Lue keskustelun säännöt.
Kouluun tulee enemmän ja enemmän lapsia joilla ei ole ollut perheessä mitään vaatimuksia
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rehtori-kouluun-tulee-yha-enemman-l…
aikuiset ei ole ollut akkuisia ja sääntöjä eikä muita ei osata kunnioittaa
Kommentit (223)
Muistakaas te "olen törmännyt tapaukseen jossa..", että ette voi tietää esimerkiksi lapsen taustoja sille miksi liikkuu vanhemman kanssa/tarvitsee vanhemman tukea ja läsnäoloa eri tilanteissa tavallista enemmän.
T. Kiusaamisesta traumatisoituneen lapsen äiti, joka ei toivoisi mitään niin paljon kuin että lapsi menisi ja tekisi toisten kanssa, eikä vanhemman tarvitsisi olla kokoajan tukemassa/estämässä kiusaamista. Toivottavasti tämäkin aika vielä koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulu myös paapoo lapsia. Voi käyttäytyä vaikka miten huonosti ja lintsata puolet viikosta joka viikko, kunhan sanoo taikasanat: ahdistaa, t@p@n itseni. Niin johan väännytään tuhannen mutkalle ja opettajakaan ei enää huomauta kun tunnilla katsotaan TikTokkia. Kun tärkeintä on että lapsi on tullut kouluun. Ei saa sanoa kun hän haistattelee kaikille, koska sentään on tullut kouluun ja ahdistaa. Ei ole lukenut kokeeseen kun ahdistaa, joten ratkaisu on ettei tarvitse tulla kouluun. Mitä pelleilyä!
Ja tätä porukkaa on jo työelämässä, sama meno jatkuen. Huoh!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei.
Ei tuo ole suurin syy. Maailma on muuttunut. Ennen oltiin laihoja, koska kerta kaikkiaa ei ollut ruokaa tarjolla kuten nykyisin, ei välttämättä edes terveellistä ruokaa. Ei ollut kyse siitä, että vanhemmat piti rajoja paremmin ja siksi toisekseen rajojen pitäminen tarkoitti raipan antamista. Vaikka kuinka sinä tai moni muu vielä yrittää väittää, ettei heille ollut haittaa siitä, että pienistäkin asioista sai suhteettoman rangaistuksen, ette ole oikeassa.
Esimerkiksi 80-luvulla, vai😂
Vierailija kirjoitti:
Muistakaas te "olen törmännyt tapaukseen jossa..", että ette voi tietää esimerkiksi lapsen taustoja sille miksi liikkuu vanhemman kanssa/tarvitsee vanhemman tukea ja läsnäoloa eri tilanteissa tavallista enemmän.
T. Kiusaamisesta traumatisoituneen lapsen äiti, joka ei toivoisi mitään niin paljon kuin että lapsi menisi ja tekisi toisten kanssa, eikä vanhemman tarvitsisi olla kokoajan tukemassa/estämässä kiusaamista. Toivottavasti tämäkin aika vielä koittaa.
Johtopäätöksiä on kuitenkin hyvä tehdä tilastollisten todennäköisyyksien, ei yksittäistapauksen perusteella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaas te "olen törmännyt tapaukseen jossa..", että ette voi tietää esimerkiksi lapsen taustoja sille miksi liikkuu vanhemman kanssa/tarvitsee vanhemman tukea ja läsnäoloa eri tilanteissa tavallista enemmän.
T. Kiusaamisesta traumatisoituneen lapsen äiti, joka ei toivoisi mitään niin paljon kuin että lapsi menisi ja tekisi toisten kanssa, eikä vanhemman tarvitsisi olla kokoajan tukemassa/estämässä kiusaamista. Toivottavasti tämäkin aika vielä koittaa.
Johtopäätöksiä on kuitenkin hyvä tehdä tilastollisten todennäköisyyksien, ei yksittäistapauksen perusteella
Joo kyllä, uutista en ole kieltämässä. Pitää ehdottomasti paikkansa, mutta aina särähtää korvaan nämä "tiedän eräänkin tapauksen..", että tiedetäänkö todella. Minäkin tiedän monia tapauksia, muttei ole mitään käsitystä mitä perheissä/lapsilla todella on meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä vähän jo pelottavaa, miten monilta lapsilta ei oikein vaadita yhtään mitään nykyisin. Kaikki epämiellyttävä yritetään lakaista pois, ettei vaan tarvitse kokea pettymyksiä tai tehdä asioita, mistä ei pidä.
