Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsettomuutta pidetään itsekkäänä, mutta lapsien hankkimista ei?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exo
"
Mielestäsi rahalla ei saa palvelua? Okei... No, eihän se hoitajien palkka suuri ole, mutta kyllä ainakin tähän asti on ihan rahalla maksettu.
Vai onko tässä jotain apokalypsin odotusta että tulevaisuudessa raha menettää merkityksensä? "
Puhdas kysynnän ja tarjonnan laki: Kun meitä on kokonainen maanosa maita, joissa syntyvät ikäluokat ovat toinen toistaan pienempiä niin loppuu hoitavat kädet. Niistä kilpaillaan jo nyt. Se saa, joka parhaiten maksaa. Joskus ei sekään.
Ja jälleen päästään siihen itse aiheeseen: mikä nähdään itsekkäänä? Ehkäpä juuri tuo ajatus, että sama kai tuo jos loppuu hoivaresurssit: minulla on kyllä rahaa /meillä Suomessa on kyllä toimiva järjestelmä..Maatkoon Bulgarialaiset vanhukset kakkavaipoissaan sitten.
Vaikeaa minun on tuota oikein muuna kuin itsekkyytenä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on varmaan vähän sama näkemys kuin vaikkapa kadulla lojuva roska: valtaosa ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi nostaa tuo roska tuosta kadulta ja viedä se roskikseen. Kyllä sen joku muu siivoaa." Ja siinä se roska sitten pyörii päiviä tai viikkoja keräten kaverikseen muita roskia, koska joku ajattelee, että "miksi juuri minun pitäisi etsiä roskista kun täällä muutkin heittää roskat maahan."
Jos lapsettomalta kysyy kuinka yhteiskunta jatkaa olemassa oloaan ja sukupolvien välille rakennetut luonnolliset riippuvaisuudet toimintaansa, vastaa lapseton että "muut lisääntyvät riittävästi puolestani" tai että "jos täällä ei vanhuksena saa hoivaa, mulla on varaa muuttaa johonkin missä saa".
Tämä varmaankin nähdään itsekkäänä. Jos lapseton sitä vastoin suunnittelisi exo
Vai ajatteletko niin, että maailmassa on köyhempiäkin shitholeja kuin tämä Suomi, josta voimme ammentaa työikäisiä ja kykyisiä nuoria pois perheidensä läheisyydestä ja hyödyttämästä omaa kotimaataan, tänne pyyhkimään paljon veroja maksaneen paremman väen pyllyjä? Joku saattaisi luokitella tuonkin itsekkääksi.
Tämä! Monelle oman elämänsä sankarille ei tule mieleen, että viimeistään lopussa olemme kaikki riippuvaisia toisesta ihmisestä. Unohtuu hoiva jota on aikoinaan saanut omalta huoltajalta tai vaikka opettajalta tai terkkarilta ja ollaan niin täynnä sitä omaa itseä ja omaa veronmaksukykyä. Lopussa kun jäljellä on vain henki, joka elää toimintakykynsä menettäneessä ruumiissa, on tarve toisen ihmisen fyysiselle läsnäololle ja hellälle kosketukselle jälleen kuin vauvalla. Ne kaikki maksetut verot eivät tuo turvaa kuten toinen ihminen siinä hetkessä kun kuolema lähestyy tai ote reaalimaailmasta herpaantuu.
Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?
"Puhdas kysynnän ja tarjonnan laki: Kun meitä on kokonainen maanosa maita, joissa syntyvät ikäluokat ovat toinen toistaan pienempiä niin loppuu hoitavat kädet. Niistä kilpaillaan jo nyt. Se saa, joka parhaiten maksaa. Joskus ei sekään.
Ja jälleen päästään siihen itse aiheeseen: mikä nähdään itsekkäänä? Ehkäpä juuri tuo ajatus, että sama kai tuo jos loppuu hoivaresurssit: minulla on kyllä rahaa /meillä Suomessa on kyllä toimiva järjestelmä..Maatkoon Bulgarialaiset vanhukset kakkavaipoissaan sitten.
Vaikeaa minun on tuota oikein muuna kuin itsekkyytenä pitää."
Erikoista logiikkaa. Kun väestö vähenee, myös hoidettavien vanhusten määrä vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Itsekästähän se pelkästään on, että saan hoitaa, kasvattaa, ruokkia, opettaa, ohjata, kammata, pestä, siivota jälkiä ja ottaa vastaan lasten tunteenpurkaukset ja narinat.
