Lue keskustelun säännöt.
Miten kestitte vanhuudet rajut muutokset kehossanne ja kasvoissanne 60-70-vuotiaina?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan vakavasti sairaat lukevat tätä ketjua. "Kaulani riippuu ja vielä pitäisi jaksaa elää."🤬. Serkkuni 25v taistelee hengestään syöpäosastolla, siksi menetin hermoni.
Yhtään vähättelemättä: kärsimys on subjektiivista. Ei minun tuskaani vanhenemisesta voi verrata myöskään sodan lapsiseksiorjien kokemaan, mutta minulle henkilökohtaisessa todellisuudessani tämä on silti kärimystä. Ja siitä saa keskustella huolimatta sukulaisistasi.
Tämä!
Helvetin turha elämä sinulla ollut, jos rypyt ajavat itsetuhoon. Mitä olet tehnyt yhteiskunnan eteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole kiva kun peilistä kattoo rupsahtanu akka kun mieli on niin kovin nuori, mutta ei tulisi silti mieleenkään mennä "nuorennushoitoihin" piikillä tai puukolla. Anti-age tuotteita käytin 3-kymppisestä mutta ihan turhaan rahojani tuhlasin. Nyt olen sinut ryppyjeni kanssa ja laihdutan vaikka tiedän sen rypistävän minua yhä enemmän.
Kyllä minua kuusikymppisenä masensi rankastikin oma rapistuminen. Sitten se jotenkin asettui ja unohtui, olen fyysisesti aika hyvässä tikissä vielä, tuli kaikkea muuta. Nyt seitsemänkymppisenä olen ajoittain jopa onnellinen 😃 Outoa, minä koko elämäni ahdistellut ja masennellut olento!
Vierailija kirjoitti:
On tää masentavaa. Vältän katsomasta peiliin 🥺
N62
Hei Pallopää-mies! Esiinnyt nyt naisena??? Muutokset tulevat niin hitaasti että ei pysty vertaamaan entiseen itseen mutta toisinaan peili vielä näyttää että oot ihan ok tähän ikään toisinaan tuntuu surulliselta että ei enää ole nuorta kehoa ja kasvoja. Odotan että saan sen ylösnousemusruumiin. Minua auttaa ehkä se että sisäisesti eli henkisesti tunnen vain nuortuvani. Jos vielä saan tavata nuoruuden eksäni, vaikka ryppyisenä ja elämän kohlimana ja tuntuu hyvältä niin mitä väliä... Voi olla että ulkopuoliset ajattelevat että tuossapa herttainen (vanha) vanhempi pariskunta... En ymmärrä sitä kun ihmiset sanovat että ovat niin muuttuneita että ovat kuin eri ihmisiä sisäisesti... itse olen se sama kuin 22 vee mutta tietysti elämänkokemuksella ja varsinkin KÄRSIMYKSELLÄ... minulla on samoja oireita kuin kidutetuilla ihmisillä... Jos silmien yläluomet roikkuu niin ne voi mennä leikkauttamaan - piristää kummasti koko ulkonäön...
Vanhuuden rajut muutokset? Olen 60+ enkä ole vanha enkä vanhus. Kurttunaamainen juu, mutta en vanha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ne muutokset hetkessä tule, vaan vähitellen. Varmaan juuri siksi että niihin on erittäin helppo sopeutua. Jos ei ole nuorempana ollut sairaloisen ulkonäkökeskeinen, nämä muutokset ovat aivan ihania. Rypyt kertovat eletystä elämästä.
Mä oon ollut sairaalloisen ulkonäkökeskeinen, ja ikääntyessä se on tuonut kaksi isoa oivallusta.
Jossain vaiheessa tajusin etten ole koskaan ollut kuitenkaan tyytyväinen ulkonäkööni. Aina on ollut jotain vialla mitä surra ja murehtia. Miksi siis haikailla mennyttä? Asiat eivät olleet silloin paremmin. Ongelma ei siis ole ulkonäkö vaan jokin muu.
Toiseksi ymmärsin että vaikka olen ollut objektiivisesti katsottuna kaunis, siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Rumentuminen ei ole muuttanut elämääni mitenkään. Olen onnistunut ympäröimään itseni ihmisillä, joille ei ole mitään väliä miltä näytän. Tämä on hyvä neuvo kaikille nuorille tulevaisuutta varten. Elämä on paljon helpompaa kun jättää taakseen ihmiset joille ulkonäkösi merkitsee yhtään mitään. Silloin itsekin pystyy arvostamaan itseään enemmän.
Niin no, jo 70 vuotias, pitkän työelämän ja muun elämänkokemuksen jälkeen, osaa ja tietää elämästä melkoisesti.
Lähes kaiken.
Paitsu vakavat sairaudet, kovat kivut. Etenkin jos on itse ollut aina terve, samoin kuin lapset ja heidän jälkeläisensä. He ovat kuitekin jo tottuneet luopumiseen, vanhempiensa kuolemaan, ja muiden läheisten poismenoon.
Mitä enemmän, kullakin ihmisellä on työn lisäksi, henkilökohtaista elämänkokemusta, 70 vuotiaana
Sitä rauhallisemmin ja tyynemmin hän osaa ja pystyy suhtautumaan KAIKKIIN iässään tapahtuviin elämän muutoksiin. Tietenkin.
Tuossa iässä on nähnyt elämää, ja elämän muutoksia niin lähisuvussa. Kuin koko yhteiskunnassa.
Ja maailmassa.
Kukin viettää tuota vanhuusikää eri tavalla. Tottakai. Joillakin on varaa ylellisseempään, elämään, yksityislääkäreiden, kauneusleikkausten, personal trainerien myötä.
