Miksi lapsettomuutta pidetään itsekkäänä, mutta lapsien hankkimista ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?"

Toivottavasti on. Toivon tuota sydämestäni näin geriatrisen hoidon ammattilaisena. Kuitenkin sekin elämänsä päättämisen päätös vaatii toista ihmistä tueksi. Armomurha vaatii sen jonkun toisen äidin synnyttämän ja kasvattaman ihmisen, joka kokee riittävän suurta myötätuntoa, että tahtoo ottaa sielunsa painoksi toisen ihmisen kärsimyksen tai yksinäisyyden tuskan päättämisen. Vaatii sen toisen ihmisen, joka arvokkaasti huolehtii jäljelle jääneen ruumiin lepopaikkaansa ja sen joka rukoilee matkaansa jatkavan sielun

 

"Ja viimeksi tullut maksoi koko lystin, joten saa ottaa ensimmäisenä ja suurimman annoksen. Se on oikein ja kohtuullista. "

Olet oikeassa jos näin todella on. Tilastojen mukaan niin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Perheelliset tekevät enemmän työtä ja maksavat enemmän veroja kuin yksineläjät.

Lisäksi siinä vaiheessa kun ei ole perunan viljelijää enää olemassa, eikä kalastajaa, niin sinä et rahallakaan saa muuta kuin keitettyä suolaista vettä. 

Kyllä se on se lapsien tekeminen itsekästä. Koska MINÄ haluan lapsia. Siinä ei maapalloa eikä mitään muutakaan ajatella. Vela veloittaa vähemmän.

Minusta ainakin tuli vähemmän itsekäs lasten myötä. Olen äitinä paljon parempi ihminen kuin olisin ilman lapsia. Mutta lapsia pitää aidosti haluta eikä lapsia kannata tehdä jos ei kiinnosta. 

Itse ainakin hyvitän lapsien hankkimattomuudesta ja avioitumattamuudesta koituneen  vaivattomuuden sillä että ankeuten elämääni harjoittamatta muuta seksuaalisuutta kuin omakivaa omalla ajalla & kolmenkymmenen vuoden käteenvedot. Ja huono olisikaan avioitua, kas kun en pidä riitelystä, hempeilystä enkä tunteilusta, saati sormuksista  niin kanssaniolohaku loppuisi keltä vaan varmaan viikossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä itsekkäänä lapsettomuutta, mutta itse olin aika itsekäs ennen lapsia. Tosin en tajunnut sitä silloin lapsettomana.

Se että sinä olit ei ole = kaikki ovat.

No itsestäänhän hän sanoikin puhuvansa. Ei väittänyt puhuvansa kaikkien puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Jotakin projektiota tuo on, lapsen hankkiminen on egoistisuuten huipentuma. Omia geenejä on pakko levittää eteenpäin viis kuinka monisairas tahvo on, ja laitetaan "elämän lahjaa" eteenpäin. Jep jep.

Aivan, kyllä juuri lasten hankkiminen on itsekeskeistä tai itsekästä perimmältään. Mutta ihmiset haluavat ajatella, että lapsista huolehtiminen on epäitsekästä, koska lapset ovat tarvitsevia, eikä vanhempi voi vapaasti suunnitella tekemisiään. Kuitenkin lapsia tehdään pakottavan tarpeen ohjaamina, vauvakuume saa haluamaan lapsia. Sillä tavalla geenit karjuvat "me haluamme elää ikuisesti, juuri me".  Geenien itsekkyys ohjaa kantajaansa. Onko kantajakin itsekäs, voi kuitenkin pohtia, vaikka alussa niin väitinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Jotakin projektiota tuo on, lapsen hankkiminen on egoistisuuten huipentuma. Omia geenejä on pakko levittää eteenpäin viis kuinka monisairas tahvo on, ja laitetaan "elämän lahjaa" eteenpäin. Jep jep.

Miksi sinä olet syntynyt? Oletko keskustellut asiasta vanhempiesi kanssa?

Olen eri, mutta joo, olen keskustellut vanhempieni kanssa tästä. Äitini halusi ehdottomasti ja oman terveytensä uhalla saada lapsen ja vielä toisenkin. Oli keskenmenoja ja muuta, mä onnistuin sitten perimään sellaiset geenit, että en ole edes haaveillut lisääntymisestä. Äidillä kärsi sekä henkinen että fyysinen terveys, hän kuoli joitakin vuosia sitten ja vasta viime aikoina isäni on ollut halukas juttelemaan siitä, mitä hänen näkökulmastaan tapahtui. Kävi ilmi, että isäni olisi eronnut äidistäni ennen lasten syntymää, mutta ei ihan ehtinyt. 

Olen iloinen, että tämä sairas sukulinja päättyy minuun.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ainakin tuli vähemmän itsekäs lasten myötä. Olen äitinä paljon parempi ihminen kuin olisin ilman lapsia. Mutta lapsia pitää aidosti haluta eikä lapsia kannata tehdä jos ei kiinnosta. 