Vanhemmuus voi olla itsekäs valinta, mutta itsekäs ihminen ei ikinä ole hyvä vanhempi lapselle. Vanhemmuus työntää pois mukavuusalueelta ja pakottaa laittamaan itsensä sivuun lapsen edun vuoksi. Kun itsekkyys vähenee ja omat lapset (ja puoliso myös) nähdään rakkaina ja tärkeinä ja heidän tähtensä työskentely taakan sijaan palkitsevana, on kaikki työ, se raataminenkin, muuta kuin pelkkä velvollisuus.
Omien geenien hengissä pitäminen ja niistä huolehtiminen on nimenomaan itsekästä puuhaa. Jos hoidat jonkun toisen ihmisen lasta tai vaikka aikuista joka ei ole sukulaisesi, olet epäitsekäs. Simple as that.
En pidä itsekkäänä lapsettomuutta, mutta itse olin aika itsekäs ennen lapsia. Tosin en tajunnut sitä silloin lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia hankitaan yhteiskuntaa varten, lapseton elää itseään varten.
No mitäs pahaa siinä on jos elää itseään varten eikä yhteiskuntaa varten? Meillä on vain yksi elämä, jokainen eläköön sen niin kuin parhaimmalta tuntuu. En minä viitsi tehtailla lapsia yhteiskuntaan jonka viherpiipertäjät, Orpot ja Purrat pilaa muutenkin.
Lasten saaminen ja elämän jatkaminen on luonnollista. Se on ollut sitä aikojen alusta asti. Monelle elämäntarkoitus. Moni saa siitä syvintä tyydytystä ja sisältöä omalle elämälleen. Oman lapsen rakastaminen on jotain todella suurta, niin vahva tunne, mutta se yllätti minut. Että on valmis antamaan oman henkensä toisen edestä. Vaikka moni näin tunteekin, on myös ihmisiä, jotka hakevat elämän sisällön muualta kuin perheestä, löytävät elämäntarkoituksen toisista asioista. Ja sekin on ok. Emme sovi kaikki samaan muottiin, ja hyvä näin. Mä tiesin aina, että haluaisin perheen. Olisi orpo olo ilman sitä, ja ilman lapsia. Olen ylpeä perheestäni, ja koen saavuttaneeni jotain ja olevani vahvemmin osa tätä yhteiskuntaa. Ympärilläni on lapsiperheitä, mutta myös paljon keski-ikäisiä lapsettomia sinkkuja. Ainakin ystäväpiirissäni perheelliset tuntuvat onnellisimmilta. Tähän tosin vaikuttanee se, että osa lapsettomista ystävistäni ovat tahattomasti yksin, koska eivät vain ole löytäneet puolisoa, jonka kanssa perustaa perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken elollisen perustehtävä tässä maailmankaikkeudessa on lisääntyminen MOT
ts. lisääntymättömyys on aina lähtökohtaisesti negatiivista
Ennen piti tehdä 10 lasta, koska suurin osa ei selvinnyt. Nykyään ei uskalleta tehdä kuin 1 lapsi ja senkin puolesta pelätään, että saako se hyvää elämää. Nykyään keskitytään laatuun, ei määrään. Ei sillä, etteikö perusbiologia olisi muuttunut, mutta ihminen on kykenevä tekemään moraalisia päätöksiä. Moraaliset päätökset ja ajatukset muuttuvat ajan kuluessa. Ehkä joku päivä taas ajattelemme, että 10 lasta on parempi kuin 1 (eli määrä korvaa laadun).
Viittaan viestissäni länsimaihin, en köyhiin/sotiin käyviin maihin, joissa syntyvyyttä ei voi kontrolloida juuri mitenkään.
"Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?"
Toivottavasti on. Toivon tuota sydämestäni näin geriatrisen hoidon ammattilaisena. Kuitenkin sekin elämänsä päättämisen päätös vaatii toista ihmistä tueksi. Armomurha vaatii sen jonkun toisen äidin synnyttämän ja kasvattaman ihmisen, joka kokee riittävän suurta myötätuntoa, että tahtoo ottaa sielunsa painoksi toisen ihmisen kärsimyksen tai yksinäisyyden tuskan päättämisen. Vaatii sen toisen ihmisen, joka arvokkaasti huolehtii jäljelle jääneen ruumiin lepopaikkaansa ja sen joka rukoilee matkaansa jatkavan sielun puolesta.
Usko nyt vaan, ettei yksikään ihminen lopulta ole saari. Surullinen on sellaisen elämänpolku ja ennenkaikkea sen loppu, joka arvostaa toista ihmistä vain valitun määrän seteleitä verran. Viikottain kuuntelen vanhusta, joka itkee toista ihmistä lähelleen kuin vauva äitiään.
