Kouluun tulee enemmän ja enemmän lapsia joilla ei ole ollut perheessä mitään vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampia lapsia, ja monenlaisia luovia ratkaisuja on vuosien varrella tullut tehtyä. Mutta selvästikin maauimalavanhempi suhtautuu hyvin aggressiivisesti ajatukseen, että kymmenvuotiailla olisi edes yksi aikuinen mukanaan. 

Ehkä tässä juuri näemme sen lasten ja vanhempien eriytymisen. Itsestäni on mukavaa käydä polskimassa uimataitoistenkin alakoululaisten kanssa.

Minusta on jännä, miten tällä palstalla täytetään aukkoja tarinassa oman mielikuvituksen mukaan,  päätellään toisen tunnetilaa tai aggressioita ja sitten vielä päätetään, että jos lapsi voi tehdä jotain asiaa myös yksin, ei vanhemmat halua koskaan tehdä sitä asiaa hänen tai kavereidensa kanssa. Ja myös usein väitetään, että tiedetään miten sama ihminen on kirjoittanut useamman ihmisen kirjoitamat kommentit.

Ei ihme, että nykylapsilla on yhtä sun toista ongelmaa, jos vanhemmat soveltavat tätä samaa käyttäytymistä esim. opettajiin ja puhuvat näitä juttujaan myös lapsilleen. 

Luin jokaisen uimiseen liittyvän kommentin ja kirjoitin niistä yhden itse. Kukaan ei puhunut mitään siitä, etteikö lasten mukana saisi koskaan olla tai se ei olisi kivaa. Meillä se omin päin meneminen on jo ihan käytännön juttu, kun ennen vanhempien loman alkua ollaan päivät töissä ja illat ja monet viikonloput menee harrastuksessa. Itsenäistä uimista koskevat viestit olivat kaikki asiallisia ja omia kesämuistoja fiilisteleviä, sitä vastaan olevat vähintäänkin hyökkääviä. Hyökkäättekö te oikeassakin elämässä esim. opettajien ja valmentajien tai muiden vanhempien kimppuun sanallisesti, jos he ovat kanssanne eri mieltä? Aika hyvin selittyy kyllä rehtorin kertomat ongelmat tällä käytöksellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä, 169, ihan kuutamolla? Oletko ollenkaan lukenut juttua, josta tässä keskustellaan?

Yhä useampi lapsi ja nuori ei rehtorin mukaan kykene tekemään mitään asioita, joista ei tule välitöntä nautintoa. Ei osata kunnioittaa aikuisia, ei tehdä yhteistyötä. Koulutyön edellytykset ovat olemattomat. Tämä keskustelu käsittelee tuon tason kyvyttömyyttä. Ja sinä jankutat siitä, miten ikätasoisesti kehittyneen 11-vuotiaan pitäisi pärjätä yksin uimassa, vaikka uimahallissakin alaikäraja on yleensä 10 vuotta.

T. Eräs, joka kirjoitti nipun laudatureja vaikka oppi uimaan vasta yläkouluiässä.

Tasan yhteen aihetta käsittelevään viestiin vastaaminen on jankuttamista? Ok. Toisekseen noin monella laudaturilla uskoisi tietävän, että 11 on suurempi numero kuin 10.

Luin ketjun kokonaan vasta äsken ja se on aika rönsyilevä. Monta ihan hyvää näköku

Vielä vain jatkuu jankkaus. Se 10 vuotta on alin ikä, minkä ikäisenä voi mennä itsekseen uimahalliin. Se ei ole mikään vaatimus, että jokaisen pitäisi mennä kymmenvuotiaana yksin uimahalliin. Eikä siitä missään nimessä voi vetää johtopäätöstä, mikä on normaalia tai mikä ei.

Mieti esimerkiksi ajokorttia. Sen voi ajaa aikaisintaan 18-vuotiaana. Mutta on silti täysin normaalia ajaa ajokortti 30-vuotiaana.

