4 kymppiset. Oletteko ajatelleet, että jos teille tulisi lähivuosina ero, niin jaksaisitteko aloittaa.....

Vierailija kirjoitti:

En etsimällä etsisi, enkä menisi varmaan tinderiinkään. Olettaisin exän kanssa viikko-viikko systeemin toimivan ja varmaan omalla viikolla kävisin ulkona, harrastaisin, kävisin konserteissa, teattereissa tms. Jos sieltä tarttuisi mukaan laadukasta seksiseuraa niin miksei. Ilmankin pärjään. Ja jos löytyisi erittäin hyvä mies ihan parisuhteeseenkin asti, ilman muuta kiinnostaisi. Mutta mikään pakko ei ole löytää yhtään ketään ja paineita ei olisi. Enkä haluaisi muuttaa yhteen aikapäiviin. Lisää lapsiakaan ei tule kun piuhat poikki. Luultavasti nauttisin ennemmin vapaudesta muutaman vuoden  :D 

Oot selvästi nainen "omalla viikolla kävisin ulkona, harrastaisin, kävisin konserteissa, teattereissa tms."

Minä omalla viikolla istun sohvalla enkä tee yhtään mitään ylimääräistä. Ei vois vähempää kiinnostaa lähtä mihinkään.

Kun otan vaimostani eron, en tee samaa virhettä uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä, mut yhteen en muuttaisi.

 

Miksi? Itse erosin 40+ iässä ja uusi mies löytyi. Yhteen muutettiin ja naimisiinkin mentiin. Toki ei yhtä helppoa ja mutkatonta kun parikymppisenä. En ollut pettynyt miehiin sinänsä lajina, ehkä tämä on ero meissä jotka luovuttavat tai eivät luovuta keski-iässä. Mene ja tiedä. Mielenkiintoista kuitenkin, koska tämä asia on sellainen joka tuntuu jakavan ihmiset kahtia. Osa kyllä huolii uuden kumppanin mutta kevytsuhteeseen, jossa nähdään vain välillä mutta ei ole sillälailla virallista enää kuin nuoruuden liitto. 

Onhan niitä uusioperheitäkin jossa molemmilla on pienet lapset. 

Toki keski-iässä niitä hyviä vapaita ehdokkaita ei niin paljoa enää ole, moni eronnut on todella traumatisoitunut monella lailla kuten palstaltakin olemme saaneet lukea. J

Olen se jolle kommentoit. Tuuria tai ei, vaikea sanoa? Kompromisseja kyllä jouduttiin tekemään molemmat. Sellaisia mitä ei olisi tehty 20-vuotiaana. Mutta ehkä olet jäljillä: kuten sanoin, en ollut pettynyt koko miessukupuoleen joten avoimin mielin menin uuteen suhteeseen. Takkiin on tullut elämän aikana kyllä miehiltä mutta ei kai sitten liikaa? Koska moni tässäkin ketjussa toteaa, vaikkei ole edes eronnut pitkästä liitostaan, ettei uutta miestä enää ottaisi, tai jos niin kevyttapailuun ehkä maksimissaan. Tuollaisen luettuaan taivun olemaan samaa mieltä kuin sinä: takkiin on tullut liikaa, ei enää miestä jos joskus ero tai kuolema erottaa. 

Harvan keski-ikäisen lovestory nyt on mistään sadusta toisin kuin parikymppisellä voi olla.

Siinä sotkevat kuviota lapset, sairaudet, omaisuudet, kytkökset, erilaiset pinttyneet tavat, määrätynlainen ehdottomuus mitä vielä parikymppisellä ei ole vaan maailma on auki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin vähän päälle nelikymppisenä ja oon ollut viisi vuotta sinkkuna, ilman minkäänlaista parisuhdetta. Tuntuisi edelleen työläältä edes harkita tutustumista uuteen kumppaniin. Mies sen sijaan aloitti uuden parisuhteen lähes samantien. Ollaan huomattu tässä eronneiden ystävien kanssa, että miehet yleensä löytää uuden kumppanin melkein heti, kun taas naiset on paljon kauemmin yksin ja harkitsevaisempia ennen seuraavaa suhdetta. Johtuneeko sitten siitä, että lapset jää asumaan useinmiten juuri äidille, niin siinä ei paljon ehdi itseään tai uutta parisuhdetta miettimään. 

 

 

 

Ja myös yksin asuessa on helpomi siivota vuokrakaksio kuin mennä asumaan miehen omistamaan omakotitaloon ja siivota sitä. Ja jos miehellä on lapsia niin se talo menee kuitenkin niille perinnöksi eli ei hyötyä itselle.