Suosittelen sille kuka epäröi elämän tarkoitusta, tutustumismatkaa pienen ortodoksisen seurakunnan tavallisen lauantain vigilian aamupalvelukseen. Papilla on hyvin aikaa jutella liurgian jälkeen, koska palvelukseen ei yleensä osallistu ketään muuta. Miksi pappi sitten suorittaa palveluksen tyhjälle seurakunnalle? vastaus saattaisi avata sinullekin jotain toisen ihmisen arvosta sinun elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Puhdas kysynnän ja tarjonnan laki: Kun meitä on kokonainen maanosa maita, joissa syntyvät ikäluokat ovat toinen toistaan pienempiä niin loppuu hoitavat kädet. Niistä kilpaillaan jo nyt. Se saa, joka parhaiten maksaa. Joskus ei sekään.
Ja jälleen päästään siihen itse aiheeseen: mikä nähdään itsekkäänä? Ehkäpä juuri tuo ajatus, että sama kai tuo jos loppuu hoivaresurssit: minulla on kyllä rahaa /meillä Suomessa on kyllä toimiva järjestelmä..Maatkoon Bulgarialaiset vanhukset kakkavaipoissaan sitten.
Vaikeaa minun on tuota oikein muuna kuin itsekkyytenä pitää."
Erikoista logiikkaa. Kun väestö vähenee, myös hoidettavien vanhusten määrä vähenee.
Kannattaa tutkia huoltosuhteen muutosta muutaman vuosikymmenen aikajänteellä. Kun jokainen ikäpolvi synnyttää vähemmän kuin yhden lapsen itseään kohti niin ensimmäisen aikajänteellä seuratun ikäpolven 10'000 henkilöä ollessa ka 80-vuotiaita on kolmannessa polvessa ka 40 vuotiaita enää 2500 ja ka 20 vuotiaita 1300. Siitä tulee vaikeahko yhtälö kun jokaisen työikäisen pitäisi työskennellä hoiva-alalla jotta hekilöstöntarve täyttyisi. Toivottavasti AI maksaa tulevaisuuden verot ja eläkkeet, siis.
Sekä lasten hankkiminen, että lasten hankkimatta jättäminen, ovat molemmat itsekkäitä päätöksiä.
Vai oletteko ikinä kuulleet jonkun sanovan jompaa kumpaa seuraavista:
"En ole ikinä viihtynyt lasten seurassa, enkä koskaan todellakaan halunnut omia lapsia, mutta tein niitä silti kaksi, koska huoltosuhde. Nyt elämä on yhtä helvettiä, mutta ainakin Suomen huoltosuhde paranee!"
"Rakastan lapsia ja olisin halunnut oikein monilapsisen suurperheen, mutta ajattelin planeettaa ja täällä pohjolassa asuvien suurta hiilijalanjälkeä ja jätin sitten lapset hankkimatta. Nyt tuntuu syli tyhjältä koko ajan ja suren tosi paljon, mutta ainakin planeetta kiittää!"
NÄMÄ kaksi olisivat epäitsekkäitä syitä sekä lasten hankintaan, että hankkimatta jättämiseen.
Kaikki lasten hankintaan tai hankkimatta jättämiseen liittyvät päätökset tehdään aina yksilön näkökulmasta, eli siis: ITSEKKÄISTÄ syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?"
Toivottavasti on. Toivon tuota sydämestäni näin geriatrisen hoidon ammattilaisena. Kuitenkin sekin elämänsä päättämisen päätös vaatii toista ihmistä tueksi. Armomurha vaatii sen jonkun toisen äidin synnyttämän ja kasvattaman ihmisen, joka kokee riittävän suurta myötätuntoa, että tahtoo ottaa sielunsa painoksi toisen ihmisen kärsimyksen tai yksinäisyyden tuskan päättämisen. Vaatii sen toisen ihmisen, joka arvokkaasti huolehtii jäljelle jääneen ruumiin lepopaikkaansa ja sen joka rukoilee matkaansa jatkavan sielun puolesta.
Usko nyt vaan, ettei yksikään ihminen lopulta ole saari. Surullinen on sellaisen elämänpolku ja ennenkaikkea sen loppu, joka arvostaa toista ihmistä vain valitun määrän seteleitä verran. Viikottain kuuntelen vanhusta, joka itkee toista ihmistä lähelleen kuin vauva äitiään.
