Kouluun tulee enemmän ja enemmän lapsia joilla ei ole ollut perheessä mitään vaatimuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siitä päästään taas ketjun aiheeseen. Miten lapsia voi nykypäivänä kasvattaa, jos jo 11-vuotiaat kokevat vanhempien läsnäolon uimareissulla nöyryyttävänä, eikä opettajillakaan ole auktoriteettia? 

Itse en osaa tähän vastata, koska itse olen se tyyppi, jonka isä oltaisiin haluttu väkisin mukaan luokkaretkelle, ja itsekin olen aina pitänyt vanhempiani vähintään ok tyyppeinä. 

Miksi niiden vanhempien pitää olla mukana vahtimassa 11-vuotiaiden kaverusten uimareissulla, jos he kerran osaavat uida? Mitä he tekevät siellä?

No vaikka uimassa itse?

No se onkin eri asia jos koko perhe lähtee uimareissulle. Tässä puhuttiin siitä, että 11-vuotiaat kaverukset

Miksi se vanhempi haluaa niin kovasti mennä mukaan?

Kyllä mä vanhempana päätän, minne mun 11 v menee ja kenen kanssa. Ei mun tarvitse perustella, miksi haluan hänen mukaansa. Suosittelen muillekin aikuisille aikuiseksi ryhtymistä.

Eikö vanhemmat uskalla enään lapsille sanoa EI ja perustella myös se. Ei toki kaikki vanhemmat. 

Rakkaus ja rajat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä päin sitten on 7-8 ikäraja uimahalliin ilman aikuista. Meillä on 10, ja Helsingissä näyttää äkkiä googlaten olevan sama. 

En kyllä mitenkään näe, miten se joka lähettää 7-vuotiaan uimaan kaveriensa kanssa, olisi erityisen paljon parempi vanhempi kuin se, joka on vielä 11-vuotiaidenkin seurana. Väittäisin jopa päinvastoin.

Kamalaa, jos kaverin äiti tai isä olisi istunut vieressä, kun uidaan kaverien kanssa 11-vuotiaina. Jos sen ikäiset eivät pärjää ilman äidin kädestä kiinni pitämistä, ehkä on parempi pysyä kotona.

Aika usein juuri noilla pikkukoviksilla on lopulta kova aikuisen kaipuu.

Millä ihmeen pikkukoviksilla? Jos kotona on rakastavat vanhemmat

Näissä muissa Euroopan "sivistysmaissa" lapsikaappaukset ovat oikea uhka. Suomi on toistaiseksi vielä sellainen lintukoto että lapset saavat kulkea yksin menoissaan.

Eiv mun lapsi oppinut uimaan 4 v koska ei käyty uimahallilla jne. Eikä oppinut sujuvasti lukemaan eskarissa (aloitti vasta marraskuussa) n 2 viikkoa oltuaan koulussa sanoi että anna se h---ri  vitsikirja ja luki erittäin sujuvasti, toki päässälaski aiemmin. 

Kumma juttu, kun niistä vanhempien pikkuisista kullanuppuenkeleistä tulee juuri sellaisia mitkä lähtökohdat kotoa annetaan. Siinä on syypäänä vanhemmat ei lapset. Jos ei lapsella ole muuta kun hiton älytoosa koko lapsuus/ nuoruusiän, vailla minkäänlaista huomiota vanhemmilta on ihan päivänselvää ja näkyy kilometrien päähän jos "puhelimen kasvattama lapsi on liikkeellä". 

Ei lapsi siinä kohtaa tiedä muusta kun sen mitä lapset ja nuoret  älylaitteestaan oppii ja tekevät sekä käyttäytyvät sen mukaisesti. Sellaiseksi lapsi kasvaa kun kasvatetaan, mutta vanhemmat ei tahdo keretä, kun ollaan niin kiireisiä ja meno päällä sekä luullaan, ettei esim töissä mikään suju keneltäkään muulta kun itseltä. Korvaamattomia kun tupataan olemaan. Kiittäkää vain itseänne jotka olette antaneet lapsen tehdä kaiken mitä haluaa, kunhan pysyy vain poissa jaloista.