Ainakin pitäisi asua

Noita maakunnissa asuvia omakotitaloihinsa kiintyneitä eronneita isejä on tinderit pullollaan. Sellaiseen jos lähtee niin lycka till. Siellä olet miehen lasten, äidin ja suvun pompoteltavana ja eksän kädenjälki näkyy talossa ja puutarhassa. Mitään ei saa muuttaa. Eksä jopa voi aika omavaltaisesti piipahdellakin koska "lasten etu".

Kyllä tuollaisesta ikeestä täytyy päästä eroon ja sitten vasta uusia morsioita etsimään!

En alkaisi etsimään parisuhdetta, mutta jos joku kiinnostava tyyppi tulisi vastaan niin alkaisi estelemäänkään. Olisin myös ihan tyytyväinen olemaan yksinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin vähän päälle nelikymppisenä ja oon ollut viisi vuotta sinkkuna, ilman minkäänlaista parisuhdetta. Tuntuisi edelleen työläältä edes harkita tutustumista uuteen kumppaniin. Mies sen sijaan aloitti uuden parisuhteen lähes samantien. Ollaan huomattu tässä eronneiden ystävien kanssa, että miehet yleensä löytää uuden kumppanin melkein heti, kun taas naiset on paljon kauemmin yksin ja harkitsevaisempia ennen seuraavaa suhdetta. Johtuneeko sitten siitä, että lapset jää asumaan useinmiten juuri äidille, niin siinä ei paljon ehdi itseään tai uutta parisuhdetta miettimään. 

 

 

 

Ja myös yksin asuessa on helpomi siivota vuokrakaksio kuin mennä asumaan miehen omistamaan omakotitaloon ja siivota sitä. Ja jos miehellä on lapsia niin se talo menee kuitenkin niille perinnöksi eli e

Noita maakunnissa asuvia omakotitaloihinsa kiintyneitä eronneita isejä on tinderit pullollaan. Sellaiseen jos lähtee niin lycka till. Siellä olet miehen lasten, äidin ja suvun pompoteltavana ja eksän kädenjälki näkyy talossa ja puutarhassa. Mitään ei saa muuttaa. Eksä jopa voi aika omavaltaisesti piipahdellakin koska "lasten etu".

 

Kyllä tuollaisesta ikeestä täytyy päästä eroon ja sitten vasta uusia morsioita etsimään!

Höpö höpö

Varsingin Uudenmaan maakunnassa on paljon muualta tulleita varakkaita miehiä jotka eivät halua myydä miljoona lukaaliaan ihan vain siitä syystä että tykkäävät asua niissä. Existä tai heidän suvuistaankaan ei näy pilkahdustakaan.

Ideaalitilanteessa haluaisin pari hyvää ja toimivaa friends with benefit- suhdetta. Naimisiin tai yhteenmuuttoa en suunnittele. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin vähän päälle nelikymppisenä ja oon ollut viisi vuotta sinkkuna, ilman minkäänlaista parisuhdetta. Tuntuisi edelleen työläältä edes harkita tutustumista uuteen kumppaniin. Mies sen sijaan aloitti uuden parisuhteen lähes samantien. Ollaan huomattu tässä eronneiden ystävien kanssa, että miehet yleensä löytää uuden kumppanin melkein heti, kun taas naiset on paljon kauemmin yksin ja harkitsevaisempia ennen seuraavaa suhdetta. Johtuneeko sitten siitä, että lapset jää asumaan useinmiten juuri äidille, niin siinä ei paljon ehdi itseään tai uutta parisuhdetta miettimään. 

 

 

 

Ja myös yksin asuessa on helpomi siivota vuokrakaksio kuin mennä asumaan miehen omistamaan omakotitaloon ja siivota sitä. Ja jos miehellä on lapsia n

Voi olla ja uskonkin mitä kirjoitat. Mutta tulepa tänne kehäkolmosen toiselle puolelle. Karu todellisuus näyttäytyy. Ei näy täällä Kuortaneella miljonäärejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin vähän päälle nelikymppisenä ja oon ollut viisi vuotta sinkkuna, ilman minkäänlaista parisuhdetta. Tuntuisi edelleen työläältä edes harkita tutustumista uuteen kumppaniin. Mies sen sijaan aloitti uuden parisuhteen lähes samantien. Ollaan huomattu tässä eronneiden ystävien kanssa, että miehet yleensä löytää uuden kumppanin melkein heti, kun taas naiset on paljon kauemmin yksin ja harkitsevaisempia ennen seuraavaa suhdetta. Johtuneeko sitten siitä, että lapset jää asumaan useinmiten juuri äidille, niin siinä ei paljon ehdi itseään tai uutta parisuhdetta miettimään. 