Ja edelleenkään nykyajan ongelma ei ole siinä, että lapset eivät osaisi liikkua keskenään. Ongelma on se, että heitä ei ole kokonaisvaltaisesti kasvatettu. Aikuisten kunnioitus puuttuu täysin. Lasten kasvattaminen on viime kädessä ajan viettämistä heidän kanssaan. Joten kyllå se vanhempi, joka kulkee lapsensa kanssa uimahallissa, kasvattaa häntä enemmän kuin se, joka lähettää hänet sinne yksin heti kun ikä sallii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampia lapsia, ja monenlaisia luovia ratkaisuja on vuosien varrella tullut tehtyä. Mutta selvästikin maauimalavanhempi suhtautuu hyvin aggressiivisesti ajatukseen, että kymmenvuotiailla olisi edes yksi aikuinen mukanaan. 

Ehkä tässä juuri näemme sen lasten ja vanhempien eriytymisen. Itsestäni on mukavaa käydä polskimassa uimataitoistenkin alakoululaisten kanssa.

Minusta on jännä, miten tällä palstalla täytetään aukkoja tarinassa oman mielikuvituksen mukaan,  päätellään toisen tunnetilaa tai aggressioita ja sitten vielä päätetään, että jos lapsi voi tehdä jotain asiaa myös yksin, ei vanhemmat halua koskaan tehdä sitä asiaa hänen tai kavereidensa kanssa. Ja myös usein väitetään, että tiedetään miten sama ihminen on kirjoittanut useamman ihmisen kirjoitamat kommentit.

Ei ihme, että nykylapsilla on yhtä sun toista ongelmaa, jos

Sinun mielestäsi oli asiallista kuvailla 11-vuotiaan vanhemman läsnäoloa uimareissulla kamalaksi ja noloksi? Tai kertoa että lapsen kuuluu jäädä pois porukasta, jos vaihtoehtona on että vanhempi tulee mukaan?  Saatat sinäkin olla pieni taakka kasvatusalan ammattilaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä, 169, ihan kuutamolla? Oletko ollenkaan lukenut juttua, josta tässä keskustellaan?

Yhä useampi lapsi ja nuori ei rehtorin mukaan kykene tekemään mitään asioita, joista ei tule välitöntä nautintoa. Ei osata kunnioittaa aikuisia, ei tehdä yhteistyötä. Koulutyön edellytykset ovat olemattomat. Tämä keskustelu käsittelee tuon tason kyvyttömyyttä. Ja sinä jankutat siitä, miten ikätasoisesti kehittyneen 11-vuotiaan pitäisi pärjätä yksin uimassa, vaikka uimahallissakin alaikäraja on yleensä 10 vuotta.

T. Eräs, joka kirjoitti nipun laudatureja vaikka oppi uimaan vasta yläkouluiässä.

Tasan yhteen aihetta käsittelevään viestiin vastaaminen on jankuttamista? Ok. Toisekseen noin monella laudaturilla uskoisi tietävän, että 11 on suurempi numero kuin 10.

Luin ketjun kokonaan vasta äsken ja

Vielä vain jatkuu jankkaus. Se 10 vuotta on alin ikä, minkä ikäisenä voi mennä itsekseen uimahalliin. Se ei ole mikään vaatimus, että jokaisen pitäisi mennä kymmenvuotiaana yksin uimahalliin. Eikä siitä missään nimessä voi vetää johtopäätöstä, mikä on normaalia tai mikä ei.

Mieti esimerkiksi ajokorttia. Sen voi ajaa aikaisintaan 18-vuotiaana. Mutta on silti täysin normaalia ajaa ajokortti 30-vuotiaana.

Ja edelleenkään nykyajan ongelma ei ole siinä, että lapset eivät osaisi liikkua keskenään. Ongelma on se, että heitä ei ole kokonaisvaltaisesti kasvatettu. Aikuisten kunnioitus puuttuu täysin. Lasten kasvattaminen on viime kädessä ajan viettämistä heidän kanssaan. Joten kyllå se vanhempi, joka kulkee lapsensa kanssa uimahallissa, kasvattaa häntä enemmän kuin se, joka lähettää hänet sinne yksin heti kun ikä sallii.

 

Ainoa, joka täällä jankkaa olet sinä

Minä olen viime aikoina pariinkin kertaan törmännyt tilanteeseen, jossa 12-13-vuotiaan lapsen vanhemmat ei halua jättää lastaan edes päiväksi kotiin. Tuon ikäisenä minä olin jo öitä yksin kotona. Tietenkin olin. Miksi en olisi ollut? Jotain outoa on kyllä tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on useampia lapsia, ja monenlaisia luovia ratkaisuja on vuosien varrella tullut tehtyä. Mutta selvästikin maauimalavanhempi suhtautuu hyvin aggressiivisesti ajatukseen, että kymmenvuotiailla olisi edes yksi aikuinen mukanaan. 