Olen itse milleniaali, mutta minulla on ollut tuollaiset vanhemmat. Aika kivikkoinen on ollut aikuisuus, mutta olen saanut palaset kohdilleen ja homma rullaa nykyisin. Oman lapsen kasvatan ihan toisin.
KIITOS TÄSTÄ KOMMENTISTA! On hienoa ja äärimmäisen lohdullista lukea tuollaista! Ilmiö näkyy jo päiväkodista alkaen. Siellä on mm lapsia jotka saavat aivan vapaasti lähtöheipan asemasta esjmerkiksi potkaista kipeästi hoitajaa (muita hoitolapsia) tai heittää hoitajaa kivellä päähän hakutilanteessa. Lapsen vanhempaa ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka seistään vieressä. Ollaan vaan ja möllötetään surullisen kuuuluisa "Tonnin seteli"-ilme naamalla ja lähdetään muinamiehinä kotiin lapsen virnuillessa voitonriemuisena vielä vanhemman selän takaa .
Sellaisia hoitajia on vaikea löytää jotka sietää ottaa osumaa työpaikallaan joka päivä.Varsinkin kun näitä lapsia joiden sallitaan käyttäytyä kuinka lystää alkaa olla useampia yhdessä lapsiryhmssä missä muut lapset ottavat mallia. Suostuisitko itse ?
Mikä näden avoimesti välinpitämättömien vanhempien kasvattamattomien lasten tulevaisuus ja tilanne on kouluissa ja elämässä yleensäkin? Kuka näitä jaksaa työpaikallaan päivästä toiseen? Elämässä yleensä ennen pitkää tulee vastaan samanmoinen joka ottaesaan osumaa potkaisee takaisin oikein kunnolla. Tämäkö sitten hyvä.
Sellaistakin olen huomannut, että samoin kun on yhä enemmän ja enemmän aikuisia, jotka eivät voi kulkea tuntemattomien ohi kommentoimatta jotakin kuuluvasti, samalla tavalla on myös yhä enemmän lapsia kasvatettu siihen, että olisi jotenkin nokkelaa aukoa päätä joka hemmetin asiasta.
Huomasin tämän kun muutin ja olin kasannut osan muuttokuormaa, lähinnä aivan uusia muuttolaatikoita, valmiiksi sivuun kerrostalon pihalle ja ohi kulki lapsi, joka heti kommentoi vanhemmalleen "mitä rojua tuossa on?" halveksivaan äänensävyyn. Olisi järkevää kasvattaa lapsi siihen, että voi hetken miettiä ennen kuin sanoo mitään kodin ulkopuolella ääneen, koska saman ehtii sanoa muille myös myöhemmin tai kun on harkinnut ensin mitä sanoo. Tämä ei ollut vakava esimerkki, mutta hyvä esimerkki siitä miten turhasta lapsia on opetettu sanomaan kovaan ääneen jotakin ikävää muitten asioista. Lapsia kasvatetaan miettimään vain kaikkea negatiivista tuntemattomista ihmisistä.
Muuttolaatikkoni eivät olleet kenenkään tiellä eivätkä millään tavalla näyttäneet pelkältä rojulta. Olin kasannut ne ulos aikani kuluksi näkyville vain nopeuttaakseni niiden pakkaamista muuttoauton saapuessa. Ymmärrän ettei lapsi ole välttämättä koskaan nähnyt muuttoa eikä tunnista sitä, mutta miksi heti kommentoida halveksivasti muiden tavaroita kerrostalon pihalla? Se oli selvästi näkyvä esimerkki kasvatuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu myös paapoo lapsia. Voi käyttäytyä vaikka miten huonosti ja lintsata puolet viikosta joka viikko, kunhan sanoo taikasanat: ahdistaa, t@p@n itseni. Niin johan väännytään tuhannen mutkalle ja opettajakaan ei enää huomauta kun tunnilla katsotaan TikTokkia. Kun tärkeintä on että lapsi on tullut kouluun. Ei saa sanoa kun hän haistattelee kaikille, koska sentään on tullut kouluun ja ahdistaa. Ei ole lukenut kokeeseen kun ahdistaa, joten ratkaisu on ettei tarvitse tulla kouluun. Mitä pelleilyä!
Ja tätä porukkaa on jo työelämässä, sama meno jatkuen. Huoh!
Näitä lapisa ahdistaa nimenomaan se, että mitään ei ole koko elämän aikana vaadittu ja kaikkea vähänkin ikävää on saanut vältellä. Pahimmillaan näitä ahdistujia sitten vielä palkitaan, niin että saavat isoja tukirahoja kun käyvät koulussa vähän pyörähtämässä. Toisaalta ne kympin oppilaat, jotka usein myös kannattelevat ryhmätöissä ja auttavat toisia, heihin ei juuri satsata esim. eriyttämällä opetusta ylöspäin. Tasoryhmät takaisin kouluun kiitos, se palvelisi jokaista osapuolta!