Suosittelen sille kuka epäröi elämän tarkoitusta, tutustumismatkaa pienen ortodoksisen seurakunnan tavallisen lauantain vigilian aamupalvelukseen. Papilla on hyvin aikaa jutella liurgian jälkeen, koska palvelukseen ei yleensä osallistu ketään muuta. Miksi pappi sitten suorittaa palveluksen tyhjälle seurakunnalle? vastaus saattaisi avata sinullekin jotain toisen ihmisen arvosta sinun elämässäsi.
Olipas siinä erikoinen vuodatus. Onkohan mennyt omat ja potilaiden lääkkeet sekaisin :D
Ei minusta noissa kummassakaan ole varsinaisesti kyse ITSEKKYYDESTÄ. Tottakai jokainen valitsee sellaisen elämän, joka itselle sopii, mutta ei se ole itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken elollisen perustehtävä tässä maailmankaikkeudessa on lisääntyminen MOT
ts. lisääntymättömyys on aina lähtökohtaisesti negatiivista
Kaikella elollisella on myös jatkuva, kova karsinta lisääntymisen suhteen, jotta laatu pysyy hyvänä. Ihmisten harjoittamaa holtitonta, vastuutonta lisääntymistä ei muu luomakunta tunne.
Koska nää tuilla eläjät oikeasti kuvittelee takapuolensa hedelmien olevan jotain kullan arvoisia helmiä yhteiskunnalle
Perustelevat sillä myös sen, että eivät ikinä tee elääkseen muuta kuin jakelevat persettään. Ihan kuin siihen tarvittaisiin jotain taitoa
Siihen tarvitaan todellista taitoa, että lapsesta kasvaa kelvollinen yhteiskunnan jäsen ja veronmaksaja.
Itsensä levittely ei ole mikään taito
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?"
Toivottavasti on. Toivon tuota sydämestäni näin geriatrisen hoidon ammattilaisena. Kuitenkin sekin elämänsä päättämisen päätös vaatii toista ihmistä tueksi. Armomurha vaatii sen jonkun toisen äidin synnyttämän ja kasvattaman ihmisen, joka kokee riittävän suurta myötätuntoa, että tahtoo ottaa sielunsa painoksi toisen ihmisen kärsimyksen tai yksinäisyyden tuskan päättämisen. Vaatii sen toisen ihmisen, joka arvokkaasti huolehtii jäljelle jääneen ruumiin lepopaikkaansa ja sen joka rukoilee matkaansa jatkavan sielun puolesta.
Usko nyt vaan, ettei yksikään ihminen lopulta ole saari. Surullinen on sellaisen elämänpolku ja ennenkaikkea sen loppu, joka arvostaa toista ihmistä vain valitun määrän seteleitä verran. Viikottain kuuntelen vanhusta, joka itkee toista ihmistä lähelleen kuin vauva äitiään.
"Olipas siinä erikoinen vuodatus."
Nuoruuden voimantunnossa kovin tyypillinen asenne.
Tällä palstalla viettää suuren osan vapaa-ajastaan moni toisiin ihmisiin niin pettynyt ja katkeroitunut ihminen, että luulee valitsevansa yksinäisyyden (jota itsenäisyydeksi mielellään kutsuu) vaikka oikeasti kyse on pelosta ja arvottomuuden tunteesta. Raha ja menestys ja /tai illuusio itseriittoisuudesta auttavat hoivaamaan tuota pelkoa ja vaille jäämisen tunnetta.
Toivottavasti löytyy jostain hups yhtäkkiä sattumalta se rakas läheinen ja on vielä uskallusta päästää hänet ihon alle. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Jotakin projektiota tuo on, lapsen hankkiminen on egoistisuuten huipentuma. Omia geenejä on pakko levittää eteenpäin viis kuinka monisairas tahvo on, ja laitetaan "elämän lahjaa" eteenpäin. Jep jep.
Ei ole mikään pakko. Ennen oli tukea helpommin saatavilla.
Miksei omien geeniensä/muiden ominaisuuksiensa ( jos hyviä ovat) jatkamisesta ei saisi tuntea mielihyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Jotakin projektiota tuo on, lapsen hankkiminen on egoistisuuten huipentuma. Omia geenejä on pakko levittää eteenpäin viis kuinka monisairas tahvo on, ja laitetaan "elämän lahjaa" eteenpäin. Jep jep.
Ei ole mikään pakko. Ennen oli tukea helpommin saatavilla.
Miksei omien geeniensä/muiden ominaisuuksiensa ( jos hyviä ovat) jatkamisesta ei saisi tuntea mielihyvää?
Totta kai saa, mutta turha väittää etteikö teko olisi itsekäs.
Kuinka moni sitten jaksaa sinnitellä jossain hoitokodissa tai saattohoidossa sen jälkeen kun eutanasialaki menee läpi?