Ehkä tässä juuri näemme sen lasten ja vanhempien eriytymisen. Itsestäni on mukavaa käydä polskimassa uimataitoistenkin alakoululaisten kanssa.

Minusta on jännä, miten tällä palstalla täytetään aukkoja tarinassa oman mielikuvituksen mukaan,  päätellään toisen tunnetilaa tai aggressioita ja sitten vielä päätetään, että jos lapsi voi tehdä jotain asiaa myös yksin, ei vanhemmat halua koskaan tehdä sitä asiaa hänen tai kavereidensa kanssa. Ja myös usein väitetään, että tiedetään miten sama ihminen on kirjoittanut useamman ihmisen kirjoitamat kommentit.

Ei ihme, e

Sinun mielestäsi oli asiallista kuvailla 11-vuotiaan vanhemman läsnäoloa uimareissulla kamalaksi ja noloksi? Tai kertoa että lapsen kuuluu jäädä pois porukasta, jos vaihtoehtona on että vanhempi tulee mukaan?  Saatat sinäkin olla pieni taakka kasvatusalan ammattilaisille.

 

No, kyllä se monelle tuon ikäiselle sitä on. Varsinkin, jos yhden mukana täytyy aina olla vanhempi seuraamassa kuin varjo. Toisekseen minusta on ihan ymmärrettävää, että töissä käyvät vanhemmat eivät jokaiselle uimareissulle pääse mukaan. Silloin se on sen perheen vastuulla lähteä valvomaan omaansa, joka ei voi omaansa päästää ilman aikuista. Tai sitten se yksi jää porukasta pois. En tiedä oletatko, että jokaisen vanhemmat vuorollaan kävisi valvomassa, jos on yksi, joka ei ilman aikuista pärjää. Se jos jokin on nykyajan ongelma, että muidenkin vanhempien pitäisi venyä ja järjestellä, että yksi lapsi pääsee mukaan. Minusta tällainen on kohtuuton oletus. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viime aikoina pariinkin kertaan törmännyt tilanteeseen, jossa 12-13-vuotiaan lapsen vanhemmat ei halua jättää lastaan edes päiväksi kotiin. Tuon ikäisenä minä olin jo öitä yksin kotona. Tietenkin olin. Miksi en olisi ollut? Jotain outoa on kyllä tapahtunut.

Sosiaaliviranomaiset hakevat alakouluikäisen lapsen pois, jos hän on yötä yksin kotona. Esimerkiksi Italiassa alle 14-vuotiasta ei periaatteessa saa jättää yksin päivälläkään. Kuitenkaan italialaiset lapset tuskin ovat täysin kykenemättömiä kunnioittamaan koulun aikuisia, joten tämä ei mitenkään käy selitykseksi suomalaislasten ongelmille.

Voi hyvänen aika, 186. Kylläpä sinulla on kova into puhua aiheen vierestä. Mutta jatketaan sitten. 11-vuotiaan valvominen ei ole varjona seuraamista. Itse vesijumppaan usein, kun 11-vuotiaat uivat. Kukaan ei ole vielä siitä nolostunut, päinvastoin lapsen kavereiden vanhemmat ovat olleet oikein tyytyväisiä, että paikalla on aikuinen.

No siellä ne nyt kaiken sallineittein laiskojen vanhempien lapset puukottelee toinen toisiaan.Kun ahistaa. Siis mikä ahistaa, kun ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään? Olisiko kasvatus trendien aika kääntää kelkkaa kun ei näistä palvotuista ja kaiken keskipisteenä olleista lapsista ei sitten kuitenkaan kasvanut yhteiskuntaan sopeutuvia yksilöitä. Vaan väkivaltaisia, toisiltaan merkkivaatteita ryösteleviä materian palvojia. Miten meni noin  niinkuin omasta mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä, 169, ihan kuutamolla? Oletko ollenkaan lukenut juttua, josta tässä keskustellaan?

Yhä useampi lapsi ja nuori ei rehtorin mukaan kykene tekemään mitään asioita, joista ei tule välitöntä nautintoa. Ei osata kunnioittaa aikuisia, ei tehdä yhteistyötä. Koulutyön edellytykset ovat olemattomat. Tämä keskustelu käsittelee tuon tason kyvyttömyyttä. Ja sinä jankutat siitä, miten ikätasoisesti kehittyneen 11-vuotiaan pitäisi pärjätä yksin uimassa, vaikka uimahallissakin alaikäraja on yleensä 10 vuotta.

T. Eräs, joka kirjoitti nipun laudatureja vaikka oppi uimaan vasta yläkouluiässä.

Tasan yhteen aihetta käsittelevään viestiin vastaaminen on jankuttamista? Ok. Toisekseen noin monella laudaturilla uskoisi tietävän, että 11 on suurempi numero kuin 10.

Luin ketjun kokonaan vasta äsken ja

Vielä vain jatkuu jankkaus. Se 10 vuotta on alin ikä, minkä ikäisenä voi mennä itsekseen uimahalliin. Se ei ole mikään vaatimus, että jokaisen pitäisi mennä kymmenvuotiaana yksin uimahalliin. Eikä siitä missään nimessä voi vetää johtopäätöstä, mikä on normaalia tai mikä ei.

Mieti esimerkiksi ajokorttia. Sen voi ajaa aikaisintaan 18-vuotiaana. Mutta on silti täysin normaalia ajaa ajokortti 30-vuotiaana.

Ja edelleenkään nykyajan ongelma ei ole siinä, että lapset eivät osaisi liikkua keskenään. Ongelma on se, että heitä ei ole kokonaisvaltaisesti kasvatettu. Aikuisten kunnioitus puuttuu täysin. Lasten kasvattaminen on viime kädessä ajan viettämistä heidän kanssaan. Joten kyllå se vanhempi, joka kulkee lapsensa kanssa uimahallissa, kasvattaa häntä enemmän kuin se, joka lähettää hänet sinne yksin heti kun ikä sallii.

 

Ohis täältä sivusta, mutta esim. Keravalla ikäraja on 8v. Voit katsoa ihan itse: https://www.kerava.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/maauimala/

Tuskin on ainoa kaupunki Suomessa tuolla ikärajalla.

Toinen ohis, mutta vaikutat juuri sellaiselta vanhemmalta, joka aiheuttaa jutuillaan ja vaatimuksillaan rehtoreille ja opettajille harmaita hiuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen viime aikoina pariinkin kertaan törmännyt tilanteeseen, jossa 12-13-vuotiaan lapsen vanhemmat ei halua jättää lastaan edes päiväksi kotiin. Tuon ikäisenä minä olin jo öitä yksin kotona. Tietenkin olin. Miksi en olisi ollut? Jotain outoa on kyllä tapahtunut.

Olen törmännyt samaan. Ja osa ei anna tuon ikäisten vielä liikkua itse julkisilla vaan vievät autolla joka paikkaan. Siis ymmärrän, että teini-ikä tuo haasteensa ja lapset voi keksiä mitä vaan, mutta aika monet lapset ansaitsevat sen luottamuksen, että osaavat olla kotona yksin tekemättä tyhmyyksiä. 

No kiva, että Keravalla on noin. Mutta Keravallakin on ihan normaalia, vaikka 11-vuotiaallakin olisi vanhempi mukana. Ja ihan normaalia on, vaikkei alakoululainen osaisi vielä uida. Puolet ei osaa.

Mutta se ei ole normaalia, että lapsi ei suostu tekemään mitään, mitä aikuinen pyytää, tai ei koe mitään kunnioitusta aikuisia kohtaan. Viettäkäähän paljon aikaa lastenne kanssa tänä kesänä, niin pystytte omalta osaltanne estämään näiden kauhutapauksien kehittymisen!

Olen kyllä huomannut. Siis lapseni kavereista. Yksi kaveri 8 v. tulee meille kylään ja jos annan ruokaa, hän kävelee sen lautasen kanssa sohvalle tai lasten huoneeseen. Olen sanonut, että meillä syödään ruokapöydässä. Hän inttää vastaan, että nopeesti vaan käy tekemässä jotain (kännykällä). Toinen kaverini lapsi ei tule meille enää yökylään ikinä. Viimeksi hän kukkui vielä puolen yön aikaan, kun ei nukuttanut. Kävi hakemassa kännykän sänkyyn, me käytiin hakemassa kännykkä eri huoneeseen. Sitten rahasi vessassa kuin joku 3-vuotias uhmaikäinen. Vanhempansa kysyivät seuraavana päivänä, nukuttiinko meillä hyvin. Sanoin, että eipä oikeastaan, koska oli vaikea rauhoittua unille. Vanhemmat vaan totesi, että niin ne on yöt hankalia kotonakin. Oikeasti? Siis 8-vuotias kuuluu määrätä sänkyyn ja hän pysyy siellä ja oppii rauhoittumaan yöunille. Ei se ole kenellekään hyväksi, jos tuon ikäinen päättää, milloin alkaa nukkumaan,

Nykypäivänä osa vanhemmista (ei kaikki) on täysin hukassa vanhemmuuden kanssa. Sen sijaan että olisivat oikeasti vanhempia, he ovat lastensa kavereita. Minkäänlaista kuria ei ole ja lapsilla on vain oikeuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koulullakin omat vikansa, kun paapovat lapsia. Esim. asumme kahden km päästä koulusta, ekaluokkalainen ei saa sitä matkaa yksin ajaa polkupyörällä. Vaan hänellä pitää olla saattaja. Koska me vanhemmat lähdemme aikaisemmin töihin, pitää naapurin papan olla hänen saattaja mennen tullen. Illalla lapsi ajaa harrastuksiin ilman saattajaa saman matkan.  Sama homma jatkuu vielä tokaluokkalaisella.

Mä menin kouluun vuonna 1984. Siihen aikaan eka-tokaluokkalaiset eivät saaneet ainakaan minun koulussani pyöräillä kouluun, koska heidän katsottiin olevan liian pieniä tekemään sen turvallisesti.

Kyllä meillä tuohon aikaan sai ajaa. Mutta siinä oli ehtona se, että matkan piti olla muistaakseni yli 2 km niin sai tulla pyörällä kouluun. En usko että koulun pihalle olisi edes kaikki pyörät mahtunee

Meillä oli kielto myös eka ja toka luokilla. Menin kouluun-80. Seinäjoella.

Jollain jäi levy päälle. Älkää enää ruokkiko trollia.

Itse aiheeseen. Tunnistan ongelman lähipiiristä. Varsinkin alaluokilla lapsella oli kavereita, joilla ei selkeästi ollut mitään rajoja. Aika hurjaa oli se meno. Minulla meni ihan vanhempanakin hermo siihen, että meille tultiin sekoilemaan eikä kunnioitettu aikuista ollenkaan. Sittemmin ovat kasvaneet ihan ihmisiksi nyt, kun alakoulu on lopuillaan. Mutta sääliksi käy opettajia. Yhdenkin näistä lapsista äiti oli juuri sellainen, jonka mielestä hänen lapsillaan on vain oikeuksia eikä velvollisuuksia. Sain itsekin siitä osuuteni, kun annoin lapselleen parin viikon porttikiellon meille sen jälkeen, kun oli rikkonut tahallaan lapseni legoja.

Yhä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän.

Yritätkö vihjata, ettei ketjun aloittajalla ole mitään vaatimuksia kieliopin suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhä enemmän.

Yritätkö vihjata, ettei ketjun aloittajalla ole mitään vaatimuksia kieliopin suhteen?

Ei se niin tarkkaa ole täällä aivoinvalidien kokoontumisajoissa - olkoon enemmän ja enemmän ja enemmän ja enemmän sitten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei. 

Ei tuo ole suurin syy. Maailma on muuttunut. Ennen oltiin laihoja, koska kerta kaikkiaa ei ollut ruokaa tarjolla kuten nykyisin, ei välttämättä edes terveellistä ruokaa. Ei ollut kyse siitä, että vanhemmat piti rajoja paremmin ja siksi toisekseen rajojen pitäminen tarkoitti raipan antamista. Vaikka kuinka sinä tai moni muu vielä yrittää väittää, ettei heille ollut haittaa siitä, että pienistäkin asioista sai suhteettoman rangaistuksen, ette ole oikeassa. 

Höpö höpö. Olimme 1970- ja 1980-luvulla laihoja sen takia, että vietimme niin paljon aikaa ulkona ja karkkipäivä oli kerran viikossa. Söimme kun oli nälkä ja lähdimme taa

Ei 70-80 lukujen kasvatus ollut vapaa, yleisesti ottaen. Ja hyvä niin! 

T. N 1970