Missä iässä sinusta alkoi tuntua vanhalta?
Ja että nyt ollaan polun loppupuoliskolla? Mitkä olivat ne merkit, josta päättelit näin?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Kun 40 läheni ja siitä se alamäki alkoi.
Kyl se raja on 35, ehdottomasti. Sen vielä mieltää lähemmäksi 30ä.
40 on jo vanha moska.
Ja kuka muuta väittää elää fantasia maailmassa tai valheessa noin muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vielä tuntunut siltä, 60 v.
Sama juttu.
Aika hurjaa että monilla jo 40v on toinen jalka haudassa!!??
Musta tuntuu että elämä vasta alkoi silloin ja vuodet lähelle 60v on olleet ihan parhaat! Kuopus syntyi kun olin 42v ja samana kesänä 2 vanhinta lasta muutti kotoa. Alkoi jo jonkinlainen vapaus, naisellisuus huipussa, kunto kivuista huolimatta hyvä, kroppa hoikka ja kiinteä jne. Parisuhde parhaimmillaan.
Niin me koetaan tää elämä eri tavoin! Nyt yli 20v myöhemmin roikun yhä elämässä kaksin käsin ja nautin!
41
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sellaista tunnetta vielä tullut vastaan.
Ei minullakaan. Mutta olenkin vasta 75.
Olen alkanut näyttää nyt 55 vuotiaana valokuvissa kauhealta, vaikka en tunne itseäni kovin vanhaksi. Vielä muutama vuosi sitten näytin kuvissa ihan hyvältä.
Ihmeen moni tuntee itsensä vanhukseksi jo neli- tai viisikymppisenä. Eihän tuon ikäinen mikään vanhus ole, vaan keski-ikäinen!
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut näyttää nyt 55 vuotiaana valokuvissa kauhealta, vaikka en tunne itseäni kovin vanhaksi. Vielä muutama vuosi sitten näytin kuvissa ihan hyvältä.
Peilistä puhumattakaan
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen moni tuntee itsensä vanhukseksi jo neli- tai viisikymppisenä. Eihän tuon ikäinen mikään vanhus ole, vaan keski-ikäinen!
Niin, mutta jaksaminen ja rasituksesta palautuminen ei kuitenkaan ole enää ihan samalla tasolla kuin nuorempana.
Hiukan yli 50v alkoi fysiikka pettää vaikka olinkin vielä hyvässä kunnossa. Meni muutama vuosi ja kaikki paikat alkoivat hajota pikavauhtia. Ei elämä kysy syytä eikä sairaus kenenkään mielipidettäkään.
Ei tunnu erityisen vanhalta vieläkään, olen 74 ja terve.
Olen 55v, ja ajoittain tunnen itseni vanhaksi, hyvällä tavalla. Ja toisinaan taas tunnen itseni hyvinkin nuoreksi.
Vierailija kirjoitti:
60v alkoi tuntumaan että parasta ennen päiväys meni ohi.
Naisilla ehkä näin.
Siinä vaiheessa kun katoin hiljattain Indiana Jonesin, jossa Harrison Ford näytti ihan selvästi nuorelta pojalta.
Olen 75v ja nyt elämä on kaikkein huolettominta.
Joskus 48v iski kaikki päälle. Varmaan elämäntilannekin. Ero pitkästä suhteesta, masennusta jne. Hiukset alkoivat harmaantua. Aloin lihoa. Mikään ei kiinnosta. Tissuttelua. Tiedän että voisin olla ihan hyvännäköinen pienellä ryhtiliikkeellä mutten saa sitä aikaiseksi. Ei kiinnosta. N51.
Äidin kanssa juuri keskusteltiin aiheesta ja sanoi, että nyt talvella häneen "iski" vanhuus. Kuulemma tuntuu monin tavoin. Kävely ei ole enää ripeää. Lattialta hankaluuksia nousta ylös. Ja aivot sumustelee ja vaihtaa kanavia välillä ihan yhtenään.
On nyt 75-vuotias ja ns perusterve.
Mielestäni tämä ei ole ikäsidonnainen asia. Minusta tuntuu vanhalta kun viime aikoina elämässä on ollut enemmän hautajaisia kuin kastajaisia, rippijuhlia ja häitä yhteensä.
Nyt 60+ alkaa tuntumaan.
Suomessa voin huonosti, en nuku, kivut on kovat kylmyyden ja kosteuden takia, lonkat ja polvet särkee. Ruoka turvottaa ja paino nousee vaikka kuinka pitäisi 1300kcal päivässä. Ei auta karaisu avannossa eikä mikään.
Onneksi voin viettää lähes 5kk vuodessa etelä-Euroopassa! Täällä lähtee heti 15 vuotta iästä ja kolotuksista! Teen vaelluksia, kiertelen kyliä, olen ulkona 12h päivässä, syön mitä haluan ja paino pysyy kurissa. Esikuvanani yli 80v pariskunta jotka ovat asuneet täällä jo 16v ja yhä skarppeja, elämäniloisia ja aktiivisia.