4 kymppiset. Oletteko ajatelleet, että jos teille tulisi lähivuosina ero, niin jaksaisitteko aloittaa.....

En alkaisi etsiä uutta miestä enkä usko että halusinkaan mitään pysyvää. Jos tulisi etsimättä vastaan niin ok mutta vähän epäilen.

Pitkässä, ei niin hyvässä suhteessa mietin usein, että ei enää ikinä mitään suhdetta. Nyt sinkkuna sitä läheisyyttä kaipaa kuitenkin ja minulle seksi kuuluu vain suhteisiin joissa on edes jotain tunnetta mukana. Kauhean työläältä ja kuluttavalta suhteen "etsiminen" kuitenkin tuntuu. Tämän hetkisissä harrastus-ja työkuvioissa on aika epätodennäköistä, että ketään sopivaa tulisi vastaan. Tinder-maailma taas tuntuu aika karulta näin herkälle ihmiselle.

Sitä paitsi omat palikat on ihan hukassa sen suhteen, että millä avuilla suhteeseen lähdetään. Silloin 25 v kun olin edellisen kerran sinkku, olin todella kaunis ja kumppanini ovat aina olleet keskiverto paremman näköisiä (ei tosin aina yli 180 cm ;-)) Silloin ärsytti se, että miehet olivat lähinnä kiinnostuneita ulkonäöstäni. Nyt sitten onkin vaikeaa, kun pitäisi ennemmän keskittyä sekä omaan, että toisen sisäiseen kauneuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin ja aloitin heti uuden etsinnän Tinderistä. Nyt seitsämäs vuosi menossa eikä yhtään mätsiä.

M45

Kokeilepa OK Cupidia. Mä luulin sen olevan kuin Tinder, mutta erilainen ehdottelualgoritmi. Eipä ollutkaan, vaan se ehdottaa kumppaneita ympäri maailmaa! Tinderissä en saa juurikaan mätsejä (goldilla kyllä niitä saan), mutta naiset eivät tuppaa edes vastaamaan viesteihin.

OK Cupidissa 90+ tykkäystä ja olen siellä ollut alle viikon. Otin siitä sen maksullisen version. Olen alkanut miettimään, että miksi yritän epätoivoisesti etsiä omanikäistä suomalaista seuraa (50), kun voin saada 30+ latinomimmin?

En halua latinomimmiä vaan tavallisen naisen tästä läheltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin ja aloitin heti uuden etsinnän Tinderistä. Nyt seitsämäs vuosi menossa eikä yhtään mätsiä.

M45

Kokeilepa OK Cupidia. Mä luulin sen olevan kuin Tinder, mutta erilainen ehdottelualgoritmi. Eipä ollutkaan, vaan se ehdottaa kumppaneita ympäri maailmaa! Tinderissä en saa juurikaan mätsejä (goldilla kyllä niitä saan), mutta naiset eivät tuppaa edes vastaamaan viesteihin.

OK Cupidissa 90+ tykkäystä ja olen siellä ollut alle viikon. Otin siitä sen maksullisen version. Olen alkanut miettimään, että miksi yritän epätoivoisesti etsiä omanikäistä suomalaista seuraa (50), kun voin saada 30+ latinomimmin?

"Maksullinen versio" on tässä se avainsana, enkä puhu nyt vain sovelluksesta. Ainahan rahalla on saanut ihan mitä haluaa, kun sitä lyö pöytään tarpeeksi. 

Meille tulee lähivuosina ero, se on jo varmaa. Ja kyllä, ehdottomasti haluan hakea uutta kumppania, ja uuden parisuhteen.

