4 kymppiset. Oletteko ajatelleet, että jos teille tulisi lähivuosina ero, niin jaksaisitteko aloittaa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina ollut selvää, että jos jään yksin, uutta puolisoa ei tule.

Aina? Jos olisit jäänyt leskeksi puolen vuoden sisään häistä, niin et olisi voinut ottaa ketään toista kumppania?

 

Tämä. Nämä julistajat ovat metkoja. Usein toki nuoruuden kaikkivoipaisuus ja kuolemattomuus takana. Julistetaan jotta tämä on se loppuelämän suhde ja talo. Muuta ei tule. Entä jos jää leskeksi 24-vuotiaana velkaisen ison omakotitalon kanssa? Niin. Yleensä nämä samat ovat niitä jotka eivät tekisi avioehtoa koska "ongelmia ei tule". Ja avioehto nähdään jonain epäluottamuslauseena. Monen mielestä vaan se olisi epäluottamuslause jos avioehtoon ei suostuta. Etenkin jos kieltäytyjä on itse vähävaraisempi, tahi hänelle ei ole tulossa "perinnöitä" mutta toiselle on. Hmph......

 

 

 Kyllä meillä avioehto on, voidaan sanoa jos joku kysyy ettänon on, se mitä se pitää sisällään onkin aivan eri asia 😉

Kummallisia asenteita, aivan kuin se alkaako parisuhteeseen olisi vain  jokin päätösasia. Itse en etsi parisuhdetta, se tulee ajankohtaiseksi, jos vastaan tulee rakkautta. En mä voi etukäteen päättää mitään, kun en tiedä tuleeko ihmistä vastaan kehen rakastun. Jos näin käy, sen näkee sitten mitä haluan, ei nyt. Ehkä siksi se erokin sitten on kommentoijille tullut, jos suhteeseen on menty jostain järkevyys/yksinäisyyssyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä, mut yhteen en muuttaisi.

 

Miksi? Itse erosin 40+ iässä ja uusi mies löytyi. Yhteen muutettiin ja naimisiinkin mentiin. Toki ei yhtä helppoa ja mutkatonta kun parikymppisenä. En ollut pettynyt miehiin sinänsä lajina, ehkä tämä on ero meissä jotka luovuttavat tai eivät luovuta keski-iässä. Mene ja tiedä. Mielenkiintoista kuitenkin, koska tämä asia on sellainen joka tuntuu jakavan ihmiset kahtia. Osa kyllä huolii uuden kumppanin mutta kevytsuhteeseen, jossa nähdään vain välillä mutta ei ole sillälailla virallista enää kuin nuoruuden liitto. 

Onhan niitä uusioperheitäkin jossa molemmilla on pienet lapset. 

Toki keski-iässä niitä hyviä vapaita ehdokkaita ei niin paljoa enää ole, moni eronnut on todella traumatisoitunut monel

Neljäkymppisyydessä on kuitenkin se hyvä puoli, että tietää jo, mitä siihen suhteeseen todennäköisesti sisältyy, ei olla enää niin naiiveja kuin nuorempana. Itse aloin uuteen suhteeseen, ja tiesin mitä velvollisuuksia, oikkuja ja odotuksia ihmisillä voi olla. Ei tullut yllätyksenä, että toisella voi olla jo hyvin piintyneitä tapoja. Tässä iässä tilaa on annettava enemmän muullekin, mutta toisaalta sen voi kompensoida romantiikalla, ujostelu tunteiden ilmaisussakin on turhaa. Sitoutuminen on vahvempaa, ja perustuu entistä enemmän lupaukseen, kun rakkautta ei pidä jatkuvasti todistella yhdessäololla. Erilaista kuin nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ja tietysti kun tämä nykyinen suhteeni loppuu ja minä olen se joka jää yksin, ei tule enää ketään tai mitään. Tää kolmas kierros on se mitä etsin koko elämäni. En usko että kohtaisin enää toista samanlaista rakkautta tämän ihmiselämän aikana, enkä vähempään enää tyytyisi. 

No mutta sepä se. Sinä olet löytänyt sen suuren rakkauden, kolmannella kierroksella. Moni +40 v on kuitenkin vasta korkeintaan toisella kierroksella, eikä välttämättä sitä oikeaa ole tullut vielä vastaan, on ehkä vain alettu olemaan jonkun ihan ok-tyypin kanssa alkuhuuman jälkeen, ja siihen on tullut perhettä sun muuta. Tälläisestä erotessa saattaa olla vähän eri ajatukset, jos ja kun se suuri rakkaus astuukin elämään. 

Tuöi. Aloitin. Ei löydy mitään.

Ei jaksaisi. Olen huomannut olevani pikkuisen erakko. Toki koskaan ei pidä asettaa liikaa raamea tulevaisuudelle. Mutta ehkä joku väljempi parisuhde, esim.erilliset asunnot ja elämät-ratkaisu kiinnostaisi paljon enenmmän. Olen nainen. Takana 30 vuotta parisuhdetta.

Kannattaa unohtaa se exä kun eroaaa ja jättää kaunat taakse. t. elämä hymyilee <3

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni vastaa, että ei muuttaisi enää yhteen uuden kumppanin kanssa? 

Jäin muutama kuukausi sitten yksin ja kyllä mulla olisi toiveissa vielä "löytää" uusi mies ja asuakin saman katon alla. Sitten joskus, sitten kun olen oikeasti valmis siihen. 

Nämä vastaajat ovat ehkä aiemmin olleet kodinhoitajia ja passaajia. Nyt he sitten toteavat että kiitos riittää. 

En kyllä jaksaisi alkaa haeskelemaan ketään aktiivisesti. Todennäköisesti olisin vähintään pari vuotta tyytyväinen sinkku, ja sen jälkeenkin se rima uuden miehen suhteen olisi aika korkealla. Nainen ei hyödy parisuhteesta läheskään samalla tavalla kuin mies, joten luultavasti panostaisin muihin ihmissuhteisiin. N40

En etsi parisuhdetta väkisin ja "parisuhteen" vuoksi. Nuorena etsi liikaa, oli aivopesty siihen. Jos olisi ollut sopiva ihminen, se ratkaisee enemmän. Väärän kanssa tulee vain tikkuja sormiin. t. ikisinkku