Vierailija kirjoitti:
Lol, teinit on niin tyhmiä
"Nuoriso on rappiolla", sanoi jo Muinainen Roomalainen.
Hän lausui samalla myös sanasen nuorison kelvottomasta musiikkimausta, mainiten mm. "sistrumi siriensis", "syyrialaiset helistimet".
Mikään ei ole muuttunut, nihil novem sub Solem!
Muistakaamme, että myös Rooman valtakunta tuhoutui barbaarein invaasion alle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaas te "olen törmännyt tapaukseen jossa..", että ette voi tietää esimerkiksi lapsen taustoja sille miksi liikkuu vanhemman kanssa/tarvitsee vanhemman tukea ja läsnäoloa eri tilanteissa tavallista enemmän.
T. Kiusaamisesta traumatisoituneen lapsen äiti, joka ei toivoisi mitään niin paljon kuin että lapsi menisi ja tekisi toisten kanssa, eikä vanhemman tarvitsisi olla kokoajan tukemassa/estämässä kiusaamista. Toivottavasti tämäkin aika vielä koittaa.
Johtopäätöksiä on kuitenkin hyvä tehdä tilastollisten todennäköisyyksien, ei yksittäistapauksen perusteella
Juuri näin!
Ampiaisellakin on varoitusväri!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minusta tämä rajattomuus kietoutuu nykyisin kyllä myös lasten lihavuusepidemiaan. Ei vedetä lapsille yhtään rajoja sen suhteen mitä on fiksu syödä ja mitä ei.
Ei tuo ole suurin syy. Maailma on muuttunut. Ennen oltiin laihoja, koska kerta kaikkiaa ei ollut ruokaa tarjolla kuten nykyisin, ei välttämättä edes terveellistä ruokaa. Ei ollut kyse siitä, että vanhemmat piti rajoja paremmin ja siksi toisekseen rajojen pitäminen tarkoitti raipan antamista. Vaikka kuinka sinä tai moni muu vielä yrittää väittää, ettei heille ollut haittaa siitä, että pienistäkin asioista sai suhteettoman rangaistuksen, ette ole oikeassa.
Kyllä nyt vähän menee liioittelun puolelle tuo ruokailujuttu. Kyllä sitä ruokaa oli mutta oli yksinkertaisempaa ja terveellisempää: kalakeitto, lihakeitto, h
Ja meillä esim limsaa juotiin vain juhlissa. Jokaista ruokaa ei ollut kyllästetty glukoosi-fruktoosisiirapilla. Päivässä syötiin 3-4 kertaa, ihan maksimissaan 5. Nykyään napostellaan ja pupelletaan koko ajan jotain plus ateriat päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaistakin olen huomannut, että samoin kun on yhä enemmän ja enemmän aikuisia, jotka eivät voi kulkea tuntemattomien ohi kommentoimatta jotakin kuuluvasti, samalla tavalla on myös yhä enemmän lapsia kasvatettu siihen, että olisi jotenkin nokkelaa aukoa päätä joka hemmetin asiasta.
Huomasin tämän kun muutin ja olin kasannut osan muuttokuormaa, lähinnä aivan uusia muuttolaatikoita, valmiiksi sivuun kerrostalon pihalle ja ohi kulki lapsi, joka heti kommentoi vanhemmalleen "mitä rojua tuossa on?" halveksivaan äänensävyyn. Olisi järkevää kasvattaa lapsi siihen, että voi hetken miettiä ennen kuin sanoo mitään kodin ulkopuolella ääneen, koska saman ehtii sanoa muille myös myöhemmin tai kun on harkinnut ensin mitä sanoo. Tämä ei ollut vakava esimerkki, mutta hyvä esimerkki siitä miten turhasta lapsia on opetettu sanomaan kovaan ääneen jotakin ikävää muitten asioista. Lapsia kasvatetaan miettimään vain kaikkea negatiivista tuntemat
Ilmeisesti et tiedä, millaista kielenkäyttöä lapset ja nuoret saa osakseen. Olisiko niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan? Kuka ne lapset kasvattaa?
Mun lapsi ei ole koskaan haistatellut mulle , tuskin koulussakaan. Ei ainakaan tullut viestiä. Kerroin säännöt miten koulussa ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos lusikalla on annettu, ei kauhalla voi vaatia. Uusi wt-yhteiskuntaluokka on näillä "metodeilla" syntymässä.