Olen ollut sen verran onnekas puolison löytämisen osalta, että ero on epätodennäköistä. Jos kuitenkin jäisin jostain syystä yksin, pysyisin yksin. Ei olisi mahdollista löytää yhä rakasta ja yhtä hyvää, joten en edes vaivautuisi yrittämään. Lisäksi koska olen erakkoluonteinen ja nautin yksinolosta, yksinäisyys ei haittaisi. Puolisoani ei voi korvata kukaan ja muut eivät kiinnosta. Yksin pääsee myös helpommalla. En ole helposti ihastuvaa tyyppiä ja vältän ihmisiä ylipäätään eli yksin olisin loppuelämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin ja aloitin heti uuden etsinnän Tinderistä. Nyt seitsämäs vuosi menossa eikä yhtään mätsiä.

M45

Kokeilepa OK Cupidia. Mä luulin sen olevan kuin Tinder, mutta erilainen ehdottelualgoritmi. Eipä ollutkaan, vaan se ehdottaa kumppaneita ympäri maailmaa! Tinderissä en saa juurikaan mätsejä (goldilla kyllä niitä saan), mutta naiset eivät tuppaa edes vastaamaan viesteihin.

OK Cupidissa 90+ tykkäystä ja olen siellä ollut alle viikon. Otin siitä sen maksullisen version. Olen alkanut miettimään, että miksi yritän epätoivoisesti etsiä omanikäistä suomalaista seuraa (50), kun voin saada 30+ latinomimmin?

"Maksullinen versio" on tässä se avainsana, enkä puhu nyt vain sovelluksesta. Ainahan rahalla on saanut ihan mitä haluaa, kun sitä lyö pöytään tarpeeksi. 

No mut rahalla voi optimoida. Miksi ei? Opiskelijamimmin saa parilla sadalla. Jos vertaa avioeron hintaan, se on pikkurahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin ja aloitin heti uuden etsinnän Tinderistä. Nyt seitsämäs vuosi menossa eikä yhtään mätsiä.

M45

Kokeilepa OK Cupidia. Mä luulin sen olevan kuin Tinder, mutta erilainen ehdottelualgoritmi. Eipä ollutkaan, vaan se ehdottaa kumppaneita ympäri maailmaa! Tinderissä en saa juurikaan mätsejä (goldilla kyllä niitä saan), mutta naiset eivät tuppaa edes vastaamaan viesteihin.

OK Cupidissa 90+ tykkäystä ja olen siellä ollut alle viikon. Otin siitä sen maksullisen version. Olen alkanut miettimään, että miksi yritän epätoivoisesti etsiä omanikäistä suomalaista seuraa (50), kun voin saada 30+ latinomimmin?

"Maksullinen versio" on tässä se avainsana, enkä puhu nyt vain sovelluksesta. Ainahan rahalla on saanut ihan mitä haluaa, kun sitä

Kuten sanottu, rahalla saa asioita, oli sitten kyseessä kertapalvelu tai rahalla ostettu pitkäaikaistilaus, mutta nämä palvelujen tuottajat lienevät eri keskustelun aihe, sillä silloin kyseessä ei ole rakkauteen perustuva kumppanuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko jokin pakko? Kymmenisen vuotta on kohta menty sinkkuna eikä vielä tunnu sille, että jaksaisi toista ihmistä elämäänsä.

Kyllä mä ainakin kaipaan kainaloon, pitkiä katseita, kauniita sanoja, yhtä aikaa nauruun purskahtamista ja seksiä myös. Enkä pysty erottamaan seksiä parisuhteesta. Itkisin, jos pitäisi harrastaa irtoseksiä. Se jättäisi niin pahan tunnekaipuun.

Eihän tuo vaihe kestä kuin kuukauden tai kaksi jos on lainkaan.

Mikä "vaihe"? Sulla ehkä sitten. Mulla on ollut parisuhteet 5 vuotta ja 3 vuotta, joissa oli kyllä loppuun saakka kaikkea kaunista. Niin pitääkin olla. En mä mitään harrastuskaveria tai kämppistä tarvi.

Ja jos joku nyt tulee ihmettelemään, että miksi sitten päättyi. Niin molemmissa vaihtui suunnat, että mitä elämältä tai parisuhteelta haluaa (kumppanilla vaihtui, minä en ailahtele).