 

 

 

Ja myös yksin asuessa on helpomi siivota vuokrakaksio kuin mennä asumaan miehen omistamaan omakotit

Voi olla ja uskonkin mitä kirjoitat. Mutta tulepa tänne kehäkolmosen toiselle puolelle. Karu todellisuus näyttäytyy. Ei näy täällä Kuortaneella miljonäärejä.

Pakkoko se on Kuortaneelta seuraa hakia jos lähempääki löytyy. Eikä tpiste nurkkiin kannata muuttaa vaikka missä asuisivat, seksiä voi harrastaa ilman yhdessä asumista.

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö

Varsingin Uudenmaan maakunnassa on paljon muualta tulleita varakkaita miehiä jotka eivät halua myydä miljoona lukaaliaan ihan vain siitä syystä että tykkäävät asua niissä. Existä tai heidän suvuistaankaan ei näy pilkahdustakaan.

Ja näillä miehillä tietysti on sitten oletuksena se, että nainen luopuu omasta kodistaan ja irtaimistostaan, ehkä jopa kotikaupungistaan ja muuttaa miehen taloon jakamaan sen miljoonalukaalin siivoustaakkaa, vai? Todennäköisesti asenteena on, että kun itse on varakas, niin kaikki menee hänen pillinsä mukaan, ja kaikki pitää aina tehdä hänen omaisuutensa ja tottumustensa ehdoilla. Että varakkuus ja se miljoonalukaali antavat oikeuden sanella kaiken.



Juu, ei kiitos.

Erosin ja löysin. Toki en jaksanut mitään Tindereitä tai muuta hankalaa deittailua. Kysyin kavereilta, että tuntevatko he ketään kivoja sinkkumiehiä. Sitä kautta löytyi hieno mies ja rakastava suhde.

Jos minulla ja miehelläni tulisi ero niin en todellakaan yrittäisi etsiä uutta parisuhdetta. Olisin tyytyväinen ihan itsekseni. En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä joiden pitää heti eron jälkeen saada uusi suhde. Se tuntuu jo vähän siltä että ihmisellä on henkisiä haasteita kun ei pysty olemaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina ollut selvää, että jos jään yksin, uutta puolisoa ei tule.

Aina? Jos olisit jäänyt leskeksi puolen vuoden sisään häistä, niin et olisi voinut ottaa ketään toista kumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina ollut selvää, että jos jään yksin, uutta puolisoa ei tule.

Aina? Jos olisit jäänyt leskeksi puolen vuoden sisään häistä, niin et olisi voinut ottaa ketään toista kumppania?

Tämä. Nämä julistajat ovat metkoja. Usein toki nuoruuden kaikkivoipaisuus ja kuolemattomuus takana. Julistetaan jotta tämä on se loppuelämän suhde ja talo. Muuta ei tule. Entä jos jää leskeksi 24-vuotiaana velkaisen ison omakotitalon kanssa? Niin. Yleensä nämä samat ovat niitä jotka eivät tekisi avioehtoa koska "ongelmia ei tule". Ja avioehto nähdään jonain epäluottamuslauseena. Monen mielestä vaan se olisi epäluottamuslause jos avioehtoon ei suostuta. Etenkin jos kieltäytyjä on itse vähävaraisempi, tahi hänelle ei ole tulossa "perinnöitä" mutta toiselle on. Hmph......

Vaikea kysymys. Täytin juuri 50, ja ulkonäöllisesti ikäisekseni keskivertomiehen tasoa olevana en usko että mitkään FWB tms kuviot toimisivat. Toisaalta kaikki muu elämässä on varsin mallillaan: terveys, talous, elämäntavat, koulutus, käytöstavat... ei siis pitäisi olla mikään ongelma löytää romanttinen kumppani. Pitäisi ensin selvittää mistä sellaista voisi etsiä, mutta näin pk-seudulla luulisi löytyvän paikkoja.

Haluaisinko sitten sitoutua uuteen parisuhteeseen? Todennäköisesti en, mutta on mahdollista että intiimiyden kaipuu jossain vaiheessa kasvaisi liian suureksi. Kumppanin pitäisi kuitenkin olla samoilla linjoilla että siitä saisi irti toivotun nautinnon.

Yksin taival jatkuisi.

