Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä sinusta alkoi tuntua vanhalta?
27.05.2024 |
Ja että nyt ollaan polun loppupuoliskolla? Mitkä olivat ne merkit, josta päättelit näin?
Kommentit (107)
Jos ei peiliin katso, niin ei muista, että on jo lähes 65-vuotias. Olo on kuin teinillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun viimeinen työntö jäi kesken kuolin melkein tussun päälle,onneksi piipaaa auto pelasti kun tussulla oli puhelin.
Nyt nelikymppisenä. Voisin jo kuolla pois.
Nyt nelikymppisenä. Voisin jo kuolla pois.
Hei camoon ei sinun aika ole vielä.ei edes lähellä,minä olen ............hirveitä tarinoita..kokemuksia....no olen täällä vieläkin.
Ei nyt vielä näin 50-vuotiaana ole sellaista tunnetta iskenyt. Vanhemmat, noin 80 v, on alkaneet sanoa, että heillä on viimeisinä vuosina jaksaminen vähentynyt, vaikka edelleen erittäin hyväkuntoisia ovat, matkailevat, tekevät puutarhahommia yms. Mutta ei kuulemma enää kovin rankkoja jotain vuoristopatikkaretkiä viitsi matkoilla ottaa, ja hyvin pitkät autossa istumiset myös jäykistää paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15v kun masennuin vakavasti. Tunne ei ole koskaan mennyt pois.
Joskus 50 v jälkeen olen hyväksynyt tietyn tätiytymisen tai jopa mummoutumisen. Sen että muut näkevät minut vanhana tätinä, mikä on tavallaan vapauttaakin. Ja että elämässä ei ole enää loputtomasti aikaa tehdä sitten joskus, vaan ne pitää tehdä kun vielä pystyy (tätä taidetaan kyllä kutsua myös 5-kympin villitykseksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ei ole moista tunnetta kehittynyt.
m53
28. Nyt nelikypäsenä odotan kuolemaa. Hautapaikka katottuna valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
45v. jälkeen alkoi tuntua siltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ikinuori ja mietin vielä, mitä elämällä tekisi. Mutta mies tuossa täyttää ens vuonna 60 ja alkaa vaikuttaa vanhalta.
Itsellä vielä 6v samaan
Vierailija kirjoitti:
Nyt nelikymppisenä. Voisin jo kuolla pois.
Hei camoon ei sinun aika ole vielä.ei edes lähellä,minä olen ............hirveitä tarinoita..kokemuksia....no olen täällä vieläkin.
Kyllä on. Elämältä ei ole enää mitään odotettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joskus täytettyäni 50. 56-vuotiaana epäilin itselläni muistisairautta, koska tunsin, etten pysynyt mukana uusiutuvien ja muuttuvien toimistötöiden ja elämän vaatimuksissa. Kävin yksityisellä neurologilla ja päänkuvauksessa. Minulle on sanottu, että oireeni ovat luonnollista ikääntymistä, joten olen jatkanut töissä sen jälkeenkin.
Tunsin noin jo ala-asteella, mutta viim. 14 vuotiaana. Silloin tunsin olevan noin 50 vuotias ja käyttäydyinkin siten. 20 vuotiaana käyttäydin jo kuin 70-80 vuotias ts. en käynyt baareissa ja kävin nukkumaan n.22:00 yms.
Noin viisi minuuttia syntymäni jälkeen
About hiukka yli 50v. En siis tunne itseäni henkisesti tuon ikäiseksi, jäin siinä johonkin 35v tasolle, mutta kroppa alkoi olla outo.
Oon koko ikäni ollut aktiivinen ulkolikkuja ja yhtäkkiä meinasin tasamaalla kaatua, tai sekosin omiin jalkoihini! Ja kaikenlaista pikkukremppaa liikkumisesta huolimatta tulee. Ei edes osaa varoa kun nämä tulivat ns yhdessä yössä
Kun 40 läheni ja siitä se alamäki alkoi.
Kyl se raja on 35, ehdottomasti. Sen vielä mieltää lähemmäksi 30ä.
40 on jo vanha moska.
Yli 90 v. tätini totesi kun joutui olemaan jonkin aikaa sairaalassa vuodeosastolla: siellä oli vain niitä vanhoja ihmisiä. Asui lähes 100-vuotiaaksi yksi kotonaan.