Toiset pitävät itse itsestään huolta, kansanomaisemmin: Liikunta, tietty ruoka ja oma lähipiiri.
Pääasia että kaikilla iäkkäillä olisi mahdollisimman suht.koht. hyvä loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole kiva kun peilistä kattoo rupsahtanu akka kun mieli on niin kovin nuori, mutta ei tulisi silti mieleenkään mennä "nuorennushoitoihin" piikillä tai puukolla. Anti-age tuotteita käytin 3-kymppisestä mutta ihan turhaan rahojani tuhlasin. Nyt olen sinut ryppyjeni kanssa ja laihdutan vaikka tiedän sen rypistävän minua yhä enemmän.
Anti-age tuotteet on nerokkaita rahastusta ikinä. Tyypit käyttää kalliita rasvoja vuosikymmenet ja samat rypyt on naamassa kuin muillakin mummoilla. Alan usko anti-age shittiin sit kun katukuvasta häviää ryppynaamaiset seniorikansalaiset!
Kehittäkää itseänne ja olkaa muille ystävällisiä niin nuoruuteen liittyvä pinnallisuus ei olekaan enää niin tärkeää. Itse asiassa nuorissa on paljon myös rumaa: usein vielä kehittymätöntä empatiakykyä ja itsekeskeisyyttä. Minusta vanha ja viisas ihminen on kaikkein kaunein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitiini tulen niin hyvin. Äiti on 74 ja ei ryppyjä, itse olen 52 ja ei ryppyjä.
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiini tulen niin hyvin. Äiti on 74 ja ei ryppyjä, itse olen 52 ja ei ryppyjä.
Ojennan mitalin. 🤬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiini tulen niin hyvin. Äiti on 74 ja ei ryppyjä, itse olen 52 ja ei ryppyjä.
Ojennan mitalin. 🤬
Oletko se serkusta mankuja?
Vierailija kirjoitti:
Kehittäkää itseänne ja olkaa muille ystävällisiä niin nuoruuteen liittyvä pinnallisuus ei olekaan enää niin tärkeää. Itse asiassa nuorissa on paljon myös rumaa: usein vielä kehittymätöntä empatiakykyä ja itsekeskeisyyttä. Minusta vanha ja viisas ihminen on kaikkein kaunein.
Luulen että tämä on monelle vaikea asia, jota ei pidä puhua pois pinnallisuutena. Elämme kuitenkin ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohikulkija tuntematon pyysi kävelylenkille, kun nojailin seinään.65v. Hiukset on harmaat mutta kesäinen habitus ponnarilla.
Mitä ihmettä Ap tarkoittaa? Eikö jokaisella ihmisellä ole ennen eläkeikääkin ollut tilanteita, joissa on SOPEUDUTTAVA? Siis vaikka siihen että onkin LAPSIA! Tai siihen että TYÖPAIKKA vaihtuu? Ja MUUTTO on edessä? Tai siihen, että puoliso ei haluakaan SAMAA kuin sinä? Me eläkeläiset olemme TOTTUNEET siihen, ettei aina mene kuin oli aateltu MUTTA meidän etu on se, että tämän TIEDÄMME. Ja me tiedämme, ettei kukaan elä ikuisesti. Miksi siis kropan vanhemeninen, vanhuuden tuomat roikkulihakset, allit, vähenevä kunto, tasapaidon väheneminen, huonompi kuulo tai näkö jne meitä HÄIRITSISI mitenkään?
Ap menee nyt ottamaan mielialalääkkeet ja sitten nukkumaan! Kaikkea roskaa täällä onkin!
Minua on luultu sisareni äidiksi 🤬
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä Ap tarkoittaa? Eikö jokaisella ihmisellä ole ennen eläkeikääkin ollut tilanteita, joissa on SOPEUDUTTAVA? Siis vaikka siihen että onkin LAPSIA! Tai siihen että TYÖPAIKKA vaihtuu? Ja MUUTTO on edessä? Tai siihen, että puoliso ei haluakaan SAMAA kuin sinä? Me eläkeläiset olemme TOTTUNEET siihen, ettei aina mene kuin oli aateltu MUTTA meidän etu on se, että tämän TIEDÄMME. Ja me tiedämme, ettei kukaan elä ikuisesti. Miksi siis kropan vanhemeninen, vanhuuden tuomat roikkulihakset, allit, vähenevä kunto, tasapaidon väheneminen, huonompi kuulo tai näkö jne meitä HÄIRITSISI mitenkään?
Ap menee nyt ottamaan mielialalääkkeet ja sitten nukkumaan! Kaikkea roskaa täällä onkin!
Älä yleistä. Minua ainakin vtuttaa ja ahdistaa aivan älyttömästi tämä rumentumisen määrä. Olen 65-vuotias, ja kuolla voisi jo pois tällainen maatuva kasa.
Vierailija kirjoitti:
Minua on luultu sisareni äidiksi 🤬
Saatana 🤬
Eihän tuo ole vielä ikävää. Enemmän mietityttää se ikä (kai joskus sen jälkeen, kun täyttää 80), kun ei pysty olemaan enää itsenäinen ja on muiden hyvän tahdon armoilla.
Helpotushan tänä vanheneminen on. Olen tosi vaalea blondi, akneihoinen 35 v asti. Nyt 69 v saa rauhassa olla, ei ole lääppijöitä ja takapuolesta puristelijoita. Niistä sai nuorempana kärsiä. Ruuhkabussit ja ratikat pahimpia, kun niitä käsiä tunki joka puolelta.