Miten kestitte vanhuudet rajut muutokset kehossanne ja kasvoissanne 60-70-vuotiaina?

Mun kaakkois-aasialaista syntyperää ollut mummo oli täysin rypytön kuolemaansa saakka. En tiedä johtuiko se geeneistä vai mistä? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole vielä ikävää. Enemmän mietityttää se ikä (kai joskus sen jälkeen, kun täyttää 80), kun ei pysty olemaan enää itsenäinen ja on muiden hyvän tahdon armoilla. 

Älä huoli, sillä hyvässä lykyssä olet vielä täysin itsenäinen ja aktiivinen kun olet 90+. 

Vierailija kirjoitti:

Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä...

Kyllä tapahtuvat, joka aamu on aina naama taas valahtanut johonkin suuntaan tai kaula.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä...

Kyllä tapahtuvat, joka aamu on aina naama taas valahtanut johonkin suuntaan tai kaula.

Tuskin tunnistan itseäni peilistä enää. Siellä on mummeli!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua kuusikymppisenä masensi rankastikin oma rapistuminen. Sitten se jotenkin asettui ja unohtui, olen fyysisesti aika hyvässä tikissä vielä, tuli kaikkea muuta. Nyt seitsemänkymppisenä olen ajoittain jopa onnellinen 😃 Outoa, minä koko elämäni ahdistellut ja masennellut olento!

Samaa oli tädilläni tuossa iässä, lauloi ja tanssi. Olisiko dementiaa ollut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole vielä ikävää. Enemmän mietityttää se ikä (kai joskus sen jälkeen, kun täyttää 80), kun ei pysty olemaan enää itsenäinen ja on muiden hyvän tahdon armoilla. 

Älä huoli, sillä hyvässä lykyssä olet vielä täysin itsenäinen ja aktiivinen kun olet 90+. 

Ette ole kuolemattomia, vaikka narsisteja olettekin. Sekös teitä pelottaa. Saatatte kuolla paljon aiemminkin, mikä on vaan hyvä. Teitä huolettaa rypyt, entäs vaikka läheiset ja heidän terveys ynnä muut. 

Surullista luettavaa. Olen paljon nuorempi ja kärsinyt ulkonäköpaineista koko ikäni. Kuvittelin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ei ilmeisesti, vaan pahenee. 

Täytyy varmaan yrittää kehittää mieltään johonkin toiseen suuntaan jo tässä vaiheessa eikä jäädä odottamaan itsestään tapahtuvaa helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole vielä ikävää. Enemmän mietityttää se ikä (kai joskus sen jälkeen, kun täyttää 80), kun ei pysty olemaan enää itsenäinen ja on muiden hyvän tahdon armoilla. 

Älä huoli, sillä hyvässä lykyssä olet vielä täysin itsenäinen ja aktiivinen kun olet 90+. 

Ette ole kuolemattomia, vaikka narsisteja olettekin. Sekös teitä pelottaa. Saatatte kuolla paljon aiemminkin, mikä on vaan hyvä. Teitä huolettaa rypyt, entäs vaikka läheiset ja heidän terveys ynnä muut. 

Enhän minä voi läheisistäni ja heidän terveydestään vastata - mitä sekoilet. Jokainen täällä yksin kärsii ja täältä yksin lähtee.

Elin nuoruuden aika kiihkeästi. Se oli silloin. Nyt on aivan toisenlainen elämä ja toiset intressit. En kulje 6-kymppisenä miesten ihailu moottorina vaan aivan muut asiat motivoi nyt. 

Vierailija kirjoitti:

Minua on luultu sisareni äidiksi 🤬 

Sama täällä. Olin silloin vasta 32 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tuo ole vielä ikävää. Enemmän mietityttää se ikä (kai joskus sen jälkeen, kun täyttää 80), kun ei pysty olemaan enää itsenäinen ja on muiden hyvän tahdon armoilla. 

Älä huoli, sillä hyvässä lykyssä olet vielä täysin itsenäinen ja aktiivinen kun olet 90+. 

Ette ole kuolemattomia, vaikka narsisteja olettekin. Sekös teitä pelottaa. Saatatte kuolla paljon aiemminkin, mikä on vaan hyvä. Teitä huolettaa rypyt, entäs vaikka läheiset ja heidän terveys ynnä muut. 