Ailalailla sama kun niin monella muulla tässä ketjussa. Erosin 25v suhteesta virallisesti kun olin 43v ja koska eroa oli tehty jo pidempään (sovittu että koitetaan kämppiksinä jopa olla mutta eihän se toiminut) niin mulla oli jo silloin uusi kumppani elämässä. 

Sitten suhde toki erottuani tiivistyi ja alkoi oikeasti, nautin hänen seurasta ja on ns. unelmien mies minulle vikoineenkin mutta sellaista tiivistä parisuhdetta en enää halua. Omat kodit, oma elämä myös. Silti sitoutunut ja luottamuksellinen suhde elämää ilostuttamassa. Saa nauttia hyvästä seksistä ja läheisyydestä ja kumppanuudesta, olen ihan rakastunut häneen niin tuntuu tottakai hyvältä.

Sen olen päättänyt että jos tämä suhde päättyy niin se on sitten siinä, ei mitään mielenkiintoa enää lähteä alusta siihen ralliin. 

Olen niin parisuhdeihminen, että minä kyllä varmasti etsisin. Toipuisin ensin erosta hetken, mutta ennemmin tai myöhemmin haluaisin löytää itselleni taas rakkaan. Olen romantikko ja kaipaan seuraa, seksiä ja hellyttä, arjen jakamista ja yhdessäoloa. En viihdy yksin ja nukunkin paljon huonommin aina yksin ollessani. Kuitenkaan huonoa kumppania en ottaisi, vaan pitäisi löytää oikeasti yhteensopiva ihminen. Mieluummin silti yksin kuin väärän ihmisen kanssa siis.

miksi kukaan ottaisi käytettyä taakkaa itselleen, ja jos ei kyennyt entistäkään pitämään tyytyväisenä? kyllä ainakin miehen elämänlaatu paranee, kun asuu yksikseen. eron sattuessa minä joutuisin puille paljaille, kun ukko minut elättää hautaan asti. siksipä eroa ei tule. ja jos ukko-parka kupsahtaa, niin henkivakuutus takaa minulle mahdollisuuden elämään. uutta urosta en ottaisi mistään hinnasta, koska ei ole toista rumilusta, joka olisi mukavan vatsakas ja sopivan lyhyt minun makuun. myöskään tuollaista laadukasta ja pahansuopaa jöröjukkaa tuskin enää mistään löytyy, kun nykyään on miehetkin alkanut olemaan feminiinejä nössöjä. 

Olin vaikean eron jälkeen 3 vuotta yksin ja haikailin kyllä uuden parisuhteen perään. No sitten tapasin vanhan tuttuni ja olimma yhdessä 2.5 v, erillään asuen. Mutta erosin, kun suhteella ei ollut tulevaisuutta, halusimme eri asioita. Nyt en jaksaisi tapailla yhtään ketään, pettyisin kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Olin vaikean eron jälkeen 3 vuotta yksin ja haikailin kyllä uuden parisuhteen perään. No sitten tapasin vanhan tuttuni ja olimma yhdessä 2.5 v, erillään asuen. Mutta erosin, kun suhteella ei ollut tulevaisuutta, halusimme eri asioita. Nyt en jaksaisi tapailla yhtään ketään, pettyisin kuitenkin.

Itse hain eron jälkeen heti seuraa ja tapailinki kymmeniä. Yksi näistä loksahti kohdalleen mutta kävikin muutaman vuoden jälkeen selväksi että halusi ihan muuta kuin minä vaikka olin alusta asti tehnyt selväksi mitä en halua. Tämä nainen halusi oman lapsen yli 40 vuotiaana vaikka olin kertonut että en jaksa nykyisiäkään lapsiani ja minulle riittää vallan hyvin erillään asuminen ja seksisuhde.

Mulle kävi niin, että puheet olivat suuria, halusi samaa kanssani, mutta sitten ajan kanssa kävi täysin selväksi, että hän asuu siellä missä asuu eikä ollut muita haaveita, koin ahdistavaksi ajatuksen muuttaa hänen valmiiseen elämäänsä. En minäkään jaksa omia lapsiani - saatikka lisää lapsia.



