Missä iässä sinusta alkoi tuntua vanhalta?

Jaa'a, muutama vuosi sitten, siinä reilu kolmekymppisenä. En tosin fyysisesti vanhaksi tunne itseäni, enemmän sellainen mieleltäni raihnainen. Siis sellainen stereotyyppinen väsynyt vanhus, jota ei enää ihmiset, eikä oikein muukaan kiinnosta ja joka vain odottaa haudanlepoa.

En koe itseäni vanhaksi, mutta 40 vuoden kieppeillä aloin huomaamaan sukupolvien välisen eron verrattuna parikymppisiin. Olen esimerkiksi aina ollut kiinnostunut pop-musiikista ja seurannut sitä, mutta tuossa vaiheessa ne nykyajan uudet artistit tuntuivat niin etäisiltä, etten löytänyt heistä tai heidän musiikista enää riittävästi tarttumapintaa, samoin jotkut uudet elokuvat eivät enää ole omaan makuuni. Tavallaan siis ollaan ajauduttu niin kauaksi siitä, minkä parissa aikoinaan kasvoin, etten enää tunne yhteyttä nykyhetkeen.

Olen päälle 40 ja elän edelleen kuin teini. Herään puoliltapäivin ja sitten vähän nettiä ja pelaamista. Muroista sentään siirryin jo puuroon kuten vanhan kuuluu.

Siinä vaiheessa kun huomasin ettei nuorempi vastapuoli ollut yhtään kartalla kun heitin jotain 90-luvun huumoriklassikoita tyyliin kummeli yms., tuli vähän vanha olo.

52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 v ja nyt on alkanut tuntua että tämä on jo nähty ja mulle riittäisi jo. En usko että elämällä on minulle enää mitään annettavaa. Mitään hyvää tuskin on enää tiedossa. Päinvastoin. Nyt olisi hyvä hetki lähteä.

Lähteä minne seikkailemaan ,löytää vielä se uusi vaihde tarkoitus??

Lähteä hautaan.

Alkaa tässä kasikymppisenä tuntua 🙂

51-vuotiaana alkoi askel painaa ja ikä näkymään kasvoissa sekä muuallakin kehossa. Olisinpa aiemmin arvostanut elämääni enemmän. 

Ai niin syytäkin kysyttiin, alkoi tulla paljon erilaisia terveysongelmia. T. se joka vastasi 52. Henkisesti en koe vieläkään itseäni vanhaksi.

Täytän tuota pikaa 70. Vasta nyt on alkanut tuntua siltä, että olen vanha; peräseinä näkyy jo selvästi. Vanhukseksi en itseäni kyllä vieläkään koe.

Kun täytti 20 vuotta, mutta ei sen jälkeen.

40. Olen kyllä edelleen (nyt 45) terve ja kovakuntoinen. Mutta kyllä auringonlaskun puolelle alkaa maallinen taivallus kääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Kun tulee ikää ihminen viisastuu.

Ja jos ei viisastu, niin oppii ainakin hiljaa kävelemään.

Vierailija kirjoitti:

51-vuotiaana alkoi askel painaa ja ikä näkymään kasvoissa sekä muuallakin kehossa. Olisinpa aiemmin arvostanut elämääni enemmän. 

Joo kun miettii, että vielä itsekin joskus 47-vuotiaana jaksoi vaikka heilua koko päivän festareilla mitään kipua tai väsymystä tuntematta, niin muutamassa vuodessa asiat muuttuivat huimasti :D

Turha kuitenkaan jossitella tai katua mitään, siitä ei ole hyötyä. Nyt vaan valikoidaan tarkemmin menemiset, samalla kun odotellaan niitä viimeisiä bileitä...

Varmaan nuo jotka vastaavat johonkin mitä ei kysytä, ovat jo seniilejä vaikka ikää olisi vain 30+.

Minä menin 41-vuotiaana ylipistoon. Nyt valmistuminen lähestyy, enkä vieläkään tunne itseäni vanhaksi.

Olen nyt paremmassa kunnossa ja jaksavampi kuin kolmikymppisenä. Pikkulapsiaika ei todellakaan sopinut minulle.

18 vuotiaana alkoi tuntua ihmiselon raskas taakka harteilla. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa'a, muutama vuosi sitten, siinä reilu kolmekymppisenä. En tosin fyysisesti vanhaksi tunne itseäni, enemmän sellainen mieleltäni raihnainen. Siis sellainen stereotyyppinen väsynyt vanhus, jota ei enää ihmiset, eikä oikein muukaan kiinnosta ja joka vain odottaa haudanlepoa.

 

Eli seuraavat 40v elämästäsi odotat vaan sitä haudanlepoa?

Oli rankka teini-ikä, pahoinpitelyä ja kiusaamista, hyväksikäyttöä ja raiskaus. Silloin tunsin itseni keski-ikäiseksi. Nyt nelikymppisenä tunnen itseni 80 vuotiaaksi ja olisin valmis hautaan. Tasan ei käy onnenlahjat. Erehdyin huonoon suhteeseen parikymppisenä, joka muuttui lopulta rajuksi  henkiseksi ja taloudelliseksi pahoinpitelyksi.

Ei tunnu vanhalta, mutta erilaiselta kuin nuorena. Jos määritellään ihminen niin, että on joko vanha tai nuori, niin on selvästi vanha. Ei missään nimessä nuori, ja se on hyvä asia. Oli pitkä nuoruus rapiat 40v.