Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsettomuutta pidetään itsekkäänä, mutta lapsien hankkimista ei?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, varsinkin se No kuka susta pitää vanhana huolta?- ihmettely. Itsekästä kuvitella, että lapsi pitää sinusta vanhana huolta.
Asut vaikka Oulussa niin ei se kakara tule sieltä pääkaupunkiseudun työkiireiden keskeltä suoa hoitamaa, soonoon varma, että tämä on todella typerää ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä miettinyt itsekin. Kyllähän niitä lapsiakin melko itsekkäistä syistä hankitaan. Harva varmaan miettii, että puhtaasti pyyteettömästi tämän elämän lahjan haluan antaa jollekin.
Ainakin lapsia hankkivat pelkäävät yksinäisyyttä niin pirusti. Eivät uskalla olla itsensä kanssa yksin.
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exodusta siinä vaiheessa kun on muiden apua tai taloudellista tukea vailla, niin hommahan olisi tasapainossa.
-vain yhden lapsen äiti kun todellakin itsekkyyttäni erosin sen sijaan, että olisin antanut lapselleni sisaruksen
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, varsinkin se No kuka susta pitää vanhana huolta?- ihmettely. Itsekästä kuvitella, että lapsi pitää sinusta vanhana huolta.
Varsinkin kun sanoja ei omia vanhempiaan käy katsomassa kuin jouluna ja ehkä kesälomalla, ellei ole jotain oikeasti kivaa tekemistä.
Tai sitten suututaan jostain pikkuasiasta ja laitetaan välit kokonaan poikki vanhempiin. Saa mumma sitten palvelutalon eristyskopissa pohtia että kuka minusta nyt huolehtii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein itsekkäintä on haluta lapsi keinolla millä hyvänsä.
Tämä! Esimerkiksi adoptio ei todellakaan ole mitään pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä. Se on vaikea prosessi ja usein viimeinen oljenkorsi itsekkääseen lapsenkaipuuseen.
Adoptio antaa kuitenkin jo syntyneelle lapselle mahdollisuuden hyvään elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein itsekkäintä on haluta lapsi keinolla millä hyvänsä.
Tämä! Esimerkiksi adoptio ei todellakaan ole mitään pyyteetöntä hyväntekeväisyyttä. Se on vaikea prosessi ja usein viimeinen oljenkorsi itsekkääseen lapsenkaipuuseen.
Tai hedelmöityshoidot. Jos ei lapsia vakiomenetelmällä kuulu, se on luonnon - tai jumalan, jos sellaiseen uskoo - tapa kertoa, että sinä et yksinkertaisesti ole kelvollinen jälkeläistä saamaan. Tai jos vika on kumppanissa, kumppani on väärä, hae joku toinen paremmin sopiva.
Mutta tätähän tietenkään ei jäkäpää usko, vaan hukkaa hirveät määrät rahaa - kohta pian muiden veronmaksajien rahaa, sanoo ministeri-Sanni - ja ottaa piikkejä piikkien perään. Miten tuollainen ihminen voi luulla, että hänet voi ottaa vakavasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, varsinkin se No kuka susta pitää vanhana huolta?- ihmettely. Itsekästä kuvitella, että lapsi pitää sinusta vanhana huolta.
Asut vaikka Oulussa niin ei se kakara tule sieltä pääkaupunkiseudun työkiireiden keskeltä suoa hoitamaa, soonoon varma, että tämä on todella typerää ajattelua.
No jaa. En kyllä koskaan ole ajatellut, että olisi realistista, että lapseni hoivaisi minua vanhana. Haluan hänen elävän omaa elämäänsä. Kuitenkin, jonkun lapsen hoivaa minä tulen tarvitsemaan ellen poista itseäni yhtälöstä ensin. Joku on sen hoivaajani synnyttänyt.
Lisäksi mietin ihan tällaista, että kuka olisi se tuttu kasvo tai ääni puhelimessa lapsettomalle miehelleni jos hän vaikkapa makaa saattohoidossa jossain ja minä olen jo poissa. Uskon ja toivon, että se on poikani, jolle mieheni on ollut läheinen kuin oma isänsäkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exodusta siinä vaiheessa kun on muiden apua tai taloudellista tukea vailla, niin hommahan olisi tasapainossa.
-vain yhden lapsen äiti
Minä en vastaa että muut lisääntyvät riittävästi puolestani. Vastaan että toivon etteivät muutkaan lisääntyisi.
Vanhana olen hoidettavana sillä verorahalla jonka olen maailmaa syytänyt. Sillä maksetaan kakaroiden koulut, terveydenhuolto ja muut pelit ja vehkeet. Eivätkä omat olemattomat lapseni käytä siitä penniäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken elollisen perustehtävä tässä maailmankaikkeudessa on lisääntyminen MOT
ts. lisääntymättömyys on aina lähtökohtaisesti negatiivista
Kun puhuu totuuksia, aina on niitä, jotka yrittää kampittaa. Mutta tässä mittakaavassa, tää on kyllä sulaa hulluutta. (alapeukuttajat)
Maailman pahuuden syy on, ettei ihmiset tiedä perustehtäväänsä.