Kyllä monet 11-vuotiaat kokisivat jopa vähän nöyryyttävänä sen, että vanhempi tulee uimareissulle mukaan vahtimaan.
Tuosta kommentista tulikin mieleeni lastenpsykiatri Jari Sinkkosen toteamus: "vanhemman tärkeä tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä"...
11-vuotias on vielä lapsi, ja vanhempien tehtävänä on huolehtia lapsestaan, vaikka se lapsen mielestä voisi olla noloa tai tuottaisi pettymysiä tai mielipahaa.
Kyllä vanhempien vastuulla on lasten kasvatus hyvät käytöstavat toisten ihmisten kunnioittaminen ovat kotona opittuja asioita, kuri on tärkeää lapselle . Opettajilla ptäisi i olla enemmän oikeuksia kurinpitoon kouluissa , vanha sanonta on joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee pitää paikkansa.
"KIITOS TÄSTÄ KOMMENTISTA! On hienoa ja äärimmäisen lohdullista lukea tuollaista! Ilmiö näkyy jo päiväkodista alkaen. Siellä on mm lapsia jotka saavat aivan vapaasti lähtöheipan asemasta esjmerkiksi potkaista kipeästi hoitajaa (muita hoitolapsia) tai heittää hoitajaa kivellä päähän hakutilanteessa. Lapsen vanhempaa ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka seistään vieressä. Ollaan vaan ja möllötetään surullisen kuuuluisa "Tonnin seteli"-ilme naamalla ja lähdetään muinamiehinä kotiin lapsen virnuillessa voitonriemuisena vielä vanhemman selän takaa ."
Ettekö te seillä päiväkodissa reagoi tuollaiseen käytökseen vai miten minun pitää tätä tekstiäsi ymmärtää? Olen itse lastensuojelussa töissä ja tuolla tavoin käyttäytyviä koululaisiakin on. Tiedättekö mitä heille tapahtuu? Heistä tehdään lastensuojeluilmoitus ja heidät laitetaan koulusta pakkolomalle. Me sitten lastensuojelussa mietimme onko lapsi koulukuntoinen ja tarvittaessa lääkäri kirjoittaa sairaslomaa. Näin väkivaltaisilla lapsilla on taatusti muutakin elämässään pielessä kuin väkivalta ja sijaishuollossahan näitä lapsia sitten onkin. Ei koulun tai päiväkodin tarvitse sietää väkivaltaa ja sillä on ehdoton velvollisuus suojata toisia lapsia tältä.
Ei lapsikeskeisyys tarkoita sitä, että lapset päättävät asioista tai että lapset saavat tehdä tai olla tekemättä oman mielen mukaan. Kouluun tulee lapsia, jotka kuvittelevat maailman pyörivän heidän pillinsä mukaan. Huvittavinta, mutta myös hyvin kuvaavaa on, että tällainen "täysin palaveltu" lapsukainen pyrkii komentelemaan koulun aikuisia samoin kuin hyppyyttää kotona vanhempiaan. Jos kynä putoaa pulpetilta, saattaa tällainen oppilas luulla, että aikuinen, siis lähinnä opettaja, poimii sen ja antaa oppilaalle. Jos näin ei käy, voi seurauksena olla raivari. Miettikääpä sitä, hyvät vanhemmat, kun palvelette ja mielistelette lastanne mahdollisten raivareiden pelossa. Kotona pitää oppia jotkut asiat, mm vuorovaikutuksen taidot. Kesälomalla on hyvä ajankohta opetella tulevaa kouluvuotta juuri tuota asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännää, että täällä suomalaisessa lintukodossa kuitenkin lapset voivat aika pahoin. Eli ehkä se yksin kulkeminen ja yksin pärjääminen ei olekaan onnen avain.
Ja sinä oletat, että paha olo johtuu niistä?
Eikös tässä olla oltu aika yksimielisiä siitä, että hukassa oleva vanhemmuus on yksi iso syy. Se, että lapset vievät ja vanhemmat vikisevät.
Tai sitten kyse on paapomisesta. Sekin on kyllä hukassa olevaa vanhemmuutta.
Niinpä. Kenkien laittaminen jalkaan tai nauhojen sitominen on monelle nuorelle näköjään ylitse pääsemätön ongelma,
joten äiti sitten auttelee vasta valmistunut saamaan juhlakengät jalkaan ja nuori seuraa tilannetta silmät pyöreänä ihan kuin se oli rakettitiedettä.
Englannin vaikutus rappeuttaa kieltämme kasvaimen tavoin.