinulle