Missä iässä sinusta alkoi tuntua vanhalta?

En tiedä. Nyt 46v, mutta tuntuu kuin olisin ollut aina vanha. Sen takia mulla ei tullut mitään hankalaa teini-ikääkään, eikä mitään muitakaan ikäkriisejä ole ollut. Oon aina ollut samanlainen. Kummallista.

Kai sitten jossain vaiheessa alkaa tulla kremppoja, joiden takia alkaa tuntea itsensä erityisen vanhaksi, mutta ei mun kohdalla ole mitään muuta syytä tuntea itsensä vanhaksi kuin kehollinen rapistuminen.

Jotkut säilyy mieleltään nuorena, mutta mä en oo koskaan ollut mieleltänikään nuori. Eli on ihan kropan varassa se vanhalta tuntuminen omalla kohdallani. Enkä vielä ole niin hirveän vanha, että olisi mitään vaivoja.

Silloin, kun työkavereinani alkoi olla myös suunnilleen lasteni ikäisiä. En tosin ajattele, että se olisi mitenkään negatiivinen asia.

63v , ei vielä vanhuus mielessä. 

Turha hekumoida ja valitella vanhuutta, kun ei ole vielä vanha. 80-90 - vuotiaat voi jo viritellä. Vanha on 95-vuitiaasta lähtien.

40 vee alkoi alamäki. Nyt 50 vee on päiviä että tuntee olonsa kasikymppiseksi. 

Siinä 35v huomasin ettem palaudu liikunnasta yhtä hyvin enää. Siinä kohtaa siis

60

En tiedä vielä. Kun tapasin samanikäisiä kouluaikaisia kavereita, todettiin että ei tässä vielä tunneta itseä vanhaksi, ikää 60+.

Kieltämättä monenlaista vaivaa on tullut, mutta ei mitään niin dramaattista, että olisi kokenut sen vanhenemisena.

57 ja parhaillaan. Romahduksen etukäteenvanhaksi aiheutti kauhea kokemus, joka katkaisi henkisen vieterini. Nyt mottoni on: "ei vaan jaksa"

57-vuotiaana tunnen itseni vanhaksi. Kroonista sairautta ei mikään paranna, toimintakyky huononee. Maailma on nähty, matkustelu ei enää kiinnosta. Tympii, kun ihmisten isoimmat ongelmat ovat lihomisessa. 

Nyt 53vee on alkanut tulla vähän sellaisia tuntemuksia ajoittain. Pää hidastuu, muisti heikkenee, näkö huononee joka vuosi. Ei sairauksia vielä onneksi. Ei vaan enää tahdo oikein jaksaa ihmisiä, yrittää vältellä sosiaalisia tilanteita.

No nyt viimeisen vuoden aikana on alkanut ajoittain tuntua ns. vanhalta. Olen 45-vuotias tällä hetkellä ja kulunut vuosi on tuonut jostakin syystä roppakaupalla vanhemismuutoksia kehooni ja kasvoihini. Kaippa epigeneettinen kelloni on ohjelmoitu vanhenemaan näin.

Vielä 40-42 -vuotiaana oli nuori olo ja minua luultiin aina ikäistäni nuoremmaksi. Siis muutamia vuosia nuoremmaksi ja se oli ilahduttavaa ja piristävää. Nyt niin ei enää tapahdu. Vanheneminen ei ole minun juttuni. Kroppa kolottaa ja kankeutuu, vaikka jumppaisi ja venyttelisi säännöllisesti. Ja itsestään otettuja valokuvia ei halua enää nähdä.  

Minusta on oikeastaan aina tuntunut siltä, että olen jollakin tavalla "vanha", en pysty samalla tavalla heittäytymään kuin ehkä useimmat, olen aina jollakin tasolla varuillani ja vakava, silloinkin kun ollut illanviettoja ja ottanut muutaman lasillisen. Johtunee elämästäni joka vaurioitti minut jo lapsena ja aikuisuuskin sisältänyt monenlaista raskasta.

Iän puolesta viimeisen 1-2v ajan alkanut tuntumaan jos nyt ei vanhalta niin aika vaivalloiselta, nivel-ja raajasäryt valtavia, askellukseen tai siis kävelemään lähteminen esim.sohvalta noustessa kivuliasta, kierto heittelee ja esim.ed vuoto oli onnettoman niukkaa. Hiukset ohentuneet, silmien aluset tummuneet jne.

Että joo, itseni on vain todella vaikeata ns uskoa ikääni, mihin se elämä meni, ja lasteni lapsuus..

N49

73 lisää, että toistaiseksi minua on kyllä luultu 10-15v nuoremmaksi kuin mitä olen, outoa, mutta tottakai piristävää.

-73-

Henkisesti ihan tässä vuoden - parin sisään, mutta fyysisesti en koe olevani vanha, jopa paljon paremmassa vedossa kuin paljon nuorempana. N45

Kun tulee ikää ihminen viisastuu.

64,V........no odotellaan,,,,,,,,,, vielä virtaa ju no last summer vine.

Olen 45 v ja nyt on alkanut tuntua että tämä on jo nähty ja mulle riittäisi jo. En usko että elämällä on minulle enää mitään annettavaa. Mitään hyvää tuskin on enää tiedossa. Päinvastoin. Nyt olisi hyvä hetki lähteä.

49 v. Alkoi kolottamaan lonkkia ja kroppaa. Ja harmaita hiuksia. Ja aloin huomata tätimäisiä piirteitä itsessäni esim nuorison paheksuntaa ja omista vaivoista puhumista puheenaiheena. Ja iltaväsymys...ei pysty enää yöelämään

Vierailija kirjoitti:

Olen 45 v ja nyt on alkanut tuntua että tämä on jo nähty ja mulle riittäisi jo. En usko että elämällä on minulle enää mitään annettavaa. Mitään hyvää tuskin on enää tiedossa. Päinvastoin. Nyt olisi hyvä hetki lähteä.

Lähteä minne seikkailemaan ,löytää vielä se uusi vaihde tarkoitus??