Se on jännää, että täällä suomalaisessa lintukodossa kuitenkin lapset voivat aika pahoin. Eli ehkä se yksin kulkeminen ja yksin pärjääminen ei olekaan onnen avain.

Tuttavan (mies) melkein viisivuotias lapsi oli edelleen vaipoissa ja kun kyselin asiasta, niin mulle vaan yksimalkaan todettiin että ei ole oppinut vielä ja he eivät asian kanssa pidä kiirettä koska ei ole sen päivän asia. Totta, kiire voi aina kostautua lapselle ja lapsen kehitykselle, mutta omasta mielestäni, ainakin itse sovelsin tätä oman lapseni kanssa, eli pikkuhiljaa kokeiltiin siirtyä potalle ja kokeilimme pöntönsupistajan kanssa, mutta menimme lapsen tahdilla- joskus tuli takapakkia eli tuolloin 2.5v lapsi halusi takaisin vaippaan, ja niin teimme ja otimme vaipat takaisin käyttöön, mutta kun sitkeästi yritimme ja muutenkin olimme lapsen kanssa tämän taipaleen kanssa molemmat vanhemmat, niin lapsi oppi potalle ja siitä sitten supistajan kanssa pöntölle, vaipat jäi. Ehdotin tätä kun he valittivat ainaisesta vaipparumbasta, ja samalla neuvoin että siitä voi tehdä esim vaikka ns "leikin" ja jokaisesta pottakerrasta ym, lapsi saisi tarran tai lauluhetken (meillä lapsi rakasti noita hetkiä), ja tämä äiti sekä isä reagoi tosi voimakkaasti tähän, ja varsinkin äiti oli kovasti vastahankaan ja painokkaasti totesi ettei hänellä ole tuollaiseen aikaa tai halua. Okei? Ymmärrän ettei aina ole sitä aikaa, mutta kai sitä nyt voisi kokeilla? Muistaakseni ottivat tuon leikki idean ja lapsi oli kuiva ja kävi pöntällä eskariin mentäessä. Naurattaa, tai ei silloin naurattanut kun nämä kehtasivat mun nuorinta (silloin 2.5V) moittia mulle kun nuorimmalla oli heillä käydessä vaipat ja motkottivat mulle asiasta, totesin että sinuna en puhuisi mitään kun melkein viisivuotiaallasi oli vielä vaipat silloin aikoinaan.

Tiedän että se on vaan välillä niin paljon helpomaa (tai legit ainakin tuntuu siltä välillä) lykätä housuvaippa vaan lapselle ja vetää sitten pois kun on täynnä, kuin se että ottaisi sitä aikaa (vaikka se olisi omista askareista, työstä, harrastuksista ym pois) ja opettelisi toisen potalle/keksisi noita leikkejä ym. Mutta jälkikäteen ajateltuna, nuo vaipat kostautuu lapselle, varsinkin jos lapsi on päikyssä ja siellä sit muut lapset kiusaavat kun Jussi-Eetulla tai Laura-Sofialla on vielä melkein viisvuotiaana vaipat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on koulullakin omat vikansa, kun paapovat lapsia. Esim. asumme kahden km päästä koulusta, ekaluokkalainen ei saa sitä matkaa yksin ajaa polkupyörällä. Vaan hänellä pitää olla saattaja. Koska me vanhemmat lähdemme aikaisemmin töihin, pitää naapurin papan olla hänen saattaja mennen tullen. Illalla lapsi ajaa harrastuksiin ilman saattajaa saman matkan.  Sama homma jatkuu vielä tokaluokkalaisella.

Mä menin kouluun vuonna 1984. Siihen aikaan eka-tokaluokkalaiset eivät saaneet ainakaan minun koulussani pyöräillä kouluun, koska heidän katsottiin olevan liian pieniä tekemään sen turvallisesti.

Mä menin kouluun v 1967. Lomat ja kesälomakin vuotta nuoremman veljen kanssa yhdessä. Kouluun kävelin tai pyöräilin ilman kypärää, kuten pyöräilen nykyäänkin. En mitään muovipottua päähäni pistä.

Joka päivälle oli tehtävät lapulla: esim 1-2 marjapensasta kerättävä, kasteltava nurmikko, kitkettävä rikkaruohoja, kerättävä saunapuut vajasta koppaan, tai ainakin siivottava sauna ja vietävä ne puut sinne, päästiin uimarantaan koko päiväksi, kun pestiin pari mattoa samalla, pyöräntarakalla matot kuljetettiin, tiskattiin tiskit, pumpattiin kaivosta vettä ämpäreihin ja kannettiin saunaan pataan, imuroitiin huusholli ym..

Hyvin meni koulut.

Itsellä yo-tokari yleisarvosanaksi M, veljellä L.

Selkään saatiin, jos ei hyviä arvosanoja tullut.

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää, että täällä suomalaisessa lintukodossa kuitenkin lapset voivat aika pahoin. Eli ehkä se yksin kulkeminen ja yksin pärjääminen ei olekaan onnen avain.

Ja sinä oletat, että paha olo johtuu niistä?

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan (mies) melkein viisivuotias lapsi oli edelleen vaipoissa ja kun kyselin asiasta, niin mulle vaan yksimalkaan todettiin että ei ole oppinut vielä ja he eivät asian kanssa pidä kiirettä koska ei ole sen päivän asia. Totta, kiire voi aina kostautua lapselle ja lapsen kehitykselle, mutta omasta mielestäni, ainakin itse sovelsin tätä oman lapseni kanssa, eli pikkuhiljaa kokeiltiin siirtyä potalle ja kokeilimme pöntönsupistajan kanssa, mutta menimme lapsen tahdilla- joskus tuli takapakkia eli tuolloin 2.5v lapsi halusi takaisin vaippaan, ja niin teimme ja otimme vaipat takaisin käyttöön, mutta kun sitkeästi yritimme ja muutenkin olimme lapsen kanssa tämän taipaleen kanssa molemmat vanhemmat, niin lapsi oppi potalle ja siitä sitten supistajan kanssa pöntölle, vaipat jäi. Ehdotin tätä kun he valittivat ainaisesta vaipparumbasta, ja samalla neuvoin että siitä voi tehdä esim vaikka ns "leikin" ja jokaisesta pottakerrasta ym, lapsi saisi tarran tai lauluhet

Nämä ovat kulttuurisidonnaisia juttuja. Teidän 2,5-vuotiaanne vaipat olisivat kauhistuttaneet vaikkapa 40 vuoden takaisessa Suomessa tai nykypäivän Kiinassa. Itse vieroksun ajatusta, että vaipoista olisi aiheellista kiusata, koska taustalla voi olla elimellinenkin vika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää, että täällä suomalaisessa lintukodossa kuitenkin lapset voivat aika pahoin. Eli ehkä se yksin kulkeminen ja yksin pärjääminen ei olekaan onnen avain.

Ja sinä oletat, että paha olo johtuu niistä?

Eikös tässä olla oltu aika yksimielisiä siitä, että hukassa oleva vanhemmuus on yksi iso syy. Se, että lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää, että täällä suomalaisessa lintukodossa kuitenkin lapset voivat aika pahoin. Eli ehkä se yksin kulkeminen ja yksin pärjääminen ei olekaan onnen avain.

Ja sinä oletat, että paha olo johtuu niistä?

Eikös tässä olla oltu aika yksimielisiä siitä, että hukassa oleva vanhemmuus on yksi iso syy. Se, että lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.

Tai sitten kyse on paapomisesta. Sekin on kyllä hukassa olevaa vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on jännää, että täällä suomalaisessa lintukodossa kuitenkin lapset voivat aika pahoin. Eli ehkä se yksin kulkeminen ja yksin pärjääminen ei olekaan onnen avain.

Ja sinä oletat, että paha olo johtuu niistä?

Eikös tässä olla oltu aika yksimielisiä siitä, että hukassa oleva vanhemmuus on yksi iso syy. Se, että lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.

Tai sitten kyse on paapomisesta. Sekin on kyllä hukassa olevaa vanhemmuutta.

Veikkaan vähän, että jos aletaan tutkia oikeasti vakavasti oireilevia nuoria, on siellä taustalla ihan muut syyt kuin paapominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä päin sitten on 7-8 ikäraja uimahalliin ilman aikuista. Meillä on 10, ja Helsingissä näyttää äkkiä googlaten olevan sama. 