Ei ihmisellä ole mitään ennalta määrättyä tehtävää. Se löytyy sitten myöhemmin, jos on löytyäkseen. Jonkun tehtävä on käydä kuussa, toisen keksiä syöpälääke ja jollekin riittää se, että elää onnellisen elämän. Pointti on se, että kukin sen tehtävänsä määrittää itse, ei mikään mystinen kohtalo tai jumala.
Ihmisen tehtävä on noudattaa Jumalan tahtoa, joka lukee Raamatussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 70-luvun alussa ja muistan, että minun nuoruudessani oli paljon sitä keskustelua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Nyt tämä keskustelu on syntynyt uudestaan ja ihan eri leveleillä. Se mikä on jännää, on se että nykyään lapseton genX on häpeäpilkku, ei ollenkaan aikaansa edellä tms. Monet milleniaalit ketkä nyt puhuvat lapsettomuuden puolesta luultavasti muuttavat mieltään ja hankkivat vielä 40+ lapsia. Näin se oli nimittäin ennenkin. Paljon täällä vauvassa huudetaan ettei voi saada (nainen) lapsia yli 35 v eikä mieskään oikeastaan yli 40 v.
Minulla on paljon oman ikäluokan tuttuja jotka saaneet reippaasti yli 40 v sen ensimmäisen, ja tiedän yhden tällaisen ennätysparinkin. Ensimmäinen lapsi kun vnhmt jotain 48 ja toinen he olivat jo yli 50. Kukaan ei kerro millä menetelmällä, väittävät itse luomuksi. Onhan se teoriassa mahdollista. Tuttavapiirissä on myös niitä tilastoihmeitä, eli mies ekaa kertaa isäksi yli 50 v (tosin heidän mentaalipuolensa ei ihan kestä rajua elämänmuutosta).
Loppujen lopuksi minun ikäluokastani lapsettomiksi jääneitä on tosi vähän ja varmaan suurin osa vähän surkeita ja epäonnistuneita (kuten minä). Lähdin nelikymppisenä opiskelemaan uutta ammattia ja siinä rytäkässä meni ne viimeiset tsäänssit perustaa perhe.
Mun loput kaverit saivat sen ainoan sitten keinolla millä hyvänsä yli nelikymppisinä, paljon myös yh-äitejä, siis siihen suoraan ei minkään eron kautta. Mutta oli se kova sana vielä 90-luvun puolessa välissä olla lapseton, esim 60-luvulla syntyneitä vielä noin 30 vuotiaana. Kaikki genexit sitten lopulta ryömivät ristin luo, ryhtyivät konservatiiveiksi, perustivat perheen ja hankkivat lapsia, vanhapiiat ja homotkin. Ja kovimmat uratykit ja radikaalit. Johan tilastotkin näyttää että ensisynnyttjän keski-ikä nousi. Joten voi kyllä olla että nää nykyajan vapaaehtoisesti lapsettomat vielä alkaa lisääntymään. Kovimmat median ulisijat kun ovat yleensä jotain 30 +. Ei kannattais huudella lapsettomuutta ennen kuin juna oikeasti on mennyt (tai itse on käynyt katkaisemassa kanavat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exodusta siinä vaiheessa kun on muiden apua tai taloudellista tukea vailla, niin hommahan olisi tasapainos
"
Minä en vastaa että muut lisääntyvät riittävästi puolestani. Vastaan että toivon etteivät muutkaan lisääntyisi.
Vanhana olen hoidettavana sillä verorahalla jonka olen maailmaa syytänyt."
Luotan, että työskentelet jonkinlaisen hoivarobotin kehittelijänä, koska muuten logiikkasi on valitettavan puutteellinen.
En ole setelin nähnyt vielä syöttävän yhdellekään vanhukselle aamupuuroa.
Vai ajatteletko niin, että maailmassa on köyhempiäkin shitholeja kuin tämä Suomi, josta voimme ammentaa työikäisiä ja kykyisiä nuoria pois perheidensä läheisyydestä ja hyödyttämästä omaa kotimaataan, tänne pyyhkimään paljon veroja maksaneen paremman väen pyllyjä? Joku saattaisi luokitella tuonkin itsekkääksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei itse lapsettomuutta pidetä itsekkäänä, vaan niitä henkilöitä jotka toitottaa ympäriinsä syitä olla hankkimatta lapsia, heidän syynsä on sellaisia, että eivät varmasti välitä muistakaan perheenjäsenistä, eivät auta vanhoja vanhempiaan mitenkään jne. Ylipäätään vaan kehittymättömiä itsekkäitä ihmisiä. Se ei tietenkään tarkoita, että kaikki lapsettomat olisivat sellaisia, vain nämä tietyt hyvin äänekkäät yksilöt.
