Naiset, mikä olisi motiivinne jos ottaisitte yhteyttä kymmenien vuosien takaiseen ex-poikaystäväännek

Ei olisi mitään motiiveja. Olen nuoruuden aikaisen poikaystäväni kanssa erittäin hyvissä platonisissa väleissä edelleen. Olemme yhteyksissä viikottain, joten asiaan ei liittyisi mitään ihmeellistä. Erostamme on lähes 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Halu tietää mitä kuuluu.

Laittaisin haukkumakirjeen, jossa luettelisin kaikki valheet ja inhottavuudet, joita teki kolmen vuoden aikana.

Kymmenien vuosien takainen poikaystävä on sellaiselta ajalta, kun ei vielä ollut somea ja sekalaisia tuttavuuksia jotka jäävät kaverilistalle roikkumaan. Eli jos löytäisin hänet Facebookista, niin laittaisin viestiä että miten menee. Se maailman kaikkien aikojen dramaattisin erokin on jo asettunut oikeisiin mittasuhteisiin eikä ole katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Vanha suola janottaisi.

Sitten teillä homopiireissä on erilaista kuin meillä heteroilla. Naiset eroaa ihan syystä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla, mitä heille kuuluu. Olen ottanutkin yhteyttä joihinkin entisiin kumppaneihin ja vuosien takaisiin ystäviin pitkien aikojen jälkeen, koska olen sitä ihmistyyppiä, joka muistelee paljon menneitä ja ikävöi ihmisiä, mutta ei siinä sellaista "vanha suola janottaa" -ajatusta ole koskaan ollut. Jos olen joskus jostakusta pitänyt riittävästi ollakseni hänen kanssaan suhteessa, pidän hänestä jollain lailla loppuikäni ja muistelen toisinaan lämmöllä. Joskus tulee mieleen kysyä kuulumisia.

Ovatko he vastanneet?

Pojuli trollailee siinä harhassa, että naiset muka katuisivat erojaan.

En keksi yhtään syytä ottaa yhteyttä ihmiseen, johon en ole ollut yhteyksissä kymmeniin vuosiin. Tuskin edes löytäisin hänen puhelinnumeroaan enää. Somea en käytä ja exälläni on niin yleinen nimikin, että aika hakuammuntaa olisi häntä sieltä etisä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kuulla, mitä heille kuuluu. Olen ottanutkin yhteyttä joihinkin entisiin kumppaneihin ja vuosien takaisiin ystäviin pitkien aikojen jälkeen, koska olen sitä ihmistyyppiä, joka muistelee paljon menneitä ja ikävöi ihmisiä, mutta ei siinä sellaista "vanha suola janottaa" -ajatusta ole koskaan ollut. Jos olen joskus jostakusta pitänyt riittävästi ollakseni hänen kanssaan suhteessa, pidän hänestä jollain lailla loppuikäni ja muistelen toisinaan lämmöllä. Joskus tulee mieleen kysyä kuulumisia.

Ovatko he vastanneet?

No itse asiassa kyllä ovat. Ilmeisesti en siis jättänyt heihin erityisen suuria traumoja. Ei siitä tosin koskaan muutamaa viestiä pidempää keskustelua ole syntynyt, mutta ei se ole ollut tarkoituskaan.

Olisin sairastunut muistisairauteen ja kuvittelisin eläväni niitä aikoja, kun olimme vielä yhdessä. 

Olisin herännyt koomasta ja minulle olisi kerrottu että Leonardo DiCaprio oli poikaystäväni ennen koomaan vajoamistani.

Koska ainut exäni on kuollut, motiivini olisi luultavasti halu kokeilla spiritismiä tms. 

Vaikea sanoa kun en muista sukunimiä, hädin tuskin etunimet, naamojakaan en muista.

Selvittämättömät asiat. Vanha ystävyys. Kuulumisten päivittäminen. 

Nämä ovat olleet omia syitäni.

Olisi ihan mielenkiintoista vaihtaa kuulumisia. Voisin myös kysyä neuvoja. En ole koskaan eronnut huonoissa väleissä, enkä koe että suhteessa olisi mikään jäänyt kesken. Ne alkoivat ja loppuivat ihan oikeaan aikaan. 

Keksin ainoastaan sen syyn, että informoisin, että tiemme saattavat tulevaisuudessa kohdata uuden kumppanini tuttavapiirin ollessa osittain päällekkäin hänen tuttavapiirinsä kanssa. Esittäisin myös toivomuksen, että jos ja kun toistemme tuntemista on vaikea salata ainakaan loputtomiin, toivon, että tarinamme olisi se, että tunnemme, koska minä ja hänen sukulaisensa asuimme samalla paikkakunnalla, koska se on todella se, miten tapasimme aikoinaan.

Ps. Lopetin tuon jutun heti, kun tämä seikka uudesta kumppanistani selvisi. Pelästyin niin paljon sitä, miten pieni tämä maa on jopa ihmiselle, jonka oma tuttavapiiri on pienen pieni. 

Olen laittanut viestiä yli 15v takaiselle hyvälle tyypille, jonka kanssa ei oltu missään yhteyksissä siinä välissä. Ihan vaan tuli jostain tyyppi mieleen ja päätin laittaa viestin. Hän vastasi ja käytiin kahvilla vaihtamassa kuulumisia. Ollaan molemmat naimisissa ja itselläni ei ollut mitään taka-ajatuksia. Harmittaa välillä miten matkan varrelle on jäänyt hyviä tyyppejä, joihin olisi kiva pitää yhteyttä. Tottakai vähän nolotti ja mietin mitä hän oikein tästä yhteydenotosta ajattelee, mutta olen iloinen, että kehtasin.

Taitaa olla kyseessä jonkinlainen ylirasitustila, eli poistoon vain.  

Mietin jossain vaiheessa kehtaisinko lähettää teiniajan poikaystävälle viestiä somessa (tulee usein ehdotuksena, että saatan tuntea tämän henkilön). Hän oli teininä oikein ihana tyyppi, mutta vähän "jännäpoika". On somen perusteella elänyt tosi kovan elämän ja tehnyt täyskäännöksen tavoissaan kun oli lähellä kuolemaa. Nykyisin on aktiivinen perheenisä ja tekee vapaaehtoistyötä auttaakseen nuoria, jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin hän nuorena.

Olisi tosi mielenkiintoista muistella vanhoja ja viestitellä miten elämä on kummallakin mennyt. Hyviä muistoja on hänestä. Oltiin vain niin eri maailmoista ja nuoria.

Ei ole syytä ottaa yhteyttä entiseen tai entisiin.Mikä loppu niin loppu.Kuka jää meneeseen roikkumaan?

Villi veikkaus yhteydenottajalle on tullut ero ja epätoivoisena käy läpi vanhoja suhteita.