En kyllä mitenkään näe, miten se joka lähettää 7-vuotiaan uimaan kaveriensa kanssa, olisi erityisen paljon parempi vanhempi kuin se, joka on vielä 11-vuotiaidenkin seurana. Väittäisin jopa päinvastoin.

Kamalaa, jos kaverin äiti tai isä olisi istunut vieressä, kun uidaan kaverien kanssa 11-vuotiaina. Jos sen ikäiset eivät pärjää ilman äidin kädestä kiinni pitämistä, ehkä on parempi pysyä kotona.

Aika usein juuri noilla pikkukoviksilla on lopulta kova aikuisen kaipuu.

Millä ihmeen pikkukoviksilla? Jos kotona on rakastavat vanhemmat

Olen myös ihmetellyt sitä, miten normaalina Suomessa pidetään sitä, että lapset häpeävät suureen ääneen vanhempiaan ja nähdään, että se on jotain väistämätöntä irtautumiskehitystä, että lapsi häpeää vanhemman mukanaoloa vaikka uimahallissa silmät päästään. Eihän sen vanhemman tarvitse siinä metrin päässä olla kaveruksista, hän voi vaikka itsekseen uida, ei tarvitse joka sanaa kuulla mitä lapset puhuvat keskenään. Ylipäänsä minusta suomalaisen kasvatuksen yksi kompastuskivi on juuri se, ettei olla yhdessä. On aika vaikea vaatia jotain käytöstä ihmiseltä, jota tuskin näkee. Jos vanhemman ja lapsen välillä on ihan oikea elävä kiintymyssuhde, ei sen lapsen tarvitse joka asiassa vääntää vastaan tai hävetä, että vanhempi on edes olemassa. En tarkoita tällä mitään hienostunutta tunteiden sanoittamista kaikkine nyansseineen, vaan ihan sellaista vanhanaikaista yhdessäoloa, jossa vaikka samassa huoneessa kumpikin puuhailee omiaan ja välillä sanotaan toiselle jotain. Minulla on kaksi teinipoikaa ja kummankin kanssa olen käynyt erilaisissa tapahtumissa, lenkkeilemässä jne. ja juttelemme kaikenlaista. En näe siinä mitään kummallista, viihdymme yhdessä. Toki heillä on oma elämänsä ja sopiva yksityisyytensä, tietysti, haluan itsellänikin olevan sellainen, niinhän kai ihmissuhteissa yleensäkin on.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan (mies) melkein viisivuotias lapsi oli edelleen vaipoissa ja kun kyselin asiasta, niin mulle vaan yksimalkaan todettiin että ei ole oppinut vielä ja he eivät asian kanssa pidä kiirettä koska ei ole sen päivän asia. Totta, kiire voi aina kostautua lapselle ja lapsen kehitykselle, mutta omasta mielestäni, ainakin itse sovelsin tätä oman lapseni kanssa, eli pikkuhiljaa kokeiltiin siirtyä potalle ja kokeilimme pöntönsupistajan kanssa, mutta menimme lapsen tahdilla- joskus tuli takapakkia eli tuolloin 2.5v lapsi halusi takaisin vaippaan, ja niin teimme ja otimme vaipat takaisin käyttöön, mutta kun sitkeästi yritimme ja muutenkin olimme lapsen kanssa tämän taipaleen kanssa molemmat vanhemmat, niin lapsi oppi potalle ja siitä sitten supistajan kanssa pöntölle, vaipat jäi. Ehdotin tätä kun he valittivat ainaisesta vaipparumbasta, ja samalla neuvoin että siitä voi tehdä esim vaikka ns "leikin" ja jokaisesta pottakerrasta ym, lapsi saisi tarran tai lauluhet

Lapsen tahtia/ehdoilla pitää mennä ettei tule pahaa takapakkia pakottamisesta. Nimimerkillä, mummu pakotti mun lasta häntä hoitaessa pöntölle ja lapsesta tuli tosi arka sekä itki kun tajusi että oli tarpeet tulleet vaippaan. Olikohan 3 ja puoli kun oppi kuivaksi tuosta mummun pakottamisesta, mutta yökastelut tuli mukaan sitten ikävuosina 4-9

Valtaosa suomalaisista vanhemmista on itse omaksunut lapsuudessaan lievästi välttelevän kiintymyssuhdemallin. Siitä kontekstista voi koettaa ymmärtää, miksi jotkut väittävät että vanhempi ei saisi kulkea 11-vuotiaiden mukana, koska on niin _nolo_ tyyppi.

Mutta totuushan on, että käytöstapoja ei opita kuin vuorovaikutuksessa. Hullua on, että ajatellaan entisajan tapaan lasten ja aikuisten elävän erillisissä maailmoissa, ja samanaikaisesti kökötetään vielä nykypäivän tyyliin kukin ruuduillaan.

Ruuduista tulikin mieleen, että viime talvena kävin monta kertaa 11- ja 13-vuotiaiden lasteni kanssa uimahallissa. Minä vesijumppasin, lapset uivat kavereidensa kanssa. Tuttu äiti toi omat kaksi lastaan uimahalliin yhtä aikaa, muttei jäänyt näiden seuraksi. Pojat kävivät suihkussa, pukivat sen jälkeen vaatteet päälleen ja istuivat kaksi tuntia uimahallin kahviossa pelaamassa kännyköillään!

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa suomalaisista vanhemmista on itse omaksunut lapsuudessaan lievästi välttelevän kiintymyssuhdemallin. Siitä kontekstista voi koettaa ymmärtää, miksi jotkut väittävät että vanhempi ei saisi kulkea 11-vuotiaiden mukana, koska on niin _nolo_ tyyppi.

Mutta totuushan on, että käytöstapoja ei opita kuin vuorovaikutuksessa. Hullua on, että ajatellaan entisajan tapaan lasten ja aikuisten elävän erillisissä maailmoissa, ja samanaikaisesti kökötetään vielä nykypäivän tyyliin kukin ruuduillaan.

Ruuduista tulikin mieleen, että viime talvena kävin monta kertaa 11- ja 13-vuotiaiden lasteni kanssa uimahallissa. Minä vesijumppasin, lapset uivat kavereidensa kanssa. Tuttu äiti toi omat kaksi lastaan uimahalliin yhtä aikaa, muttei jäänyt näiden seuraksi. Pojat kävivät suihkussa, pukivat sen jälkeen vaatteet päälleen ja istuivat kaksi tuntia uimahallin kahviossa pelaamassa kännyköillään!

Mistä lähde ensimmäiselle lauseellesi?

Jos lapset menevät keskenään uimaan ilman että vanhempi tulee vahtimaan mukaan, ei se tarkoita että lapset olisivat heitteillä, vaan että vanhempi luottaa lapsiin.

Jos taas vanhempi haluaa mennä mukaan, niin sitten menee. Tapoja olla vanhempi on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan (mies) melkein viisivuotias lapsi oli edelleen vaipoissa ja kun kyselin asiasta, niin mulle vaan yksimalkaan todettiin että ei ole oppinut vielä ja he eivät asian kanssa pidä kiirettä koska ei ole sen päivän asia. Totta, kiire voi aina kostautua lapselle ja lapsen kehitykselle, mutta omasta mielestäni, ainakin itse sovelsin tätä oman lapseni kanssa, eli pikkuhiljaa kokeiltiin siirtyä potalle ja kokeilimme pöntönsupistajan kanssa, mutta menimme lapsen tahdilla- joskus tuli takapakkia eli tuolloin 2.5v lapsi halusi takaisin vaippaan, ja niin teimme ja otimme vaipat takaisin käyttöön, mutta kun sitkeästi yritimme ja muutenkin olimme lapsen kanssa tämän taipaleen kanssa molemmat vanhemmat, niin lapsi oppi potalle ja siitä sitten supistajan kanssa pöntölle, vaipat jäi. Ehdotin tätä kun he valittivat ainaisesta vaipparumbasta, ja samalla neuvoin että siitä voi tehdä esim vaikka ns "leikin" ja jokaises

Joillakin aikuisilla nsmiehillä se on perversio, edellytys sille, että olis edes joskus kulli tanassa. Kusi ja paska. Anaalivaihe.

Kuseminen ja paskaaminen.