Kyllä itse näkisin niin, että kun on lapsi, on intressi yhteiskunnan ja yleisesti ihmiskunnan kehitykseen tulevaisuudessa.

Jos minulla ei olisi lasta, en asuisi ja työskentelisi juuri nyt Suomessa. Jos minulla ei olisi lasta, lähtisin laman ja mahdollisen sodan edestä pois. Jos minulla ei olisi lasta, kuluttaisin kaiken matkustamiseen, en investoisi suomalaisiin yhtiöihin mekanismina säästää lapselleni pesämunaa.

Täytyisi tehdä niin rutosti töitä psyykkeenkunnostuksessa että antib olda tuon pariutumisen kanssa.  Jätän naiset mieliterveiden poimittaviksi. Mielisairauksiaan sietää kun elää yksin, ei ole häiritseviä peilejä muistuttamassa vinoutuneisuuksista

Katumus lapsien teosta voi olla todella raastavaa. Siinä on käytännössä katsoen oma elämä pilalla ja se voi olla tuskallista hyväksyä. Moni tajuaa vasta lapsia saatuaan mitä se on. Aihekin on niin tabu ettei siitä oikein uskalleta puhua ääneen. Ikävää tietysti tällainen käytös missä omaa katkeruutta kohdistetaan lapsettomiin ja syytetään itsekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi. eraia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?"

Toivottavasti on. Toivon tuota sydämestäni näin geriatrisen hoidon ammattilaisena. Kuitenkin sekin elämänsä päättämisen päätös vaatii toista ihmistä tueksi. Armomurha vaatii sen jonkun toisen äidin synnyttämän ja kasvattaman ihmisen, joka kokee riittävän suurta myötätuntoa, että tahtoo ottaa sielunsa painoksi toisen ihmisen kärsimyksen tai yksinäisyyden tuskan päättämisen. Vaatii sen toisen ihmisen, joka arvokkaasti huolehtii jäljelle jääneen ruumiin lepopaik

Olet oikeassa jos näin todella on. Tilastojen mukaan niin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Perheelliset tekevät enemmän työtä ja maksavat enemmän veroja kuin yksineläjät.

Lisäksi siinä vaiheessa kun ei ole perunan viljelijää enää olemassa, eikä kalastajaa, niin sinä et rahallakaan saa muuta kuin keitettyä suolaista vettä.

Jos ei perunan viljelijää ole enää olemassa, eikä kalastajaa, eikä rahalla saa kuin suolaista vettä, niin mitä ne lapsia hankkineet sitten syö? Niitä lapsia?

Entä kuinka todennäköinen tuokin skenaario sitten on lähitulevaisuudessa?

Sukulinja kuhun isse olen syntynnyt, vuotaa eteenpäi kolmen siskoni kautti. Olen luvatta isselleni kähveltämälläni luvalla valtuuttanut ruon 75:den  olemaan riittävä vuoto-prosentti

Onneksi lapsiansa ei tarvitse tehdä itse: ei tarvi suunnitella lapsen fysiikkaa, uulkonäköä, millanen ääni sille passais, eikä luonnetta, taitoja ja kulmikkuuksiakaan tavitse itse valita. Johdattaa vaan siemmenet kohtuun niin siellä se tuote valmistuu alusta loppuun  perintötekiöihin kirjoitettujen rakennusohjeiden mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En pidä itsekkäänä lapsettomuutta, mutta itse olin aika itsekäs ennen lapsia. Tosin en tajunnut sitä silloin lapsettomana.

Se että sinä olit ei ole = kaikki ovat.

No itsestäänhän hän sanoikin puhuvansa. Ei väittänyt puhuvansa kaikkien puolesta.

Ketään ei kiinnosta yhden ihmisen henkilökohtainen kokemus kun puhutaan yleisellä tasolla aiheesta.

Huomaahan sen jo tuostakin, että lisääntyjät katsovat asiakseen huomautella että _meidän_ lapset ei sitten tulevaisuudessa auta lapsettomia kun ovat vanhoja. Eipä ole yhtään itsekästä puhetta, ei

Ehkä tämä itsekkyysnäkemys liittyy ainakin joillain enemmänkin siihen käytännön elämänmuutokseen ja prioriteettien muuttumiseen, minkä lapsen saaminen väistämättä (normaalille) ihmiselle tuo. Tottahan se on, että lapsettomana olen ikuisesti itse elämäni tärkein ihminen, ja voin tehdä päätöksiä ja ratkaisuja ihan eri lailla, kuin äitinä voisin.