Ystävä hyvä. Läheisten terveys ei liity aiheeseen, ja siitä voidaan keskustella "Huolestuttaako läheisten terveys" -ketjussa. Tässä puhutaan nyt omasta vanhenemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Olen paljon nuorempi ja kärsinyt ulkonäköpaineista koko ikäni. Kuvittelin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ei ilmeisesti, vaan pahenee. 

Täytyy varmaan yrittää kehittää mieltään johonkin toiseen suuntaan jo tässä vaiheessa eikä jäädä odottamaan itsestään tapahtuvaa helpotusta.

No miten ne ulkonäköpaineet nyt helpottaisi sen myötä että ulkonäkö rapistuu. Sama kuin luulisi että rahan puute helpottuu kun raha vähenee. 

Eron huomaa selkeästi kun herää. Turvonneet silmänaluset ja yläluomet. Tyynystä tullut ryppyjä kasvoihin. Mutta naamataulu palautuu päivän mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Olen paljon nuorempi ja kärsinyt ulkonäköpaineista koko ikäni. Kuvittelin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ei ilmeisesti, vaan pahenee. 

Täytyy varmaan yrittää kehittää mieltään johonkin toiseen suuntaan jo tässä vaiheessa eikä jäädä odottamaan itsestään tapahtuvaa helpotusta.

No miten ne ulkonäköpaineet nyt helpottaisi sen myötä että ulkonäkö rapistuu. Sama kuin luulisi että rahan puute helpottuu kun raha vähenee. 

Kaipa ajattelin, että vanhetessaan ihminen kypsyy ja kehittyy, oppii hyväksymään tosiasiat ja itsensä, ja alkaa keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa ulkonäköön. Moni tuntemani 60-70 vuotias nainen vaikuttaa onnelliselta ja itseensä tyytyväiseltä. En tiedä miten he ovat onnistuneet. Tai sitten eivät ole ja kärsivät edelleen näitä samoja, niin turhia paineita entistä enemmän. Se on surullista ajateltavaa ja toivoisin ettei asia ole niiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Olen paljon nuorempi ja kärsinyt ulkonäköpaineista koko ikäni. Kuvittelin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ei ilmeisesti, vaan pahenee. 

Täytyy varmaan yrittää kehittää mieltään johonkin toiseen suuntaan jo tässä vaiheessa eikä jäädä odottamaan itsestään tapahtuvaa helpotusta.

No miten ne ulkonäköpaineet nyt helpottaisi sen myötä että ulkonäkö rapistuu. Sama kuin luulisi että rahan puute helpottuu kun raha vähenee. 

Kaipa ajattelin, että vanhetessaan ihminen kypsyy ja kehittyy, oppii hyväksymään tosiasiat ja itsensä, ja alkaa keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa ulkonäköön. Moni tuntemani 60-70 vuotias nainen vaikuttaa onnelliselta ja itseensä tyytyväiseltä. En tiedä miten he ovat onnistuneet. Tai sitten eivät ole ja kärsivät edelleen

Heillä on ehkä rakastavat läheiset ja kiinnostava työ/harrastukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Olen paljon nuorempi ja kärsinyt ulkonäköpaineista koko ikäni. Kuvittelin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ei ilmeisesti, vaan pahenee. 

Täytyy varmaan yrittää kehittää mieltään johonkin toiseen suuntaan jo tässä vaiheessa eikä jäädä odottamaan itsestään tapahtuvaa helpotusta.

No miten ne ulkonäköpaineet nyt helpottaisi sen myötä että ulkonäkö rapistuu. Sama kuin luulisi että rahan puute helpottuu kun raha vähenee. 

Kaipa ajattelin, että vanhetessaan ihminen kypsyy ja kehittyy, oppii hyväksymään tosiasiat ja itsensä, ja alkaa keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa ulkonäköön. Moni tuntemani 60-70 vuotias nainen vaikuttaa onnelliselta ja itseensä tyytyväiseltä. En tiedä miten he ovat onnistuneet. Tai sitten eivät ole ja kärsivät edelleen

Luulempa että näistä ei vaan ole ollut sopivaa puhua. Melkoisia reaktioita aiheuttaa nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista luettavaa. Olen paljon nuorempi ja kärsinyt ulkonäköpaineista koko ikäni. Kuvittelin, että jossain vaiheessa tämä helpottaa. Ei ilmeisesti, vaan pahenee. 