Jos ja tietysti kun tämä nykyinen suhteeni loppuu ja minä olen se joka jää yksin, ei tule enää ketään tai mitään. Tää kolmas kierros on se mitä etsin koko elämäni. En usko että kohtaisin enää toista samanlaista rakkautta tämän ihmiselämän aikana, enkä vähempään enää tyytyisi. 

Nyt 44. 15-vuotiaasta asti suhteessa. Jos ero tulisi, lähtökohtaisesti haluaisin olla yksin. Mutta jos elämä heittäisi täydellisesti minulle sopivan eteeni, olisi kai mahdollista ainakin tapailla. En haluaisi uusioperhettä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos minulla ja miehelläni tulisi ero niin en todellakaan yrittäisi etsiä uutta parisuhdetta. Olisin tyytyväinen ihan itsekseni. En ole koskaan ymmärtänyt niitä ihmisiä joiden pitää heti eron jälkeen saada uusi suhde. Se tuntuu jo vähän siltä että ihmisellä on henkisiä haasteita kun ei pysty olemaan yksin.

Ääripäät ovat aina vähän tylsiä mutta näin itse noin 40 vuotiaana ja  vailla ainoatakaan kokemusta pidemmästä parisuhteesta minusta on toisinaan  tuntunut sille kuin asiat jollain tavoin kasautusiivat. - Vaikka tääskin keskustelussa moni kertoo, että voisi / tai aikoisi elää sinkkuna jos ero tulisi tai koska ero (lapsien 2. vanhemmasta) on tapahtunut "jo" niin aikoo vastaisuudessa elää yksin / tai yhdessä lapsiensa kanssa. 

Silti oman rajoittuneen ja täysin subjektiivisen havaintoni perusteella  moni edes kerran pidemmässä parisuhteessa ollut, todennäköisesti eritysiesti vielä useammin miehet kuin naiset löytävät ja kohtaavat ja saavat mahdollsiuuden uuteen tai uusiin parisuhteeseen nopeammin jos tämän ikäisenä (nelikymppisenä) ovat olleet edes kerran pidemmässä parisuhteessa kuin ne noin 40 vuotiaat miehet (ja naiset) joilta kokemus pidemmästä prisuhtteesta puuttuu.

- Eivätkä he kaikki ole erityisen erakoita tai omaa mitään asiaa selittävää vakaumusta, eivätkä ole (kaappi)homoja tai lesboja. Ja tai niin syrjäytyneitä ja elämänhallintansa kadottaneita, että vaikka kerrotaan heidän haaveielvan ja unelmoivan ja yrittävän löytää itselleen kumppani, niin -kaikella kunnioituksella.- elämänhallinta on heillä ni-in hukassa, että hyvin harva yllättyy, että nämä sankarit elävät ja ovat eläneet vuodesta tosieen sinkkuina. 

Välillä tuntuu, että osalle täyspäisenä ja itsestään ja läheisistään välittävä noin  40 vuotias "ikisinkku" on ainakin lähellä satuolentoa Ellei hän ole sitten joku super sankari tai sankaritar, joka ei ole kokenut mitään tarvetta asettua yhteen parisuhteeseen kun tähän asti voinut aina uskoa ja luottaa, että löytää ja saa aina halutessan haluamaansa seuraa. Ja joiden vauhtia ei ole hidastanut mitenkään esimerkiski se, että ovat saaneet yhden tai useamman kanssa lapsia, jolla kohtaa oman havaintoni mukaan viim. useimmat hidastavat ainakin hetkeksi tahtia tai ainakin toien vanhemmsit saattasi 2. asettuvan ja olevan valmis ja oma-aloitteisesti halukas jakamaan sen tau ne asiat, joita laps(i)en tulo vääjäämättä tuo mukanaan.     

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi parisuhdetta, mutta seksikumppanin haluaisin. Sellaisen, jonka kanssa harrastaisin vain seksiä eikä muuta. 

Saisiko hän tahollaan olla sitten muidenkin kanssa jos sinulta hän saisi vain seksiä?

Miksi pitäisi olla muita? Eikö seksisuhde riitä kahden ihmisen välillä vaan on oltava muitakin? 

Tietenkin jos toinen ei ole seksisuhteessa vaan pihtaa niin sitten uutta tilalle.

Jospa se ei sille toiselle riitä. On olemassa muitakin ihmisiä kuin sinä itse.

No miksi olla seksisuhteessa sitten? Jos ei riitä niin lähtee menemään ja minä etin jonku muun tilalle.

Ja uuden, ja uuden ja uuden, eli ihan kuin yhden, parin illan jutut sitten loppujen lopuksi.