Miten kestitte vanhuudet rajut muutokset kehossanne ja kasvoissanne 60-70-vuotiaina?

Life is a short trip, enjoy it.

"Miehet on torjuneet esim minut ulkonäön vuoksi useita kertoja enkä ole ikinä parisuhdetta saanutkaan."

Sama täällä. Olin ruma nuori, olin ruma aikuinen ja olen ruma 5-kymppinen. Ei ole ollut poika- eikä mieskaveria, ei edes pelkkänä kaverina. Nätit tytöt ja kauniit naiset kiinnostavat miespuolisia, tälläisellä pärställä varustettu ei 🙁 

Jaa. Minä kehitän vastapainoksi persoonaani. Musta tulee se mummo, jonka luokse lapsenlapset tulee mielellään, kun lahjon nameilla ja rahalla. Omat lapset pitävät ihan omituisena, kuten ovat aina pitäneet. Ja itseäni vain naurattaa. Kaikki tulevat perässä, kuten ne ystävät, jotka säälittelivät, kun vaihdevuosihikoilut oli kovimmillaan. Tai se pari vuosikymmentä nuorempi tyttönen, joka vamppasi mieheni. Alkaa hänkin näköjään vähän kulahtaa ja ukon silmä vaeltaa. Olen nähnyt. Joten kaikki hyvin. Pääasia että on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä kehitän vastapainoksi persoonaani. Musta tulee se mummo, jonka luokse lapsenlapset tulee mielellään, kun lahjon nameilla ja rahalla. Omat lapset pitävät ihan omituisena, kuten ovat aina pitäneet. Ja itseäni vain naurattaa. Kaikki tulevat perässä, kuten ne ystävät, jotka säälittelivät, kun vaihdevuosihikoilut oli kovimmillaan. Tai se pari vuosikymmentä nuorempi tyttönen, joka vamppasi mieheni. Alkaa hänkin näköjään vähän kulahtaa ja ukon silmä vaeltaa. Olen nähnyt. Joten kaikki hyvin. Pääasia että on hauskaa.

Alat haukkuu nuoria naisia jotta tunnet olosi paremmaksi? Aika lapsellista...

Vierailija kirjoitti:

Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä...

Meinasin just tulla lohduttamaan ap:ta, että se rappeutuminen alkaa jo 25-vuotiaana, ja kiihtyy 40:n jälkeen. 60-vuotiaana siihen on jo tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.

Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.

Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet silloin paremmin. Ongelma ei siis ole ulkonäkö vaan jokin muu.

Toiseksi ymmärsin että vaikka olen ollut objektiivisesti katsottuna kaunis, sii

 

Esim työpaikan ja yleensä ihmissuhteiden saaminen on helpompaa, koska ihmiset liittää hyvännäköisiin ihmisiin myös hyviä luonteenpiirteitä, ja rumempiin taas huonoja. Ja ihmiset muutenkin viihtyy paremmin hyvännäköisten seurassa.

Varmaan ystäväsi olisi löytänyt hyvänkin miehen jos osaisi harjoittaa parempaa seulontaa. Valinnanvaraa hänellä kuitenkin on enemmän kuin rumemmilla. 

No, itse olen kokenut kauneuden sekä rumuuden enkä näe että elämä olisi ollut helpompaa kauniina. Opiskelin silloin vaativaa alaa, sain kyllä töitä mutta en mitenkään erityisen helposti. Lisäksi töissäni kykyjäni epäiltiin koko ajan, uskon että minua pidettiin ulkonäön takia tyhmänä. Hyvän suhteenkin tosiaan löysin vasta rumana. Se on muuttunut, että kauniina sain paljon kehuja tuntemattomilta. Kai ne silloin lämmitti, mutta en ole jäänyt kaipaamaan kun oman puolison kehut tuntuu kuitenkin miljoonasti paremmilta. 

Ei se ole pinnallisuutta jos reagoi siihen, että keho muuttuu. Se on menetys ja prosessi josta pitää voida puhua avoimesti muiden kanssa ilman että tuomitaan ulkonäkökeskeiseksi hölmöksi.

Ja sitten tämä että naisten vanhentuessaan pitäisi unohtaa itsensä ja paha mielensä ja alkaa välittää vain muista ihmisistä - se nyt on silkkaa misogyniaa ja iso sukupolvien välinen väärinymmärrys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.

Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.

Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet silloin paremmin. Ongelma ei siis ole ulkonäkö vaan jokin muu.

Toiseksi ymmärsin että vaik

 

No, itse olen kokenut kauneuden sekä rumuuden enkä näe että elämä olisi ollut helpompaa kauniina. Opiskelin silloin vaativaa alaa, sain kyllä töitä mutta en mitenkään erityisen helposti. Lisäksi töissäni kykyjäni epäiltiin koko ajan, uskon että minua pidettiin ulkonäön takia tyhmänä. Hyvän suhteenkin tosiaan löysin vasta rumana. Se on muuttunut, että kauniina sain paljon kehuja tuntemattomilta. Kai ne silloin lämmitti, mutta en ole jäänyt kaipaamaan kun oman puolison kehut tuntuu kuitenkin miljoonasti paremmilta.