Jos kaikki lapsen saaneet huolehtivat täydellisesti perheestään, niin miksi Suomessa on yksinäisiä vanhuksia ja mihin tarvettaan lastensuojelua? Tai miksi perhesurmia tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken elollisen perustehtävä tässä maailmankaikkeudessa on lisääntyminen MOT
ts. lisääntymättömyys on aina lähtökohtaisesti negatiivista
Elollisen perustehtävä on elää. Muu on turhaa.
Elo loppuu aika pian jos mitään ei synny. Me kuitenki kuollaan kaikki.
Ei sillä ole yksilön kannalta mitään merkitystä.
Yksilön kannalta eli mä-mä-mä-minä-minä-ite-ite-ite. Minun jälkeeni vedenpaisumus -ajattelu jos mikä on itsekästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exodusta siinä vaiheessa kun on muiden apua tai taloud
En ajattele muuta kuin että olen veroillani hoitoni ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exodusta siinä vaiheessa kun on muiden apua tai taloud
Minä en vastaa että muut lisääntyvät riittävästi puolestani. Vastaan että toivon etteivät muutkaan lisääntyisi.
Vanhana olen hoidettavana sillä verorahalla jonka olen maailmaa syytänyt.
Luotan, että työskentelet jonkinlaisen hoivarobotin kehittelijänä, koska muuten logiikkasi on valitettavan puutteellinen.
Luotan, että työskentelet jonkinlaisen hoivarobotin kehittelijänä, koska muuten logiikkasi on valitettavan puutteellinen.
En ole setelin nähnyt vielä syöttävän yhdellekään vanhukselle aamupuuroa.
Vai ajatteletko niin, että maailmassa on köyhempiäkin shitholeja kuin tämä Suomi, josta voimme ammentaa työikäisiä ja kykyisiä nuoria pois perheidensä läheisyydestä ja hyödyttämästä omaa kotimaataan, tänne pyyhkimään paljon veroja maksaneen paremman väen pyllyjä? Joku saattaisi luokitella tuonkin itsekkääksi.
Mielestäsi rahalla ei saa palvelua? Okei... No, eihän se hoitajien palkka suuri ole, mutta kyllä ainakin tähän asti on ihan rahalla maksettu.
Vai onko tässä jotain apokalypsin odotusta että tulevaisuudessa raha menettää merkityksensä?
Lapsien hankkimista pidetään itsekkäänä kahden lapsen jälkeen. Suurperheeölisiä syyllistetään tukien naukkijoiksi vanhempien lasten kustannuksella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exodusta siinä vaiheessa kun on muiden apua tai taloud
Vai ajatteletko niin, että maailmassa on köyhempiäkin shitholeja kuin tämä Suomi, josta voimme ammentaa työikäisiä ja kykyisiä nuoria pois perheidensä läheisyydestä ja hyödyttämästä omaa kotimaataan, tänne pyyhkimään paljon veroja maksaneen paremman väen pyllyjä? Joku saattaisi luokitella tuonkin itsekkääksi.
Tämä! Monelle oman elämänsä sankarille ei tule mieleen, että viimeistään lopussa olemme kaikki riippuvaisia toisesta ihmisestä. Unohtuu hoiva jota on aikoinaan saanut omalta huoltajalta tai vaikka opettajalta tai terkkarilta ja ollaan niin täynnä sitä omaa itseä ja omaa veronmaksukykyä. Lopussa kun jäljellä on vain henki, joka elää toimintakykynsä menettäneessä ruumiissa, on tarve toisen ihmisen fyysiselle läsnäololle ja hellälle kosketukselle jälleen kuin vauvalla. Ne kaikki maksetut verot eivät tuo turvaa kuten toinen ihminen siinä hetkessä kun kuolema lähestyy tai ote reaalimaailmasta herpaantuu.
Kai siinä ajatellaan, että lapseton haluaa keskittyä itseensä ja omaan mielihyväänsä, eikä asettaa jälkikasvua etusijalle. Mikä on ihan validi pointti sinällään, näinhän monet ajattelevat.
Mutta kuten tässäkin on monesti todettu, sekä lapsettomuuteen että lasten haluamiseen on monia motiiveja, ja näkisin että muiden valinnoista jaksavat märistä vain ne, jotka ovat jollain tapaa tyytymättömiä omiinsa.
Itsekästähän se pelkästään on, että saan hoitaa, kasvattaa, ruokkia, opettaa, ohjata, kammata, pestä, siivota jälkiä ja ottaa vastaan lasten tunteenpurkaukset ja narinat.
Vanhemmuus voi olla itsekäs valinta, mutta itsekäs ihminen ei ikinä ole hyvä vanhempi lapselle. Vanhemmuus työntää pois mukavuusalueelta ja pakottaa laittamaan itsensä sivuun lapsen edun vuoksi. Kun itsekkyys vähenee ja omat lapset (ja puoliso myös) nähdään rakkaina ja tärkeinä ja heidän tähtensä työskentely taakan sijaan palkitsevana, on kaikki työ, se raataminenkin, muuta kuin pelkkä velvollisuus.
Mutta kun on jo pitkään tiedetty, että maailma ylikansoittuu, ruokaa, energiaa, järkevää elintasoa ei nytkään enää riitä kuin alle puolelle väestöstä??