Täytyy varmaan yrittää kehittää mieltään johonkin toiseen suuntaan jo tässä vaiheessa eikä jäädä odottamaan itsestään tapahtuvaa helpotusta.

No miten ne ulkonäköpaineet nyt helpottaisi sen myötä että ulkonäkö rapistuu. Sama kuin luulisi että rahan puute helpottuu kun raha vähenee. 

Kaipa ajattelin, että vanhetessaan ihminen kypsyy ja kehittyy, oppii hyväksymään tosiasiat ja itsensä, ja alkaa keskittyä muihin asioihin kuin vaikkapa ulkonäköön. Moni tuntemani 60-70 vuotias nainen vaikuttaa onnelliselta ja itseensä tyytyväiseltä. En tiedä miten he ovat onnistuneet. Tai sitten eivät ole ja kärsivät edelleen

No ei se itsestään tapahdu. Mikä estää sinua hyväksymästä tosiasioita ja keskittymästä muihin asioihin? 

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Saa masentua. N65

Oletko viime aikoina nähnyt kuvia tunnetuista amerikkalaisista tai muista näyttelijöistä?  Minua lohduttaa se, että heissäkin on tapahtunut muutoksia ja joskus huomattavia muutoksia. Esim. Michael Douglas, Harrison Ford, Kevin Spacey ja useat naisnäyttelijät. Kaikista näkyy vanheneminen. Bruce Willis kai näyttää hyvältä, mutta hänellä on pitkälle edennyt dementia. JHänellä on nuori vaimo ja pikkutytöt, joilla varmaan on murhetta perheenisän muuttuneen käytöksen kanssa. Monella muullakin kuuluisuudella on muistisairaus tai muuta vanhuuden kremppaa. Mutta me saamme nykyään elää pitkän elämän ja ollaan iloisia siitä. Katsoin tänään yhtä historiadokumenttia , joka kertoo 1400 - 1500-luvun kuninkaallisista. Monet näistä ihmisistä kuolivat nelikymppisinä. Lisäksi kuninkaallisislta kuoli pieniä lapsia, vaikka heillä oli lämpimiä vaatteita, tarpeeksi ruokaa ja mahdollisuus lämmittää asuntoa kylminä talvikuukausina. Olen aikaisemminkin hätkähtänyt lukiessani kuvauksia historiallisista henkilöistä.

Pitkä elämä on kyllä yliarvostettua. Elämänlaatu on tärkeämpi kuin elämän pituus. Itse toivon että olisin kuollut jo parikymmentä vuotta sitten. (nyt 40 v) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.

Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.

Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet silloin paremmin. Ongelma ei siis ole ulkonäkö vaan jokin muu.

Toiseksi ymmärsin että vaikka olen ollut objektiivisesti katsottuna kaunis, siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Rumentuminen ei ole muuttanut elämääni mitenkään. Olen onnistunut ympäröimään itseni ihmisillä, joille ei ole mitään väliä miltä näytän. Tämä on

Vihdoinkin joku muukin sanoo sen ääneen. Kun jotkut kadehtiikin kauniita naisia, niin olen aina miettinyt, että mitä hyötyä siitä kauneudesta itselle on? Saako muka paremman puolison, todennäköisemmin saa jonkun elostelijan tai narsistin luulen, ei minulla kyllä tilastoja ole. Entä saako helpommin tutustuttua ihmisiin sosiaalisissa tilanteissa? No naisvaltaisilla aloilla ainakin, mitäs luulette, minä veikkaan ettei todellakaan. Ja miehet kohtelevat hyvin? Itse veikkaan että niitä miehiä löytyy, jotka pitävät sitten vähän yksinkertaisena, ja niitä jotka eivät sitten uskalla lähestyä, ja niitä, jotka pitävät pinnallisena, ja niin edelleen. Kaunis nainenhan kuulema tutkimusten mukaan vaikuttaa helpommin muiden silmissä siltä, että olisi HEISTÄ kiinnostunut. Ja niin edelleen. En tiedä, onko kauneudesta enemmän hyötyä vai haittaa. Kuka sen tietää. Mutta luulen, että ei niin paljon iloa kuin luullaan.