Tuli vielä mieleen, että vaihdoin vanhemmiten alaa pois tuolta missä sain aina ulkonäön vuoksi paljon vähättelevä asennetta. Löysin sitten aivan ihanan työn vaikka silloin olin jo ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.

Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.

Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet silloin paremmin. Ongelma ei siis ole ulkonäkö vaan jokin muu.

Toiseksi ymmärsin että vaik

Niin, tuo sinun kokemus on yksittäinen kokemus, tutkimukset käsittävät keskimäärin koko populaation. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä kehitän vastapainoksi persoonaani. Musta tulee se mummo, jonka luokse lapsenlapset tulee mielellään, kun lahjon nameilla ja rahalla. Omat lapset pitävät ihan omituisena, kuten ovat aina pitäneet. Ja itseäni vain naurattaa. Kaikki tulevat perässä, kuten ne ystävät, jotka säälittelivät, kun vaihdevuosihikoilut oli kovimmillaan. Tai se pari vuosikymmentä nuorempi tyttönen, joka vamppasi mieheni. Alkaa hänkin näköjään vähän kulahtaa ja ukon silmä vaeltaa. Olen nähnyt. Joten kaikki hyvin. Pääasia että on hauskaa.

Alat haukkuu nuoria naisia jotta tunnet olosi paremmaksi? Aika lapsellista...

Are you ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä kehitän vastapainoksi persoonaani. Musta tulee se mummo, jonka luokse lapsenlapset tulee mielellään, kun lahjon nameilla ja rahalla. Omat lapset pitävät ihan omituisena, kuten ovat aina pitäneet. Ja itseäni vain naurattaa. Kaikki tulevat perässä, kuten ne ystävät, jotka säälittelivät, kun vaihdevuosihikoilut oli kovimmillaan. Tai se pari vuosikymmentä nuorempi tyttönen, joka vamppasi mieheni. Alkaa hänkin näköjään vähän kulahtaa ja ukon silmä vaeltaa. Olen nähnyt. Joten kaikki hyvin. Pääasia että on hauskaa.

Alat haukkuu nuoria naisia jotta tunnet olosi paremmaksi? Aika lapsellista...

Are you ok?

Miksi vaihdoit kieltä?

Vierailija kirjoitti:

Life is a short trip, enjoy it.

Ihan liian pitkä. 

En aio kestääkään ja olen 35-v lähtien ehkäissyt juonteiden syntymistä botoxilla. Laitatan myös mesolankoja säännöllisesti. Kasvoissani ei vielä näy juurikaan juonteita tai näkyviä ikääntymisen merkkejä. Ihoani huollan hartaasti ja kiinnitän muutenkin ulkonäköön huomiota ehkä enemmän kuin keskivertotallaaja. 

Täytettyäni 40 huomasin että on jätettävä herkuttelu ja alkoholi aivan satunnaisiksi jutuiksi. Onneksi rakastan sulkapallon pelaamista ja pidän sen avulla kunnostani ja kehostani huolta. 

Tiedän että ikääntyminen tulee ottamaan koville enkä oikeasti tiedä miten suhtautua asiaan kun botoxit ym eivät enää auta. En halua ajatella asiaa.

N.48v

Minä taas olen alkanut tehdä oikein urakalla pörssikauppaa. Etupäässä tutkimustyötä. Sitten kun valot ovat riittävän vihreät, niin sijoitan. On kivaa touhua. Voi tehdä sadesäällä, kun ei puutarhaan viitsi. Tai kovilla pakkasilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.

Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.

Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet silloin paremmin. Ongelma ei siis ole ulkonäkö vaa

 

Niin, tuo sinun kokemus on yksittäinen kokemus, tutkimukset käsittävät keskimäärin koko populaation. 

Totta kai. Minulle vastattiin tutkimuksiin viitaten, kun kerroin omista yksittäisistä kokemuksistani ja oivalluksistani sen suhteen ettei elämäni muuttunut ulkonäön mentyä mitenkään huonommaksi. Muutkaan ei ole kertoneet, että elämässä olisi konkreettisesti tapahtunut negatiivisia muutoksia rumenemisen takia. Onko jollekin käynyt niin? Olisi kiva pohtia yksittäisten kokemusten kautta miten tämä keneenkin vaikuttaa, koska epämääräiset tutkimusviittaukset eivät paljoa kerro.

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan vakavasti sairaat lukevat tätä ketjua. "Kaulani riippuu ja vielä pitäisi jaksaa elää."🤬. Serkkuni 25v taistelee hengestään syöpäosastolla, siksi menetin hermoni. 

Aina on joku jolla menee huonommin. En mä jaksa syyllistyä sun serkkusi syövästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.

Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.

Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet

No, esim tuttavapiirissä yksi mies vaihtoi vaimon parikymmentä vuotta nuorempaan n viisikymppisenä ja teki tämän kanssa uuden perheen. 

Ja tietty naisilla on yleinen kokemus yleisestä näkymättömäksi muuttumisesta keski-iässä. Ihmiset vaan alkaa kohdella huonommin. 

Mulle rypyt ja ihon veltostuminen tuli kyllä aika lailla "yhdessä yössä". 

Kauneutta vain tavoittelet

Ikuiseksi nuoruuden

Peilin kautta elämäsi

Sisältöä ihailet

Et muita sä ymmärrä

Sen näkee sun silmistäs 🎵🎶