Voin elää elämääni ja arkeani vapaammin, minun ei tarvitse ottaa kaikessa huomioon lasta ja hänen hyvinvointiaan, eikä kantaa huolta ja pelätä lapseni puolesta. Vaikka elämäni ei todellakaan ole mitään juhlimista, törsäämistä ja matkustelua, vaan ihan tavallista päivästä päivään tallaamista, se on silti lähipiirini vanhempiin verrattuna todella vapaata. Kukaan ei tarvitse minulta jatkuvasti mitään, läsnäoloa, lohtua, ohjausta, huolenpitoa, puolustamista, kasvatusta jne. Voin myös valita oman elämäni prioriteetit, niitä eivät määrää jälkeläisiäni kohtaan tuntemani kiintymys ja suojelunhalu. Voin esimerkiksi hoitaa omia iäkkäitä vanhempiani kotona, jolloin kahden vanhuksen rasite poistuu systeemistä, ja aikanaan korvautuu vain minulla itselläni, jos sellaiseen kuntoon joskus päädyn. Mielestäni meillä kaikilla on oma roolimme, niin lapsettomilla kuin vanhemmaksi tulleilla, ja on turhaa syyllistää ja laskeskella, kenen panos on paras ja riittävä. 

Lapselliset haukkuvat lapsettomia itsekkäiksi kateuksissaan, kun huomaavat, että itse tuli tehtyä peruuttamaton virhe! Tuttuni sanoi "kyllä sinullakin pitäisi olla lapsia, se on naisen tehtävä"  hänellä itsellään neljä ja miettii koko ajan mihin tyrkätä heidät hoitoon ja valittaa, kun ei ole omaa aikaa.  Hän vain haluaa puheillaan, että muutkin hankkituisivat yhtä surkeaan elämään, kun hänellä itsellään on!  Mitään muuta tuollaiset puheet eivät ole kuin puhdasta kateutta lapsettomia kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vi. eraia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Onneksi on #eutanasia. Harmittaako kun nuorien ei tarvitse enää kärsiä?"

Toivottavasti on. Toivon tuota sydämestäni näin geriatrisen hoidon ammattilaisena. Kuitenkin sekin elämänsä päättämisen päätös vaatii toista ihmistä tueksi. Armomurha vaatii sen jonkun toisen äidin synnyttämän ja kasvattaman ihmisen, joka kokee riittävän suurta myötätuntoa, että tahtoo ottaa sielunsa painoksi toisen ihmisen kärsimyksen tai yksinäisyyden tuskan päättämisen. Vaatii sen toisen ihmisen, joka arvokkaa

 

"mitä ne lapsia hankkineet sitten syö? "

toivotaan että riittävän moni ajattelee kuten minä ja meillä on yhteensä riittävästi niitä lapsia, että ne töiden, eläkkeiden maksun, verojen maksun, päälle vielä jaksavat huolehtia vanhoista läheisistään jos julkiseen palveluun ei enää ole tekijöitä.  Siksihän tässä lapseen panostetaan tukien ja valmentaen ja hänelle säästetään aikuisuuden varalle, että pääsisi sujuvasti kiinni omaan elämään ja alkaisi itsensä lisäksi hyödyttää myös ympäröivää yhteiskuntaa.

Täytyyhän sen lasten hankkimisen olla itsekäs päätös kun ehkäisykin on keksitty. No, poislukien tilanteet kuten mieheni, joka lähti syyllisyydestä ja säälistä edellisen naisensa kanssa keinohedelmöitykseen (joka ei onneksi onnistunut, ex sai lapsen sitten lähes vanhuksena yksin vuosien ja kymmenien tuhansien eurojen jälkeen).

Ja siksikin, että lapsi on tuonut elämääni enemmän onnea ja iloa ja tulevaisuuden uskoa (toisaalta myös pelkoa) kuin mikään muu. Kun muistelen taaksepäin kauniita muistoja, liittyvät lähes kaikki lapseeni. Kun katson ympärilleni, on lähes kaikki elämässäni muotoutunut tuon 16 vuotisen yhteistaipaleen mukana. En tunne ketään yhtä syvällisesti kuin lapseni, enkä suhtaudu kehenkään yhtä myötätuntoisesti ja hyväksyvästi kuin lapseeni. Sitä kautta myös hyväksyvä asenne itseä ja muita kohtaan on lisääntynyt. En malta melkein odottaa, että hän lentää omilleen ja alkaa rakentaa itsensä näköistä elämää, vaikka se haikealta tuntuukin. Kuinka voikin samaan aikaan menettää jotain omaa /itseltään, mutta luopua siitä hyvillä mielin. Missä muussa tilanteessa elämässä koskaan tuntuu tältä?

   -ylpeä ja onnellinen Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lasten jälkeen täytyy luopua itsekkyydestä, elämästä tulee hyvinkin epäitsekästä kun prioriteetti on aina lapsissa, ja jonkun niitä veronmaksajia on tähänkin maahan synnytettävä.

Synnytit lapsen ihan hyvää hyvyyttäsi, jotta valtio saisi verotuloja?? No, kaipa motiivi se on tuokin, mutta ei todellakaan edusta valtavirtaa.

Ja sinä jätit hyvää hyvyyttäsi synnyttämättä?