N45

Nyt ehkä tuumin asiaa sen jälkeen, kun molemmat lapset ovat aikuisia, muutama vuosi menee vielä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että puheet olivat suuria, halusi samaa kanssani, mutta sitten ajan kanssa kävi täysin selväksi, että hän asuu siellä missä asuu eikä ollut muita haaveita, koin ahdistavaksi ajatuksen muuttaa hänen valmiiseen elämäänsä. En minäkään jaksa omia lapsiani - saatikka lisää lapsia.



N45

Miksei kelvannu omat asunnot ja hyvä suhde ilman uusia lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä, mut yhteen en muuttaisi.

Miksi? Itse erosin 40+ iässä ja uusi mies löytyi. Yhteen muutettiin ja naimisiinkin mentiin. Toki ei yhtä helppoa ja mutkatonta kun parikymppisenä. En ollut pettynyt miehiin sinänsä lajina, ehkä tämä on ero meissä jotka luovuttavat tai eivät luovuta keski-iässä. Mene ja tiedä. Mielenkiintoista kuitenkin, koska tämä asia on sellainen joka tuntuu jakavan ihmiset kahtia. Osa kyllä huolii uuden kumppanin mutta kevytsuhteeseen, jossa nähdään vain välillä mutta ei ole sillälailla virallista enää kuin nuoruuden liitto. 

Onhan niitä uusioperheitäkin jossa molemmilla on pienet lapset. 

Toki keski-iässä niitä hyviä vapaita ehdokkaita ei niin paljoa enää ole, moni eronnut on todella traumatisoitunut monella lailla kuten palstaltakin olemme saaneet lukea. Ja jos on joku ikisinkku keski-ikäinen, niin pystyykö hän enää suhteeseen kun on ikänsä yksin elellyt? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin, että puheet olivat suuria, halusi samaa kanssani, mutta sitten ajan kanssa kävi täysin selväksi, että hän asuu siellä missä asuu eikä ollut muita haaveita, koin ahdistavaksi ajatuksen muuttaa hänen valmiiseen elämäänsä. En minäkään jaksa omia lapsiani - saatikka lisää lapsia.



N45

Miksei kelvannu omat asunnot ja hyvä suhde ilman uusia lapsia?





Liian pitkän välimatkan vuoksi - eikä se tai toiveet elämän suhteen ollut syynä eroon, vaan ihan muut asiat lopulta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan harrastanut parinetsintää, vaan sattumalta tutustunut mielenkiintoisiin ihmisiin. Jos molemminpuolista kemiaa löytyy ja kumpikin on sinkku, niin siinä hyvin helposti päätyy jonkinlaiseen suhteeseen. Joten jos lähivuosina tulisi avioero, niin en etsisi ketään uutta, mutta hyvin todennäköisesti vähintäänkin tapailisin jonkun kanssa parin vuoden sisällä erosta. 

Näin uskoisin itsellenikin käyvän. 

En aikoinaan koskaan etsimällä etsinyt, en ole ollut deittiäpeissä, mutta jo pitkään olen ollut vaimoni kanssa. 

Jos jostakin syystä tulisi ero, asuisin omillani - tietysti lasten kanssa vuoroviikoin - ja pitäisin silmäni auki, jos sattuisin tutustumaan johonkuhun mukavaan naiseen. Tinderistä ym. olen kuullut niin paljon ikäviä asioita, että en menisi sinne tuhlaamaan aikaani ja pettymään. Tai no, en ainakaan vakavissani, korkeintaan mahdollisesti tylsistyessäni. Uskoisin, että viihdyn mainiosti yksin. Olen asunut töiden vuoksi viikoilla eri paikkakunnalla kuin vaimoni (ennen lapsia), ja ainakin tuolloin viihdyin loistavasti yksin, ehkä nykyisinkin viihtyisin.